Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuire Kaimio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuire Kaimio. Näytä kaikki tekstit

torstai 25. elokuuta 2016

Kissaa ei kouluteta suihkepullolla

Fakta: valtaosa kissanomistajista yrittää korjata kissan ongelmakäytöstä väärin. Ja minähän nostan käteni tässä kohtaa ylös, koska kuulun juurikin tähän joukkioon.

Ensimmäisen kerran oivalsin tämän Royal Caninin  Suuressa Kissaseminaarissa, Tuire Kaimion luennon jälkeen. Suihkepullo tyynyn vieressä nukkuva täti ruiski sisustajaa yö toisensa jälkeen. Nisu toki sisustuksen lopetti, sillä hetkellä, mutta kissa ei oppinut siitä mitään. Todisteena päivä toisensa jälkeen toistuvat sisusteluyritykset.

Herra Nilssonin tekosia. Emme arvosta kauhean paljoa.

Viime lauantaina istuin taas silmät sydämenmallisina Tuiren luennolla. Vaikka olin jo kuullut valtaosan luennosta aiemmin, olin taas aivan ihmeissäni ja täynnä oivalluksia. Tuire on todellakin uskomattoman taitava eläinkuiskaaja ja suurta ihastusta herättää Tuiren kunnioitus kissoja kohtaan. Tai no, siis kaikkia eläimiä mutta varsinkin kissoja kohtaan.

Suihkupullo siirtyi eläkkeelle ja Nisun kulkureitti blogattiin kameran laatikolla.Se kun oli oppinut kaatamaan noi kirjat kumoon ja käveli niiden yli hylylle.
Nyt parin kerran jälkeen on vihdoinkin mennyt tähän päähän - oikeasti , siis - että kissaa ei kannata rankaisemalla opettaa. Terkut vaan sille suihkupullolle.  Kissa ei opi yhtään mitään hyvää siitä, että sen kirsua väkivalloin tunkee hutipissaan. Tai karjuu sille. Tai ruiskii sillä suihkepullolla. (Meillä ollut käytössä vain se pullo ja pari kertaa karjasut.)

Aina muo syytetään....
Palkitseminen, motivointi ja epätoivotun käytöksen estäminen oveluudella toimii paljon paremmin, ks. kameralaatikko ;) Haastavinta kissojen koulutuksessa on kouluttaa ihminen, ainakin tämä ihminen. Kärsivällisyyttä en ole oppinut yhtään. Laiskuuttani oion mutkat ja sekin vähäinen motivointi, mitä yritän saada kissoille aikaiseksi vaikka lääkitsemiseen, menee ihan hukkaan. Näin muutama huomaamani juttu, missä menen metsään.

Tuiren tasoista kissakuiskaajaa tästä tädistä ei tule koskaan. Mutta pienin askelin eteenpäin ja uusia luentoja toiveikkaana odotellessa.  Tärkeintä olisi nimittäin sisäistää se, kuinka noi saataisiin niihin huoltotoimenpiteisiin innolla osallisiksi, eikä pakotettuina sietämään. Vielä ei olla siellä asti.

Miten ruudun sillä puolen, onko siellä kissakuiskaajia vai täti-ihmisen kaltaisia kärsimättömiä laiskureita?