Kerran vuonna 2013

Google+ mainosti tässä eräänä päivänä, että voisin kokea kuvien kautta erään päivän menneisyydestä. No tietenkin.  Päivä oli 2.6.2013.

Haaaa! Me ollaan oltu silloin siis valjailemassa ! Kylläpä Börje nautti ulkoilusta. not.

Kaverilla ei muistaakseni häntä noussut kertaakaan, toinen vaan luikki kovaa vauhtia piiloon ja piilompaan.

Jos ei tykkää niin ei oo kyllä pakko.

Ulkoilun paras hetki oli siinä. Kotioven edessä. Melkein turvassa.

Jännää muuten miten ne omat hajut kantaa kovinkin pitkälle: Börje löytää ihan itse kotirapun ja kotioven. Eikä se voi niitä muistaa, kun ei me ulkoilla. Vai voiko?

Päivän asu

Silloin, kun triola oli vielä duola niin meillä käytettiin pentuvaljaita.

Minimatzo esittelee tässä kissanpennun innolla klassisen mustaa mallia, leikkisyyttä komboon on valittu flexin nauhan väristä ;)

Matzo on siis oikeasti tykännyt ulkoilusta noin 4 kuukauden iässä. Tässä todistusaineistoa.

Eikä muuten ensimmäisen kuvan puu jäänyt vaan halauksen kohteeksi. 

Se valloitettiin !

Olipa kerran aurinko

Muistatteko syksyllä sellaisen aurinkoisen ja kirpeän lauantain?

En minäkään, mutta meillä on sellaisesta kuvia.  Kuvat on ottanut ystäväni Noora, kiitos näistä!
Samalla tulee oikea kunnon pläjäys Nisurin fanikuvia ;)

Niin jännää, että tukka meni irokeesille !

Jonkin sortin valoilmiö olisi nyt paikallaan, jatkuva pimeys riipii mieltä ja kroppa on ihan sekaisin kellonajoista.  Jos saisi valoa niin mekin päästäisiin taas ulos kyhöttelemään puskiin tai johonkin aurinkoläikkään.

Päivän asu

Messujen traagisen kohtalon takia (se toppapuku olikin koiralle nimetty), Tassulinnan ihanat kaverit syöksyi apuun ja meille saapui tänään postissa kirje.

Sisällä oli ensinnäkin Pepsin ja Maxin terkut. Kuten kuvasta näkyy, niiden lukemista ei jaksettu odottaa koko päivä vaan ne on luettu ihan omatoimesti ennen täti-ihmisen kotiutumista.

Ja nyt meillä on nyt sitten oikea bääädääs-rotsi Nisulle! 

Mustaa fleecee ja punaisia pääkalloja, rocroc!  Nyt Nisulla on lämmin ulkona ja se on meidän huudien viilein leijona!

Kotona pidetyissä kenraaliharjoituksissa askel oli välillä vielä vähän korkea ja kuten kuvasta näkee ei Böö ollut ehtinyt vielä  lukea terkkuja vielä ihan loppuun asti. Vaan nyt on kirje luettu loppuun, rotsi pesty ja huomenna me lähetään Nisun kanssa vähän dallaileen  mestoille.

Me tiedetään, Nisun tyylitaju on pettämätön.  Isot kiitokset siis Tassulinnaan, nyt ei kunkku palele :)

Viilee Heebo

Niin se vaan on, että viileet heebot vaihtelee kledjuja fiiliksen mukaan.

Kenellä on päällä, joitain punaista (krokopintaiset, hei!! ), jotain punaista....?

Punaisilla henkseleillä ollaan edetty jo yli tunnin lenkkeihin, joista lenkkeily vie 10 minuuttia ja loput ajasta seisoskellaan puskissa. Tänään on haisteltu yhtä ruohonkortta varmaan jotain 15 minuuttia ja hypätty kerran  puunoksalle.

Puiston paras seinä!

Mutta koska me ollaan cityjengiä niin ihan lempipaikka on yhden talon betoniseinä. Siinä on kissalle jätetty grafiittia haisteltavaksi ja ohimennen siihen voi vetäistä suupielellä ihan oman tagin.

Viilee Heebo huudeilla

 Sisustusintoon ulkoilu on vaikuttanut semisti positiivisesti ja tuntuu siltä, että kavereiden kiusaaminen on vähentynyt.
Toisaalta, uutena harrastuksena on nyt sitten tullut musiikki eli välioven edessä pitää laulella ja räpätä pitkiä pätkiä. Varsin kovaäänisesti.

Loppuun vielä pieni elokuva meidän meinigistä. Word.