keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Tuutusen basaarissa

Kissatätien ollessa tien päällä,  oli samalla hyvä suorittaa valtiollinen vierailu Tuutusen basaariin. Basaarin hallitsijatar, Unna Tuutikki Penninraha on jo pitkään ollut täti-ihmisen fanaattisen fanituksen kohde.

Valtiollisten tuliaisten tutkimista
Onneksemme Unna Tuurikki Penninraha oli hyvin levännyt ja oli suotuisalla tuulella delegaation 
saapuessa.  Ihastuneen, heti eteisessä jo lattialle langenneen kissatätijoukkion viihdytykseksi Unna Tuutikki esitti sikermän uskomattoman taitavia temppuja ja antoi hän vierailulla olleiden  kissatätienkin koittaa heidän  taitotasolle sopivaa temppua: puskua. 

High paw oman ihmisen kera
Kissatätien onneksi visiitin tarkoitus oli puhtaasti  ja ainoastaan sosiaalisten suhteiden vahvistaminen valtioidemme välillä, koska mihinkään muuhun agendaan ei kissatädit olisi verbaalisesti kyenneet. Unna Tuutikki kuunteli kärsivällisesti tätien jatkuvalla syötöllä päästämänsä  ooh- ja aah- kimitykset sekä  yksinkertaiset, valtaisaa ihailua toistavat hokemat. 

Ihailun kohteena olemista pienen välimatkan päästä.
Kiitämme suuresti Unna Tuutikin henkilökuntaa vierailun sallimisesta, kestityksestä ja valtavan 
hyvästä showsta. Unna Tuutikki on kaikkea mitä blogissa olemme lukeneet ja sitten vielä paljon enemmän.

Täti-ihmisellä meinasi käydä vahinko fanituksen huumassa. Kaikki mustavalkoinen riitti laukaisemaan sössötyksen...Kyllä, luulin tätä hetkeksi Unna Tuutikiksi. 



maanantai 28. syyskuuta 2015

Yoogaian - Onko lemmikkisi joogaguru ?

No on. Olenko minä?  No en. Spagaatti meni vielä noin 20+ vuotta sitten, mutta muuten se lapsuuden jumppatyttö on karannut tämän tädin kropasta ja tosi kauas. Notkeimmillaan täti taipuu 90 astetta alaspäin eli varpaille voi vilkutella muttei napata sormiin seisoessa.

Siksipä, kun sain mahdollisuuden osallistua Yoogaian nettijoogakampanjaan kissojen kanssa niin täti oli heti ihan että HEP,  niin mukana! Meigä simuloi joogaa ja jos meigä jämähtää lattialle niin kissat ei ainakaan naura. Ei ne kyllä kampea meigää ylöskään, mutta kai sitä lattian pintaa pyörien pääsee jonkun tuen lähistölle ja pungerrettua itsensä ylös ilman julkista häpeää (sanoo hän, joka jakaa tämän kokemuksen blogissaan julkisesti ;)

Ammattijogi valmiina täkistä sovelletusta alustalla. 
Nyt on takana pari harjoitetta. Tein mindfullness tallenteen (helppo fyysisesti, mutta erittäin vaativa sressaantuneelle mielelle !!! )  ja kissojen mielestä sitä kannatti katsoa itse meditoiden eli silmät kiinni ja syvään hengittäen.  Tätä tulen koittamaan uusiksi ja uusiksi ja uusiksi, koska tahdon saman rauhallisen askeleen ja mielen kuin valmentajalla oli !

No niin! Alahan täti joogaan ! 
Toisena harjoiteena testasin taukojoogaa. Ihan vaativaa, täti-ihmiselle. Kun ei vaan taivu eikä pystyssäkään meinaa pysyä . Kissoista olin taas tappavan tylsä, itse jännitin pysynkö tajuissani kun lopetin hengittämisen kurkotellessani niitä varpaita ja nilkkoja.  Huh. Voisi koitaa toistamiseenkin.

Maailman Eläintenpäivänä 4.10 on muuten tarjolla klo 14 livetuntina "furry friend jooga"  joka siis on suunniteltu lemmikin kanssa yhdessä tehtäväksi !  Koirat varsinkin, mutta kissat kanssa.  HEP, me osallistutaan. Siitä tulee mielenkiintoista... Jos tunnilla on vähänkään mahalla makuuta niin voisin lyödä vetoa, että Nisu tulee joogaamaan selän päälle !

Hutsittaisko kanssa osallistua lemmikkijoogaan? Tai muuten vaan aloittaa uusi elämä tai testailla eri joogia? Se onnistuisi nyt  ilmaiseksi koodilla TRIOMIUMAU2015, osoitteessa Yoogaian  jolla saa 14 vuorokautta ilmaista jumppaikaa uuslle asiakkaille ja koodi on voimassa lokakuun loppuun asti.

Taas tää takajalkamoikka, koska joku on jo valmis joogamaan! 

Lisäksi pääsee kisaamaan instagramissa palkinnosta, joka ihan varmasti sopii myös kissoille:

Tee testi "Onko lemmikkisi joogaguru?" ja osallistu Instagram kilpailuun hashtagillä #yoogaiapet 28.9-7.10 välisenä aikana. Yoogaia arpoo kaikkien osallistujien kesken Shek O Dog Deparmentin räätälöidyn koiranpedin (arvo 100 eur)!

Lisäys: Tässä linkki vielä suomenkieliseen testiin.


                                              * Yhteistyössä Lemmikkiblogit ja Yoogaian kanssa *













sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kurnauskis Purnauskis

Lauantaina 26.9 Nakulan Mamma ja Saaripalstan Saila kurvasi täti-ihmisen huudeille ja nappasi tämän kyytiin. Matka vei Tampereelle, jossa oli kissabloggaajamiitti kissakahvila Purnaskiksessa.


Arvatkaapas miltä kuulostaa, kun yhdessä tilassa on kissoja ja noin 20 kappaletta kissatätejä ja yksi kissasetä ? Kyllä. Justiinsa siltä.

Purnauskis on vienyt tämän tädin sydämen täysin. Syötävät ja juotavat on todella herkullisia ja laadukkaita - saludoa ei kuppiin täältä saa vaan Tampereen paahtimon Purnauksille tekemää omaa sekoitusta. Ja Suklaafondantin sisus oli juuri niin valuvaa ja pehmeää kuin vaan voi olla ja arvatkaa tekikö mieli uida siinä?  Tai se raikas  juustokakku....IHANAA! Ja se kanttarellikeitto. Ah.

Leivät ja voin kanssa sormisuolaa, tykkään. Kanttarelli - ja kurpitsakeitot. Nättejä ja herkullisia. Cappucino kisulla, hondurilaisesta kahvista. Jälkkärit. NAMNAM.
Ai niin, me ollaan kissablogi! Kahvilan kissat. IHANIAAAAA - luonnollisesti. Vaan tämä täti tekikin sellaisen päätöksen, että tähän juttuun en lailtakaan niiden kuvia vaan keskityn muihin juttuihin kahvilassa. Eikä muuten ole eka kerta.













Purnauskis on kuin satumaailma. Ihana, värikylläinen paratiisi, jossa aika pysähtyy. Kissat on ihania ja paikka on täynnä yksityiskohtia, joita tutkiessa vierähtää helposti  jokunen tovi.

Meillä oli sitten vielä tietty bonuksena iso kasa kissabloggareita, arvontoja ja goodie bag PrimaCatilta. Hälinää riitti, aika ei. Niin monen kanssa ei ehtinyt vaihtaa sanaakaan, toivottavasti sitten seuraavalla kerralla !
Kiitoksia myös ihanalle pöytäseurueelleni, oli niin kiva tavata ja kikatella :)

Todella iso kiitos myös miitin järjestäneille Elämää ja elämyksiä- blogin Pirkolle ja Tassulinnan ihmiselle.

Menossa mukana oli:

Sekä tietenkin blogeja seuraavalle Leenalle ja pojille :)



perjantai 25. syyskuuta 2015

Vanhimpainkokous

Triolassa oli tärkeä kokous tässä yksi päivä. Ensimmäinen ikinä, ainakin niin että meistä joku olisi ollut todistamassa. Käsiteltävät aiheet olivat ilmeistä päätellen vakavasti otettavia. Epäilen niiden koskeneen ruokaa.



Kokoustila oli vessan ämpärissä ja puhemiehestä ei liene epäselvyyttä ?

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Arkimeikki

Matzomaisen kissamiehen herkkää puolta on hyvä korostaa kosmetiikalla. Joskus se on poskipuna, joskus jotain muuta.


Kajaalit on kaverilla luonnostaan, siinä säästyy kivasti aikaa arkimeikiä tekiessä.



Jäämme odottelemaan meikkifirmojen työtarjouksia. Tai vähintääkin Paparazzin soittoa.



maanantai 21. syyskuuta 2015

Kissanäytelmissä

Tunnustan, en ole kissa/koira/kani/poni/marsu/mursunäyttelyihminen.

Syynä siihen lienee elämäni ensimmäiset kissanäyttelyt lapsena Helsingin vanhassa messukeskuksessa vuonna dinosaurus. Kissat maukuivat epätoivoisen kuuloisina, pissa haisi ja niiden omistajat olivat jotenkin ylimielisiä yleisöä kohtaan.  Lisäksi minkään elävän olennon kilpailuttaminen ulkonäön perusteella paremmuusjärjestykseen ei oikein sovi maailmankuvaani. Paitsi Armi Aavikko, koska se oli niin kaunis. Tai Lola Odusoga.


Kauppakeskus Kaari,  Triolan tädin olkkari.
Triolan aikakaudella olen uudelleen joutunut/päässyt tutustumaan näyttelymaailmaan. Paljon on muuttunut sitten sen ensimmäisen kokemuksen. Tilaisuudet on edelleen mm. messukeskuksissa mutta  kissat näyttävät naukuvan kutsuakseen juttuseuraa, pissa haisee enää harvakseltaan ja omistajat ovat ylpeitä kissoistaan ja kertovat niistä mielellään juttuja. Kissoja leikitetään ja niiden häkit on sisustettu  mukaviksi ja näteiksi.

Kaksi vaikeinta asiaa yleisölle. Äänestin yhtä kikkarakissanpentua numerolla 540. Koska me seurusteltiin kaksi päivää  hyvässä hengessä.  Kaikki muutkin oli kyllä yhtä nättejä. 
Blogin kautta olen päässyt tutustumaan  näyttelyitä harrastaviin kissaihmisiin, joiden kautta olen saanut uutta perspektiiviä asioihin.  Vaikka näyttelyt ei ole vieläkään mun juttu, niin nyt näen myös sen miksi se on joidenkin juttu. Näen ihmisen ja kissan luottamuksen toisiinsa. Yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen. Ja osa kissoista keimailee niin, että niistä näkee kuinka ne nauttii keskipisteenä olemisesta.

Errun kissalan Minttu vaan leipoi ja seuraili tapahtumia vaikka voitti valtavan hienoja juttuja. Näyttelemässä oli myös Meeri, Mintun tytär. Kuvat luonnollisesti epäonnistui, mutta kissalan blogista niitä löytyy.
Nyt viikonloppuna oli täti-ihmiselle järkätty kansallinen näyttely ihan kodin viereen, etten sanoisi olohuoneeseen. Siellä oli 100 kisaa per päivä ja valtaosa niistä pentuja. IIIIIIKKKK! Kävin molempina päivinä. Sössöttelin kisuille. Yritin olla lääppimättä niitä. En ehkä onnistunut kovin hyvin.

Kampaamopalveluja nauttivia maine coon - pentuja. Edessä oleva kaveri painaa  jotain 6.5 kiloa. Vasta.
Mutta kuvaushommat meni molempina päivinä ihan plörinäksi. Yritin kovasti saada kuvia Sokerin elämää -blogin Kide-söpöläisestä, no luck. Samoin kävi Ausaren kissalan Chandanian kuville.

ZZzZZZZzzZzZZzzZZZZzzzz....
Joskus on hyvä vähän tuuletella omia mielipiteitään. Tulen vielä pitkään varmaan paapatamaan kissojen esineellistämisestä näyttelyissä sun muuta, mutta viikonlopun näyttely vahvisti viimeistään sen, että kun kissan nuorena opettaa näyttelyhommiin, se tykkää niistä jatkossakin.

Kuka minä silloin olen sanomaan, että onpas kumma harrastus.

Mitä mieltä te olette näyttelyistä, puolesta tai vastaan ?

Tässä vielä linkki kuviin näyttelystä , jotka löysin facebookista Kaaren sivuille linkitettynä *klik*






sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Zuperfuudii

Triolan kattikullat ovat joutuneet niiiiiiiiiin kärsimään paljon liikkeellä olevasta täti-ihmisestä ja lomailevasta nuoresta aikuisesta.
No, nuori aikuinen on palautettu Suomenmaalle, yksi ongelma siis ratkaistu. Täti-ihminen tosin liikehtii edelleen aivan liian paljon tuolla jossain, eikä ole kissojen seurana niin paljoa kuin pitäisi.

Vaan yksi asia on, mistä täti-ihminen todellakin pitää huolen. Se on kattikultien ruoka.

Piffii, ei Prismasta vaan Vauhti-Raksulta.
PrimaCattii lootassa. 
Meillä kissojen ruokaostokset hoidetaan bulkkina, noin. 10 kilon erissä.

Näköjään.


Niitä ei sentään ruokita 10 kilon erissä. Vähempikin kerralla onneksi riittää.



perjantai 18. syyskuuta 2015

Sitähän se kaikki on. Rakkautta, rakkautta vain...

Jatkamme juttua Nisurin peräosastosta. Viihdepörhö on jo käsitelty ja nyt esittelemme (taas vaihteeksi) rakkauspörhön.


Rakkauspörhö ilmaantuu salakavalasti, eikä ole aina ennustettavissa kuten viihdepörhö. Kissa on ensin ihan vaan diudiu ja yhtäkkiä se onkin jaloissa kiehnäämässä ja BING: pörhö on mennyt päälle! 


Yleensä nämä isot tunteet valtaa Nisurin pitkäksi ajaksi, joskus jopa ärsytykseen asti. Liikkuminen nimittäin kahdella jalalla on äärettömän vaikeaa ja konttaaminenkaan ei kauheasti nappasi.


Siltikin, on se vaan niin ihanaa kun ohuttukkainen kissamies osoittaa tunteitaan.


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Viihdepörhö

Tänään aamusella tällä oli poikien hölkkä, Usain Boltin nopeuksilla. Niillä oli ilmeisen kivaa, sillä Nisun viihdepörhö meni päälle ihan täysiä.

Niin kivaa, että selkäkin aaltoilee !

Laskeutumisvaihe

Ja voin muuten todistaa, että vauhdit oli MM-tasoa.

Kaikki kengät on ollut siististi omilla paikoillaan, vierekkäin . Niin kuin mattokin. 
Hölkän jälkeen innostus jatkui tovin pidempään, sillä Madamekin päätti ottaa parit spurtit.

Ja uuteen nousuun ! 

Loppuun kuva hännästä normaalitilassa, kun mikään suuri tunne ei vielä ole vallannut kissaa kokonaan.



keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Ihan vahingossa kävin...

Ostin. Ja söin.

Saattaa olla, että ihan vahingossa suunniteltiin viime viikolla nuoremman Crazy Cat Ladyn kanssa (sen, joka ostaa kodin kissoille sopivan puutarhan mukaan), että ehkä mentäisiin Kissakahvilan lähistölle  tällä viikolla.

Mä en vielä ollut sisällä, kun nuorempi Crazy Cat Lady jo silitteli yhtä kattia.

Saattaa olla, että kahvilassa oli justiinsa meille kahdelle tilaa. Pakkohan se sitten oli sinne mennä.

Saattaa olla, että menetin paikkani. Ei harmittanut.
Saattaa olla, että seurustelimme parin kissan kanssa ja sössötimme useammalle.

Päällimäinen pesi seuralaiseni nenän. Omaani ei. Harmitti. Mun nenä oli oikeasti tosi likainen.

Saattaa olla, että meillä oli tosi kivaa. Ja kissat ihania. Ei kun siis todella ihania. Ja vielä aika pieniäkin.

Tän kissan mä tunnistan, se on Pete. Katonrajassa pitkillä torkuilla.

Saattaa olla, että käymme vahingossa tuolla vielä uudemmankin kerran.


maanantai 7. syyskuuta 2015

Vähän kuin Pin Up

Juteltiin taas kerran Madamen kanssa ja päätettiin tehdä jotain ihan höpsöä.  Oltiin ihan, että  mitähän se nyt voisi olla. Ja sitten keksittiin.  Misu = naisellinen = pin up. Heureka, se me tehdään !


HRH ei suostunut sen kummempaan stailaukseen kuin pitämään omat biksut  päällään, mutta eipä tuo tarvitsekaan. Madamehan on 100 % MegaMisu jo itsessään.

Kuvaukset saatiin purkiin ekalla kuvalla.

lauantai 5. syyskuuta 2015

#fiksuvaihto #deluxeprimacat - tilinpäätös

Tästä se meidän kokeilu alkoi.



Vaativa raatimme on nyt nauttinut lukuisia PrimaCat-aterioita ja mielipide on kovinkin myönteinen ja  jatkoa puoltava.

Mimmi

+ Kaikki on tosi hyviä. Siis kaikki. Ihan kaikki.  Jopa tonnikala menee.

-  Elli syö mun ruuan, jos mä käyn pienellä lenkillä syömisen ohessa. Tai Nilsson.

Elli

+ NAM. Paitsi tonnikala ei niin nam, mut syötävä.

- Kauhean pienet annokset ! Ja Nilsson.

Börje

+  Mä niin rakastan noita raksuja. Jopa ne laihdutusraksut ja se salmonraksut - niin maiskis. Ihania raksuja, niin ihania. Valtava ihania. Maistuvia. Ihania. Oi kun mä rakastan niitä raksuja.

- Ne märkäruuat. Ne on niin hyviä, että mun on ollut pakko vähän maistella niitä vaikka mä niin rakastan raksuja. Maistoin jopa tonnikalaa. Mutta ihan vähän vaan niitä märkiä, sitten mä söin niitä ihania raksuja.

Nilsson

+ HERRRRRKKUA! Paitsi tonnikala, mut syän mä sitäkin, jos ei oo muuta. HERRRRRKKUAAA! Märät ja murot, TOOOOSI HYVIÄ !

- TODELLA pienet annokset, pitää oman lisäksi syödä ainakin Börjen  annos ja Mimmin ja yrittää Ellinkin annosta, mutku se on ahmatti enkä yleensä ehdi.




Täti-ihminen

+ Olen ymmärtänyt, että merkki on täysin suomalainen. ISO plussa.
+ Vehnätöntä, sokeritonta ja lisäaineetonta ravintoa. Riisiä 1-3 %.
+ Laadukasta markettiruokaa.
+ Painonvartijalle sopivan kokoiset annoskoot.
+ raksut viljattomia ja sokerittomia ja iso liha% markettiraksuksi.
+ Ne kissan perästä tulevat tuoteet eivät haise kauhulle ;)

- Annosruokien hinta.
- Annosruuat ovat täydennysravintoa. Vitamiinien saannista pidettävä siis huolta.
- Saatavuus vain K-ketjun kaupoista (Ainakin pääkaupunkiseudulla).
- Annosruokien  pakkausmatriaalit (4 erillistä annospussia pakattu vielä eerilliseenpussiin).

Olemme siis koko jengi tyytyväisiä PrimaCatin Deluxe-sarjan ruokiin. Ne on maistuvia, lihaisia ja siten oivaa kissanruokaa ruokakaupasta.

Itse jouduin hakemaan annosruokiin täydennystä Tammiston City-marketista jo n. viikon päästä kekeilun aloittamista -  koska 4 raatilaista - ja kauhukseni huomasin, että kilohinta on lähes 17 euroa! Silloin tosi oli onneksi tarjous Deluxen ruuista ja normaalin n. 3.5 euron sijaan maksoin 1.99 euroa per pakkaus.

Tulemme jatkamaan näiden ruokien ostamista silloin, kun ne ovat tarjouksessa ja satun olemaan oikean kaupan kohdalla. Raakalihan syöttäminen tulee paljon halvemmaksi, mutta herkkuina nämä ovat oikein oivia.
Raksut ovat siedettävän hintaisia, alle 10 euroa kilo. Raksut on myös täysravintoa, jibii.

Raksuhommista sen verran, että saatiin me yksi Whiskasraksuttelija syömään vihdoinkin jotain muuta. Pöpö on hanakasti pannut vastaan kaikkia laadukkaampia ruokia ja kieltäytynyt niistä systemaattisesti. Vaan nyt neidolle kelpaa myös Deluxen kanaraksut.
Loistava idea laittaa raksuihin kissanminttua !







keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Pumpulimassu ja tassu


Täti-ihmisellä on uusi, ultrapitkä putki kamerassa jolla on tosi helppo vaania kissoja vähän kauempaa ja ne raukat ei tajua ollenkaan olevansa kuvauksissa !





Vaan silti täytyy olla ultranopea, koska ne tajuaa jossain vaiheessa kumminkin ja siihen loppuu se sessio.