Ulkoilua

Mimmi tahtoo piipahtaa ulkona lähes päivittäin. 
Ainoastaan kovilla pakasilla ulkoilu ei maita, mikä sopii Täti-ihmiselle oikein hyvin, koska ikkuna saa olla kiinni.

Reitti on ollut ikkunan kautta, sisään ja ulos.

Tie vie yleensä tuolin alle lunta pakoon, jossa sitten vietetään aikaa ilmaa haistellen.

Mutta sisälle tullaan nykyään ovesta. 
Ei kuninkaallisten sovi kiipeillä takaisin ikkunalle, ovihan on kulkemista varten!

Bonuksena yksi kuva yhdeltä aamulta, kun ulos oli jonoa.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Kaikki on otettu kännykällä, liian pimeässä, ikkunan läpi ja siltä ne näyttääkin. Voihan hekoheko. Kuvaajassahan ei tietenkään voi vika olla.

Cation rakentaminen

Nyt on catio kunnossa, siis rakenteiden puitteissa. 

Materiaalit Zooplussalta (linkit):

Trixie kaidekiinnitys parvekeverkolle

Trixie pingotettava tanko

Puremista kestävä verkko 8 x 3 m

Tilasin 6 kappaletta noita kaidekiinnityksiä, mutta niitä tuli vahingossa 5 kappaletta ja yksi pingotettava tanko.  Eka olin ihan raivoraivo, mutta sitten hokasin että toihan onkin niin paljon paljon parempi tuohon seinään, jossa on parveke yläpuolella. 

Sitten olinkin, että khihihiii, säästin muutaman euron JA sain paremman tuotteen meille.

Materiaalit: Laskun summa 92,12 €. 

Meillähän  myös siis säästöohjelma-alennus tossa.

Ylimääräiset verkot leikkasin pois, koska ne oli sisustuksellisesti kamala. 

Aikaa meni tähän viimoiseen osioon  5 ja puoli tuntia, aikalailla ilman pausseja. 

Aikaa on myös kulut siihen, että olen leikellyt verkon yläosasta törröttävät narut pois. Miten niin ehkä vähän neuroottinen ?

Materiaalit rautakaupasta:

Nippusiteitä eri kokoja. 

Hintaa noin 12 €.

Puutavara ja naulat:

Täti-ihmisen isältä. 

For free.

Naulat omasta työkalupakista.

Homma alkoi pingottamalla tanko paikoilleen ja sen jälkeen laitoin purisitinkiinnitintangot (yhdyssana?) paikoilleen. Niiden kanssa jouduin vähän ajattelemaan, mutta lopulta tajusin. Sen jälkeen levitin verkon paikoilleen. Aikaa meni noin 4 tuntia ja klo 19 aukesi ovet kissoille.

Sen jälkeen olen hissukseen töitten jälkeen tehnyt verkkoa turvallisemmaksi, nippusiteet rocks.  

Nippusiteitä on kuvan jälkeen lisätty reilusti enemmän.

Nostin muuten tangot korkeammiksi tänään, kun viimeistelin hommaa. Siitä ei just ole kuvaa.

Kultasade lattialla on puhdas vahinko, kun yksi toinen proggis vähän meni pieleen ;) 

Terassin lattialaudoituksiin Täti-ihmisen isä hoiti sitten sahattuja rimoja. Ne kiinnitin lautojen reunoihin, koska tyypit tsiigailee menoa tuolta alhaalta.

Saha suhisi välillä ja tein .. luovia ratkaisuja, turvallisuuden nimissä.

   

Moga! Leikkasin verkkoa liikaa ja tosta olisi Nisu lähtenyt meneen. Mitä mä sanoin nippusiteistä?  Ja luovasta ajattelusta.

Sitten viimeiset naulaukset.

Vähän yli satasella saimme uuden huoneen käyttöömme. 

Summasta, mikä meneekin ton sisustamiseen, ei puhuta siitä. 

On uutta hyllyä, lamppuja, tekokasveja, kukkaruukkua sun muuta. 

Mikään ei nyt tunnu riittävän, kun näin monen vuoden jälkeen sain itsellenikin ton terassin käyttöön.

Edessä on vielä noiden rimojen käsittelyä, ajattelin kuullotteella vaihtaa niiden värin vähän sopivammaksi. Osan rimoista maalaan valkoiseksi. Siellä odottaa myös yksi lauta, johon naputtelen askeleet ja kuullotus lisäksi. 

Ps. Riittääköhän mun loma tähän ollenkaan ?

Ps2. Löin vasaralla sormeen kaksi kertaa. Eka oli todella auts ja mustelmaa odotellessa. Toka sitten jo lempeämpi lyönti.

Ps3. Omalla rahalla kaikki hankittu. Jos siellä nousee innostus toteuttaa sama, niin pliiiiiiiide: meidän linkin kautta jos sinne Zooplussalle niin saataisiin sitä rahaa niille kodittomille ;) 

Ps4. En osaa lyödä naulaa suoraan, vaikka henki riippuisi siitä.

Catio, meillä on nyt CATIO !!!!

Vannon, että en ikinä uskonut kirjoittavani tätä postausta. 

Suunnitelmia on nimittäin ollut niin kauan kun on ollut kissoja. 

Kolmen kissan perheenä yritin ulkoilua niin, että terassilla oli pingotettu vaijeri ja kissat oli siinä flexeissä kiinni. Hitonmoinen jumppa, kun mun rentouttava hetki olikin terassikalusteiden nostelua ja flexien selvittelyä. 

Pohdintaa ja ideoita on väännelty, ilman tarhan tynkääkään. Olin jo tavallaan hyväksynyt tilanteen, ettei meille tarhaa tule.

Kunnes törmäsin Zooplussalla verkon pitimiin, jotka kääntyvät ylhäältä vähän sisäänpäin.

Ei ruuveja, puristimella kaikki kiinni ja loput sitten vaikka nippusiteillä. Päätin, että terassin ovea pihalle ei enää käytetä. 

Yritin olla maltillinen ja juttelin Nuorelle aikuisellekin, että tilaan sitten vasta ehkä elokuussa.

No en tilannut. Kun tilasinkin jo. 

Viikko sitten tuli paketti ja Täti-ihminen ahersi klo 15 eteenpäin muutaman tunnin ja kissat oli terassilla samana iltana jo. Terassi on vielä vaiheessa ja turva-asioita on vielä reilusti tehtävänä, mutta sen verran turvallinen toi on jo, että tänäänkin ovat siellä olleet yhdessä ja erikseen, tunteja.

Paras ostokseni ikinä.  

Onnellisia kissoja, onnellinen Täti-ihminen.

Kunhan saan projektin sen verran valmiiksi, että puutuvat rimat ja muut kiinnitystilpehöörit on paikoillaan, teen oman jutun siitä, miten rakensin tuon pystyyn ja muuten: yksin. 

Kröhöm.

 

Kerran vuonna 2013

Google+ mainosti tässä eräänä päivänä, että voisin kokea kuvien kautta erään päivän menneisyydestä. No tietenkin.  Päivä oli 2.6.2013.

Haaaa! Me ollaan oltu silloin siis valjailemassa ! Kylläpä Börje nautti ulkoilusta. not.

Kaverilla ei muistaakseni häntä noussut kertaakaan, toinen vaan luikki kovaa vauhtia piiloon ja piilompaan.

Jos ei tykkää niin ei oo kyllä pakko.

Ulkoilun paras hetki oli siinä. Kotioven edessä. Melkein turvassa.

Jännää muuten miten ne omat hajut kantaa kovinkin pitkälle: Börje löytää ihan itse kotirapun ja kotioven. Eikä se voi niitä muistaa, kun ei me ulkoilla. Vai voiko?

Päivän asu

Silloin, kun triola oli vielä duola niin meillä käytettiin pentuvaljaita.

Minimatzo esittelee tässä kissanpennun innolla klassisen mustaa mallia, leikkisyyttä komboon on valittu flexin nauhan väristä ;)

Matzo on siis oikeasti tykännyt ulkoilusta noin 4 kuukauden iässä. Tässä todistusaineistoa.

Eikä muuten ensimmäisen kuvan puu jäänyt vaan halauksen kohteeksi. 

Se valloitettiin !

Päivän asu

Täti-ihminenhän on ihan tolkuton Vänttisten valjas-fani niiden laadun, kotimaisen käsityön ja ulkonäön takia.  Kevätkausi mielessä tilasin Arja's Art:sta uudet valjaat jo talvella. Vähänkö on ollut vaikeata pitää niitä salassa kaikki pari kuukautta, aika on tuntunut ainakin jotain sadalta vuodelta !

Mutta nyt on korkattu, mentiin Nisun kanssa tekemään vähän muotikuvauksia  ulos.

Tukka vähän sotkussa, kun asfaltilla piti kieriä.

Meillä ei ollut ihan kauhean kivaa, vaikka Nisurin hinku päästä valoittamaan maailmaa oli tosi kova.

Kunkku kadottanut häntänsä.

Makoilu oli ihan jeeees.

Ulkoilu päätyi episodiin, missä Nisukka sai sätkyn ohi kävelevän miehen takia. Tyyppi heitti elämänsä roolin rimpuilevana käärmekissana (Nilsson siis, ei se setä) ja lopulta sai nykäistyä flexin pois täti-ihmisen kädestä. Siinä me sitten sitten juostiin peräkkäin kotia kohti, toinen tosi kovaa, toinen ei. Paniikkissa molemmat.

Selvisipä samalla pari asiaa:

• Käärmekissa ei pääse pois Vänttisistä, vaikka parhaansa yritti. Ne on todella turvalliset.

• Flexistä pitää pitää kunnolla kiinni, eikä vaan roikotella coolisti sitä parissa sormessa. Kissa on todella vahva kun se joutuu paniikiin ja tuhottoman nopeankin. Yksi kova nykäisy ja kissalle saa sanoa baibai.

• Kissan kanssa jos lähtee juoksukisaan, tulee häviämään.

• Nisuri tietää missä me asutaan. Se lähti salaman oikeaan suuntaan, tsekkasi ensimmäisen rapun joka oli  tutun näköinen vaan väärän hajuinen. Siitä se sitten laukkasi oman rapun oven eteen ja alkoi vaatimaan naukumalla sisäänpääsyä. HELPOTUS!

  Koskaan aikaisemmin ei kaveri ole sisään tahtonut samalla vauhdilla, eikä myöskään määrännyt muo avaamaan ovet nopeammin. Oven takainen maailma on nyt tahraantunut ja sen tapahtumia tulee seurata ikkunasta käsin, turvallisesti sisätiloissa.

MITÄ ? Ulos? No ei TOD !

Kokemuksesta viisaantuneena tiedän nyt mitä tehdä ja mitä ei seuraavalla kerralla. Jos sellainen nyt tulee.

Olipa kerran aurinko

Muistatteko syksyllä sellaisen aurinkoisen ja kirpeän lauantain?

En minäkään, mutta meillä on sellaisesta kuvia.  Kuvat on ottanut ystäväni Noora, kiitos näistä!
Samalla tulee oikea kunnon pläjäys Nisurin fanikuvia ;)

Niin jännää, että tukka meni irokeesille !

Jonkin sortin valoilmiö olisi nyt paikallaan, jatkuva pimeys riipii mieltä ja kroppa on ihan sekaisin kellonajoista.  Jos saisi valoa niin mekin päästäisiin taas ulos kyhöttelemään puskiin tai johonkin aurinkoläikkään.

Päivän asu

Messujen traagisen kohtalon takia (se toppapuku olikin koiralle nimetty), Tassulinnan ihanat kaverit syöksyi apuun ja meille saapui tänään postissa kirje.

Sisällä oli ensinnäkin Pepsin ja Maxin terkut. Kuten kuvasta näkyy, niiden lukemista ei jaksettu odottaa koko päivä vaan ne on luettu ihan omatoimesti ennen täti-ihmisen kotiutumista.

Ja nyt meillä on nyt sitten oikea bääädääs-rotsi Nisulle! 

Mustaa fleecee ja punaisia pääkalloja, rocroc!  Nyt Nisulla on lämmin ulkona ja se on meidän huudien viilein leijona!

Kotona pidetyissä kenraaliharjoituksissa askel oli välillä vielä vähän korkea ja kuten kuvasta näkee ei Böö ollut ehtinyt vielä  lukea terkkuja vielä ihan loppuun asti. Vaan nyt on kirje luettu loppuun, rotsi pesty ja huomenna me lähetään Nisun kanssa vähän dallaileen  mestoille.

Me tiedetään, Nisun tyylitaju on pettämätön.  Isot kiitokset siis Tassulinnaan, nyt ei kunkku palele :)

Viilee Heebo

Niin se vaan on, että viileet heebot vaihtelee kledjuja fiiliksen mukaan.

Kenellä on päällä, joitain punaista (krokopintaiset, hei!! ), jotain punaista....?

Punaisilla henkseleillä ollaan edetty jo yli tunnin lenkkeihin, joista lenkkeily vie 10 minuuttia ja loput ajasta seisoskellaan puskissa. Tänään on haisteltu yhtä ruohonkortta varmaan jotain 15 minuuttia ja hypätty kerran  puunoksalle.

Puiston paras seinä!

Mutta koska me ollaan cityjengiä niin ihan lempipaikka on yhden talon betoniseinä. Siinä on kissalle jätetty grafiittia haisteltavaksi ja ohimennen siihen voi vetäistä suupielellä ihan oman tagin.

Viilee Heebo huudeilla

 Sisustusintoon ulkoilu on vaikuttanut semisti positiivisesti ja tuntuu siltä, että kavereiden kiusaaminen on vähentynyt.
Toisaalta, uutena harrastuksena on nyt sitten tullut musiikki eli välioven edessä pitää laulella ja räpätä pitkiä pätkiä. Varsin kovaäänisesti.

Loppuun vielä pieni elokuva meidän meinigistä. Word.

Päivän asu

Tänään puettiin päälle ajan hengen mukaan eläinkuosiset releet. Nehän on edelleen kovaa huutoa maailmalla ja antaa kantajalleen reilusti katu-uskottavuutta.

Dress to impress!

Aloitimme nimittäin uuden harrastuksen tänään, ulkoilun. Nyt sitä voikin jo sanoa harrastukseksi, koska entinen ulkoelämää pelkäävä pikkuRotta on kasvanut rohkelikoksi ja ulkona viihdyttiin puolisen tuntia. Ensimmäisen kerran ja monen vuoden jälkeen ;)

Jännäpörhö

Jännää oli, juttua riitti, flexin naru kuoli ainakin kolme kertaa suuren metsästäjän toimesta ja yksi puukin koeajettiin pikaisesti.

Hoplaa!

Ja miksiköhän me sitten yritetetään tätä uutta harrastusta? No siksi, että saataisiin ton Kunkun energiatasot vähän alemmiksi täällä sisätiloissa. Sillä on nykyään sen verran raisut leikit, ettei kukaan tahdo sen kanssa riehua ja sitten alkaa se Ellin huudattaminen...

Reippahasti ulkoilemassa

Erään kauniina sunnuntai-iltapäivänä sai kissojen ja melkein aikuisen Granny (täti-ihmisen äiti) kyläillessään idean, että viedään kaikki kissat kerralla ulos. Tämä oli idea, jota oltiin jo aiksemminkin pohdittu ja vihdoin oli paikalla kaikki ulkoiluttajat ja kun kerran ilmakin oli kaunis. Tuumasta toimeen, sanoi täti-ihminen ja samatien aloimme pukemaan kissoille valjaita päälle. Börje ja Granny karkasivat ulos ihan ensimmäisinä, melkein aikuinen meni toisena Elli sylissä ja täti-ihminen töpötteli kamera ja Mimmi sylissä viimeisinä muiden perään.

Ulkona Granny yritti pitää rimpuilukohtauksen saanutta Börjeä valjaissa, melkein aikuinen laski Ellin maahan joka sujahti samantien kahden metrin matkan meidän terasille pakoon ja piiloon. Mimmi nuuhkisi ilmaa kerran ja kääntyi takaisin rappukäytävään ja meni odottamaan kotioven eteen sisäänpääsyä.

Sen pitunen se, ehkä 20 sekunttia.