Lempiasento

 Börjen uusin lempiasento on löytynyt.
Siihen tarvitaan Nuori aikuinen ja sen syli.

Tyyppi roikottelee itseään koko pituudelta selällään ja nauttii maisemista pää alaspäin.

Näissä kuvissa hieman poseerataan, eikä nuppi roiku optimaalisesti alaspäin. 

Yritetään joskus kuva saad asekin kuvaan, mutta sitä kompensoimaan saatiin kuvaan onnesta levällään olevat takavarpaat, etuvarpaathan tuossa hoiteli leipomuksia.

Mutta tässähän me ollaan koko ajan oltu : osa 1

Niin se vaan on, että aika lentää, juoksee, kiitää. 

Huhtikuussa kun miettii, että voisi kirjoittaa jutun niin sitten onkin jo marraskuu.  
Ihmeellistä!

...Niin....?

Mitäpä meille Triolaan kuuluisi ?

No sellaista tavallista keski-ikäisten tyyppin menoa. 

Aamulla ja illalla lääkkeet, lepäämistä ja sitten välillä pieniä riehaantumispiikkejä. 

Tämä kuvio kattaa niin kissat kuin sen ihmisenkin.

Börje 

Böö täytti tänä vuonna 10 v.

Moi! Mä oon Böö, kymmenen vuotta.

Osapäivä Matzo on  edelleen myös osapäivälällykkä, silleen tosi hyvässä. 

Kissassa on kauheasti rakkautta ja täti-ihminen onnellisena kaiken sen vastaanottaa. 

2020 diagnosoitu kilpparin liikatoiminnan hoito on edelleen pillereillä ja seronilia menee edelleen, josko ne idopaattiset kystiitit pysyisi poissa.  

Tänä kesänä ei pysynyt ja se episodi eteni niin kovaa vauhtia, että taas kerran pelättiin Böön hengen puolesta. Sarjalippu Viikkiin ja Felinaan olisi ollut kova juttu. 

Kissa = komea. Happi = heikohko. Pissavaivat sucks.

Vaan tästäkin selvittiin ja täällä täti-ihminen saa Matzoaan pussailla edelleen.

Mimmi

HRH täytti kanssa  10 v.

Mimmi on vaan niin ihana. 

Rakkautta annetaan ja vaaditaan, mutta omatoimisesti ei kannata alkaa lällyilemään, koska Mimmi määrää ja Mimin mukaan pussaillaan. 

HRH hellyyden hyökyaallossa.

 

Seronil on edelleen käytössä, koska sillä kestää sitä yhtä öykkäriä paremmin. Lisäksi meillä syödään hypokalemiaan eli alhaiseen kaliumiin lääkettä päivittäin. Tästä löydöksestä en olekaan tainnut tänne kirjoittaa aikaisemmin ? Muistan vaan, että olin tuolloin ihan että ei taas joitan uutta lääkittävää, en jaksa enää yhtään "meillä sairastetaan" -tarinaa. Mutta joo, jatkuva lääkitys.

HRH?

HRH:n tukka on edelleen vaativa ja viikko takaperin ajeltiin taas uusi kampaus toiselle, kun masun alta oli tukka todella pahasti rastoittunut ulkona vietetyn ajan vuoksi (HRH tykkää istua ulkona säällä kuin säällä ja katsella lintuja, haistella ilmaa ja muuten vaan nauttia raittiista ilmasta).

Etätyöläisen työnjohtaja paikalla.

Koska itselleen pitää asettaa haasteita niin jaan meidän kuulumiset kahdeksi osaksi, jolloin osa kaksi on vaan pakko kirjoittaa. Muuten olisi niin epistä Ellille ja Nisulle. 

Kuulumisiin siis, palaamme asiaan ja vielä tämän vuoden puolella ;) 

Voihan TikTok

 Näinhän tässä on nyt käynyt, että aikani seurattua muita, ihan ite aloitin sitten tiktokkaamaan.Homma siellä on jokseenkin hulvatonta ja kissoista on jo jokunen videokin saatu tehtyä. 

Sellaisia helppoja. 
Tosi helppoja.

Jos siis meidän videot kiinnostaa, niitä saa katsella täällä  ja saa meitä seuratakin *klik*

Ps. Täti-ihminen lupaa, että ei ala tekemään niitä tiktoktansseja sinne tai niitä videoita, missä se puhuu jotain playbäccinä kameralle. 

Ehkä...?

Patsastelua

 Täti-ihmisellä on ehkä maailman parhaat maisemat etätöissä.

Näkymä muuten vaihtuukin aina välillä.

En valita.

Katit tosin saattaakin valittaa, koska toiveena tuossa on varmaankin pääsy ulos, mutkun liian kylmä. 

Ja tämä niiden oma mielipide. 

Koska tottakai täti-ihminen avaa ikkunan toisille, jos kumminkin tekisi mieli mennä.

Voihan hypertyreoosi !

Viime jutussa ehdin jo tuulettamaan, kuinka Börjen rakko on kondiksessa ja sakka kadonnut.  
Eipä siinä mitään, sitä onkin syytä tuulettaa. Börjellä on ollut 3 vuotta sakkaa pissassa vaihtelevasti eli sakaton ja terveen näköinen rakko on ihan the best!

Nyt se juoruilee rakosta, eikä edes omastaan ! 

Vaan samalla kontroloitiin kilppariarvot, koska yllätyksenä edellisellä kerralla oli todella korkea syke ja lihasmassan katoaminen sekä 240 gramman laihtuminen kolmessa kuukaudessa.  Sen vuoksi testattiin kilpirauhasarvot ne olivat harmaalla alueella.

Sama linja on jatkunut, nyt oli kahdessa kuussa paino oli  pudonnut 135 grammaa. T4 tulos oli vielä harmaalla alueella, mutta TSH antoi diagnoosin. Börje on nyt sitten sairastunut. 

Ihan ennenkuulumatonta kilparin liikatoiminta ei ole keski-ikäisillä kissoilla ei ole, se on yksi niistä yleisimmistä sairauksista. Siitä huolimatta diagnoosi vetää mielen vähän alakuloon, koska edessä on isoja päätöksiä ja...TADAA: isoja rahasummia saa taas hoitoihin allokoida.

Alkuun pohdin pelkkää lääkehoitoa. Sitten leikkausta, koska lääkehoidolla ei saada poistettua riskejä. Koska me olemme me niin noita pitää ihan oikeasti pohtia.
Isotooppihoito nousi tasa-arvoiseen asemaan, koska Tammiston Evidinsiaan on kesällä todennäköisesti tulossa isotooppihoitomahdollisuus. Katsellaan. Aikaa onneksi on, koska Böön arvot pitää saada ensin lääkkeillä stabiloitua. 

Kaikki olisi hyvin, jos saisi syödä riittävästi. Muuta en hoidoksi tarvi.

Nyt me sitten nappaillaan troppeja, aamuin illoin. 
Lääkkeen antaminen menee varsin sujuvasti, gelatiintabletilla.  

Ai niin, astmaakin taas hoidetaan. Börjelläkin.

Ja ettei meidän elämä turhan tylsäksi kävisi, HRH:n arvot  on jo pidemmän aikaa seilannut sillä samaisella harmaalla alueella. 

Jaahanssen, nyt se aloitti puhumaan musta. MOIDO! 

Jep. Kyllä vaan, 100 % Triolaa.

On ne vaan oikeasti kätevät, ne lemmikkirattaat

"No viime talvi oli niin lumeton, että ei vaihdeta talvirenkaita."

21.1.2021. Klo 12:00.

Siinä sitten Börjen kontrolliaika Felinassa ja lunta niin, että taju lähtee. Ja ne kesärenkaat.

Oli siis aika kaivaa lemmikkirattaat kaapista esiin.

Börje odottamassa laskun valmistumista.

Edellisenä päivänä oli muuten ihana auringonpaiste ja tiet aurattuja. 

Tänään ei. 

Siellä on koko päivän satanut töhnää ihan kunnolla ja hiki päässä Täti-ihminen sitten välillä veti rattaita tai aurasi niillä tietä. Sykkeet näyttää käyneen 120 kiepeillä jossain vaiheessa.

Börje poseeraa klinikan edessä.

Mutta ei se mitään. 

Tässä säässä parkkipaikan löytäminen lumikasojen keskeltä olisi ollut aika mahdotonta. Katselin tienvarsia sillä silmällä. Börje ei juurikaan stressannut toisin kuin yleensä autossa. Tämä oli muuten aikamoinen yllätys. Ja jos nyt ei tota lunta ota huomioon niin olihan ne älyttömän kätevät. Siis todella kätevät. 

Täti-ihminen kuvaa Felinaa toimistonsa ikkunasta odotellessaan Teijan soittoa, että Böön voi hakea.

Kaikki nolotus ja häpeä on nyt muisto vaan. Jatkossa tulen käyttämään noita rattaita yhden kissan lääkärireissuilla 100 % varmuudella. 

Börje Kampin terminaalissa odottamassa bussia.

Börje tarkistamassa, että varmasti odotellaan oikeaa bussia.

Ja kaikista parasta on se,  että sakka on saatu ruokavaliolla pois ja rakko on toipunut, vihdoinkin. 

Hyvää Joulua! Merry Christmas! Joyeux Noel ! Gud Jul!

 Triolat ja sisällöntuottaja herra Nilsson toivottaa Rauhaisaa Joulua kaikille, henkilökuntineen!

Vuoden 2020 oikea joulu vietetään sitten, kun rokotushommat on hoidettu ja voidaan kokoontua yhdessä juhlimaan. 

Kop, kop - onko täällä ketään ?

Eka tää Täti-ihminen oli vielä elokuussa, että kyllä tästä lyylistä vielä juttuja lähtee vaikka kuinka. Kunhan tässä saadaan kesä catiolla vietettyä.

Ei siitä lähtenyt. 

Se onkin maannut soffalla, tuijotellut YouTube-videoita, kännykästä tiktokkeja ja telkkarista Australian Mastercheffiä (on muuten todella hyvä kausi, vaikka tuomarit vaihtui).  Yhtään blogia ei ole tullut luettua. 

Jossain vaiheessa alkoi päässä liikkumaan ajatus, että olisko tämä blogi nyt tässä ? 

Kissat vaan vanhenee, sairastaa ja täällä tää yksi rutisee edellä olevista ja lisukkeena kuvailee kissojen hoitoihin meneviä laskuja.  

Hupsujen ja Höpsöjen hassu Sandra onneksi sai pään kääntymään, kun snäpissä vähän juteltiin. 

Ai niin, on sitä snapchattiäkin siis tullut tuijoteltua. Lappu ei mene luukulle tässä kissablogissa. 

Sitten törmäsin edellisessä postauksessa nimettömän kommenttiin, joka on aivan ihana ja se osui suoraan sydämeen.  Kiitos sen kirjoittajalle, niin kovin paljon.

Me ollaan täällä blogistaniassa siksi, että hassutellaan, höpsötellään, sairastellaan ja valitetaan eläinlääkärikuluista. Jaetaan tietoa sairauksista, mitä me selkeästi harrastetaan jo vaikka kuinka monennetta vuotta ja sitten taas kuvataan laskuja ja tuhistaan äkäisinä. 

Tai no, Täti-ihminen tuhisee. Kissat tuhisee äkäisinä silloin, kun tää täti makaa sillä soffalla ja keskittyy niihin edellä lueteltuihin ajanviettohomminsa.

Ostetaan joku hemmetin kallis kissamööpeli ja silloin taas ollaan niiiiiin hiljaa kuluista.

Aivan eri juttu.

Ja ettei tämä juttu menisi vaan Täti-ihmisestä puhumiseksi niin kerrotaan pienet terkut jokaiselta katilta tähän loppuun:

Börje söi elämänsä ensimmäisen kokonaisen lääkemärkäruokapussin äsken illalla, struviittikivien sakkaa taas rakossa ja märkäruoka on sille toistaiseksi ollut niin kamalan äklöö. Kun raksut on vaan niin ihania.

Mimmistä on tullut varsinainen ulkoleijona. Turkki on ulkoilmassa tuuheutunut ja  ainakin toistaiseksi Täti-ihmisen paskat kampaamopalvelut on turhia.

Nilsson sisustaa, tuliko yllätyksenä ? 

Elli. Voi ihana Elli. Elli rakastaa, nukkuu, on ulkona ja syö. 

Me ollaan siis takaisin, vaihtelevasti mutta varmasti. Sairasteluistahan on niin paljon uutta kerrottavaa ja niin monia eläinlääkärin laskuja kuvattavana !

Nähdäänhän tällä seuraavalla kerralla ? 

Tassu

SöpöSöpöSöpöSöpöSöpöSöpöSöpöSöpöSöpöSöpöSöpöSöpöSöpöSöpöSöpö !

Ai niin, se tassuhomma. Se on elokuvana ohessa.

Pitäisi tajuta olla kyselemättä tyhmiä.

Catio, meillä on nyt CATIO !!!!

Vannon, että en ikinä uskonut kirjoittavani tätä postausta. 

Suunnitelmia on nimittäin ollut niin kauan kun on ollut kissoja. 

Kolmen kissan perheenä yritin ulkoilua niin, että terassilla oli pingotettu vaijeri ja kissat oli siinä flexeissä kiinni. Hitonmoinen jumppa, kun mun rentouttava hetki olikin terassikalusteiden nostelua ja flexien selvittelyä. 

Pohdintaa ja ideoita on väännelty, ilman tarhan tynkääkään. Olin jo tavallaan hyväksynyt tilanteen, ettei meille tarhaa tule.

Kunnes törmäsin Zooplussalla verkon pitimiin, jotka kääntyvät ylhäältä vähän sisäänpäin.

Ei ruuveja, puristimella kaikki kiinni ja loput sitten vaikka nippusiteillä. Päätin, että terassin ovea pihalle ei enää käytetä. 

Yritin olla maltillinen ja juttelin Nuorelle aikuisellekin, että tilaan sitten vasta ehkä elokuussa.

No en tilannut. Kun tilasinkin jo. 

Viikko sitten tuli paketti ja Täti-ihminen ahersi klo 15 eteenpäin muutaman tunnin ja kissat oli terassilla samana iltana jo. Terassi on vielä vaiheessa ja turva-asioita on vielä reilusti tehtävänä, mutta sen verran turvallinen toi on jo, että tänäänkin ovat siellä olleet yhdessä ja erikseen, tunteja.

Paras ostokseni ikinä.  

Onnellisia kissoja, onnellinen Täti-ihminen.

Kunhan saan projektin sen verran valmiiksi, että puutuvat rimat ja muut kiinnitystilpehöörit on paikoillaan, teen oman jutun siitä, miten rakensin tuon pystyyn ja muuten: yksin. 

Kröhöm.

 

Step by step by Ananimalab

Triolassahan on toi yksi kohta ollut pohdinnan alla kohta 8 vuotta. 

Millä saadaan yhdistettyä kirjahylly ja kissojen rallihylly niin, että kaikki pääsevät niiltä helposti Nilssonia pakoon ? 

Se pohdinta on saatu nyt päätökseen.

Muutama emailin vaihto Ananimalabin Antin kanssa ja ostoskorissa oli metrin step-elementti ja siihen vielä kustomoituna leveät tarrat niin kestää meidän shetlanninponien pomppimiset.

Yllättäen, Nisu ei ollut siellä päälle_päsmäröimässä, mutta on toki käynyt siihen tutustumassa.

Börje, oli erittäin motivoitunut herkuista ja lopulta tajusikin, mihin tarkoitukseen toi steppi on hankittu.  

Tässä pitkä ja pitkästyttävä leffa siitä, kun Börje vihdoinkin tajuaa pellin hengen. Leffa on aivan paskasti kuvattu, mutta monipuolinen. Se nimittäin vaihtuu lopussa kauhuelokuvaksi, kun Täti-ihminen alkaa lopussa huutamaan lässytyksiä. 

Kandee siis käydä veskissä ennen, me kaikki säikähdettiin sitä itsenkin ja hutipissan vaara on todellinen. Ja äänet ehkä asetta hiljaiseksi.

Nythän sitten kukaan ei ole koko stepistä kiinnostunut. Odotettavaa, koska nämä on kissoja, vaikkakin niiden ponien kokoisia. 

Sinne on jätetty täkyksi yksi lelu ja uskoisin, että jossain vaiheessa homma alkaa toimimaan ja sielä löytyy kissojakin sitten läpikulkumatkalta. Tai vaikka lepäämästä.

Elementti tosin on aika isohko tuohon kohtaan. 
Yllä kuva keittiöstä päin eli piilossa se ei ole siihenkään suuntaan. Tämä oli toki tiedossa, mutta mielikuva  ei aina vastaan todellisuutta. 

Ja jos silmä ei siihen totu, edessä on jokunen uusi projekti sen piilottamiseksi, mutta koska se on sitten taas sisustamista niin ei ees harmita! 

Tuote on ostettu omalla rahalla, mutta sain todella hyvän alennuksen siihen. 
Siksipä tämä projekti valmistuikin nyt, eikä vasta seuraavan kahdeksan vuoden pohtimisen jälkeen.

Mitä mieltä olette, huti vai hitti?

Kokouksessa

Kukapa olisi uskonut, että etätöissä on kiireempi kuin toimistotöissä.

Vaikka siis työmäärä sama. On se kummallista ja ihan on retuperällä koko blogi sen takia, taas kerran ! 

Mutta etätöissä on sellainen iso plussa, että välillä kokoukset on niin ihania, ettei haluisi niiden loppuvan ollenkaan.

Me tiedetään, että kohta on jono meidän kokouksiin tuossa oven takana, mutta nounou : nämä koukoukset on vain meille johtoryhmäläisille.

Pojat ja synttärit

Pikaisesti tultiin vaan sanomaan, että eilen 30.4 Börjestä tuli 9-vuotias 
ja tänään Nilssonista taas 8-vuotias.

Synttärilahjaksi Börje sai puolen päivän vapaan Nilssonista, kun Nilsson oli Felinassa toimenpiteessä.

Ja Nilssonin lahja oli sitten vapun teemaan sopiva päihtyneenä oleminen.

Täti-ihminen riemuitsi koko illan suusta pilkistävästä kielestä. 
Ja muut karvakansalaiset mukavasta Nilssonista, joka ei määräillyt eikä uhitellut.

Turvaväli

En olisi koskaan uskonut, että Triolassa kissatkin ottaa turvavälit vakavasti.

Tosin, tämän sorttinen lainkuuliaisuus oli erittäin uuvuttavaa. 
Ainakin Börjestä.

Toisen oli otettava pikaiset nöpöset hedelmäkulho tyynynä.

Ruoka-aika?

Jotenkin Täti-ihmiselle tuli fiilis, että sitä tuijotetaan ?

Kissojen ruoka-aika on yleensä aikaisintaan klo 17, yleensä tunnin, pari myöhemmin.

Viikonloppuisin tämä jengi aloittaa tuijotteluhommat jo klo 15 pintaan, varmuuden vuoksi.
Ainoastaan, jos makaan soffalla niin eivät vaivaudu.

Mutta silloin sen neljäs aloittaa taas läiskimään tavaraa lattialle. 

Tuskin jaksan odottaa, kun siirryn jossain vaiheessa etätöihin. 

Juhlat

Amerikan buldoggi Nero on meillä täällä Triolassa mainittu moneen kertaan, 
koska me ollaan Neron mamman kanssa hyviä kavereita jo tuolta parinkymmen vuoden takaa. Nykyään meidän tapaamisissa on mukana meidän kakarat, jotka toisin siinä kahdessakymmenessä vuodessa on ehtinyt kyllä kasvamaan jo ihan aikuisiksi.

Mutta siis. Eihän tämä nyt pitänyt olla tarina meidän bakkanaaleista, vaan siitä, mitä Neron ihmissisko toi mukanaan.

Siinä on meitin katit !!!!

Mimmi

Elli

Nilsson

Börje

Ja oli muuten todella, todella hyviä.

Börjenkin mielestä. 

Seuraavana Nuori Aikuinen huomasi, että tyypillä oli suupielet mustina.
Börje oli vähän maistellut Nilssonia.

Kiitti kaverit huimasta illasta ja kiitos Mona vielä noista kateista ! Ne oli ihanimmat ikinä ♥

Täynnä

Nuori Aikuinen tulee meidän kissalaan aika usein viettämään viikonloppua. 
Me ihmiset tehdään hyvää ruokaa, pidetään leffailtaa tai lakkaillaan kynsiä. 
Ja leikellään kissojen kynsiä.

Ja sitten se paras, pojat menee ihan pähkinöiksi, kun kun Nuori Aikuinen saapuu.

Sori kissojen silmistä, jäi salama päälle kun kuvasin. Aina ei ehdi säätelemään, kun tilanne on päällä.

Tässä voi jo sanoa, että Nuorella Aikuisella oli syli täynnä kissoja tossa vikassa kuvassa.
Mussukat. 
Kaikki mun kolme.

Pöntössä

Yksi päivä kaipailin poikia kovasti. 
Molemmat oli kateissa.

Onneksi löytyivät. 
Vahingossa, kylläkin.

Ps. Kuinka ärsyttävää on se, että bongaat hyvän kuva-aiheen, valokuvaat tyytyväisenä ja sitten huomaat, että kissanhiekat on melkein kuvan pääosassa ? 

Ehkä komein sairaanhoitaja ikinä!

Täti-ihmisen viime vuosi vaihtui (oletettavasti) rankassa ruokamyrkytyksessä ja uuden vuoden viikko numero 3 taas ihan kamalassa flunssassa. 

Onneksi seurana on ollut tuo rauhallisempi setäkissa, vahtimassa että täti-ihmisessä henki kulkee ja ruokahuolto toimii.

Tai no, ei se Börje ole ollut vaan Nilsson. Joka sitä ruokahuollon pettämistä on pelännytja vahtinut. Börje on pyyteettömästi vaan ollut sairaanhoitajana.

Kelle noin komea hoitaja ei kelpaisi? 

2020!

Kamalasti meillä on ollut suunnitelmia kirjoitella, mutta ei meillä on ollut kamala kiire.

Kattokaa vaikka:

Makkarin ikkunalle jonotetaan pitkiäkin aikoja.

Kynsihuoltoja on tehty.

Levätäkin on pitänyt.

Nilssonkin oli kerran hetken paikoillaan. Kuvaan asti se hetki ei osunut, tässä on jo uudet kujeet mielessä ja kissa lähdössä liikenteeseen.

Palaamme asiaan, kunhan kissoilla on enemmän aikaa valmistella juttuja !

Ps. Ei ole vihreä kuusi, ei. Palaamme siihenkin vielä. Prkle.