No hiton hyvin menee.
Jouluna tyyppi taas repi täti-ihmisen hermostoa siihen malliin, kun huomiota saadakseen se tiputti hyvälaatuisen lahjapullon punkkua lattialle. Voin kertoa, että 0.75 litraa punkkua leviää aika kiitettävästi ja laajalle alueelle. Sirpaleista puhumattakaan. Mä olin unohtanut, kuinka loistava sisustaja se onkaan ja se pystyy tassullaan läpsiä painaviakin juttuja lattialle.
Muuten se ei onneksi ole saanut sisustuksia uudistettua, ei sillä ettei yritystä olisi. Toinen asia, minkä olin unohtanut oli sen ennen klo 06 alkavat lämmittelykierrokset makkarin sisustuksessa. Muutaman kerran olen saanut huijattu katin sieltä ulos (koska yleensä se luikkii piiloon makkarissa, se ovela hiippari) ja laittanut oven kiinni.
Mentaalipuolella Nilssonilla on ollut kamalasti draamaa, koska kotona hengailee nyt joku apteekilta haiseva kummallisen näköinen hyyppäri.
Nisu oikeasti siis pelkää Börjeä ja tuijottelee potilasta silmät isona kaukaisuudesta. Börjen nukkuessa se käy sitä varovaisesti nuuskimassa. Jos nämä kaksi joutuvat hereillä ollessaan lähikosketuksiin: Nilssonilla menee heti tukka irokeesille, selkä köyryyn ja häntä pulloharjaksi. Sen jälkeen se ottaa hatkat. Ei suhise, ei läpsi, pelkää vaan.
Eikä tästä kauheasti ole aikaa, kun se itse oli se omituinen hyypäri vaatteissaan ja haisi apteekilta.
Antibiootit helikobakun häätöön on puolivälissä. IBD:n hoitoon lääkkeet aloitettiin viikko sitten ja sitä jatketaan Nisun loppuelämän. Dosettien täyttäminen on edelleen kovin haastavaa ja aikaavievää, mutta ensimmäisen kerran yli tunnin puuhastelu on nyt sentään jo alle tunnin.
Kuinka ihanaa on saada Nisutin takaisin. Ärsytyksistä huolimatta.
