tiistai 26. syyskuuta 2017

Lagos, Nigeria vol. 2

Edellistä matkajuttua on luettu sen verran monta kertaa, että se on yksi kiinnostavimmista jutuista tässä blogissa.  Päätin  kirjoittaa sitten vielä yhden jutun meidän matkasta. Tiedossa siis lisää kuvia ja yleisluonteisia faktoja.

Lagos on trooppista aluetta, jonka vuoksi siellä on niin vihreää.
Syyskuussa siellä on vielä kevät ja edellinen sadekausi vielä piti aurinkoa pilvessä. Lähtöpäivä olikin sitten ihan kunnon sadepäivä eli se siitä altaalla istumisesta ja auringon palvomisesta palamisesta .
Kokonaisia aurinkopäiviä saimme kaksi kappaletta. Lämpötila oli  noin 26- 28 astetta, mutta haastetta antoi ilmankosteus, joka huiteli  + 80 % päällä joka päivä.

Hotellin pihan liaanit. (The Blowfish hotel.) 
Pari ensimmäistä päivää pää oli litimärkänä koko ajan, mutta sen jälkeen helpotti. Kuuma toki oli, mutta hikoileminen rauhoittui. Kaikki krempatkin parani, se on se lämpö ihmeellinen juttu ihmisen kropalle.

Hotelli. Vartiointi 24/7. 
Hotellissa oli ilmastointi ja oma generaattori. Sähkökatkoksia on lähes päivittäin ja joskus useamman kerran päivässä. Yöt oli ilmastoinnin vuoksi ihanan viileitä tai kamalan kylmiä - riippuu keneltä meistä sitä kysyy.



Nigeriassa puhutaan englantia, se on koulu- ja virastokieli.
Valtaosa osaa puhua ihan kieliopillisesti "oikeaa" englantia, mutta arki käytössä on pidgin-englanti. Se on yksinkertaistettua englantia ja saattaa kuulostaa kovin kummalliselta suomalaisen korvaan. Ensiksi ihan siksi, että emme tiedä sellaista kieltä olevan ja toisekseen siksi, että se oikoo kieliopin mutkia suoriksi ja me luulemme, ettei  sitä puhuva ihminen osaa englantia. Sitten siihen päälle tietty afrikkalainen aksentti.

Meille perhe jutteli ihan normaalilla englannilla, koska ovat tässä vuosien aikana huomanneet miten meidän kanssa pitää puhua jotta nämä ymmärtää :)

Freedom park ja taideteos.
Englantilaiset saapuivat Nigeriaan  jo vuonna 1800-luvun alussa.1900-luvulla  britit tekivät Nigeriasta oman siirtomaansa ja olivat siellä aina vuoteen 1960 asti, jolloin Nigeria itsenäistyi. Britit jättivät Nigeriaan mm. koulusysteemin, kielen (no daa) ja molemmat maat ovat osa Kansainyhteisöä (Commonwealth of Nations). Se  on brittien entisten alusmaiden ja territorioiden yhteisö. Paitsi Ruanda ja Mosambik - ne kuuluvat yhetisöön, mutta eivät ole olleet brittien hallinnassa.

Lekki, taideteos tien varrella.
Nigerian rannikko on osa länsirannikon orjarannikkoa. Badagryn kaupungissa on mm. mahdollista kävellä 2.5 km orjareitti merelle. Nappasin youtubesta videon tästä aiheesta.


Seteliniput ovat jäätävän kokoisia. Valuutta pitää vaihtaa Nigeriassa, sitä ei ole tarjolla Suomessa. Mukana meillä oli siis euroja ja Junior kävi niitä sitten meille vaihtamassa. Hotelleissa ja pankissa kurssit oli niin huonot, että kannatti käyttää epävirallisia vaihtohenkilöitä. Mm. lentokentän lähistöllä tekee valuuttakauppaa lukematon määrä yksityisiä henkilöitä, joilla on kilpailukykyinen muuntokurssi.

Nippu rahaa. 500 nairaa on noin 1 euro.


Garden eggs. Hedelmä keltaisena ja vihreänä. Munakoison sukua. ei makea. Kummallinen.

Yläkuvan munakoison serkut odottelivat tuossa myyjää, joka oli ne siihen hetkeksi laskenut. Ruuhkassa myydään suklaasta leffoihin. Hedelmät ja muut pakkaamaattomat ruuat ei ihan hurjasti kyllä napannut, koska se saaste. Mutta kauppaa silti tehtiin: ostettiin kankaiset nenäliinat ja Nigerian saksanpähkinöitä eli Nigerian walnuts.  Itse en niitä  uskaltanut maistaa pähkinäallergian takia, mutta muut nakertelivat niitä niin, että lisäpussukoita piti ostaa useampi seuraavalta myyjältä.



Katunäkymää.
Toyota on paikallisten suosituin automerkki. Varmaakin siksi, että se on kestävä ja helppo korjata itse. Lentokentän lähellä on valtavan kokoinen tori - siis todella valtava - missä myydään varaosia. Sieltä sitten ihmiset menee ostamaan tarvittavat tuotteet ja kohta taas auto kulkee.

Toinen jännä juttu oli, että kadun varrella on generaattoreilla tai moottorilla käyviä renkaan täyttöpisteitä. Muuta ei tarvinnut tehdä kuin laittaa auto parkkiin ja kohta jo aparaatin hoitaja tuli paikalle ja renkaat täytettiin pienellä rahalla.

Merenrannalla. Elegushi beach.

Merenrannalla kävi ihanan kova tuuli. Aallot oli isoja ja horisontissa matkasi letkassa isoja rahtilaivoja . 




Talo ja samalla mainos. Victoria Islandille menevän tien vieressä.
Matkalla lentokentälle, näimme matkalla miesjoukon. He olivat jonkun valkoisen peitossa ja kädessä olutpullot.

Siinä vietettiin varpajaisia. Vauvatalkkia ja bissee. Luonnollisesti en ehtinyt tästä kuvaa napata, mutta mielessä kävi kuinka miehet on samanlaisia kaikialla. Vaimo vahtii vauvaa ja isä kavereineen vetää bissee ja pöllöilee.


Kauppiaita ruuhkan keskellä.
Toinenkin yhtäläisyys maailman kaikkien miesten kesken selvisi kanssa. Nimittäin kaikki kuseskelevat minne tahtovat. Pissailevia äijiä näkyi päivittäin tienposkessa. Useita. Äh.

Bussin rahastaja. 
Moottoripyöräilijöillä ei ollut kypäriä, lukuunottamatta muutamaa poikkeusta. Takapenkillä ei käytetä turvavöitä (paitsi me, jos sellainen oli tarjolla). Ihmettelen oikeasti, ettemme todistaneet yhtäkään onnettomuutta, kun toi meno on noin huoletonta ja liikenne hurjaa. 






Nämä miehet juoksivat ja jarruttelivat liikenteen keskellä tuhottoman painavan metallilastin kanssa. Arkiliikuntaa hevimmän kautta. 
Yöelämä Lagosissa on sykkivää ja sitä verrataan New Yorkin menoon. Ehkäpä minä tai äitini ei nyt tosta tiedosta innostuttu niin paljoa kuin se nuorin meidän jengistä ;)





Vielä jäi siis paljon nähtävää ja tehtävää seuraavalle reissulle. Keski-ikäisenä tätinä eniten kiinnostaa Badagry ja point of no return. Toisaalta, se on sen saman tien varrella missä on se passien tarkistuspiste. Se, missä luultiin että auton rengas ammuttiin mäsäksi... ehkäpä sittenkin clubbailemaan sen sijaan?


22 kommenttia:

  1. Kiitos taas ❤

    Ihana lukea teidän kokemuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun kiitos sulle Pirkko, ihanaa kulla että nämä jutut kiinnostaa muitakin kun muo ❤

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Yllätyksenä itselleni tuli se, että sen vaikutus omaan elämään (muutenkin kuin siis tapaamalla sikäläiset sukulaiset) onkin näin ravistava ja ajatuksia muovaava.

      Poista
  3. On kyllä mieletön matka ollut teillä! Näitä lukee mielellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Naukulan Mamma, ihanaa kuulla ❤

      Poista
  4. Hurjasti olette nähneet ja kokeneet!!

    VastaaPoista
  5. Teillä reissaajilla varmasti riittää reissussa sulattelemista pitemmän aikaa. Onneksi voitte jakaa muistoja keskenänne ja palata niihin.

    Olin kesällä 1972 kolme ja puoli kuukautta Lontoossa au pairina anglikaanisten nunnien ylläpitämässä naisten asuntolassa All Saints Home. Siellä asui muun muassa nigerialainen nainen nimeltä Ife. Minun tehtäväni oli mm. siivota asukkaiden huoneita ja yleisiä tiloja ja auttaa ruokailuissa. Olin ujo enkä pahemmin tutustunut siellä oleviin ihmisiin, vaikka matkan päämäärä oli nimenomaan oppia puhumaan englantia. Kun syksyllä lähdin tapaisin Suomeen, Ife antoi minulle lähtölahjaksi tupakka-askin. Ilmeisesti jokin kontakti Ifeen oli syntynyt. En ole koskaan tupakoinut, mutta olin niin otettu Ifen lahjasta, että seuraavan syksyn aikana opiskelija-asunnossani Satakuntatalossa poltin Ifen savukkeet. Pahalta maistui mutta loppuun saakka poltin. Sen jälkeen en ole tupakkaan koskenut. Tämän on minun ainoa omakohtainen kokemukseni nigerialaisesta ihmisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ihanasta ja hauskasta tarinasta, Paula !
      Mä yritän kuvitella suo tupakkaa polttamassa, en onnistu siinä ihan kauhean hyvin :D

      On sun reissu ollut aika mielenkiintoinen ja erilainen au pair-reissu kun yleensä.

      Poista
  6. Edelleenkin mielenkiintoista, munakoison sukulaiset, pähkinät ja autonosatori! Liikenne on kyllä hurjan ja pelottavan näköistä, ei tekisi mieli paljoa liikkua autolla ilman turvavöitä. :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättäen sitä kumminkin luotti meidän kuskien ajotaitoihin niin paljon, että ilman vyötä ei takapenkillä sitten kumminkaan pelottanut. Siellä nimittäin laki määrää vyöt etupenkkiläisille ainaostaan.

      Poista
  7. Kiitos lisäpostauksesta! Tämäkin selvitti asioita, mm. tuosta kielestä (pidgin-englanti) en tosiaan ollut koskaan kuullutkaan!

    Nyt en kysy kuin yhden asian: olisiko pinkki ihminen voinut vaihtaa valuuttaa epävirallisen henkilön kautta? Siis että olisiko vain kurssi ollut huono, vai olisiko raha itse ollut käyttökelvotonta (kuten aikoinaan Neuvostoliitossa epävirallisesti vaihdetut rahat kai oli) tai olisiko siinä ollut joku muu ongelma, kun Junior teki sen teidän puolesta?

    Sen sijaan jos vielä on varastossa kolmatta postausta varten, niin kyllä kelpaa! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että pinkkejä tyyppejä huijattaisiin rahanvaihdossa. Varmaan kyllä muunkin värisiä, jos osottautuisivat turisteiksi. Pitäisi varmaan olla jonkin verran kulttuurissa sisällä, osata tinkiä ja toimia maan tapojen mukaisesti.

      Lisäksi tietty Juniorilla oli tehtävänä pitää meistä huolta, tehtävä jonka hän otti vähän turhankin vakavasti. Meidän piti karata hotellilta yksi päivä kadun toisella puolella olevaan ruokakauppaan, kun Juniorin olisi omasta mielestä pitänyt olla meitä sielläkin turvaamassa ❤ :D

      Nyt taitaa kyllä kuvat ja tarinat loppua tästä matkasta, mutta kysellä saa edelleen !

      Poista
  8. Wau, kiinnostavia nämä postaukset kyllä ja varmasti ollut ikimuistoinen matka! Se on niin jännää, miten samanlaista ja silti erilaista elämä voi olla maapallon eri kolkissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiinnosta, ihanaa kuulla että nämä on kiinnostanut ❤

      Välillä aina pohdin, miten erilainen Ruotsi on verrattuna Suomeen ja se on kumminkin ihan tossa vieressä. Maailma on mielenkiintoinen paikka, olisi ihana päästä tutkimaan sitä laajemminkin vaikka kiertämällä se useampaan kertaan ;) Voi olla, ettei ihan heti tapahdu...

      Poista
  9. Yöh äijien liruttelukulttuurille - se on yhtä "viehättävää" maailman joka kolkassa. :-o Mutta olipa taas kiinnostava postaus kaikkinensa! Olenkin ihmetellyt tuota pidgin-enkkua enkä tiennyt, että pidginin puhujat osaavat sujuvasti myös tätä perinteisempää enkkua. Mutta miksipäs ei?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ?! Oltiin ihan pöyristyneitä niistä pissapojista :D

      Pidgin-enkkua voisi varmaankin verrata vaikka slangiin. Puhekieli. Koulussa sitten kaikki joutuu opiskelemaan proper-enkkua. Indeed ;)

      Poista
  10. Kiitos taas! Näin itse matkustamisesta kiinnostumattomana ihmisenä on kiva lukea toisten kokemuksia toisista kulttuureista. :) Nigeria kuulostaa maalta, ettei sinne kannata ilman omaa opasta mennä. Hirmuisesti kaikkea, missä asiantuntijuus on tärkeä etu, kuten nuo rahojen kurssit. :D Mikä on rahan arvo, paljon saa 1 eurolla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas rakastan matkustaa ( paitsi sitä itse matkaa - teleporttaus olisi kiva), oppia ja nähdä uutta! Mutta se on meillä sukuvikana ihan isovanhemmista lähtien. Meidän sukua on ripoteltu ympäri maailmaa, Uudesta Seelannista löytyy kaukaisin täti. Sinne pitäisi päästä jossain vaiheessa...

      Väitän, että ajan kanssa tuollakin pystyy jo liikkumaan omin toimin, mutta sen verran kulttuuri on vierasta ja meitä kyllä olisi vedetty höplästä mennen tulleen :D Ihan jo siinäkin, että rahat oltaisiin vaihdettu siellä pankissa tai hotellilla.
      1 euro on noin 500 nairaa.

      Poista
  11. Kiitos, teillä on ollut hieno reissu, ja ainakin minä oon oppinu paljon uutta näistä jutuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Hassua on, että vaikka itselläni on jonkinlainen tietämys Nigeriasta kumminkin niin huomasin etten tiedä juuri mitään. Ja sen minkä tiesin oli aikalailla värittynyttä kaikkien negatiivisten uutisten kautta tai sitten parinkymmenen vuoden takaa :D Paljon on sielläkin tapahtunut sitten 1990-luovun ja vaikka siellä paljon pahaakin tapahtuu, on se mainettaan parempi paikka.

      Poista

Sana on vapaa, kiitämme kommentista :)