Mutta tässähän me ollaan koko ajan oltu : osa 2

Nyt voitaisiin jutella meidän jengin lopuilta tyypeistä, osa kaksi olisi tässä. 

Elli

Ellin kanssa podettiin yksi säikähdys tänä vuonna, kun kyljestä löytyi kesällä patti. Dramaattisuuteen taipuvainen Täti-ihminen pohti jo eutanasia-asioiden olevan edessä ( koska Elillä koskaan ole ollut mitään niin silloin varmaan just tulisi pesismailasta naamaan ekalla kerralla).  Ei tullut mailaa, oli rasvapatti. Samalla voidaan iloita siitä, että kaikkien näiden vuosien jälkeen Ellin vakuutusta on käytetty kerran!

Sitten me vihdoinkin keksittiin tänä kesänä vasta, miten Elli tahtoo itseään hyvänä pidettävän.

Siihen tarvitaan avoin koura ja valtavat voimat. Höpsökkää pitää avokämmenellä hakata kylkeen kohtalaisen kovaa, jolloin Elli kellahtaa toiselle kyljelleen ilmaleipumuksia tekemään ja kehräämään kovaa.  Oikeasti, ihan hassu kissa!

Ihan ite olet hassu.

Ellillä on siis edelleen asiat hyvin. Paitsi Ellin mielestä  ruokaa ei saa tarpeeksi ja iän myötä Elli on uskaltautunut nappaamaan toisten lautaselta kananpalan, vaikka Täti-ihminen siinä seisoisi vieressä. Napaa palan ja lähtee livohkaan.

 

Ai niin, Ellikin täytti tänä vuonna 10 v.

Nilsson

Tämä jäbä se on edelleen oma itsensä. 

Sisustus on intohimo, ehkä meille molemmille mutta tyylit meillä poikkeaa aika lailla toistemme näkemyksistä. Edelleen.

Nuortenkirjallisuus menneiltä vuosilta on alkanut Nisua kiinnostamaan.

Terveys rintamalla mennään samojen diagnoosien kanssa ja justiinsa tällä hetkellä on hoitotasapainot kohdillaan niin IBD:n kuin astmankin kanssa. Toki me tiedetään, että tilanteet elää ja huomenna voi olla ihan eri tilanne, mutta iloitaan jokaisesta terveestä päivästä. 

Ihan ite Elli pyysi, että voisinko mä tohon sen päälle tulla makoileen.  Älä yhtään siinä töllötä.

Mimmille Nisukka yrittää edelleen uhoilla mutta kiitos HRH:n parantuneen itsetunnon, on meillä nähty tilanne missä Mimmi antaakin Nisulle takasin tassusta ja sen jälkeen heittää vielä kunniakierroksen toisen edessä. Se oli kyllä hieno hetki. Nisu luikkii karkuun ja MImmi paukuttelee bikinien henkseleitä.

Rakauspörhöjä jaellaan muuten nykyään perheen ulkopuolisillekin henkilöille ja Nisuleinen taitaa nukkua Täti-ihmisen kainalossa/tyynyllä/sängyllä valtaosan vuoden öistä. Täti-ihminen nukkuu sitten siinä osassa sänkyä, missä Nisu antaa mun nukkua.

Patsastelua

 Täti-ihmisellä on ehkä maailman parhaat maisemat etätöissä.

Näkymä muuten vaihtuukin aina välillä.

En valita.

Katit tosin saattaakin valittaa, koska toiveena tuossa on varmaankin pääsy ulos, mutkun liian kylmä. 

Ja tämä niiden oma mielipide. 

Koska tottakai täti-ihminen avaa ikkunan toisille, jos kumminkin tekisi mieli mennä.

Kop, kop - onko täällä ketään ?

Eka tää Täti-ihminen oli vielä elokuussa, että kyllä tästä lyylistä vielä juttuja lähtee vaikka kuinka. Kunhan tässä saadaan kesä catiolla vietettyä.

Ei siitä lähtenyt. 

Se onkin maannut soffalla, tuijotellut YouTube-videoita, kännykästä tiktokkeja ja telkkarista Australian Mastercheffiä (on muuten todella hyvä kausi, vaikka tuomarit vaihtui).  Yhtään blogia ei ole tullut luettua. 

Jossain vaiheessa alkoi päässä liikkumaan ajatus, että olisko tämä blogi nyt tässä ? 

Kissat vaan vanhenee, sairastaa ja täällä tää yksi rutisee edellä olevista ja lisukkeena kuvailee kissojen hoitoihin meneviä laskuja.  

Hupsujen ja Höpsöjen hassu Sandra onneksi sai pään kääntymään, kun snäpissä vähän juteltiin. 

Ai niin, on sitä snapchattiäkin siis tullut tuijoteltua. Lappu ei mene luukulle tässä kissablogissa. 

Sitten törmäsin edellisessä postauksessa nimettömän kommenttiin, joka on aivan ihana ja se osui suoraan sydämeen.  Kiitos sen kirjoittajalle, niin kovin paljon.

Me ollaan täällä blogistaniassa siksi, että hassutellaan, höpsötellään, sairastellaan ja valitetaan eläinlääkärikuluista. Jaetaan tietoa sairauksista, mitä me selkeästi harrastetaan jo vaikka kuinka monennetta vuotta ja sitten taas kuvataan laskuja ja tuhistaan äkäisinä. 

Tai no, Täti-ihminen tuhisee. Kissat tuhisee äkäisinä silloin, kun tää täti makaa sillä soffalla ja keskittyy niihin edellä lueteltuihin ajanviettohomminsa.

Ostetaan joku hemmetin kallis kissamööpeli ja silloin taas ollaan niiiiiin hiljaa kuluista.

Aivan eri juttu.

Ja ettei tämä juttu menisi vaan Täti-ihmisestä puhumiseksi niin kerrotaan pienet terkut jokaiselta katilta tähän loppuun:

Börje söi elämänsä ensimmäisen kokonaisen lääkemärkäruokapussin äsken illalla, struviittikivien sakkaa taas rakossa ja märkäruoka on sille toistaiseksi ollut niin kamalan äklöö. Kun raksut on vaan niin ihania.

Mimmistä on tullut varsinainen ulkoleijona. Turkki on ulkoilmassa tuuheutunut ja  ainakin toistaiseksi Täti-ihmisen paskat kampaamopalvelut on turhia.

Nilsson sisustaa, tuliko yllätyksenä ? 

Elli. Voi ihana Elli. Elli rakastaa, nukkuu, on ulkona ja syö. 

Me ollaan siis takaisin, vaihtelevasti mutta varmasti. Sairasteluistahan on niin paljon uutta kerrottavaa ja niin monia eläinlääkärin laskuja kuvattavana !

Nähdäänhän tällä seuraavalla kerralla ? 

Catio, meillä on nyt CATIO !!!!

Vannon, että en ikinä uskonut kirjoittavani tätä postausta. 

Suunnitelmia on nimittäin ollut niin kauan kun on ollut kissoja. 

Kolmen kissan perheenä yritin ulkoilua niin, että terassilla oli pingotettu vaijeri ja kissat oli siinä flexeissä kiinni. Hitonmoinen jumppa, kun mun rentouttava hetki olikin terassikalusteiden nostelua ja flexien selvittelyä. 

Pohdintaa ja ideoita on väännelty, ilman tarhan tynkääkään. Olin jo tavallaan hyväksynyt tilanteen, ettei meille tarhaa tule.

Kunnes törmäsin Zooplussalla verkon pitimiin, jotka kääntyvät ylhäältä vähän sisäänpäin.

Ei ruuveja, puristimella kaikki kiinni ja loput sitten vaikka nippusiteillä. Päätin, että terassin ovea pihalle ei enää käytetä. 

Yritin olla maltillinen ja juttelin Nuorelle aikuisellekin, että tilaan sitten vasta ehkä elokuussa.

No en tilannut. Kun tilasinkin jo. 

Viikko sitten tuli paketti ja Täti-ihminen ahersi klo 15 eteenpäin muutaman tunnin ja kissat oli terassilla samana iltana jo. Terassi on vielä vaiheessa ja turva-asioita on vielä reilusti tehtävänä, mutta sen verran turvallinen toi on jo, että tänäänkin ovat siellä olleet yhdessä ja erikseen, tunteja.

Paras ostokseni ikinä.  

Onnellisia kissoja, onnellinen Täti-ihminen.

Kunhan saan projektin sen verran valmiiksi, että puutuvat rimat ja muut kiinnitystilpehöörit on paikoillaan, teen oman jutun siitä, miten rakensin tuon pystyyn ja muuten: yksin. 

Kröhöm.

 

Step by step by Ananimalab

Triolassahan on toi yksi kohta ollut pohdinnan alla kohta 8 vuotta. 

Millä saadaan yhdistettyä kirjahylly ja kissojen rallihylly niin, että kaikki pääsevät niiltä helposti Nilssonia pakoon ? 

Se pohdinta on saatu nyt päätökseen.

Muutama emailin vaihto Ananimalabin Antin kanssa ja ostoskorissa oli metrin step-elementti ja siihen vielä kustomoituna leveät tarrat niin kestää meidän shetlanninponien pomppimiset.

Yllättäen, Nisu ei ollut siellä päälle_päsmäröimässä, mutta on toki käynyt siihen tutustumassa.

Börje, oli erittäin motivoitunut herkuista ja lopulta tajusikin, mihin tarkoitukseen toi steppi on hankittu.  

Tässä pitkä ja pitkästyttävä leffa siitä, kun Börje vihdoinkin tajuaa pellin hengen. Leffa on aivan paskasti kuvattu, mutta monipuolinen. Se nimittäin vaihtuu lopussa kauhuelokuvaksi, kun Täti-ihminen alkaa lopussa huutamaan lässytyksiä. 

Kandee siis käydä veskissä ennen, me kaikki säikähdettiin sitä itsenkin ja hutipissan vaara on todellinen. Ja äänet ehkä asetta hiljaiseksi.

Nythän sitten kukaan ei ole koko stepistä kiinnostunut. Odotettavaa, koska nämä on kissoja, vaikkakin niiden ponien kokoisia. 

Sinne on jätetty täkyksi yksi lelu ja uskoisin, että jossain vaiheessa homma alkaa toimimaan ja sielä löytyy kissojakin sitten läpikulkumatkalta. Tai vaikka lepäämästä.

Elementti tosin on aika isohko tuohon kohtaan. 
Yllä kuva keittiöstä päin eli piilossa se ei ole siihenkään suuntaan. Tämä oli toki tiedossa, mutta mielikuva  ei aina vastaan todellisuutta. 

Ja jos silmä ei siihen totu, edessä on jokunen uusi projekti sen piilottamiseksi, mutta koska se on sitten taas sisustamista niin ei ees harmita! 

Tuote on ostettu omalla rahalla, mutta sain todella hyvän alennuksen siihen. 
Siksipä tämä projekti valmistuikin nyt, eikä vasta seuraavan kahdeksan vuoden pohtimisen jälkeen.

Mitä mieltä olette, huti vai hitti?

Turvaväli

En olisi koskaan uskonut, että Triolassa kissatkin ottaa turvavälit vakavasti.

Tosin, tämän sorttinen lainkuuliaisuus oli erittäin uuvuttavaa. 
Ainakin Börjestä.

Toisen oli otettava pikaiset nöpöset hedelmäkulho tyynynä.

Häshtag 72 tuntia: jatkot

Kukapa olisi marraskuussa osannut arvata, että muutaman kuukauden kuluttua maailma on oikeasti hätätilassa ja  karanteenissa? 

Nyt, kun  #72 tuntia onkin venynyt sadoiksi tunneiksi ja #kotivara ei ole enää teoreettista pohdintaa mitä, jos ja kuinka sitten.

Neljä kuukautta sitten, Täti-ihminen suunnitteli ja aikoi.
Vähintäänkin vettä kaappiin, ohjeet kissojen lääkkeistä, ehkä se retkikeitin ja kaappi täyteen vaikka hernekeittoa.

Tilanne tällä hetkellä:

• 1.5 litran pullo vettä: ostettu marraskuussa. 
• Yksi hernaripurkki. 
• Kissojen lihavarasto : Tyhjä.
• Ei yhden yhtä kirjallista ohjetta kissojen lääkkeistä.

Kissojen lääkintähomma on edelleen niin retuperällä, kun vaan voi olla. Tekosyy: "lääkkeet ja annokset muuttuvat. Sitten tässä pitäisi koko ajan tehdä uudet ohjeet."
Päläpälä vaan kuule Täti-ihminen. Niin pitääkin tehdä. Ja teetkin ne, tämän kuun aikana.

Sinälläänhän tilanne on tällä hetkellä ookoo, koska vesi tulee hanasta ja kaupasta saa ruokaa, vaikka kotiovelle asti. Vessa toimii. On vessapaperia. 
Yhteiskunta pyörii ja välttämättömimmät palvelut on auki. Sähköä riittää.

Mutta miten tämän kriisin hoito, miten Triolassa homma hoidetaan?

Tahtoisin sanoa, että solidaarisesti ja valveutuneena. Ilman paniikkia. 
Ja huomioiden, että nyt ei ole aika säästää, mutta ei myöskään tuhlailla oma talouden kustannuksella.

• Kuten  aiemmin kirjoitikin, pakkaseen on hankittu ruokaa pientuottajilta. 
• Loput ruuat haetaan kauppakassipalveluista tai jonkun kaupan kotiinkuljetuksella.
• Säästän ruokavarastoani vielä pahemman päivän varalle eli siis tilaan ravintoloista ruokia kotiin. Yleensä pari kertaa viikossa. Olen päättänyt, että yritän tukea lähellä olevia ravintoloita parhaani mukaan.

Tässä muuten häpeämätön vinkki ja mainos Lähi-idän herkuista tykkääville : Perheyrityksen Baba Foods Oy:n Baba foodpackit.  Baban hummukset ja falafelit on ehkä Suomen parhaita, heittämällä.  Baba Olivinade on syntisen hyvää, siis todella syntisen hyvää. Ja marokkolaiset porkkanat!! 

Oispa jo palkkapäivä, ihan pakko tilata taas uusi satsi!  

• Käytän enemmän kauppiasvetoisia kauppoja tällä hetkellä, kuin isoja ketjuja.
• Olen antanut itselleni luvan ostella, jos siltä tuntuu. Ihan niin kuin muulloin en sitä tekisi.
• Pysyn sisätiloissa. Sairastin nyt korona-aikana flunssan ja voin sanoa, että se oli vähän turhan jännä paikka. 

Tärkein kaikesta : kissojen terveys on hanskassa, Felina on auki. 

Mimmin kanssa ollaankin jo yksi reissu Felinaan tehty, käytiin kontrollissa.
parin viikon päästä on Nisun vuoro.

Onko liian hävytöntä sanoa tähän, että mikäs tässä ollessa, tämän kriisin kanssa? 
Minun ei tarvitse käydä töissä henkeni uhalla, ruokaa riittää ja vihdoinkin on tosi lyhyet duunimatkat. 
Saan puuhastella kotona mitä ikinä  tahdon , tuntematta huonoa omaatuntoa.

Saan olla kissojen kanssa kaikki päivät, silloinkin kun en välttämättä haluaisi. 

Tähän kriisiin ei kukaan osannut varautua. 

Tähän ei ole käsikirjoitusta, vaikka vessapaperihysteria valtasi koko maailmaan. Se on nimittäin niin absurdi juttu, että se on pakko olla jonkun orkestroima , jonkun kansainvälisen, vaarallisen vessapaperikartellin ;)

Toivottavasti tämän radikaalimpia rajoituksia ei ole enää edessäpän. Ajatuksena se, että esim. kaupat  Alko menisi kiinni, on pelottava. Sehän myös tarkottaisi sitä, että tilanne olisi Suomessa pahentunut todella paljon.

Kissat haluavat laittaa tähän loppuun tosi helpon reseptin, kun sellaista olisi kiva laittaa tähän jatko-osaan:

4 annosta:

300g broilerin filesuikaleita, sulatettu pakasteesta.

Jaa broilerit 4 kissan ruokalautaselle, huomioiden jokaisen kissan
ruokahalu. Pissavaivaiselle kaada sulatusnesteet juotavaksi.

Tarjoile sössötysten kera.
(Tänään, lauantaina 18.4, haen kissoille 13 pakettia kanaa pakkaseen. Huh. Nolla tilanne pelastettu).


Jatkoissa mukana, käykääpä lukemassa miten muualla ollaan ajassa mukana:

Tsajut: https://tsajut.fi/ajatuksia-kotivarasta/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/04/kotivara-nyt.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/04/kotivara-2.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/04/puutoslista.html
korkeala https://www.korkeala.fi/kotivara-kaytannossa/
Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2020/04/korona-ja-kotivara.html
Helecleaner https://helecleaner.com/miten-hoidamme-kotiamme-poikkeusolosuhteissa-2/
Kalastaja kuivalla maalla https://morgenstjerna.blogspot.com/2020/04/viimeinen-aamupala-thon-hotellissa.html
Jovelassa https://www.omavarainen.fi/l/kotivarailua
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=19996

Nalle ikkunassa

Oletteko kävelyillä bonganneet ikkunoista lapsia ( ja lapsenmielisiä ) varten laitettuja nalleja ja muita pehmoleluja? 

Täti-ihminen on ja idea on kyllä tosi söde ja ihana! 

Vaan meillä Elli päätti ihan itse asettaa itsenä ikkunan väliin.

En tiedä sitten, että oliko noita lenkkeilijöitä sunnuntaiaamuna klo 07 niinkään liikkeellä, 
kun tämä  Nallukka piti showtaan. 
Tai siis tiedän, ei ollut. 
Katsoin ikkunasta ulos.

 Ja luonnollisesti, kunnon kissabloggajana valokuvasin Elliä hyvän tovin ennen kuin menin toista auttamaan. Lasista ei oikein saa hyvää punnistusvoimaa.

Ja etten kuulostaisi ihan hirviöltä, niin kerrotakaan tässä, että ikinä en ole töistä tullessa tuolta ikkunan välistä löytänyt kissaa. Vaikka olisin silloinkin kyllä ensin kuvannut.
Joko ne harrastavat sinne menemistä vain silloin, kun olen kotona tai sitten ne pääsee sieltä omin avuin pois. Ja nyt ihmettelette, miksi puhun monikossa. 

No kun Börjekin välillä, hei. 

Ruoka-aika?

Jotenkin Täti-ihmiselle tuli fiilis, että sitä tuijotetaan ?

Kissojen ruoka-aika on yleensä aikaisintaan klo 17, yleensä tunnin, pari myöhemmin.

Viikonloppuisin tämä jengi aloittaa tuijotteluhommat jo klo 15 pintaan, varmuuden vuoksi.
Ainoastaan, jos makaan soffalla niin eivät vaivaudu.

Mutta silloin sen neljäs aloittaa taas läiskimään tavaraa lattialle. 

Tuskin jaksan odottaa, kun siirryn jossain vaiheessa etätöihin. 

Juhlat

Amerikan buldoggi Nero on meillä täällä Triolassa mainittu moneen kertaan, 
koska me ollaan Neron mamman kanssa hyviä kavereita jo tuolta parinkymmen vuoden takaa. Nykyään meidän tapaamisissa on mukana meidän kakarat, jotka toisin siinä kahdessakymmenessä vuodessa on ehtinyt kyllä kasvamaan jo ihan aikuisiksi.

Mutta siis. Eihän tämä nyt pitänyt olla tarina meidän bakkanaaleista, vaan siitä, mitä Neron ihmissisko toi mukanaan.

Siinä on meitin katit !!!!

Mimmi

Elli

Nilsson

Börje

Ja oli muuten todella, todella hyviä.

Börjenkin mielestä. 

Seuraavana Nuori Aikuinen huomasi, että tyypillä oli suupielet mustina.
Börje oli vähän maistellut Nilssonia.

Kiitti kaverit huimasta illasta ja kiitos Mona vielä noista kateista ! Ne oli ihanimmat ikinä ♥

Nilsson sisustaa

Terkkuja Sepolle Kassinen ja Seppo-blogiin.
Seppo on nimittäin kovin samankaltainen kuin Nilsson.

Siellä odotellaan Seniori-Seppoa, jonka vauhti on laantunut ja elo on kovin rauhaisaa.

..seuraavaksi voiskin kiusata Elliä... 

Uskotaan, ihan varmasti uskotaan, että Seppo rauhoittuu !

Tai jos vähän pesaisi itseään, tässä oman tassun tekosten vieressä..

Jaahas, mitähän sitä sitten tiputtelisi ja rikkoisi ?

Meillä Nisu täyttää seuraavaksi 8v. Kamalasti se on rauhallinen jo ;)

Ps. Kehtasinkin köllöttää sohvalla ja katsoa Bohemian Rhapsodya. 

Mä orrella ylimmällä

Vaikka siivoilu noin yleensä herättää närkästymistä ja pahoja silmäyksiä kissoilta, joskus sentään jokunen niistä saattaa vähän innostuakin.

Epähuomiossa avasin uuden reitin kissojen hyllylle ja siitä kiinnostui jopa HRH.

Tarkemmat tutkimukset reitistä teki tosin Elli.

En nyt sanoisi, että ehkä vähän jännitin kuinka käy. 

Toi tynnyri oli kumminkin vähän epätasapainossa olevalla alustalla ja kun Elli on tuollainen lihastyttö niin sen hyppyvoimat olisi hyvinkin voinut kaataa isolla ryminällä lattialle.

Mutta eipä vaan kaatanut ja reitti siis todettiin kelvolliseksi, Molempiin suuntiin.

Samalla sain piston omaantuntoon, sellaisen huonon piston. Kyseiseen kohtaan on vuosia ollut tarkoitus hoitaa kissoille hyllyt tms., joilla pääsisivät tuonne ylös. 

Saamaton muija täällä, sanon minä.

In memoriam: Anna

Naukulassa on luettavissa kissablogistaniaa kohdannut suru-uutinen, Ilona ja Zetor-blogin Ana on nukkunut pois.

Ana eli Anna oli mm. kissablokkauksen pioneeri, eläinsuojelutyön tulisieluinen tukija ja ihan 1000% CrazyCatLady. 

Niin paljon Anna kissaihminen oli, että Terhokotiin muuttaessaan sain selkeän koodin: "Tänne saa tuoda lemmikkejä kylään". 

Tämähän siis lausutaan niin, että "asut tässä vieressä, sovitaan koska tuut ainakin yhden kissan kanssa käymään."

Niinpä me Ellin kanssa käytiin ja vietettiin yhdessä aikaa Annan kanssa. 

Anna ja Elli.

Nyt käyn läpi Annan ja mun viestittelyjä ja muistelen menneitä, nauran ja itken samalla.

Kun Täti-ihmisen ottama kuva Ilonasta päätyi Rekkujen kalenteriin. 

Kun Anna oli tulossa meille kimppataksilla ja kuski ajeli pitkin pääkaupunkiseutua eikä osannut sanoa, koska saapuisivat Kannelmäkeen. Vai saapuisivatko ollenkaan (saapui ne).

Kun juhlittiin Annan blogin 10-vuotissynttäreitä hyvässä seurassa ja kuinka Ilona rakastaa kenkiä.
Kun Anna kutsui melko tuoreen kissabloggaajan lounaalle pelmenejä syömään ja siitä meidän kaveruus alkoi. Tammikuussa, vuonna 2014. 

Kukin uskoo mihin uskoo, mutta Täti-ihminen uskoo täysin siihen, että Annalla on nyt Peto, Musta ja Harmaa vierellään siellä jossain toisen puolen. 

Se ajatus lohduttaa tässä surussa.

Kiitos Anna kaikesta, nähdään sitten taas joskus.

Mitä hemmettiä täällä melutaan....

Viikonloppuna puuhastelin pikkaisen ja laitoin Anselmin (robotti-imurin) päälle.
Sohvan takaa löytyikin sitten kohtamiten seuraava näky.

Kehdataankin häiritä toisten unia!

Elli ei kauaa jaksanut olla häiriintynyt, vaan palasi makuuasentoon odottelemaan päikkäreiden jatkumista.

Mutta Nilsson ei. 
Se tuskin tulee kelleen yllärinä ? 

2020!

Kamalasti meillä on ollut suunnitelmia kirjoitella, mutta ei meillä on ollut kamala kiire.

Kattokaa vaikka:

Makkarin ikkunalle jonotetaan pitkiäkin aikoja.

Kynsihuoltoja on tehty.

Levätäkin on pitänyt.

Nilssonkin oli kerran hetken paikoillaan. Kuvaan asti se hetki ei osunut, tässä on jo uudet kujeet mielessä ja kissa lähdössä liikenteeseen.

Palaamme asiaan, kunhan kissoilla on enemmän aikaa valmistella juttuja !

Ps. Ei ole vihreä kuusi, ei. Palaamme siihenkin vielä. Prkle.