On ne vaan oikeasti kätevät, ne lemmikkirattaat

"No viime talvi oli niin lumeton, että ei vaihdeta talvirenkaita."

21.1.2021. Klo 12:00.

Siinä sitten Börjen kontrolliaika Felinassa ja lunta niin, että taju lähtee. Ja ne kesärenkaat.

Oli siis aika kaivaa lemmikkirattaat kaapista esiin.

Börje odottamassa laskun valmistumista.

Edellisenä päivänä oli muuten ihana auringonpaiste ja tiet aurattuja. 

Tänään ei. 

Siellä on koko päivän satanut töhnää ihan kunnolla ja hiki päässä Täti-ihminen sitten välillä veti rattaita tai aurasi niillä tietä. Sykkeet näyttää käyneen 120 kiepeillä jossain vaiheessa.

Börje poseeraa klinikan edessä.

Mutta ei se mitään. 

Tässä säässä parkkipaikan löytäminen lumikasojen keskeltä olisi ollut aika mahdotonta. Katselin tienvarsia sillä silmällä. Börje ei juurikaan stressannut toisin kuin yleensä autossa. Tämä oli muuten aikamoinen yllätys. Ja jos nyt ei tota lunta ota huomioon niin olihan ne älyttömän kätevät. Siis todella kätevät. 

Täti-ihminen kuvaa Felinaa toimistonsa ikkunasta odotellessaan Teijan soittoa, että Böön voi hakea.

Kaikki nolotus ja häpeä on nyt muisto vaan. Jatkossa tulen käyttämään noita rattaita yhden kissan lääkärireissuilla 100 % varmuudella. 

Börje Kampin terminaalissa odottamassa bussia.

Börje tarkistamassa, että varmasti odotellaan oikeaa bussia.

Ja kaikista parasta on se,  että sakka on saatu ruokavaliolla pois ja rakko on toipunut, vihdoinkin. 

Miten tässä näin kävi...lemmikkirattaat...?

****Tämä juttu on tehty yhteistyössä suomalaisen Preeco.fi - verkkokaupan kanssa. Tuote saatu.***  

Epäilen joskus täällä vannoneeni, että meidän perheen lemmikkiratastelu on ohi. 
Vanhat rattaat myytiin eteenpäin ja vain muistot jäi.

Mutta sitten kävikin niin, että meillä tuli mahdollisuus saada uudet rattaat kissoille. 
Koska muistoissa on myös se, kuinka ne voi olla välillä oikeasti kätevät niin tartuin tilaisuuteen.

Nämä rattaat miellyttävät täti-ihmisen silmää todella paljon mallin ja värin puiteissa. 
Kilomäärät on näissä tosin sen verran pieni, etten uskalla tuolla kuljettaa kuin yhtä meikäläisten kissaa kerralla.
Lisäksi en ihan ole tajunnut millä saisin kissan siellä nipsautettua valjaista kiinni, joten fleksi on ollut samaan aikaan käytössä.

Rattaat saapuivat parhaaseen mahdolliseen aikaan. Meillä oli nimittäin audienssi Ilonan ja Zetorin Anan kanssa Terhokodissa. Ellillä ja Täti-ihmisellä, siis. ( Linkistä pääsee Anan blogiin ja sieltä löytyy kommenteista Anan linkki kuviin, missä näkyy loistavasti käyttäytynyt Elli. )

Rattaat oli tällä reissulla ihan ehdottomat. 
Elli matkusti autossa kantokopassa, mutta perillä  vaihdettiin rattaisiin ja ne toimivat moitteettomasti. Puhumattakaan siitä, että ne suojasi Elliä sateelta. Rattaat oli kevyet  työntää ja antavat suojaa kissalle siis sääolosuhteista ja katseiltakin. Jarrut toimivat hyvin. 

Kotona rattaista on muuten löytynyt joku muukin kissa kuin Nilsson. 
Kyllä, se on Madame. Eikä kuvakaan ole kuulkaa lavastettu vaan HRH ihan itse kömpi vaunuihin viettämään omaa laatuaikaa.

Nyt me odottelemme täällä vähän parempia ulkoilusäitä. 
Kärryt menevät sen verran pieneen kasaan, että sain se säilöön vaatekaappiin. 
Ps. En ole jaksanut kaivella ruuvimeisseliä eli multa puuttuu tosta renkaiden päältä yksi osa. Ei vaikuta käyttöön sit yhtään.

Olen vähän ihmeissäni, että sanon tämän: Hyvä hankinta, kerrassaan!






           

Kruisailemaan?

Me Böön kanssa vähän leikitään, että me muka molemmat ollaan innokkaita Kruisailijoita.

Täti-ihminen pitää vaunuja lähtökuopissa ja Böö muka odottelee niissä lähtöä ulos.

Oikeastihan meidän kruisailut  meni näin. Ei ehkä kamalan hyvin.

Kuukauden elokuva: Rattaat!

Niitä on nyt koitettu, tuolla ulkomaailmassa. Pahoitteluni narraattorin kankeasti kielitaidosta, vastahan tässä on Suomeen palattu maailmalta 25 vuotta sitten. Kamalan hard to puhu Soomi, kattokaas. Tai olla huohottamatta.
Tämä on myöskin täysin director's  uncut-versio. Uudella kameralla joku ei osaa zoomata eikä tarkentaa. Sentään olen löytänyt tuon videoinnin, vihdoinkin.

Videon jälkeen Börje syöksyi reiästä kokonaan ulos. Voi olla, että tädille tuli normaalihiki ja stressihiki samaan aikaan päälle. Lievää kovakouraisuutta käyttäen kissa työnnettiin vaunuihin takaisin. Ja yritettiin pitää siellä sisällä, johon toki auttoi turvahihnan kiristäminen.
Tätä episodia seurasi meidän ensimmäinen yleisö: joku täti pani pyörän parkkiin meidät nähdessään ja ihasteli ideaa kärryistä.

Hiestä sokeutunut täti lähti molemmat kissat vaunussa kipittämään kotiin heti tämän jälkeen ja johan sitä sitten törmättiin naapureihin. " Mä jo luulin, että sulle on tullut vauva, mutta noihan onkin sun kissat". Jep. Noloa, mutta ei niin noloa kuin olin odottanut.

Nilsson olisi ollut valmis ulkoilemaan pidempään. Börjen mielenrauha järkkyi niin pahasti, että kotona piti sähistä kaverille, jos ne uskaltautui vähänkin lähentelemään sitä. Börjenrääkkäjätäti sitä onneksi lääppiä ja pussailla eli ainakaan en saanut vihoja tästä kokeilusta niskoilleni.

Hyvä peti, paha kulkuneuvo! 

Nyt yksi ihminen kerää taas rohkeutta uuteen yritykseen, tyttöjen kanssa. Onneksi mä jo tiedän vähän enemmän, kuinka edetä. Noloahan noiden kanssa on liikkua, mutta on ne kyllä tosi kätevät.