Mutta tässähän me ollaan koko ajan oltu : osa 1

Niin se vaan on, että aika lentää, juoksee, kiitää. 

Huhtikuussa kun miettii, että voisi kirjoittaa jutun niin sitten onkin jo marraskuu.  
Ihmeellistä!

...Niin....?

Mitäpä meille Triolaan kuuluisi ?

No sellaista tavallista keski-ikäisten tyyppin menoa. 

Aamulla ja illalla lääkkeet, lepäämistä ja sitten välillä pieniä riehaantumispiikkejä. 

Tämä kuvio kattaa niin kissat kuin sen ihmisenkin.

Börje 

Böö täytti tänä vuonna 10 v.

Moi! Mä oon Böö, kymmenen vuotta.

Osapäivä Matzo on  edelleen myös osapäivälällykkä, silleen tosi hyvässä. 

Kissassa on kauheasti rakkautta ja täti-ihminen onnellisena kaiken sen vastaanottaa. 

2020 diagnosoitu kilpparin liikatoiminnan hoito on edelleen pillereillä ja seronilia menee edelleen, josko ne idopaattiset kystiitit pysyisi poissa.  

Tänä kesänä ei pysynyt ja se episodi eteni niin kovaa vauhtia, että taas kerran pelättiin Böön hengen puolesta. Sarjalippu Viikkiin ja Felinaan olisi ollut kova juttu. 

Kissa = komea. Happi = heikohko. Pissavaivat sucks.

Vaan tästäkin selvittiin ja täällä täti-ihminen saa Matzoaan pussailla edelleen.

Mimmi

HRH täytti kanssa  10 v.

Mimmi on vaan niin ihana. 

Rakkautta annetaan ja vaaditaan, mutta omatoimisesti ei kannata alkaa lällyilemään, koska Mimmi määrää ja Mimin mukaan pussaillaan. 

HRH hellyyden hyökyaallossa.

 

Seronil on edelleen käytössä, koska sillä kestää sitä yhtä öykkäriä paremmin. Lisäksi meillä syödään hypokalemiaan eli alhaiseen kaliumiin lääkettä päivittäin. Tästä löydöksestä en olekaan tainnut tänne kirjoittaa aikaisemmin ? Muistan vaan, että olin tuolloin ihan että ei taas joitan uutta lääkittävää, en jaksa enää yhtään "meillä sairastetaan" -tarinaa. Mutta joo, jatkuva lääkitys.

HRH?

HRH:n tukka on edelleen vaativa ja viikko takaperin ajeltiin taas uusi kampaus toiselle, kun masun alta oli tukka todella pahasti rastoittunut ulkona vietetyn ajan vuoksi (HRH tykkää istua ulkona säällä kuin säällä ja katsella lintuja, haistella ilmaa ja muuten vaan nauttia raittiista ilmasta).

Etätyöläisen työnjohtaja paikalla.

Koska itselleen pitää asettaa haasteita niin jaan meidän kuulumiset kahdeksi osaksi, jolloin osa kaksi on vaan pakko kirjoittaa. Muuten olisi niin epistä Ellille ja Nisulle. 

Kuulumisiin siis, palaamme asiaan ja vielä tämän vuoden puolella ;) 

Ulkoilua

Mimmi tahtoo piipahtaa ulkona lähes päivittäin. 
Ainoastaan kovilla pakasilla ulkoilu ei maita, mikä sopii Täti-ihmiselle oikein hyvin, koska ikkuna saa olla kiinni.

Reitti on ollut ikkunan kautta, sisään ja ulos.

Tie vie yleensä tuolin alle lunta pakoon, jossa sitten vietetään aikaa ilmaa haistellen.

Mutta sisälle tullaan nykyään ovesta. 
Ei kuninkaallisten sovi kiipeillä takaisin ikkunalle, ovihan on kulkemista varten!

Bonuksena yksi kuva yhdeltä aamulta, kun ulos oli jonoa.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Kaikki on otettu kännykällä, liian pimeässä, ikkunan läpi ja siltä ne näyttääkin. Voihan hekoheko. Kuvaajassahan ei tietenkään voi vika olla.

Kop, kop - onko täällä ketään ?

Eka tää Täti-ihminen oli vielä elokuussa, että kyllä tästä lyylistä vielä juttuja lähtee vaikka kuinka. Kunhan tässä saadaan kesä catiolla vietettyä.

Ei siitä lähtenyt. 

Se onkin maannut soffalla, tuijotellut YouTube-videoita, kännykästä tiktokkeja ja telkkarista Australian Mastercheffiä (on muuten todella hyvä kausi, vaikka tuomarit vaihtui).  Yhtään blogia ei ole tullut luettua. 

Jossain vaiheessa alkoi päässä liikkumaan ajatus, että olisko tämä blogi nyt tässä ? 

Kissat vaan vanhenee, sairastaa ja täällä tää yksi rutisee edellä olevista ja lisukkeena kuvailee kissojen hoitoihin meneviä laskuja.  

Hupsujen ja Höpsöjen hassu Sandra onneksi sai pään kääntymään, kun snäpissä vähän juteltiin. 

Ai niin, on sitä snapchattiäkin siis tullut tuijoteltua. Lappu ei mene luukulle tässä kissablogissa. 

Sitten törmäsin edellisessä postauksessa nimettömän kommenttiin, joka on aivan ihana ja se osui suoraan sydämeen.  Kiitos sen kirjoittajalle, niin kovin paljon.

Me ollaan täällä blogistaniassa siksi, että hassutellaan, höpsötellään, sairastellaan ja valitetaan eläinlääkärikuluista. Jaetaan tietoa sairauksista, mitä me selkeästi harrastetaan jo vaikka kuinka monennetta vuotta ja sitten taas kuvataan laskuja ja tuhistaan äkäisinä. 

Tai no, Täti-ihminen tuhisee. Kissat tuhisee äkäisinä silloin, kun tää täti makaa sillä soffalla ja keskittyy niihin edellä lueteltuihin ajanviettohomminsa.

Ostetaan joku hemmetin kallis kissamööpeli ja silloin taas ollaan niiiiiin hiljaa kuluista.

Aivan eri juttu.

Ja ettei tämä juttu menisi vaan Täti-ihmisestä puhumiseksi niin kerrotaan pienet terkut jokaiselta katilta tähän loppuun:

Börje söi elämänsä ensimmäisen kokonaisen lääkemärkäruokapussin äsken illalla, struviittikivien sakkaa taas rakossa ja märkäruoka on sille toistaiseksi ollut niin kamalan äklöö. Kun raksut on vaan niin ihania.

Mimmistä on tullut varsinainen ulkoleijona. Turkki on ulkoilmassa tuuheutunut ja  ainakin toistaiseksi Täti-ihmisen paskat kampaamopalvelut on turhia.

Nilsson sisustaa, tuliko yllätyksenä ? 

Elli. Voi ihana Elli. Elli rakastaa, nukkuu, on ulkona ja syö. 

Me ollaan siis takaisin, vaihtelevasti mutta varmasti. Sairasteluistahan on niin paljon uutta kerrottavaa ja niin monia eläinlääkärin laskuja kuvattavana !

Nähdäänhän tällä seuraavalla kerralla ? 

Catio, meillä on nyt CATIO !!!!

Vannon, että en ikinä uskonut kirjoittavani tätä postausta. 

Suunnitelmia on nimittäin ollut niin kauan kun on ollut kissoja. 

Kolmen kissan perheenä yritin ulkoilua niin, että terassilla oli pingotettu vaijeri ja kissat oli siinä flexeissä kiinni. Hitonmoinen jumppa, kun mun rentouttava hetki olikin terassikalusteiden nostelua ja flexien selvittelyä. 

Pohdintaa ja ideoita on väännelty, ilman tarhan tynkääkään. Olin jo tavallaan hyväksynyt tilanteen, ettei meille tarhaa tule.

Kunnes törmäsin Zooplussalla verkon pitimiin, jotka kääntyvät ylhäältä vähän sisäänpäin.

Ei ruuveja, puristimella kaikki kiinni ja loput sitten vaikka nippusiteillä. Päätin, että terassin ovea pihalle ei enää käytetä. 

Yritin olla maltillinen ja juttelin Nuorelle aikuisellekin, että tilaan sitten vasta ehkä elokuussa.

No en tilannut. Kun tilasinkin jo. 

Viikko sitten tuli paketti ja Täti-ihminen ahersi klo 15 eteenpäin muutaman tunnin ja kissat oli terassilla samana iltana jo. Terassi on vielä vaiheessa ja turva-asioita on vielä reilusti tehtävänä, mutta sen verran turvallinen toi on jo, että tänäänkin ovat siellä olleet yhdessä ja erikseen, tunteja.

Paras ostokseni ikinä.  

Onnellisia kissoja, onnellinen Täti-ihminen.

Kunhan saan projektin sen verran valmiiksi, että puutuvat rimat ja muut kiinnitystilpehöörit on paikoillaan, teen oman jutun siitä, miten rakensin tuon pystyyn ja muuten: yksin. 

Kröhöm.

 

Mimmin kanssa

Oho.

Mutta ei hei huolta, Mimmiä ei sattunut, eikä sitä edes nolottanut. 
Ne nolotushommat on ihmisten juttuja.  

Kuva vaihdettu, edellisen ollessa tietosuojalain suhteen vähintääkin epäilyttävä . Kiitos tosi paljon meidän lukijalle, joka sen huomasi ja siitä ystävällisesti ilmoitti <3

Kissa tekee kaiken kyllä niin tarkoituksella. Jos ette tienneet.

Nih.

Hupsuttelua

Nyt siellä luullaan, että Täti-ihminen on mennyt karanteenissa aivan sekaisin, eikö luullakin?  Tyyppi kuvaa jotain karvareuhkaa jossain ämpärissä. Ihan kumma muija.

Mutta oottekin ihan väärässä, HA! 
Katsokaa vaikka.

Me Mimmin kanssa vähän hassuteltiin ja huiputettiin teitä, khjäh khjäh.

Sorisori, meille tuli kevätvilli päälle. Nyt me vakavoidutaan taas.
Ehkä vaan vähäksi aikaa, tosin.

Ps. Vessa, huono valo ja kännykkä = huonot kuvat, mutta onneksi malli on loistava.

Johtotehtäviä

Kuten edellisestä jutusta ehkä huomasitte, Nilsson varsinkin on hieman haastava duunikaveri. 
 Onneksi kaikki ei ole samanlaisia vaan yksi varsinkin on loistanut uskomattoman hyvänä johtajana.


 


Ei se yllätys tietty ollut, onhan Madamen kuninkaalliset taidot edelleen voimissaan, vaikka toinen ei enää vallassa olekaan.

Ruoka-aika?

Jotenkin Täti-ihmiselle tuli fiilis, että sitä tuijotetaan ?

Kissojen ruoka-aika on yleensä aikaisintaan klo 17, yleensä tunnin, pari myöhemmin.

Viikonloppuisin tämä jengi aloittaa tuijotteluhommat jo klo 15 pintaan, varmuuden vuoksi.
Ainoastaan, jos makaan soffalla niin eivät vaivaudu.

Mutta silloin sen neljäs aloittaa taas läiskimään tavaraa lattialle. 

Tuskin jaksan odottaa, kun siirryn jossain vaiheessa etätöihin. 

Juhlat

Amerikan buldoggi Nero on meillä täällä Triolassa mainittu moneen kertaan, 
koska me ollaan Neron mamman kanssa hyviä kavereita jo tuolta parinkymmen vuoden takaa. Nykyään meidän tapaamisissa on mukana meidän kakarat, jotka toisin siinä kahdessakymmenessä vuodessa on ehtinyt kyllä kasvamaan jo ihan aikuisiksi.

Mutta siis. Eihän tämä nyt pitänyt olla tarina meidän bakkanaaleista, vaan siitä, mitä Neron ihmissisko toi mukanaan.

Siinä on meitin katit !!!!

Mimmi

Elli

Nilsson

Börje

Ja oli muuten todella, todella hyviä.

Börjenkin mielestä. 

Seuraavana Nuori Aikuinen huomasi, että tyypillä oli suupielet mustina.
Börje oli vähän maistellut Nilssonia.

Kiitti kaverit huimasta illasta ja kiitos Mona vielä noista kateista ! Ne oli ihanimmat ikinä ♥

Salon Felina

Täti-ihminen oikeasti yrittää saada Mimmin turkista tyylikkään. 

Se on vaan nähty, että lahjaton mikä lahjaton.

Kassisen ja Sepon ihmisäippä vinkkasi, että jospa vaikka eläinläärikäynnillä antaisin ammattilaisten suristella sen kampauksen kuntoon. Idea, joka oli itsellänikin käynyt mielessä, mutta kun kustannus.

Meillä oli Mimmin kilpirauhasen kontrolliaika 3.3. Ja kun Mimmi pitää kumminkin vähän humauttaa uneen niin...

Maksoihan se, mutta nyt on saatu kaikki nipistävät takut pois ja hilsekin näyttää kadonneen kokonaan vuorokaudessa.

Sitä moni luulee, että kissan trimmaus on  täysin turhaa ja turhamaista. 

Ei se ole, jos kissan turkki ei voi hyvin, ei kissakaan voi hyvin.

Mimmin olo on selvästi helpottunut. Se liikkuu seurassa paljon enemmän, menee nukkumaan uusiin paikkoihin ja vaikuttaa olevan muutenkin paremmilla fiiliksillä liikenteessä. 

Ja juttuun multikissaperheen kevennys:

Nilsson hyppäsi alas keittiön tasolta ja Mimmi säikähti (Täti-ihminen kanssa). 

Ei huolta, Mimmi jatkoi ruokailuaan ja Nisu lähti muihin hommiin tosta. 

Sattui vaan kameraan tämä tilanne. 

Ja kun tukkakin näkyy siinä kivasti.

Joko taas ?!!

Niinpä.

Amatöörit, pah! 

Pitkä ja kostea kausi on ollut Madamen turkille varsin haastava. 

Madame itsessään on taas haastava, koska Hänen korkeutensa oikeus omaan kehoonsa on tuhottoman tärkeä ja kaikki toimenpiteet kynsien leikkaamisesta turkin harjaamiseen on Madamen mielestä kieltolistalla. 

Rapsuttelu, ok, muut hommat - ehdoton ei ! 

Kauneus on sisäistä, se ei ole tukasta kiinni.

HRH:n turkki on siis ollut todella huonossa kondiksessa. 

Takkuja, rasvaisuutta ja hilsettä.

Niinpä se ammattitaidon tyyppi täältä Triolasta kaivoi taas trimmerin esiin.

Kuva julkaistu ilman Madamen lupaa.

Varmaa on, että ammattitaito sillä tyypillä ei ole lisääntynyt sitten viime kerran.

Tekosyynä ammattitaidottomuudelle se käyttää tällä kertaa HRH:n kiemurtelua, murinaa, kurinaa ja kerran Mimmi sähähti oikein kunnolla. 

Ei silloin voi kiusata kissaa luomalla upeaa leikkausjälkeä vaan homma on hoidettava tavalla tai toisella.

Näin.

Valtaosa pahimmista takuista saatiin pois. Vielä niitä löytyy, ihan liikaa. Ja tosi hankalista paikoista.

Tällä kampauksella päästiin alkuun. Lisää pitää siis tukkaa muokkailla, mutta ainakin iho saa jonkin verran ilmaa ja me päästään eroon ainakin hilseestä.

Ps. Madamen olo parani heti ja armollisesti sain anteeksi tuhmat tekoni. 

Pps. Ei näytä kampaus kyllä leijonalta tälläkään kertaa.

Mä orrella ylimmällä

Vaikka siivoilu noin yleensä herättää närkästymistä ja pahoja silmäyksiä kissoilta, joskus sentään jokunen niistä saattaa vähän innostuakin.

Epähuomiossa avasin uuden reitin kissojen hyllylle ja siitä kiinnostui jopa HRH.

Tarkemmat tutkimukset reitistä teki tosin Elli.

En nyt sanoisi, että ehkä vähän jännitin kuinka käy. 

Toi tynnyri oli kumminkin vähän epätasapainossa olevalla alustalla ja kun Elli on tuollainen lihastyttö niin sen hyppyvoimat olisi hyvinkin voinut kaataa isolla ryminällä lattialle.

Mutta eipä vaan kaatanut ja reitti siis todettiin kelvolliseksi, Molempiin suuntiin.

Samalla sain piston omaantuntoon, sellaisen huonon piston. Kyseiseen kohtaan on vuosia ollut tarkoitus hoitaa kissoille hyllyt tms., joilla pääsisivät tuonne ylös. 

Saamaton muija täällä, sanon minä.

Miten tässä näin kävi...lemmikkirattaat...?

****Tämä juttu on tehty yhteistyössä suomalaisen Preeco.fi - verkkokaupan kanssa. Tuote saatu.***  

Epäilen joskus täällä vannoneeni, että meidän perheen lemmikkiratastelu on ohi. 
Vanhat rattaat myytiin eteenpäin ja vain muistot jäi.

Mutta sitten kävikin niin, että meillä tuli mahdollisuus saada uudet rattaat kissoille. 
Koska muistoissa on myös se, kuinka ne voi olla välillä oikeasti kätevät niin tartuin tilaisuuteen.

Nämä rattaat miellyttävät täti-ihmisen silmää todella paljon mallin ja värin puiteissa. 
Kilomäärät on näissä tosin sen verran pieni, etten uskalla tuolla kuljettaa kuin yhtä meikäläisten kissaa kerralla.
Lisäksi en ihan ole tajunnut millä saisin kissan siellä nipsautettua valjaista kiinni, joten fleksi on ollut samaan aikaan käytössä.

Rattaat saapuivat parhaaseen mahdolliseen aikaan. Meillä oli nimittäin audienssi Ilonan ja Zetorin Anan kanssa Terhokodissa. Ellillä ja Täti-ihmisellä, siis. ( Linkistä pääsee Anan blogiin ja sieltä löytyy kommenteista Anan linkki kuviin, missä näkyy loistavasti käyttäytynyt Elli. )

Rattaat oli tällä reissulla ihan ehdottomat. 
Elli matkusti autossa kantokopassa, mutta perillä  vaihdettiin rattaisiin ja ne toimivat moitteettomasti. Puhumattakaan siitä, että ne suojasi Elliä sateelta. Rattaat oli kevyet  työntää ja antavat suojaa kissalle siis sääolosuhteista ja katseiltakin. Jarrut toimivat hyvin. 

Kotona rattaista on muuten löytynyt joku muukin kissa kuin Nilsson. 
Kyllä, se on Madame. Eikä kuvakaan ole kuulkaa lavastettu vaan HRH ihan itse kömpi vaunuihin viettämään omaa laatuaikaa.

Nyt me odottelemme täällä vähän parempia ulkoilusäitä. 
Kärryt menevät sen verran pieneen kasaan, että sain se säilöön vaatekaappiin. 
Ps. En ole jaksanut kaivella ruuvimeisseliä eli multa puuttuu tosta renkaiden päältä yksi osa. Ei vaikuta käyttöön sit yhtään.

Olen vähän ihmeissäni, että sanon tämän: Hyvä hankinta, kerrassaan!






           

2020!

Kamalasti meillä on ollut suunnitelmia kirjoitella, mutta ei meillä on ollut kamala kiire.

Kattokaa vaikka:

Makkarin ikkunalle jonotetaan pitkiäkin aikoja.

Kynsihuoltoja on tehty.

Levätäkin on pitänyt.

Nilssonkin oli kerran hetken paikoillaan. Kuvaan asti se hetki ei osunut, tässä on jo uudet kujeet mielessä ja kissa lähdössä liikenteeseen.

Palaamme asiaan, kunhan kissoilla on enemmän aikaa valmistella juttuja !

Ps. Ei ole vihreä kuusi, ei. Palaamme siihenkin vielä. Prkle.

Terkkujaaaaaaa !

Kaikista helpoiten pääsee blogin kanssa, kun laittaa nätistä kissasta kuvan, joka lähettää terkkuja! Vaikka tän nyt aina niin helppo tarvi olla ;)

HRH haluaa vaan kertoa, että vaikka se yksi ikiliikkuja kiusanhenki edelleen häiritsee, on Madamen reviiri laajentunut ja välillä sitä vaan hengaillaan tekoturkiksen keskellä, veskin ämpärissä.

Ensin me vähän säikähdettiin, mutta ei ollutkaan hätää

Ensinnäkin, Mimmin suu on varsinainen hammaspeikon pesä.
Se peikko tehtailee sitä hammaskiveä illmeisesti ylitöinä Madamen suussa ja samalla se aiheuttaa syventyneitä ienpusseja toisen ikeniin.

Ei kyllä tykätä. Edellisestä hammashoidosta oli 7 kuukautta ja HRH:n suu oli niin kamalassa kondiksessa, ettei tottakaan.

Mutta itse säikähdyksen aihe ei löytynyt suusta vaan sydämestä.

Mimmillä tuli anestesian aikana lieviä rytmihäiriöitä tai kuten me tohtorit tavataan sanoa: sydän oli arytminen. Täti-ihmiselle heitti samantien isot paniikit, kun tohtori tuosta mainitsi.
Sentään en alkanut pillittämään, mutta lähellä se oli.

Mimosahan syö Seroniliä, kestääkseen Nisua paremmin. Lääkkeen yksi vaikutus voi olla justiinsa tämä. Toinen mahdollisuus olisi sitten tietty sydänvaiva ja sitä varten otatin PrOBNP testin, missä siis tutkitaan sydänmarkkeriarvo. Läkärin ehdotuksesta, mä mitään olisi tiennyt tollaisesta kokeesta.

Se tuli takaisin normaalina.

Näin siis epäilemme Seronil olleen syynä noihin häiriöihin ja huokaisemme helpotuksesta.
Hammaspeikon suhteen ollaan alotettu sota, mikä tosin ei ole hammasharja vaan entsyymihammastahna.