Messuttelua

 Tänään oli messupäivä. 

Päivä alkoi kissabloggareiden sumppituokiolla ja olihan siitä pakko saada kuva.

Jaaha. Vähän heikohkoa varjoeläinkuvaakin siinä, selvät sormethan ne.

Vaan kuinkas yhden kissabloggaajan kävikään? No silleen, että sen kamera ei tominutkaan. Toi Nikon tossa kuvassa. Oliskohan syynä ollut kotona edelleen latauksessa oleva kameran akku ?

Siinä se muo odotti akku täydessä latingissa, kun tulin kotiin. Kuvaa somistaa Nisun häntä.

Plan B otettiin käyttöön ( ei tosin sitä viiniä) ja kännykkä sitten on syyllinen kaikkiin kuviin tällä kertaa.

Mutta siis nyt niihin messuihin. Tarjolla oli taas vaikka mitä ja järjestelyt on hoidettu yhtä laadukkaasti kuten aina.  Tänä vuonna keskityin vaan Elmaan, koska Elma on parasta maailmassa. Ja tietty Lemmikkimessuihinkin. Tottakai.

Lilli ja Lyyli nokosilla.

Eikä  muuten vähiten possujen takia. Lilli ja Lyyli tosin olivat erittäin väsähtäneitä, kun shöyt oli tosi rankkoja: tylleröt oli ilmeisesti tänäänkin keskittyneet tonkimiseen, kuten eilenkin.  Vaan ihania ne oli tossa kuorsatessaankin.

Tässä muuten pari menovinkkiä Elmaan, siellähän siis voi tehdä muutakin kuin vaan ihastella eläimiä.

Valion  lypsylehmät.

Valion pisteellä pääsee harjoittelemaan lypsämistä. Vielä en ole uskaltautunut, josko ensi vuonna?

No mutta, B-MAN*  jengin kokoisisia poneja ;)

Perheen pienimmille shetlanninponiratsastusta tarjolla. Mini-ihmisten suosikki, jonoista päätellen.

Kenkiä, isoja ja pieniä. Ja sitten tosi isoja.

Huomenna pääsee seuraamaan kengitysseppien SM-kisojen finaalia, on muuten rankan näköistä hommaa. Viime vuonnahan tehtiin historiaa, kun Riina Villanen voitti ensimmäisenä naisena tittelin !

Kengättömiäkin hevosia on tarjolla.

Keppihevosareenalla tapahtuu, voisin ehkä haluta nähdä tuon  klo 12 alkavan isä&lapsi kepparikisan ! Epäilen, että lapset on tässä lajissa parempia kuin isänsä...

Kepparit tallissa.

Eikä Elmat olisi Elmat ilman Rekku Rescuen pistettä  ja Miracle's Nails  Miran kynsistudiota. 5 euroa:  lakkaus ja leimaus. Itselle sievät kynnet ( kävin titenkin, koska tämä on mun traditio ) ja Rekuille rahaa kodittomien hoitoon. WinWin.

Ihan vaan pari kynsilakkaa....

Voi sieltä ostaa vaikka joululahjojakin.

Rekut osastolla 3c3.

Lemmikkimessuilla  on tarjolla kissanäyttelyitä, kahden eri järjestön toimesta.

Tämä komea sphinx herra on nimeltään Jacko.  Hurmaava.

Ostettavaakin löytyy, mutta niitä en kuvaillut. Olin nimittäin kerrankin maltillinen, enkä tuhlaillut. Olin myös yllättävä ja istuin kuuntelemassa Lemmikkilavan ohjelmia.

Sunnuntaina tarjolla.

Tänään ihastuin kesyrottiin, kuuntelin Suuren kissatutkimuksen tuloksia ( vaikka ne olen jo kuullutkin  Suuressa kissaseminaarissa). Suosittelen myös Sirpa Pietikäisen haastattelua. Ja tietty Kissojen maailmanhistorian esittelyä, itse kirjailijan toimesta.

Tämä siili on nimeltään Eve. Eve on vähän ujo, mutta hurjan söpö.

PrimaCat ei taaskaan pettänyt. Messutarjoukset on taas loistavat.

Meille ostettiin massiivinen lasti ruokaa, kahden ison pussillisen verran. Siitä sitten ihan oma juttunsa tuloillaan.

Ruokaa! 

Tämän päivän erikoinen oli Kissakkaan Minnan auttaminen olemalla ihmisjalustana Kissakaan facebook sivuston livelähetyksissä.  Minna haastatteli Sympaatti eläinklinikoiden paria eläinlääkäri ja nyt sitten tapani mukaan alan valmistelemaan puhettani parhaasta kuvaksesta seuraaviin oscareihin...

Nämä olisi kissan hampaat.

Sitä voisi luulla, että jokainen vuosi on saman toistoa mutta ei se vaan ole. Vaikka vuosittain mukana on samoja juttuja ja firmoja niin itsestä on paljon kiinni mitä messuilta saa mukaansa.

Ensi vuonna saatan jopa mennä metsämessuille kunnolla ihmettelemään maailmaa, mistä en tiedä mitään!  Ja sitten ihastelen taas possuja.

Messuille lähtee....

Random org. arpoi ja liput on saanut uuden omistajan.

1. Viggobatman (ilmoittautui emailiin )
2. Ida
3. Sumi
4.Sonja
5. Kaisun

Onnea Kaisun, olen yhteydessä  !

Kuka lähtee messuilemaan 11 - 13.11 ? Meidän viikonloppumessujen lippuarvonta !

Se on taas se aika vuodesta, kun Messari täyttyy Meidän viikonloppu- messuista.

Koska joku on laiska, niin se joku nappasi Messukeskusen sivuilta kuva, missä näkyy mitä kaikkea kivaa on tarjolla!

Meidän viikonloppu 2016

Ja kivaa on tarjolla täälläkin, koska arvontaa tulee lippupaketti: yksi voittaja, kaksi lippua,arvo yhteensä 36 €. Aikaa osallistua on sunnuntaihin 6.11 klo 18 asti.


Arvontaan pääsee mukaan olemalla blogin lukija ja kommentoimalla kommenttiosioon mitä kautta meitä lukee + email osoitteen (jos ei sitä tahdo julkiseksi laittaa, voi sen lähettää meille osoitteeseen :
triolajanilsson(at)gmail.com).  Saa sinne laittaa muitakin terkkuja, jos tahtoo!


Tämä siksi, että tahdon antaa blogin uskollisille lukijoille mahdollisuuden voittaa lippusurffareiden sijaan. Lukijaksi saa liittyä nytkin, samalla pääsee sitten arvontaan mukaan.




Voittaja ilmoitetaan sunnuntaina illalla ja laitan emailin voittajalle. Jos voittaja ei vastaa emailiin maanantai-iltaan menessä, arvotaan uusi voittaja.


Onnea arvontaan !

Elmailut sun muut 2015

Ihan heti ei uskoisi, että tämä urbaanin ympäristön puolesta liputtava täti on ihan hulluna Elma maaseutumessuihin. Siis minä, joka olen ystäväpiirissäni jatkuvan naljailun kohde samaisesta syystä. Mutta Elma rocks. Big Time.

Hauskaa oli tömätä vipellystä (?) harrastavaan sammakkoon.

Hepalla diskokaviot ja selässä samakko. Kuva perjantailta.

Seurata 3 päivää kestäneita Suomen mestaruuskisoja.

Voisi luulla, että riittää kunhan laittaa kengät jalkaan ja sitoo kengännarut kunnolla.

Ei helpoin homma toi  kenkien tekeminen.

Aikamoista nakuttelua tulikuuman metallin kanssa. On ne aikamoisia seppiä ja kiittettävä määrä naisia mukana! 

Alpakat on aina kivoja. Meistä kun on nyt tullut peffablogi niin päätinpä kuvata alpakan peffan sen naaman sijasta.

Alpakasta kind of belfie, 

Kaiki ihanat hevoset, lehmät, vasikat ja ne possut. Ne possut. Tänäkin vuonna sain pinkiltä possulta pienen pureman sormeen,  tästä alkaa tulemaan traditio ja hyvien messujen merkki. Hyvä merkki oli myös se, että minipossu nuuskutti sen ihanalla kärsällä muo.

Maailman huonoin kännykkäkuva ja maailman söpöin minipossu ! 

Onneksi olin hoitanut manikyyrit ennen noita nuuskutteluhommia. Rekuilla oli kylläkin tänä vuonna tosi pieni tila kotikissoille, mä vähän petyin. Koska täti-ihminen ♥ kotikissoja kun ne kaikki on entisiä  kodittomia ja siten niinkuin meille silleen sukua. Voihan sentään, toivottavasti ensi vuonna tilat olisi isommat  edustuskissoille. Ja tähän väliin  terkut edustuskissa Viljolle, kaikki kuvat meni ihan plörinäksi :)

Miracle's Nails tekee Rekku Rescuen tiliin lakkauksia. Pahoitteluni agressiivisesti kouristuneista sormistani, luulin niiden poseeraavan vähän rennommin. 

Vaan tästä somejulkkisesta kuva onnistui.

Lilla-Hedda  

Seuraaville otuksille  en kyllä lämmennyt ihan kamalasti, enkä tarjonnut mitään osaa itsestäni haisteltavaksi.

Stadin tarhurit. Tarhaavat mehiläisiä.

Elmassahan on muuten jos jonkinmoista ohjelmaakin vaikka kuinka ja niitä katoessa on mulle selvinnyt kuinka omapäisiä lehmät on ! Hassuja, mutta omapäisiä. Ja ihania. Ensi vuonna on mentävä taas. Ihan pakko!


Siinä, missä maaaseutu ei oikein nappaa niin joulu kyllä nappaa sitten senkin edestä. Tänä vuonna oli joulu tuotu messuille ihka ensimmäistä kertaa. Toivottavasti ei ollut vika kerta, koska unohdin käydä syömässä joulupuuron.

Joulupukki! Onko täällä kilttejä kissatätejä ? 

Ja sitten taas haisunäätiin. Sunnuntaina viimisen tunnin aikana näätien luo tuli sen verran tilaa, että täti-ihminen pääsi taas juttelemaan.

Seuraava somejulkkis: Mihail. Pahoittelunni huonosta kuvasta. Mustavalkoinen malli olisi vaatinut paremman kuvaajan.

Eikä se pelkäksi jutteluksi jäänyt. Tässä kirjoittaa nyt täti, joka on saanut pitää Miikkistä sylissä. Jep. Sylissä. 5 kiloa haisunäätää, mun sylissä torkkumassa. Kiitos Jussi ja Susanna kärsivällisyydestä, jumiuduin ja jumiuduin,  mutkun poiskaan ei malttanut lähteä.

Tässä uudet asiat mitä opin: Hajurauhasia ei poisteta. On erittäin epätodennäköistä, että kotioloissa asuva haisunäätä ruiskisi. Se on vihoviimeinen puolustuskeino mitä näätä käyttää. Miikkis nukkuu henkilökuntansa kanssa. Näädät on seurallisia ja tekevät vähemmän tuhoja kuin fretit. Näädillä on oma ominaistuoksunsa ja niiden kynsiä leikataan. PikkuKarhu, jota eilen silittelin, oli silleen pehmeäkarvaisempi Miikkiksen karva taas oli karkea . Nukkuva näätä on tuhottoman söpö ! Eikä sovi unohtaa tärkeintä: Näätäihmiset on eläimelleen omistautuneita ihmisiä, joille eläimen hyvinvointi on se juttu.


Takana on siis erittäin onnistunut messuviikonloppu. Messarissa tehdään laadaukkaita messuja ja tänä vuonna oli kiva, kun mukaan oltiin saatu uusia juttuja. Ainoa harmittava asia oli se  Rekkujen tila  kissoille, mutta siinäpä se. Muuten homma toimi ja kivaa oli !

Mihaililla on muuten oma blogi Päärynäeläin, arvatkaa kuka liittyi justiinsa lukijaksi ?

Messujen yhteenveto

Sunnuntaina en sitten messuillutkaan.

Ajatus isänpäivää viettävien perheiden keskellä suhailevasta, itsensä turhankin vakavasti ottavasta bloggaajasta ei viehättänyt itse bloggajaa eikä blogaajan mukaan lupautunutta äitiänsäkään ;)

Tässä siis viiltävä syväanalyysi messuihin kahden päivän ajalta, kissablogin näkökulmasta.

•  Liian vähän kissoille juttuja. 
•  Katselin Nilssonille toppapukua, mutta sen toppapuvun pyllyssä luki koira. NOOOOOOOOUUU! Markkinoinnin abc: älä rajaa potentiaalista ostajaa brändäämällä tuotteesi jollain typerällä tekstillä. Tyhmä, tyhmä liike!  Ja miksi Nisulle toppapuku? No kun sillä ei sitä karvaa oikein ole ja kumminkin ulkoilu sitä kiinnostaa ( tuskinpa se olisi sitä kumminkaan suostunut pitämään ja mä saan viettää talven sisätiloissa ja kuunnella Nisun laulantaa oven edessä) .
•  Mä  en saanut kissoille ostaa tuliaisia kun kaikki oli vaan niin koirakoirakoira.
•  Messutarjouksia en nyt sitten kissapuolella bongaillut, kun niitä näytteillepanijoita ei juuri ollut. Sheballa oli tosin tarjolla ilmaiset maistiaiset.

Koira, koira, koira, koira ......

Karkkipäivän tarjoilua

Henkilökohtaisesti petyin lemmikkimessujen antiin, messut itsessään oli toki hyvin järkätty.

Toisaalta, tykkäsin tosi paljon Elmasta ja tosi huokeista tarjouksista outlet-messujen puolella
(meikkejä femmalla, heeeeei ).

Koomikoiden Hiehoilua

Elmassa oli paljon eläimiä nähtävillä ja tällainen citytäti jaksoi ihmetellä niiden näköä ja kokoa kahden päivän ajan.
Itsekin olin lapsena hevostyttö, mutta olisko musta tullut hiehotyttö, jos olisin asunut maaseudulla tai jossain navetan lähistöllä kaupungissa? Sellaisia nimittäin näytti olevan, hiehojen agilityssä oli nuoria tyttöjä kisaamassa hiehojen kanssa.

Hiehon kanssa agilityä perjantailta 1

Hiehon kanssa agilityä perjantailta 2

Messujen järjestäjille tulee kiitettävä. Jos olisi ihminen, jolla on suuntavaistoa niin kaikki löytyisi tosi kätevästi ja loogisesti. Jos olisi ihminen, jolla ei ole suuntavaistoa, ota kaveri mukaan jolla sellainen on tai varaa reilusti enemmän aikaa kiertelyyn.

Tosi positiivista oli myös eläinsuojeluyhdistysten edustus. Seyn ja Rekkujen lisäksi mieleen jäi Kulkuri Ry.  ja Romanian koirat . Terkkuja muuten lokakuussa omaan kotiin muuttaneelle Roxylle, entiselle Romanian kodittomalle, nykyiselle suomalaiselle kodilliselle ;)

Iso miinus tulee sitten näyttelepanijoille. Vaikka me ei ollakaan missään turkkilaisessa basaarissa niin kommunikointi asiakkaiden kanssa on kaiken aa ja oo. Tuppisuuna ei kannata olla ja istua siinä pallillaan kolmea päivää. Itsekin jätin monta tiskiä menemättä, koska esittelijä istui paikallaan hiljaa ja vältteli jopa katsekontaktia. Te olette siellä a) myymässä b) edustamassa c) kertomassa asiastanne/aatteestanne/tuotteestanne. Näyttäkää edes eläviltä, pliis.

Nyt Triolan journalisti vaikenee tältä vuodelta, tämän asian tiimoilta. Ensi vuonna taas uusiksi.

Lemmikkimessujen avaus

Tänään matkasin messuille Sulo Naukulan Mamman kanssa.

Kissakansalaisat saivat jäädä kotiin lepäilemään, kun nämä kissatädit kaahaasi messukukeskukseen ja lemmikkimessuille. Tai no, kaahasi miten nyt kissatädit kaahaa, maltilla.

Ja olipa siellä ihmisiä. Mutta tosi vähän kissapuolen näytteillepanijoita. Pettymys. ISO pettymys. Kompensaatioksi tosin näyttelyissä oli tuhoton määrä ihania kissoja joille piti sitten sössöttää ihan antaumuksella.

Bongasin 3 tuttua pentua blogimaailmasta.  Cocon ja Hugon lapsukaisethan ne siinä ♥

Tälle tädille kissanäyttelyt on täysin vieras juttu ja niin oikeastaan rotukissatkin. Olin luullut abyjä ihan normaalikokoisiksi kateiksi, mutta nehän oli ihania pikkuruisia, siroja söpöläisiä ! Samaa ei voi sanoa taas Maine Cooneista. Tzekitaut:

10kg jumalattoman kookasta kissaa. Upea ilmestys, kerrassaan!

Meidänkin shetlanninponin kokoiset kaverit on pieniä ton komeuden rinnalla ;)

Ja sitten päivän possut.

ZzzzzzzzZZZzZzzzzzzz...

Vaan tiesittekö, että on olemassa varpaanvälivillaa? 

Whaaaaaat?  *klik*

 Eikä me voitu tänäänkään jättää Rekkujen tiskiä käymättä. Tänään oli tekosyynä ostaa uusin kalenteri, kun siellä on pari tuttua kuvassa.

♥ Helmikuun kalenterityttö ja -poika ♥

Ja  olihan se pakko saada kynnetkin kuntoon. Miraclen kynsistudio lakkaa ja leimaa messuväen kynsiä kerääkseen rahaa Rekuille.  Kiitos tosi kivoista kynsistä Mira !

Viimeisessä kuvassa allekirjoittaneen räpylät, mutavalkoisina kanssa kun joku on hoitanut kynsinauhojaan vähän huonosti ja ne piti naamioida julkisuuteen astuessa ;)

Seuraavaksi kiitokset kaikille joiden kanssa tänään pääsin rupattelemaan:

Kaikki Rekkujen daamit
 Neron henkilökunta ja Neron isosisko Mona ;)
Tasha Kissasirkuksesta
Sonja Kissankujeista, blogiin pääsee tuolta ylhäältä klikaamalla Hugoa.
Tabby
Mika ja Katja kakruineen
Jenni
Kissakkaan Minna 
Ja tietenkin päivän seuralaiseni Mamma N.

Oli kiva päivä.

Ja nyt odottelemaan pulizeria. On tämä sen arvoista juttua, on tää.

Lisää herkkkukuvia, eiliseltä. En muistanut nimittäin ostaa messulakuja illaksi. Nyt sitten kuolaan tätä kuvaa.

Kissatonta messuilua

Haettiin Meidän viikonloppu-messuille bloggaajapassia ja se saatiin.

Töistä otettiin lomaa kaksi päivää (no maanantai tietty kanssa, koska pitäähän sitä tädillä olla yksi lepopäivä) ja tänään sitten marssittiin nuoreen aikuisen kanssa messuille lesoillen. Minä lesoillen, nuori aikuinen taas ei ollut ollenkaan otettu, kun sai hengailla tälläisen VIPin kanssa vaan hymähteli säälin sekaisesti, kun fiksalin korttiani parhaaseen mahdolliseen ja näkyvään kohtaan.

Tällä kortilla pääsee pressitiloihin eli olen mielestäni kovin lahjakas ja haluttu journalisti. Joka salaa kuvasi naistenvessassa tämän passin kännykällä ;)

Lemmikkimessut alkaa vasta huomenna, joten tänään keskityimme Elmailemaan ja tekemään ostoksia Outlet-messujen puolella.

Arvatkaa käytiinkö morostamassa ahkeria Rekkulaisia? No tiätty käytiin!

Sitten rakastuin possuihin, taas kerran. Toinen noista töpselinokista meinasi purra mun sormea kahdesti sormen haistelun lomassa  ja täti-ihminen oli ihan lääpällään.

Irtokäsi tuntematon.

Rekkujen lisäksi Animalialla on standi, kuten SEY:lläkin.

Punapaitainen täti Animalian tiskillä, SEY onkin helppo paikallistaa tästä kuvasta.

Elman ruokapuolen messuille kannattaa ehkä  mennä juuri syöneenä, koska siellä on niin paljon herkkuja että taju lähtee. Tai sitten nälkäisenä, koska maistiasia piisaa ja messutarjoukset hyviä.

Suklaahedelmätiski, tässä vaan omppuosio...

Oliivi poikineen

Tekiskö mieli sukeltaa joukkoon mukaan ? No tekisi.

Elman eläimistä tulemme raportoimaan lisää seuraavissa jaksoissa. Huomenna lemmikkimessuillaan  ja haaveissa olisi saada ostettua jotain kivaa kissoille, siis siksi vaan kun ne pyysi. Vänttisen valjaatkin näytti olevan näytteillepanijoiden listalla...


Tutkiva journalisti Täti-ihminen kuittaa ;)  Päivä yksi pulkassa ja kaksi vielä edessä.
Tässä vielä linkki meidän viime vuoden Elmailuun: *klik*