Frieden valtakunnan suru-uutinen on Triolassa itkettänyt pääsiäisen ajan. Täti-ihminen lähettää Friedelle sinne sateenkaarelle paljon rapsuja ja pusuja. Enää ei vaivaa pissahommat, allergiat eikä masu.
Frieden kotijoukoille, Hennalle ja Figolle, Täti-ihminen lähettää lämpimimmät osaanottonsa ja paljon voimia surutyöhön ja paljon kyyhkysten kujerrusta ♥ Olette mielessä.
Amerikan buldoggi Nero on meillä täällä Triolassa mainittu moneen kertaan, koska me ollaan Neron mamman kanssa hyviä kavereita jo tuolta parinkymmen vuoden takaa. Nykyään meidän tapaamisissa on mukana meidän kakarat, jotka toisin siinä kahdessakymmenessä vuodessa on ehtinyt kyllä kasvamaan jo ihan aikuisiksi. Mutta siis. Eihän tämä nyt pitänyt olla tarina meidän bakkanaaleista, vaan siitä, mitä Neron ihmissisko toi mukanaan.
Siinä on meitin katit !!!!
Mimmi
Elli
Nilsson
Börje
Ja oli muuten todella, todella hyviä. Börjenkin mielestä.
Seuraavana Nuori Aikuinen huomasi, että tyypillä oli suupielet mustina. Börje oli vähän maistellut Nilssonia. Kiitti kaverit huimasta illasta ja kiitos Mona vielä noista kateista ! Ne oli ihanimmat ikinä ♥
Tiukasti kissatätinä, vaikkakin yleisesti ihan eläinihmisenä, keskustelut koirien kanssa on ollut vähän haastavia.
Täti-ihminen osaa vain kissaa ja koirat on monasti aivan kummissaan, mitä toi muikkeli nyt oikein rapsuttaa väärin, siristelee silmiään ja kutsuu kissaksi.
Paitsi Onni.
Onni keksi heti, ketä kannattaa vähän kouluttaa ja työnsi päänsä ensimmäisenä lattialla istuvan Täti-ihmisen kainaloon. Sain rapsutella ihan kissamaisesti, Onni ei ollut moksiskaan.
Koko ilta meni Täti-ihmisellä Onnin kanssa leikkiessä, heiteltiin palloa ja halailtiin paljon.
Onni ei ihan kaikille kuulemma lämpiä eli kyllä tässä tädissä taitaa jonkinasteinen koiratätikin asua.
Tässä kuvassa ole koiraa ei kissaa, mutta ihana sininen hetki ja punaset kuohuvat lasissa ;)
****Tämä juttu on tehty yhteistyössäsuomalaisenPreeco.fi - verkkokaupankanssa. Tuote saatu.*** Epäilen joskus täällä vannoneeni, että meidän perheen lemmikkiratastelu on ohi. Vanhat rattaat myytiin eteenpäin ja vain muistot jäi.
Mutta sitten kävikin niin, että meillä tuli mahdollisuus saada uudet rattaat kissoille. Koska muistoissa on myös se, kuinka ne voi olla välillä oikeasti kätevät niin tartuin tilaisuuteen.
Nämä rattaat miellyttävät täti-ihmisen silmää todella paljon mallin ja värin puiteissa. Kilomäärät on näissä tosin sen verran pieni, etten uskalla tuolla kuljettaa kuin yhtä meikäläisten kissaa kerralla. Lisäksi en ihan ole tajunnut millä saisin kissan siellä nipsautettua valjaista kiinni, joten fleksi on ollut samaan aikaan käytössä.
Rattaat saapuivat parhaaseen mahdolliseen aikaan. Meillä oli nimittäin audienssi Ilonan ja Zetorin Anan kanssa Terhokodissa. Ellillä ja Täti-ihmisellä, siis. ( Linkistä pääsee Anan blogiin ja sieltä löytyy kommenteista Anan linkki kuviin, missä näkyy loistavasti käyttäytynyt Elli. ) Rattaat oli tällä reissulla ihan ehdottomat. Elli matkusti autossa kantokopassa, mutta perillä vaihdettiin rattaisiin ja ne toimivat moitteettomasti. Puhumattakaan siitä, että ne suojasi Elliä sateelta. Rattaat oli kevyet työntää ja antavat suojaa kissalle siis sääolosuhteista ja katseiltakin. Jarrut toimivat hyvin.
Kotona rattaista on muuten löytynyt joku muukin kissa kuin Nilsson. Kyllä, se on Madame. Eikä kuvakaan ole kuulkaa lavastettu vaan HRH ihan itse kömpi vaunuihin viettämään omaa laatuaikaa. Nyt me odottelemme täällä vähän parempia ulkoilusäitä. Kärryt menevät sen verran pieneen kasaan, että sain se säilöön vaatekaappiin. Ps. En ole jaksanut kaivella ruuvimeisseliä eli multa puuttuu tosta renkaiden päältä yksi osa. Ei vaikuta käyttöön sit yhtään. Olen vähän ihmeissäni, että sanon tämän: Hyvä hankinta, kerrassaan!
Täti-ihminen tässä jokunen aika ikuisuus eli kuukausia sitten teki vähän kauppaa Epun ja Lyyran ihmisäipän kanssa. Sen lisäksi, että sain kauan toivomani huonekalun vihdoinkin hankittua, bonuksena pääsin lässyttelemään kissoille. Ihan win-win-win tilanne täti-ihmiselle.
Ja arvatkaa vaan, lässytinkö?!
Eppuhan onkin jo täti-ihmiselle tuttu ihastuksen komistus, mutta Lyyraa en ollut vielä nähnyt.
Miten ihana ja rakastava villikko se tyttö onkaan.
Utelias, rakastava, aktiivinen, hassu, kehräävä, kaunis ja höpsö nuori kissaneiti, joka tahtoo todellakin olla ihan kaikessa mukana.
Arvatkaa vaan mikä kissabloggauksessa on parhainta ? Niinpä. Just tämä. Lisääntyneet kissakontaktit.
En nyt ehkä tunnusta, että tässä muka olisin liikuttuneessa olotilassa. Nimittäin: Kissaliitto on nimennyt vuoden 2018 sankarikissat, arvonimen sai 4 kissaa. No perhana, tunnustan. Noppa silmässä luen näiden uskomattomien kissojen tekoja ja varsinkin tuo Tiu-kissa aiheuttaa holtitonta. Nuhaa. Siis.
Onneksi mulla on nämä mun omat sankarikissat ! Ne ei tosin muuta vaistoa kuin jatkuvan nälkänsä ja omat tarpeensa, mutta ei se mitään. Ne on kissoja. Mun kissoja. Ja kissat is the best !
Täti-ihmisen työkaveri on ollut kovan painostuksen alla tyttärensä Lilan, 4 v. toimesta. Lila nimittäin tahtoo kissan. Niin kuin vaikka heti tänään. Äitinsä on yrittänyt kovasti kertoa, kuinka äidin työkaverilla on 4 kissaa ja voi että, kun eläinlääkärit tulee niin kalliiksi.
Selkeästi äipän viesti on mennyt perille. Kuvaan nimittäin Lila on piirtänyt isoveljen pelaamassa korista ja Lila itse ulkoiluttaa neljä kissaa. Tämä kissatäti iloitsee suuresti Lilan oikeasta fokusoinnista tähän kipeerään perhetilanteeseen. Kun niitä kissoja sitten otetaan, niitä otetaan neljä kappaletta ! Ja iso kiitos Marjolla, että sain jakaa Lilan ihanista ihanimman piirroksen ♥
Naukulan Noomin pikkuiset on nyt 3 viikkoa vanhat.
Tyypit alkaa olemaan sen verran uteliaita, että pentulaatikosta pitää yrittää kurkkia ulos. Äipäin maitobaarissa tulee tappeluita. Painiminen on hauskaa ja hampaatkin on pienissä suukkusissa puhjenneet.
Sössönsööösöösösööössööön. Tiedättehän te kuinka tää jatkuu. Aivot ei toimi, koska liian söpöä.
Ekaksi leffa. Eka oikein huolella editoitu sellainen, äänet poistettu ja musat lisätty. Ihan ite.
Ja parhaat mallit ikinä!
Ja sitten vielä yksi kuva, joka tosin instassa onkin jo olemassa. Mutta kun se vaan on niin ihana!
Lisääkin kuvia on, mutta ei kauhean onnistuneita. Yritän kovasti niitä tässä jossain vaiheessa muokata, mutta saan nähdä kuin onnistuu.
Sit mun pitää mennä vaan uudestaan Naukulaan ottamaan lisää kuvia. Nih.
Amen ja Tuiken blogissa Pikkukissa & piipittäjä löytyi ihana vihko, nimittäin kissavihko. Pakkohan se on tehdä samassa hengessä oma kissavihko, juttuineen ja kuvineen. Ensimmäisenä me käsitellään Elli.
Väri: Kovasti kaunis sininen aká harmaa Sukupuoli: Lady Syntymäpäivä: Rescue: arvioitu päivä 4.8.2011 Omistaja: Omistaa ihmisen nimeltä täti-ihminen aká Taru Lempilelu: ihan kaikki, kunhan se on ihmisen kanssa leikittävissä. Lempinimi: Ellukka, Elleriselleri, Ellikki. Lempiruoka: Aikalailla kaikki, paitsi jos just silloin on kyllästynyt siihen ruokaan. Paras kaveri: Nilsson, koska Nilsson on niin päättänyt. Eivät leiki yhdessä kumminkaan, kun menee pillitykseksi. Leikkihommiin valitaan Börje tai Mimmi. Muuta: Kovin rakastava tyyppi. Tykkää kaikista, tykkää puskea ja pussailla heti tavattuaan. Aloittanut koeajan täti-ihmisen ja poikien kanssa nukkumisessa. Rakastaa siis ruokaa yli kaiken eli on meidän kissalauman foodie.
Mimmin kanssa pidettiin pieni kahden tyypin lukupiiri yksi päivä.
Lukupiirin valintana oli Kassinen & Seppo - blogin uusin postaus.
HRH:n mielestä oli kovin kiinnostavaa kuulla, että Kassinen on luonteeltaan vähän samankaltainen kuin hänen korkeutensa itse on. Ei kaikkia mekkaloita jaksa valvoa.
Sepon yhtäläisyydet Nilssonin kanssa aiheutti spontaanin eleen kuninkaallisille kasvoille.
Mimmi lähetti vielä virtuaalihalauksen Kassiselle ja lukupiiri hajaantui tältä erää.
Helatorstaina pakkasimme auton täyteen kissatätejä ja lähdimme kohti Tamperetta. Kuskina oli allekirjoittanut, kyytiläisinä Ilonan ja Zetorin Ana ja Naukulan Kerhon Mamma Naukula. Kotimatkalle napattiin vielä Hupsuttamon Sandra mukaan.
Tassulinna
Syynä reissulle oli kissblogistaniassa vietettävät 10-vuotissyntymäpäivät, mutta ei vaan yhdessä valtakunnassa vaan kahdessa !
Tassulinnan Kuningatar, mustavalkoisen kaunottaren Pepsin vastaanotto oli ensin. Isäntänä toimi Max ja loistavasti toimikin. Molemmat Linnalaiset olivat seurallisia ja niin hurmaavia. Pepsi esitteli taitojaan, mutta Max keskittyi olemaan herrasmies ja kissätätien ihailun kohteena.
Elämää ja elämyksiä
Seuraavaksi siirryimme koko jengi seuraavaan juhlapaikkaan, Elämää ja elämyksienBélaa juhlistamaan. Itse syntymäpäiväsankarista näin juhlien aikana kerran mustan kyljen, mutta talouden seurusteluvastaava Gebsu piti vieraista kovasti huolta ja suostui Jessekin hetkeksi tätejä viihdyttämään.
Elämää ja elämyksiä Jesse
Molemmat bileet olivat hurjan hauskat. Kimitys ja sössötys raikasi. Kissatädit ovat aina selvästi onnensa kukkuloilla, kun saavat kaltaisessaan seurassa jauhaa kissajuttua niin paljon, kuin vain haluaa. Ja kyllä me haluttiinkin....
Elämää ja elämyksiä
Ihanaa oli myös samalla reissulla tavata maatiaisia ja sitten rotukissoja. Hauskasti talouksen karvakansalaiset sekoittivat pakkaa: monasti kun sanotaan, että maatiaiset ei olisi niinkään ihmisten perään ja siamilaiset taas olisi. Kuten tuolla jo sanoinkin, niin Tassulinnalaiset olivat molemmat seurallisia ja viihtyivät meidän seurassa. Bélan bileissä sitten kaksi hoiteli omia kissabusneksiaan jossain ja paikalla oli Gebsu ja jossain vaiheessa myös sitten Jesse. Ihanan hassua !
Tassulinna
Kissat. Ne on sellaisia, ettei koskaan tiedä mistä puhaltaa. Ja hyvä niin. Kiitos synttärisankareiden perheille bileistä ja kutsuista. Oli vallattoman hauskaa, kuten oli myös ajomatkoilla. Kiitos seurasta !
Vaasan kissatalo on lahoamassa entiseksi taloksi.
Tämähän ei sinällään olisi ongelma, jos siellä ei kodittomia kissoja olisi mutta kun on. Ja paljon. Iltalehti osasi kertoa helmikuun alussa, että siellä on 200 kissaa. KAKSISATAA KODITONTA KISSAA.
Entinen koditon, nykyinen kuninkaallinen.
Nyt jokainen voi onneksi auttaa tosi helpolla. Tästä pääset suoraan mesenaatti.me sivuille jossa kerätään rahaa kissatalolle. Sielä on jokunen maksuluokka, alkaen 10 eurosta. Kaikki apu tarvitaan ja se 10 euroakin on todella iso raha, kun sen vaikka 100 ihmistä lahjoittaa.
Jos pystyt, niin toivoisin jos kommentteihin laittaisit pienen merkinnän, vaikka vaan sanan hep.
Tämä lähinnä siksi, että olen kiinnostunut siitä kuinka paljon tämä meidän kissablogi tavoittaa auttajia ja saadaammeko me näillä vetoomuksilla mitään aikaiseksi :)
Nyt sitten sitä itseään, kissanristiäisiä!
Jos en ole tunnistanut pentua, on se nimetty söpöksi.
Söpö.
Suosittelemme matalalla istumista ja ettei käsissä ole mitään terävää.
Nämä rokkibabyt nimittäin saattaa aiheuttaa hetkellistä heikotusta ja tajuttomuuskohtauksia.
Kuvat on valittu sen mukaan, mitkä on joten kuten onnistuneita eikä sisällön mukaan. Sisältöhän on parasta mahdollista. Kuvanmuokkaus on taattua tarua eli yksikään ei taida omata samaa värimaailmaa.
Söpö.
Monta söpöä.
Söpöt ja Naukulan Mamma hommissa.
Söpö. Kyllä mä tiedän, että se on kuohu. Ks. sottainen nenä.
Harmi !
Junnu
Mago
Miklu
Kuohu
Juno
Rokkimimmit oli ihania ja hassuja. Rokkibabyt oli ihania ja hassuja. Kissatädit oli ihania ja hassuja.
Ei pöllömpi lauantai-iltapäivä ollenkaan.
