Yksi päivä tässä tokaisin Nuorelle aikuiselle, että kohta kaikki luulee mun sairastavan munchausen by proxya, kissoihin kohdistuvaa sellaista.
Onhan tämä vaan niin uskomatonta, miten näitä sairauksia voi tulla ja olla. Tai hammas katketa, kissalla, jolla on suus yksi hammas! (etuhampaita ei lasketa, ne on vielä siellä mutta niillä mitään tee). YKSI HAMMAS ja se menee poikki. Ei voi tajuta.
Huomasin hampaan katkenneen pari viikkoa sitten, mutta ruoka maittoi ja Nisua ei se tynkä näyttänyt vaivaavan muutenkaan. Niinpä ajattelin, että koska meillä mahahaava kontrolli ihan kohta, näytetään se sitten Teijalle.
Huomasin vähän päälle viikko sitten hoitaneeni mahahaavaa liian vähäisellä annoksella Losec Mupsia eli ilta-annos oli unohtunut. Ei sinällään ihme, täällä on aikamoinen lääkerumba ollut muutaman viikon ajan kolmen kissan kanssa.
Alkuun Nisun lääkitykset näytti toimivan mutta parin viikon päästä tuli vähän takapakkia. Sitten huomasin sen hampaan. Nilssonista tuli äkäinen kissamies, joka ärhenteli kissakavereille vähän enemmän kuin yleensä. Sitten ruokahalu katosi. Lopulta täti-ihmisen unikaveri lähti kainalosta eikä suostunut nukkumaan yhdessä enää ollenkaan.
25.9 aamulla tyyppi ei edes tullut sanomaan huomenta. Ruoka ei kiinnostanut ja kun nostin katin, sen sisuksista pääsi kummallinen pitkä, ääni. Sama ääni kuului, kun nostin kissan kantokoppaan. Omalla klinikalla ei ollut yhtään aikaa vapaata, joten soitimme Evidensia Tammistoon ja menimme sinne päivystykseen.
Nilsson aristeli vatsaansa maksan kohdalta. Saimme ohjeeksi antaa opioideja (Tramal) ja pahoinvointilääkettä (Cerenia) ja sitten Teijan kanssa tarkemmin tutkia mikä kissassa on pielessä. Hampaanpoisto piti myös hoitaa asap. Vähän pohdin, että viikko on pitkä aika odotella, mutta sain Nisulle hampaanpoiston perjantaille ja samalla pyysin, että ainakain Nisun maksa-arvot kurkattaisiin. Kurkattiin, kaikki oli oukei. Munuaiset kanssa. Hammas poistettiin. Tramalia kipuihin.
Nyt ollaan käyty Teijallakin. Vatsa ei aristellut eli nyt hoidellaan mahahaavaa oikeilla annoksilla Losecia ja lisättiin taas Antepsin muutamaksi viikoksi aamuinkin annettavaksi. Lisäksi Mirtazapin lisäämään ruokahalua. Uusi kontrolli 24.9.
Uskomattominta on, että Nisu on syönyt kotiutumisemme jälkeen oikein tuhdisti. Ennen kuin olin antanut mitään lääkettä sille. Ihan kun sillekin riittäisi se, että Teija tutkii sen ja pitää samalla hyvänä.
Täti-ihminenkin on huojentunut. Meillä on Teijan kanssa suunnitelma ja tarvittaessa saan Teijan kiinni ja apuja sitä kautta. Nyt on helppo taas hengittää.
Nisulla on suussa sitten enää ne etuhampaat.
Tossa se vieressä naukuu, kurnuttaa (Mirtazapin saattaa pistää kissan juttelemaan ja niihän se pistikin) ja kehrää.
Suonissa sillä virtaa huumehet, vatsa pullottaa ruokaa ja sillä on krooninen tarve päästä syliin ja leipoa ihan mitä osaa vaan Täti-ihmisen kroppaa.
Ikävä kyllä, sen kynnet on niin pitkät, että täti-ihminen on täällä mm. naama naarmuilla ja kissa liian eläväinen, että saisin kynsiä leikattua. Tai no sain, yhden.
