Meillä on tapahtunut jotain, mistä en oikeasti tiedä mitään.
Siitä johtuen, meillä on lähes kroonisena podettu Börjen kanssa idiopaattista kystiittiä. Kroonistunut sairaus ei onneksi ole, sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kun yksi lääkekuuri loppuu, alkaa Börje taas ravaamaan turhaan vessassa.
Epäilen, että tähän mystiseen tapahtumaan ja siitä alkaneeseen kierteeseen liittyy Nilsson.
Tämän olen päätellyt Börjen käytöksestä Nisun lähistöllä, joka on nykyään ollut tavallaan pelokas ja vähintäänkin välttelevä.
Kotona on nyt siis pidettävä lääkevarastossa kipulääkettä ja lihaksia relaksoivia lääkkeitä. Sinällään ei muutosta entiseen, tuollahan niitä on ollut jo jonkin aikaa. Nyt myös tiedän, että saan aloittaa ihan itse lääkityksen heti, kun huomaan Böön sairastuneen. Cystaid on nyt otettu taas pitkäaikaiseen käyttöön, lääkkeiden oheen.
Lisäksi aloitettiin Börjellekin sitten Seronil eli mielialalääke. Mimmihän sitä jo on pitkään syönyt, samaisesta syystä eli Nilssonin takia. Toiveena on, että Börjekin lopettaa sen ylenpalttisen stressaamisen ja pisumestat rauhoittuu samalla.
Ai niin, olihan meillä sitten tässä välissä myös yksi idiopaattinen kystiitti epäilys, joka olikin sakkainen pissa, vaikka Böö syö lääkeruokaa siihen.
Syö edelleen.
Näin tämä Triolan kissojen sairalaalasarja täällä vaan jatkuu ja jatkuu.
