Voihan hypertyreoosi !

Viime jutussa ehdin jo tuulettamaan, kuinka Börjen rakko on kondiksessa ja sakka kadonnut.  
Eipä siinä mitään, sitä onkin syytä tuulettaa. Börjellä on ollut 3 vuotta sakkaa pissassa vaihtelevasti eli sakaton ja terveen näköinen rakko on ihan the best!

Nyt se juoruilee rakosta, eikä edes omastaan ! 

Vaan samalla kontroloitiin kilppariarvot, koska yllätyksenä edellisellä kerralla oli todella korkea syke ja lihasmassan katoaminen sekä 240 gramman laihtuminen kolmessa kuukaudessa.  Sen vuoksi testattiin kilpirauhasarvot ne olivat harmaalla alueella.

Sama linja on jatkunut, nyt oli kahdessa kuussa paino oli  pudonnut 135 grammaa. T4 tulos oli vielä harmaalla alueella, mutta TSH antoi diagnoosin. Börje on nyt sitten sairastunut. 

Ihan ennenkuulumatonta kilparin liikatoiminta ei ole keski-ikäisillä kissoilla ei ole, se on yksi niistä yleisimmistä sairauksista. Siitä huolimatta diagnoosi vetää mielen vähän alakuloon, koska edessä on isoja päätöksiä ja...TADAA: isoja rahasummia saa taas hoitoihin allokoida.

Alkuun pohdin pelkkää lääkehoitoa. Sitten leikkausta, koska lääkehoidolla ei saada poistettua riskejä. Koska me olemme me niin noita pitää ihan oikeasti pohtia.
Isotooppihoito nousi tasa-arvoiseen asemaan, koska Tammiston Evidinsiaan on kesällä todennäköisesti tulossa isotooppihoitomahdollisuus. Katsellaan. Aikaa onneksi on, koska Böön arvot pitää saada ensin lääkkeillä stabiloitua. 

Kaikki olisi hyvin, jos saisi syödä riittävästi. Muuta en hoidoksi tarvi.

Nyt me sitten nappaillaan troppeja, aamuin illoin. 
Lääkkeen antaminen menee varsin sujuvasti, gelatiintabletilla.  

Ai niin, astmaakin taas hoidetaan. Börjelläkin.

Ja ettei meidän elämä turhan tylsäksi kävisi, HRH:n arvot  on jo pidemmän aikaa seilannut sillä samaisella harmaalla alueella. 

Jaahanssen, nyt se aloitti puhumaan musta. MOIDO! 

Jep. Kyllä vaan, 100 % Triolaa.