keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kerran vuonna 2013

Google+ mainosti tässä eräänä päivänä, että voisin kokea kuvien kautta erään päivän menneisyydestä. No tietenkin.  Päivä oli 2.6.2013.



Haaaa! Me ollaan oltu silloin siis valjailemassa ! Kylläpä Börje nautti ulkoilusta. not.



Kaverilla ei muistaakseni häntä noussut kertaakaan, toinen vaan luikki kovaa vauhtia piiloon ja piilompaan.



Jos ei tykkää niin ei oo kyllä pakko.


Ulkoilun paras hetki oli siinä. Kotioven edessä. Melkein turvassa.

Jännää muuten miten ne omat hajut kantaa kovinkin pitkälle: Börje löytää ihan itse kotirapun ja kotioven. Eikä se voi niitä muistaa, kun ei me ulkoilla. Vai voiko?



18 kommenttia:

  1. Voi Börjeä ♥ Koti on paras paikka.

    VastaaPoista
  2. Maailma on pelottava paikka!
    Onneksi on koti. Eikä Börjen tarvi jos ei haluu ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin. Börjellä on ihan hyvät tilat sisällä matzoilla ja olla petokissa. Ei tarvi mennä tyhmään ulkomaailmaan!

      Poista
  3. Löytää ne! Me asuttiin Pedon kanssa 2. kerroksessa J-kylässä, ja Peto osasi tulla kotiin alaovelta. Hajut.

    Voi Börje. Samalla lailla se Mersu jänskätti ulkona, kun kokeiltiin. Ei sitten tarvinnut kun ei kerta ollut pakko eikä tykännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hajut. Välillä vaan Börjen kanssa ihmettelen,ettei se edes löydä naaman edessä tuoksuvaa nappulaa mutta sitten koti löytyy nenän kanssa noin helposti :D


      Mersu ❤️

      Poista
  4. Voi eiiii. :D Meillä on face näyttänyt välillä ulkoilukuvia muistoissa. Haikeaa. Tänäkään kesänä ei olla ulkoiltu yhtään, toki vielä ehtisi yrittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin olisi vielä 3 kaveria, kenen kanssa koitella ulkoilua, olisi se 5 metrin jäljitysliina ja valjaita kaappi täynnä...mutta en taida jaksaa ;)

      Poista
  5. Voooi miten pelokasta menoa, ei ti Cocokaan tykkää kaupungissa mut mökillä on eriasia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cocolla onkin möksällä niin komeat tilukset, että ettei ihme että siellä viihtyy ;)

      Poista
  6. Näyttääpä surkealta raukka! Onneksi ei ole pakko. :)

    Meillä ehkä pidettäisiin ulkoilusta, jos vaan rappkäytävästä päästäisiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Onhan sekin jo tavallaan ulkoilua..tai siis valjastelua!

      Poista
  7. Voi kun noin pelottaa, onneksi ei ole pakko, jos ei tykkää. Meilläkin on tuollaisia pelokkaita ilmeitä, jos jäädään tähän talon lähelle, mutta jos mennään rattailla metsään, ja siellä sitten juoksennellaan, on meininki ihan eri.
    Meilläkin osataan kotiovelle jo kaukaa. Joskus käydään vähän naapuritalon ovella kurkkaamassa, mutta äkkiä pojat hoksaa, että väärä talo, ja sitten sellaisella vauhdilla omalle ovelle, että jos oisin yhtään huonompikuntoinen, saattaisin pyörtyä hapenpuutteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ehkä pitää joku kerta koittaa metsään menemistä. Hmm. Hyvä vinkki, kiitos!

      Mä olen niin huonokuntoinen, että Nisun kanssa on ollut lähtö lähellä :D

      Poista
  8. Aika hyvin muuten Börjeltä, että se tunnisti oman ovensa!

    Meillä jopa Mörkö, vaikka yleensä on hyvinkin välkky, luulee asuvansa joka kerroksessa. Se suunnistaa kyllä ihan oikean oven kohdalle, mutta ei osaa laskea kerroksia. Poika puolestaan ei välitä edes rapusta, sille A ja B -rapun ovet on ihan sama asia. Kun se haluaa sisälle, se vaan parkkeeraa jomman kumman oven eteen, kumpi nyt lähempänä sattuu olemaan.

    Ja kissat on kyllä niin erilaisia tuon ulkoilun suhteen, ei se ole kaikkien juttu ollenkaan. Poika tulisi varmaan hulluksi, jos ei pääsisi silloin tällöin ulkoilemaan, kun taas Mörrelle riittää oikein mainiosti parveke, rappukäytävä ja ullakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Börjen hommaa taitaa helpottaa se, että asutaan maan tasalla ja muiden hajut ei pääse peittämään omia tuoksuja ;)

      Saattaa olla, että mulla pääsi iso nauru teidän ulkoilulle ja kotiin menolle :D Ihania katteja, ihan liian ihania katteja sulla <3

      Poista

Sana on vapaa, kiitämme kommentista :)