Häshtag 72 tuntia

Maailmojen sota. 
Maailmanlopun läheneminen. 
Avaruusolentojen hyökkäys maahan. 
Ja kaiken lisäksi Tom Cruisella vapaapäivä ja Matt Damon on taas yksin jäänyt jumiin ties minne galaksille.

Tai sitten vaan Täti-ihminen olisi kompuroinut, poikkaissut koipensa. Odottamassa sairaalassa kintun korjausta. Kaikki kissojen hoitajat on matkoilla ja sähköt myrskyn takia poikki. Paikalle olisi saatava joku tyyppi - kuka vaan. Luotettava kuka vaan, siis. 
Vaikka sellainen, joka ei kissojen kanssa olisi koskaan ollut, eikä tietäisi niistä yhtään mitään.

Tämä on yhteispostaus jutun lopussa listattujen blogien kanssa, SPEK:n #72 tuntia -ohjeistuksen inspiroimana. 
Ja idean äiteinä Tsjut-blogin Satu ja Jovelan Johanna. Kiitos kun pyysitte meidän jengin tähän mukaan! 

Meidän osuus on käsitellä kissojen selviytyminen poikkeustilan aikana.

RUOKA

Jos se Täti-ihmisen jalka napsahtaisi heti palkkapäivän jälkeen, kissoilla ei ruuan kanssa olisi mitään hätää. Prisman kauppakassi-palvelusta on pakkaseen haettu 30 pakettia broilerin filesuikaleita ja näillä kissat saataisiin ruokittua sen 72 tuntia, vaikkei muuta syötävää niille kaapissa olisikaan. Märkäruuat olisi Postin lakon takia jumissa jossain Saksassa, nimittäin.

Paitsi sitten jos jalka menisinkin siinä samaisen myrskyn aikana, justiinsa palkkapäivänä, eikä ruokahakua olisi vielä tehty. 
Olisimme oikeasti isossa pulassa.

Palkkapäivä.

VESI

Täältä ei löydy edes pullollista vettä. Ei yhden yhtä. Jääkaapista löytyisi kissojen hoitajalle kylmiä blandiksia pari pientä pulloa ja baarikaapista lämpimiä brenkkuja, mutta kai sille hoitajalle tulisi ihan vesijanokin jossain vaiheessa? 
Eikä mun kissat dokaile, ne tahtoo vaan vettä. Niillä ei olisi uutta, raikasta juotavaa. 
Ja se vasta tekisi kutaa Börjen pissavaivoille.

(Nuori Aikuinen joutui syksyllä muuten vedettömään tilanteeseen Bermudalla, kun hurrikaani Lorenzo pyyhkäisi sähköt saarelta. Siellä nimittäin hanavesi ja veskivesi tarvitsee sähköä. Oli kuulemma vähän haastavaa.)

Toisaalta, meillä on useampi iso ja aina täynnä oleva vesipiste kissoille niin ne riittäisi kyllä sen 72 tuntia, koska kissat ei juo kumminkaan paljoa. Ihminen tuskin tahtoisi juoda kissojen juomapisteistä, kun niissä se vesi olisi sitten seissyt  aika pitkään ja katit siellä sitä vettä lipsutellut? 

LÄÄKKEET

Tässä alkaa lievä paniikki nousemaan tällä puolen konetta.
Kissojen lääkkeitä on hyvät varastot, mutta ohjeet niiden antoon puuttuu. Tai ei puutu, mutta ne on Täti-ihmisen emailissä, eläinlääkärikansiossa. 
Useammassa emailissä. 
Ja Täti-ihmisen päässä. 
Ei paperilla. 
Iso ongelma.

Leipälaatikkoni.

KARKIT JA HERKUT

Niitä on periaattessa aina kaapissa, mutta jos ovat loppu - kissat onneksi pärjää ilmakin. 
Toki se vieras hoitaja mielellään varmaan vähän lahjoisi kissoja, jolloin tutustuminen sujuisi helpommin.


LELUT JA AJANVIETE

No problemo. 
Kissoilla on esillä aina leluja ja hoitajalle olisi hyvää ajankulua yrittää etsiä niitä lisää kaapista ja muista säilytyspaikoista. Humalapäissään. No oikeasti ei humalassa, kuha hassuttelen.
Sitä paitsi, kissat leikkii aina jollain muulla kuin omilla leluillaan niin melkein mikä vaan paperitollo kelpaa. 
Paitsi ei varmaan kelpaisi silloin, kun justiinsa pitäisi kelvata. 

Kissamaista ajanvietettä.

VESSAHOMMAT

Osa kaksi, missä ei oltaisi pulassa. 
Triolasta löytyy 4 vessaa ja jos vaikka kaapissa ei olisi kissanhiekkapussia, koska sekin paketti olisi jumissa sen Postin lakon takia Saksassa , niin vähiten suositusta veskistä voi aina siirtää hiekkaa siihen suosittuun vessaan. 

KORJAUSLIIKKEET

• Jatkossa tulen hankkimaan muutaman ylimääräisen paketin broiskua kissoille pakkaseen.
• Kuivakaapissa on aina oltava muutama märkäruokapurkki eli enää en odottele ruokatilauksen kanssa siihen, että lähes kaikki tölkit on syöty.
• Vesikippojen vedenvaihto ja pesu tehtävä useammin.
• Kaappiin ostan pari isoa pulloa vettä. Ihmiselle. Saa antaa myös kissoille. Varsinkin Böölle.
• Kirjoitan selkeät lääkitysohjeet per kissa ja printtaan ne leipälaatikoon aká kissojen lääkelaatikkoon.
• Kirjoitan myös selkeät hoito-ohjeet kissojen hoitajalle, koska rutiinit, rutiinit, rutiinit.

Ensialkuun pelkäsin, että me oltaisiin aivan retuperällä näiden meidän kissojen kotivarojen kanssa.  Ei se tilanne kumminkaan ole ihan niin paha, kun luulin. 

Se on vaan paha niiden tärkeimpien juttujen kohdalla eli lääkkeet ja hoito-ohjeet.

Onneksi tilanne on korjattavissa.

Täti-ihminenkin alkaa pohtimaan kaappeihin sellaisia ruokia, joita ei tarvitse kypsentää.

Tällä hetkellä ruuaksi olisi nimittäin valmiita papu- ja linssisekotuksia Mutti tomaattimurskan kanssa.

Niin että pitäkää tunkkinne Cruise ja Damon, täällä kyllä osataan ihan itse korjata kriisit kuntoon!

Miten teillä muilla? Oletteko varautuneet mitenkään vai ette ? Vai varautunut ihmiselle mutta eläimet unohtunut? Tai siis eläimet muistunut mutta ihmiset unohtunut? 

Käykäähän muuten kurkkaamassa muiden osallistuneiden blogien mietteitä aiheesta:

Tsajut
Jovela
Sarin puutarhat
Metsäläisten elämää
Puutarhahetki
Saaran lautasella
Oma tupa ja tontti
Mummon kirja
Harmaa torppa
Kohti laadukkaampaa elämää
Sorakukka
Pienenpieni farmi

Rakkautta ja maanantimia
Helecleaner
Ihme ituhippi
Vauhtihirmun elämää
Ihana maatuska
It's so mysigt
Korkeala
Riippumattomammaksi
Airot ulapalla
Kalastaja kuivalla maalla

Vanha rouva Tuomela

Kauhukakara !

Syksy on ollut täällä todella kiireinen. 
Töitä on paiskittu niin, että kotona olen käynyt vaan nukkumassa. 
Samalla olen saanut suorittaa tutkimusta kissoista. 

Herra Nilsson on normaalia enemmän varsinainen kiusankappale ja kauhukakara!

Oikeasti, tyyppi on RASITTAVA.

Kotiintulo lupaa ihanaa. 
Rakkautta ilmassa, mutta täti-ihminen on ainoastaan rakkauden sijaiskohde  - ruokahan se siellä kissan sydämessä herättelee suuria tunteita.
Kunhan eväs on saatu kissaan, se alkaa.

Herkeämätön huomion hakeminen. 

Rämpyttely, sisustus, muiden kiusaaminen. Välillä  on perä raivopörhössä, sitten rakkauspörhössä. Elli huutaa, Mimmi hiipii peloissaan. Börje möllöttää jokaista kriisiä silmät suurina.

Parina iltana olen kaapannyt raivopörrösen kissan kiinni, kun se juoksuttaa Elliä. Sitten se kissa on ihan, että mitämitä ? Mitään tehnyt. 
Joskus olen joutunut laittamaan sen jäähylle makkariin, jossa se on sitten tyytyväisenä köllinyt tuolilla, kunnes pääsee nukkumaan mamman kainaloon.

Virallisen ja tieteellisen tutkimukseni tulos: Nilsson kaipaa ja tarvitsee ihmisen seuraa. 


Ps. Kyllä muutkin kaipaa seuraa, mutta ne osaa käyttäytyä.

Oodi Anselmille

Täällä on takana nyt kaksi ja puoli kuukautta yhteiselämää Neaton robotti-imurin aká Anselmin kanssa. Meidän honeymoonille ei loppua näy, takana ja edessä on suuria tunteita ja onnenhetkiä. 

Matkan varrella olen oppinut muutaman jutun, millä saada vielä suurempi hyöty imurista. Se vaatii vaan vähän enemmän viitseliäisyyttä ja aikaa ( oikeastaan ei).

Ensin sohva toiseen kulmaan ja imurointi. 

Tyhjään imurin vasta ennen uutta imurointia.

Itselläni on jokusen kerran käynyt niin, että kun tyhjään imurin heti, en saa sitä kunnolla kotiasemaan ja seuraavalla kerralla on imurin akku loppu.
Helpommalla pääsen, kun annan sen itse peruutella kotiinsa ja ladata itsensä. Takuuvarmasti akku on täynnä seuraavaa käyttökertaa varten.


Ajelutan imuria yleensä kaksi kertaa peräkkäin.

Laiskana ihmisenä tahdon, ettei mun tarvitse kaivaa Anteroa (Dysonia, siis) esiin. Ensinnäkin, robotin imurointi on hyvää, muttei yhtä hyvää kuin itse imuroisi.

Ensimmäisellä kierroksen Anselmi saa siis hoitaa suurimmat sotkut ja eteisen maton. Seuraavalle kierrokselle otan maton pois, lakaisin nurkkiin jääneet roskat keskemmälle lattiaa ja siirrän esim. valkoisen sohvan toiseen kulmaan.  Sitten taas Anselmi töihin.

61 m2, kaksi rundia. Aiemmasta imuroinnista 6 päivää.

Liian matala sängyn- ja sohvanalusta? 

Löytyykö kotoa kirjoja? Sitten vaan kirjat sängyn jalkojen alle (yhdelle puolelle riittää) ja imuri päälle.  
Tämä on täti-ihmisen viimeisin idea, koska makkari oli imuroimatta ajanpuutteen vuoksi varmaan 3 viikkoa tai viisi ja siellä oli ihan kamala karvamäärä. Lisäksi lattialla makaaminen imurin (Anteron, se Dyson) kanssa ei edelleenkään innosta sängynalusta imuroidessa. 
Nyt ei sitäkään ongelmaa ole ja lauantaina Anselmi löysi mm. yhden kateissa olleen poskipunasiveltimen!  BINGO!

Kirjat yhdelle sivustalle sängyn jalkojen alle = Anselmi pääsee telmimään sängyn alle ! 

Joskus pesen lattian ensimmäisen kierroksen jälkeen. 

Meillä sitä riittää karvaa ja pölyä. Kun Anselmi on heittänyt ekan rundin, pyyhin lattiat kostealla. Näin saan lattialle jääneet pölyt koottua yhteen, kahteen paikkaan. Annan lattian kuivahtaa ja sitten laitan Anselmin uudelle rundille.  Ainakin musta tuntuu, että tämä tehostaa siivoustulosta. 

Paras tulos meillä tulee spiral blade harjalla.

Kokonaan silikoninen harja putsaa parhaiten meidän sotkut ja varsinkin olohuoneen taljan. 
Se on siis jäänyt meillä koneeseen, mutta ei toi combo harjakaan huonoa jälkeä tee.

Kuva täältä.

Säännöllisellä käytöllä säiliö tarvitsee tyhjätä vain joka toinen kerta.

Jos koti ole päässyt ihan kamalaan kuntoon eli olen imuroinut kerran päivässä, riittää imurin tyhjennys joka toinen kerta. 

Alkutilanne. 6 päivää edellisestä imuroinnista. Iso karvakasa kaivettu kissanpedistä.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen. Pedin tupon jänteitä vielä jäljellä. Ja taljan värikin muuttui ihan siniseksi :D 

Kierros 2. Iso tuppo syöty ja jäljellä enää tosi vähän roskia. Lakaisin ne pois.

Joskus Anselmi sekoaa...

Eli  se jä hinkutamaan samaa neliötä tai yrittää sohvan alle vaikka edessä on markkeri. Silloin vien Anselmin kotiasemalle vähän selvittämään päätään ja sitten se saa aloittaa imuroinnin myöhemmin alusta. 

Anselmilla menee noin 30 minuuttia imuroida koko asunto. 61 m2. 20 minuuttia se imuroi olkkarin, keittiön ja eteisen. Ruokapöydän tuolit nostan pöydälle nykyään vaan silloin tällöin, koska se pujottelee niiden alla aika hyvin.

Ajansäästö on huomattava. Anselmi vapauttaa täti-ihmisen pyyhkimään pölyjä samaan aikaan tai menemään suihkuun siksi ajaksi. Näppärästi meillä sujuu, kun kaksin siivotaan ! 

Tynnyri kiinnostaa, koska se on väärinpäin ja väärässä paikassa.

Neato saisi alkaa maksamaan mulle jotain provikkaa, niin paljon mä tätä laitetta kehun kokoajan  ;) 

Täti-ihminen tutkii: Neato botvac D85

Podin pikaisen flunssan helteiden aikana ja jos olivat kissat täällä ihan raatona niin oli täti-ihminenkin. Mitään ei pystynyt tekemään ja vaikka imuria olisi pitänyt vähän heilutella niin ei vaan kyennyt.

Silloin meni hermot. Odottelin muutaman päivän, josko ne (hermot) olisi palautunut mutta ei. Ensin kävin vakoilemassa Kissakolmion yhden jutun ja Tassunjälkiä sydämessä-blogin vastaavan jutun.

Gigantista löytyi huokein päivän hinta, tilaus sisään ja paketti saapui parin päivän päästä. 

Meillä asuu nyt siis robotti-imuri, kasvattajanimeltään Neato Botvac D85, lempinimeltään Anselmi.  Ohessa filmi ajokokeesta, läpättäjänä minä ja homma lähti ihan lapasesta kunnes se loppui ihan kesken. 

"Alku aina hankalaa", sanoo täti-ihminen aina teknisten laitteiden kanssa. 
Niin tämänkin. Ehkä kaikki ohjeet pitäisi lukea pariin kertaan ajatuksella, mutkun ei malta.

Sijoitin ensin Anselmin telakan makkariin, mutta Anselmi ei sinne löytänyt  ja väsähti totaalisesti sinne etsiessään.  
Toisella kerralla  kodin sijainti sai imurin ihan sekaisin ja se hinkkasi makkaria ja eteistä puhtaaksi ihan liian pitkään, siivosi keittiön mutta puhti loppui kesken ja olohuone jäi siivoamatta. Oma telakka melkein löytyi, mutta taas loppui virta. 

Nyt on Anselmin kotiplaaneetta siirretty keittiöön, kissojen Caxmaxin viereen. 
Vaikka ohjeet sanoo, että imuirin ympärillä tulee olla suuntaansa metrin tyhjää, ei tuo puun ohut jalka ole häiriöksi. 

Nyt viikonlopun aikana sain myös hoidettua meille kätevän rytmityksen imurointiin.

• Tyhjää lattiat kissojen leluista.
• Nosta ruokapöydän tuolit pöydälle.
• Sulje vessan ja makkarin ovet.
• Rajaa sohvan alus magneettinauhalla (tulee imurin mukana).
• Estä pääsy valkoisen sohvan vierestä.

Kun imuri on siivonnut vapaana olevat tilat, vien sen makuuhuoneeseen ja jätän sinne imuroimaan.  Sohvan alustan blokkaan siksi, että se juuttuu sen alle, jollen ole nostelemassa sohvaa sille. Sitäkin toki olen jo tehnyt ja tulenkin tekemään.

Meillä imuri pääsee jostain kohdasta livahtamaan sängyn alle ja pois, mutta kaikista kohdista se ei onnistu. Välillä se tajuaa lähteä pois mutta juuttuu helposti. Silloinkin sitä pitää vähän jeesailla lihasvoimalla. 

Antero Dyson ei jouda vielä eläkkeelle. Anselmi tekee todella hyvää jälkeä, mutta mm. tekstiilit ja vaikeasti saavutettavat alueet pitää edelleen imuroida manuaalisesti. 

Kaikaen kaikkiaan voin sanoa, että ostos oli irtokarvaneurootikolle loistava. Se vapauttaa aikaa ihan hurjasti: kun Anselmi imuroi, minä kävin suihkussa, pesin kissojen astioita jne.  Pesin vähän lattioitakin.

Lisäbonus on se, että nyt siivoan lattialta irtokamat pois heti -> yleisilmekin pysyy siistinä koko ajan.

Vielä kun joku keksisi pölynpyyhkijä- ja  ikunanpesurobotin! 

Täti-ihmisen suulla: kesäloma 2018

Kai sitä joka vuosi pitää ainakin yksi juttu kirjoittaa, mikä ei ole suoranaisesti kissoista? 
Viime vuonna se oli Nigerian matka ja lisuke samaisesta matkasta. Tai tämä huikea keittokirjajuttu , kanssa vuodelta 2017.

Paitsi tänä vuonna mitään hyggeilty. Ensin nukuin viikon ja sitten olen raivopäisenä siivonnut  ( Nilssonin lääkkeet toistaiseksi tallessa ), maalannut, istunut tuulettimen edessä, katsonut Netflixiä. Nähnyt kavereita.

Loma alkoi heti parilla kotitoimituksella: kissolle Zooplussalta ruokaa ja talveksi mansikoita pakkaseen - lähetyksellä. Apulaisia oli, arvatkaa vaan kenen tassu ?
Sitten alkoi se viikon nukkuminen. 

Herättyäni yrittelin vähän kuvaillakin, ks. yllä.

Nuori Aikuinen valmistui - tosin oikeasti jo  ennen lomaa, mutta kuvailin todisteen vasta lomalla. Kauppatieteitä on opiskeltu in English, koska me ollaan silleen, että  maailmaa pitäisi päästä elämään. 

Ikean Malm lipasto sai itselleen vihdoinkin suhteellisen sievän kuosin. Olin sen DC-fixannut aikoja sitten, mutta kun täti-ihmisellä on syndrooma. 
Se luulee, että se on taitava remppaaja, mutta ei se todellakaan ole. Ei se maalauskaan kauhean hyvin suju, mutta nyt tajusin sentään valita tekniikan, missä virheet ei suuremmin näy. Sen verran ammattilainen olin, että tajusin vetää pohjalle tartuntamaalin. Valumista en nyt sen enempää mainitse...

Vielä odottelen ebaystä vetimiä tohon, mutta ne tulee somisteiksi, liimattuna. Poraa ei mulle kannatta antaa käsiin ollenkaan.  Nyt on jo 3 laatikkoa täytetty harkiten, ylpein olen kynsilakkalaatikosta. 

Ehkä vihdoinkin saan elvytettyä vanhan harrastuksen, ei ainakaan materiaaleista jää kiinni. Näköjään.

Toinen suuri saavutus oli maustekaappi. 

Nyt olisi inspis kokkailla, mutta kuumuus. Keittiössä on lähinnä uuni ollut päällä ja Täti-ihminen toisaalla odottamassa ruuan valmistumista. Klo 23 pintaan.

Ylimääräiset tekstiilit on toimitettu joko kierrätykseen, Punaiselle Ristille tai Hesylle.

Ikeassa  kävin tziljoonabiljoona kertaa, koska mm. projekti vaatekaapit.

Nyt on valmiina hyllykaapit. Vielä on työstettävänä muutama muu kaappi. 
Kyl tää tästä. Kai.

Ei sovi unohtaa tärkeintä ja ikäsopivaa tuunausta, joka valmistui sopivasti loman lopussa.

Tassut Macin kanteen!

Lisäksi tietty on olen saanut oman, luontaisen rytmin päälle. Se ei todellakaan vastaa sitä rytmiä, mitä työelämä käyttää. 

Parasta on kyllä ollut se, että olen saanut viettää kissojen kanssa niin paljon aikaa. 

Kyllä mä tyttöjenkin kanssa olen viettänyt paljon aikaa, mutta kun nää kundit. Ne on läheisriippuvaisia ja siksi aina kuvissa.

Loman hauskin sattumus taisi tosin olla se, kun liikenne pysähtyi Trumpin takia Munkassa (Munkkiniemi). Pollarin hanska heilahti merkiksi ja olin ensimmäinen pysäytetty. 
Siinä sitten odoteltiin Truppia ja sen entouragea aika pitkään. Lopulta se letka ajoi n. 20-30 metrin päästä, välissä vain tyhjä katu. Ehkä trumppi näki täti-ihmisen (seisoin kadulla auton vieressä, koska kuuma!) ja sen Citroenin ! 

Se olisi kyllä aika hulvatonta.

Jos meidän kissat ottaisi hatkat...

Nyt kun on lämmintä, kotona on ikkunat auki ja terassilla tulee rampattua tuon tuostakin. Mielessä on koko ajan kauhuskenaario siitä, että kissakansalaiset käyttävät tilanteen hyväkseen ja ottavat hatkat. 

Siitäpä se idea lähti, listata ennaltaehkäisyä ja ja pahin tapahtuu: miten sitten edetään. Lähtökohtaisesti käsitellään meidän juttuja, mutta yleispäteviähän ne on kaikille. 

Sirutus.

Rekisteröi kissa kissaliittoon, mutta myös sellaiseen palveluun missä sirun numero voidaan tarkistaa 24/7 , vuoden jokaisena päivänä . Kissaliitton rekisteriin pääsee käsiksi vain arkena ja virka-aikaan.  Meillä kissat on Turvasiru.fi palvelussa.  
Ja nyt uuden GDBR-lain takia itse kannattaa olla aktiivinen ja soitella esim. Viikkiin, laittaa fb:ssä eläinsuojeluyhdistyksille tietoa kadonneen kissan sirun numerosta. 

(HUOM! Muistakaa päivittää kissan tiedot muuton yhteydessä ! )

Ikkunat.

Jos kissan pää mahtuu raosta, mahtuu sen kroppakin. 
Tämän todisti täti-ihmisen äiti, Mimmin ollessa siellä hoidossa  pentuna. Kissa löytyi yhdessä vaiheessa makkarin ikkunan välistä, puoliksi ulkona. Kissan peräosasta kiinni ja kissan nosto sisään. Ikkuna oli äitini mielestä niin pienellä, ettei siitä kissa ulos mene.
Suosittelen siis tarkistamaan huolella, että kissan pää ei raosta mahdu. Silmällä se voi olla vaikea hahmottaa, mutta hellempikin keino varmasti löytyy kuin survoa kissan päätä ikkunan väliin ;) 

Hyttysverkko ei muuten kissaa pidättele. Se on kiva puuhakirja kissalle ja kissa menee siitä läpi niin tahtoessaan. Jos siis haluat verkottaa ikkunan, se tulee tehdä kissan kestävällä materaalilla.


Parveke/piha.

Verkotus, kissatarha tai valvottuna verkottomalla parvekkeella. 
Meillä on ihanan iso terassi, mutta sitä on todella vaikea verkottaa. 
Siksipä meillä ei hirveästi terassilla olla, koska 4 kissaa flexeineen sikin sokin ei ole rentouttavaa hengailua vaan hermoja repivää solmujen selvittelyä. Ja naapureiden naamoja aidalla, koska kyllä: 4 kissaa on ilmeisesti aikamoinen nähtävyys.

Musta olisi muuten ihanaa lukea, että Suomessa olisi suuntana verkottaa isotkin pihat kissojen turvallista ulkoilua varten. Jokainen kissa olisi sen arvoinen.  

Kaikki kissat voi muuten tippua parvekkeen kaiteelta, vaikka kuinka itse on 100 % varma, ettei oma tipu. Ja kaikki kissat ei sitten tipu jaloilleen. 

Ulko-ovet.

Me asutaan maan tasalla ja meillä on rapun ovi useasti auki. Joku jättää sen aina levälleen ja täti-ihminen sulkee sen, lähes päivittäin. Miksi? No tämän takia.

Kissa voi siis karata rapustakin käsin, mutta se lienee useimmilla harvinaista.Meillä ei, kun asutaan tosissaan maan-tasalla. 

Ulkoilu valjaissa.

Meillä ei ulkoilu kelpaa, mutta jos kelpaisi niin se olisi Nisukka. Joka on karannut multa flexistä pari kertaa. Onneksi molemmilla kerroilla kaveri on rynninyt rapun ovelle (koska olin sulkenut sen), mutta vakavia voisi tapahtua jos se laukkaisi karkuun ja jäisi flexistä kiinni esim. puuhun. 

Meillä kissat käyttävät Vänttisiä. Niissä ne ei ainakaan voi tukehtua, jos jää johonkin kiinni.

Jos nyt sitten niin kävisi, että näistä joku karkaisi. 
Ensin kirkuisin ja itkisin tovin hysteerisenä. Soittelisin varmaan lähimmät kaverit läpi.

Sitten aloittaisin hommat. 

Etsiminen karkin ja lelun kanssa.

Ihan ensimmäisenä lähtisin Cosman kuivakanat purkissa ja sulkalelu kädessä huhuilemaan lähistölle. Aika epätodennäköistä kyllä olisi, että ne kiinnittäisi kissan huomioin, koska ulkona on niin paljon muita stimulantteja. Ja pelottavaa. 

Onneksi muuten asutaan maan tasalla: kissat voi haistaa omat hajut terassilla ja luikahtaa sinne. 

Etsijäkoirat.

Etsijäkoirat, etsijäkoirat, etsijäkoirat. Meillä on siivouskaapissa karvanäyteet per kissakansalainen. Voiskin laittaa niihin uutta karvaa joukon jatkeeksi, materiaalista ei ainakaan olisi pulaa miten niin hukun karvihin?

Ilmoitukset FB ryhmiin ja karkurit-sivustolle.

Somen hyödyntäminen  on ihan ehdotonta. Ihmiset välittävät ilmoitusta eteenpäin ja näkyvyys kasvaa. Monisteet alueelle kannattaa kanssa toki laittaa.



 Loukun lainaus.

Ks. etsijäkoirat. Ja sitten loukkuja lainaa myös eläinsuojeluyhdistykset.

#trumpyourcat. Tämän kuvan takia Elli todellakin pohtii karkaamista, pelkään pahoin ;) 

So far, so good. 
Kukaan ei ole karannut vielä kertaakaan niin, että koko tuota listaa olisi tarvinnut käydä läpi.
Kerran olen karkkipurkki kädessä aamuyöstä kävellyt ympäriinsä ja kuiskien huudellut Nilssonia. Kissa ei löytynyt.

Itkua tihruttaen menin käymään sisällä. 
Tajusin kurkata partsille ikkunasta ja siellähän se. 
Odotteli sohvannojalla makoillen, että koska pääsisi sisään.