Elma! Lemmikkimessut !

Tunnustan heti alkuunsa, että mulla oli tällä kertaa ihan kamalan laiskat messut.
Mikään ei huvittanut, mitään ei jaksanut ja käymättä jäi kässämessut ja outletexpo. Sekä metsämessut, mutta nehän on jäänyt käymättä varmaan  joka kerta.

Mutta huolimatta vähäisestä aktiivisuudestani, löysin tällä kertaa jopa kaksi reklamaation paikkaa. Toinen menee Messarille ja toinen messuvieraille.

E-lippujen kanssa oli ongelmia.
Hyvä idea, mutta ideaa pitäisi jalostaa vielä lisää. Mm. lippuihin  pitäisi ehdottomasti saada jotkut tunnisteet. Ne pitää pystyä erottamaan toisistaan, varsinkin kun meille annettaan niitä blogiin arvottavaksi. Olin ilmeisesti laittanut arvonnan voittajalle saman lipun kahdesti, koska email niputti ne yhteen viestiin enkä pystynyt päättelemään minkä lipun olin jo lähettänyt. Voittaja joutui ostamaan toisen lipun sitten tyttärelleen. Onneksi ollaan Korismutsin kanssa kavereita niin homma saatiin hoidettua Messarin edustajan kanssa siellä sillä istumalla. Kiitos Messarille siitä!

Lefmä.

Messuvieraat.
Eläimet ei ole messuilla teidän leluina. Se ei ole hauskaa, kun possu yrittää syödä sanomalehteä kädestäsi. Se ei ole hauskaa, että pelottelet kissoja näyttelyhäkeissä. Se ei ole hauskaa, että tökit ja lääpit eläimiä oman tahtosi mukaan. Voisi luulla, että kyseessä olisi lapset? Nokunei. Ihan aikuiset. Opetelkaa kunnioittamaan eläimiä ja ihan vaikka ihmisiäkin. Jooko?

Lisko.

Laskuudesta huolimatta olen tosi tyytyväinen että lähdin, koska pääsin nauramaan Neron emännän ja isännän kanssa Elman puolella. Neron isäntä on niin kohtelias, että sen mielestä meidän jutut on ihan parhaita. Kai?

Käärmes.

Sitten sain nauraa Neron emännän tyttären kanssa (Neron blogissa vilahteleva Ketun ihmisäippä) ja hengailin mun salarakkaan ihmisäidin Kaisun kanssa.

Talli.

Ilonan ja Zetorin Anan kanssa kuunneltiin tosi kiva eurooppalaisten kissojen esittely.
Kävin pillittämässä Naukulan mamman korvanjuuressa Nisua ja eurooppalaisten kissojen aliarvostusta.

Noomi.

Vaihdoin pikaisen sanasen Täplätyttöjen Annin kanssa ja hengailin Arkiporinan Paulan kanssa. Ja Telliksen, Naukulan Sulon Puolu-tädin ihmisäipän kanssa.

Käärmes.

Joko uskotte, että meigä tuntee tyyppejä ja seilaa sulavasti kissa- ja koiraporukoissa ? Ainakin lesoilin siihen malliin tässä. KöhKröh ;)

Kanoja.

Mutta siis joo. Messut.
Iso plussa: PrimaCat oli taas paikalla messutarjouksineen.Sinne pitää pyörähtää aamulla ostoksille, koska tänään en vaan jaksanut nähdä sitä vaivaa.

Kovasti keskityin katselemaan vaihteeksi ihan jotain uutta eli herppejä. On ne jänniä eläimiä.

Lisko.

Keppihevoskisat oli edelleen tosi liikuttavia ja harrastajat tosissaan. Se on kyllä niin omituinen laji, että siitä on pakko tykätä !

Kisa-areena.

Ja hei ! Vuonna 2016 kuvasin nämä.

Lilli ja lyyli.

Onko tytöt  vähän kasvanut?

Lilli tai Lyyli.

Lilli tai Lyyli.

Oli siellä sitten taas noita pikkuruisiakin.

Ragnar ja Rollo.

Miten voikaan kuulkaa tämä täti rakastaa possuja!!

Ragnar ja Rollo hereillä.

Ja sitten se päivän toinen  pillityksen aihe.
Meidän kansalliskissan arvostuksen puute. Miten repikään sydämestä, kun kuuli kuinka eurooppalaisten edelleen sanotaan olevan vaatimattoman näköisiä ja tylsiä. Kissatuomari Kristiina Raunio teki kyllä parhaansa saadakseen muutosta tähän. Kuinka kauniisti hän näistä kissoista puhuikaan ja ihan syystä.

Suomen kansalliskissoja: mustasavu, musta ja valkoinen.

Rodulla on terve geenipohja ja kissoja löytyy vaikka missä väreissä. Jos rotua osataan arvostaa ulkomailla, miksei sitten meillä täällä kotona?

Mutta kyllä sitä piti käydä vähän sössöttämässä ihan toiselle rodulle.

Aada.

Nakut vaan jotenkin vetoaa muhun. Niin kovasti. Katsokaa nyt, toinen laittoi tassun tohon mun pullealle kädelle ja piti sitä siinä vaikka kuinka kauan. Iso, ISO SYDÄN.

Kyllähän mä sittenkin sain sentään kuvia otettua. Niistä päätellen mulla oli oikeasti kivat messut!

Teilläkin voi olla, koska huomenna vielä ehtii. Messut auki klo 10-17 ja mm. Naukulan Noomi on eurooppalaisen ständillä hengailemassa.

Huvittaisko hei lähteä messuilemaan 10-12.11 ?

Ei voi olla todellista, mutta niin se on taas kissabloggajan tämän vuoden toinen messuviikonloppu korvilla. Uskokaa tai älkää, mä olen vieläkin kaikkien näiden vuosien jälleen ihan innoissani, enkä vähiten Elman takia.

Lemmikkimessut on osa Elma-elämää, eläimiä ja ostoksia tapahtumakokonaisuutta. Konseptia on siis hieman muutettu sitten viime vuoden. Miten se näkyy messuilla, jää nähtäväksi. Lupaan, että tinkimätön ja lahjomaton tutkiva reportterinne tekee kaikkensa tuhlaa rahansa, sössöttelee possuille ja laahustan taas lesona ympäriinsä selvittääkseni mitä on muuttunut. Köh.köh.

Ensin ajattelin kaivella messutärppejä, mutta oikeasti messut on tälle tädille kokonaisuus ja siellä on kiva vaan pyöriä ja katsella. Ihan joka osastolla, siis. Niinpä päätinkin valkata vanhoja messukuvia nostattamaan messufiilistä.

Tästä pääsee katsomaan Messarin sivuille mitä messuilla tarjolla *klik* ja nyt niitä kuvia.

Tämän kaverin olen nähnyt messuilla joka kerta. Sillä on aika iso ääni.

Lilli ja Lyyli

Herppiluola. En tiedä kuka tuolla on, mutta kaunis on kämppä! 

Energiaa ! 

Kissanäyttelyn prenikoita

Haisnäätäjulkkis Miikkis. Miikkis ei taida tällä kertaa olla messuilla, mutta muita näätiä on. Ainakin frettejä.

Käsityöt ei ole pelkkää kudontaa ja langankehräämistä. Se on myös heijastavia lasikoruja ! 

..Kävin ihan vähän vaan vähän Outletexpossa...

Naiset ja kengät. Pakkohan näistä oli innostua.

Kengättömät hepat.

Saa ostaa ja tukea eläinsuojelua, sanoo meidän 3 Rekkujen pelastamaa tyyppiä!

Lähtiskö lypsylle ? 

Kiinostaisiko lähteä ? Viettää vaikka isänpäivä tuolla?
No sitten kannattaa osallistua tähän arvontaan, koska meillä on 2 lippua tarjolla yhdelle !

Osallistumaan pääset jättämällä meille terkut kommenttikenttään. E-mail osoitetta ei tarvi tässä vaiheessa jättää ( mutta tahtoessaan tietty saa jättää), kyselen sen perään sitten arvonnan jälkeen ja lippu lähetetään sinne sitten.
Osallistua saa kuka tahansa eli sinun ei ole pakko olla meidän tilaaja, mutta sitäkin saa kyllä tosi mielellään olla.

Rekkujen kotikissastandillä Vilma. Kissastossa, Vilman kotona on muuten venäjänsinisiä vauvoja tällä hetkellä, käykääpä kurkkaamassa ! 

Arvonta suoritetaan sunnuntaina  5.11 klo 18  ja voittaja ilmoitetaan täällä blogissa.

Lippujen kanssa on myös seuraava tarjous:

LiputKun ostat lippusi verkkokaupasta viimeistään to 9.11., saat sen etuhintaan:
Aikuiset 16 €/hlö
Lapset (7-15 v.), eläkeläiset, varusmiehet, opiskelijat 10 €/hlö
Lapset (4-6 v.) 5 €/hlö
Perhelippu (max. 2 aikuista ja alle 16 v. lapset) 36 


Onnea arvontaan ! 

Messuttelua

 Tänään oli messupäivä. 

Päivä alkoi kissabloggareiden sumppituokiolla ja olihan siitä pakko saada kuva.

Jaaha. Vähän heikohkoa varjoeläinkuvaakin siinä, selvät sormethan ne.

Vaan kuinkas yhden kissabloggaajan kävikään? No silleen, että sen kamera ei tominutkaan. Toi Nikon tossa kuvassa. Oliskohan syynä ollut kotona edelleen latauksessa oleva kameran akku ?

Siinä se muo odotti akku täydessä latingissa, kun tulin kotiin. Kuvaa somistaa Nisun häntä.

Plan B otettiin käyttöön ( ei tosin sitä viiniä) ja kännykkä sitten on syyllinen kaikkiin kuviin tällä kertaa.

Mutta siis nyt niihin messuihin. Tarjolla oli taas vaikka mitä ja järjestelyt on hoidettu yhtä laadukkaasti kuten aina.  Tänä vuonna keskityin vaan Elmaan, koska Elma on parasta maailmassa. Ja tietty Lemmikkimessuihinkin. Tottakai.

Lilli ja Lyyli nokosilla.

Eikä  muuten vähiten possujen takia. Lilli ja Lyyli tosin olivat erittäin väsähtäneitä, kun shöyt oli tosi rankkoja: tylleröt oli ilmeisesti tänäänkin keskittyneet tonkimiseen, kuten eilenkin.  Vaan ihania ne oli tossa kuorsatessaankin.

Tässä muuten pari menovinkkiä Elmaan, siellähän siis voi tehdä muutakin kuin vaan ihastella eläimiä.

Valion  lypsylehmät.

Valion pisteellä pääsee harjoittelemaan lypsämistä. Vielä en ole uskaltautunut, josko ensi vuonna?

No mutta, B-MAN*  jengin kokoisisia poneja ;)

Perheen pienimmille shetlanninponiratsastusta tarjolla. Mini-ihmisten suosikki, jonoista päätellen.

Kenkiä, isoja ja pieniä. Ja sitten tosi isoja.

Huomenna pääsee seuraamaan kengitysseppien SM-kisojen finaalia, on muuten rankan näköistä hommaa. Viime vuonnahan tehtiin historiaa, kun Riina Villanen voitti ensimmäisenä naisena tittelin !

Kengättömiäkin hevosia on tarjolla.

Keppihevosareenalla tapahtuu, voisin ehkä haluta nähdä tuon  klo 12 alkavan isä&lapsi kepparikisan ! Epäilen, että lapset on tässä lajissa parempia kuin isänsä...

Kepparit tallissa.

Eikä Elmat olisi Elmat ilman Rekku Rescuen pistettä  ja Miracle's Nails  Miran kynsistudiota. 5 euroa:  lakkaus ja leimaus. Itselle sievät kynnet ( kävin titenkin, koska tämä on mun traditio ) ja Rekuille rahaa kodittomien hoitoon. WinWin.

Ihan vaan pari kynsilakkaa....

Voi sieltä ostaa vaikka joululahjojakin.

Rekut osastolla 3c3.

Lemmikkimessuilla  on tarjolla kissanäyttelyitä, kahden eri järjestön toimesta.

Tämä komea sphinx herra on nimeltään Jacko.  Hurmaava.

Ostettavaakin löytyy, mutta niitä en kuvaillut. Olin nimittäin kerrankin maltillinen, enkä tuhlaillut. Olin myös yllättävä ja istuin kuuntelemassa Lemmikkilavan ohjelmia.

Sunnuntaina tarjolla.

Tänään ihastuin kesyrottiin, kuuntelin Suuren kissatutkimuksen tuloksia ( vaikka ne olen jo kuullutkin  Suuressa kissaseminaarissa). Suosittelen myös Sirpa Pietikäisen haastattelua. Ja tietty Kissojen maailmanhistorian esittelyä, itse kirjailijan toimesta.

Tämä siili on nimeltään Eve. Eve on vähän ujo, mutta hurjan söpö.

PrimaCat ei taaskaan pettänyt. Messutarjoukset on taas loistavat.

Meille ostettiin massiivinen lasti ruokaa, kahden ison pussillisen verran. Siitä sitten ihan oma juttunsa tuloillaan.

Ruokaa! 

Tämän päivän erikoinen oli Kissakkaan Minnan auttaminen olemalla ihmisjalustana Kissakaan facebook sivuston livelähetyksissä.  Minna haastatteli Sympaatti eläinklinikoiden paria eläinlääkäri ja nyt sitten tapani mukaan alan valmistelemaan puhettani parhaasta kuvaksesta seuraaviin oscareihin...

Nämä olisi kissan hampaat.

Sitä voisi luulla, että jokainen vuosi on saman toistoa mutta ei se vaan ole. Vaikka vuosittain mukana on samoja juttuja ja firmoja niin itsestä on paljon kiinni mitä messuilta saa mukaansa.

Ensi vuonna saatan jopa mennä metsämessuille kunnolla ihmettelemään maailmaa, mistä en tiedä mitään!  Ja sitten ihastelen taas possuja.

Kuka lähtee messuilemaan 11 - 13.11 ? Meidän viikonloppumessujen lippuarvonta !

Se on taas se aika vuodesta, kun Messari täyttyy Meidän viikonloppu- messuista.

Koska joku on laiska, niin se joku nappasi Messukeskusen sivuilta kuva, missä näkyy mitä kaikkea kivaa on tarjolla!

Meidän viikonloppu 2016

Ja kivaa on tarjolla täälläkin, koska arvontaa tulee lippupaketti: yksi voittaja, kaksi lippua,arvo yhteensä 36 €. Aikaa osallistua on sunnuntaihin 6.11 klo 18 asti.


Arvontaan pääsee mukaan olemalla blogin lukija ja kommentoimalla kommenttiosioon mitä kautta meitä lukee + email osoitteen (jos ei sitä tahdo julkiseksi laittaa, voi sen lähettää meille osoitteeseen :
triolajanilsson(at)gmail.com).  Saa sinne laittaa muitakin terkkuja, jos tahtoo!


Tämä siksi, että tahdon antaa blogin uskollisille lukijoille mahdollisuuden voittaa lippusurffareiden sijaan. Lukijaksi saa liittyä nytkin, samalla pääsee sitten arvontaan mukaan.




Voittaja ilmoitetaan sunnuntaina illalla ja laitan emailin voittajalle. Jos voittaja ei vastaa emailiin maanantai-iltaan menessä, arvotaan uusi voittaja.


Onnea arvontaan !

Elmailut sun muut 2015

Ihan heti ei uskoisi, että tämä urbaanin ympäristön puolesta liputtava täti on ihan hulluna Elma maaseutumessuihin. Siis minä, joka olen ystäväpiirissäni jatkuvan naljailun kohde samaisesta syystä. Mutta Elma rocks. Big Time.

Hauskaa oli tömätä vipellystä (?) harrastavaan sammakkoon.

Hepalla diskokaviot ja selässä samakko. Kuva perjantailta.

Seurata 3 päivää kestäneita Suomen mestaruuskisoja.

Voisi luulla, että riittää kunhan laittaa kengät jalkaan ja sitoo kengännarut kunnolla.

Ei helpoin homma toi  kenkien tekeminen.

Aikamoista nakuttelua tulikuuman metallin kanssa. On ne aikamoisia seppiä ja kiittettävä määrä naisia mukana! 

Alpakat on aina kivoja. Meistä kun on nyt tullut peffablogi niin päätinpä kuvata alpakan peffan sen naaman sijasta.

Alpakasta kind of belfie, 

Kaiki ihanat hevoset, lehmät, vasikat ja ne possut. Ne possut. Tänäkin vuonna sain pinkiltä possulta pienen pureman sormeen,  tästä alkaa tulemaan traditio ja hyvien messujen merkki. Hyvä merkki oli myös se, että minipossu nuuskutti sen ihanalla kärsällä muo.

Maailman huonoin kännykkäkuva ja maailman söpöin minipossu ! 

Onneksi olin hoitanut manikyyrit ennen noita nuuskutteluhommia. Rekuilla oli kylläkin tänä vuonna tosi pieni tila kotikissoille, mä vähän petyin. Koska täti-ihminen ♥ kotikissoja kun ne kaikki on entisiä  kodittomia ja siten niinkuin meille silleen sukua. Voihan sentään, toivottavasti ensi vuonna tilat olisi isommat  edustuskissoille. Ja tähän väliin  terkut edustuskissa Viljolle, kaikki kuvat meni ihan plörinäksi :)

Miracle's Nails tekee Rekku Rescuen tiliin lakkauksia. Pahoitteluni agressiivisesti kouristuneista sormistani, luulin niiden poseeraavan vähän rennommin. 

Vaan tästä somejulkkisesta kuva onnistui.

Lilla-Hedda  

Seuraaville otuksille  en kyllä lämmennyt ihan kamalasti, enkä tarjonnut mitään osaa itsestäni haisteltavaksi.

Stadin tarhurit. Tarhaavat mehiläisiä.

Elmassahan on muuten jos jonkinmoista ohjelmaakin vaikka kuinka ja niitä katoessa on mulle selvinnyt kuinka omapäisiä lehmät on ! Hassuja, mutta omapäisiä. Ja ihania. Ensi vuonna on mentävä taas. Ihan pakko!


Siinä, missä maaaseutu ei oikein nappaa niin joulu kyllä nappaa sitten senkin edestä. Tänä vuonna oli joulu tuotu messuille ihka ensimmäistä kertaa. Toivottavasti ei ollut vika kerta, koska unohdin käydä syömässä joulupuuron.

Joulupukki! Onko täällä kilttejä kissatätejä ? 

Ja sitten taas haisunäätiin. Sunnuntaina viimisen tunnin aikana näätien luo tuli sen verran tilaa, että täti-ihminen pääsi taas juttelemaan.

Seuraava somejulkkis: Mihail. Pahoittelunni huonosta kuvasta. Mustavalkoinen malli olisi vaatinut paremman kuvaajan.

Eikä se pelkäksi jutteluksi jäänyt. Tässä kirjoittaa nyt täti, joka on saanut pitää Miikkistä sylissä. Jep. Sylissä. 5 kiloa haisunäätää, mun sylissä torkkumassa. Kiitos Jussi ja Susanna kärsivällisyydestä, jumiuduin ja jumiuduin,  mutkun poiskaan ei malttanut lähteä.

Tässä uudet asiat mitä opin: Hajurauhasia ei poisteta. On erittäin epätodennäköistä, että kotioloissa asuva haisunäätä ruiskisi. Se on vihoviimeinen puolustuskeino mitä näätä käyttää. Miikkis nukkuu henkilökuntansa kanssa. Näädät on seurallisia ja tekevät vähemmän tuhoja kuin fretit. Näädillä on oma ominaistuoksunsa ja niiden kynsiä leikataan. PikkuKarhu, jota eilen silittelin, oli silleen pehmeäkarvaisempi Miikkiksen karva taas oli karkea . Nukkuva näätä on tuhottoman söpö ! Eikä sovi unohtaa tärkeintä: Näätäihmiset on eläimelleen omistautuneita ihmisiä, joille eläimen hyvinvointi on se juttu.


Takana on siis erittäin onnistunut messuviikonloppu. Messarissa tehdään laadaukkaita messuja ja tänä vuonna oli kiva, kun mukaan oltiin saatu uusia juttuja. Ainoa harmittava asia oli se  Rekkujen tila  kissoille, mutta siinäpä se. Muuten homma toimi ja kivaa oli !

Mihaililla on muuten oma blogi Päärynäeläin, arvatkaa kuka liittyi justiinsa lukijaksi ?