Kirja-arvostelu: Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä

                                                                       *SPONSSI*


Andreas Schlieper + Heike Reinecke:
Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä
Kannen suunnittelu: Eveliina Rusanen
218 sivua
Bazar Kustannus Oy


Kun tämän tätin silmät muutama vuosi sitten alkoi vaatimaan lukulaseja, koska ikänäkö niin lukeminen aikalailla jäi siihen. Lukeminen nimittäin kuuluu suorittaa makuuasennossa ja lasien kanssa se on liian haastavaa.

Kun sain tästä kirjasta kannen, päätin uhmata lukulasien epämukavuutta ja pyysin itselleni arvostelukappaleen. Ei voi olla parempaa kantta, ei voi!

Kansi on leikkisämpi kuin sisältö.

Tekijöiden tausta tietokirjailijoina näkyy ja juttuja on saattu kerättyä kansiin Isaac Newtonia myöten. 
Kirja ei ole missään nimessä huono, mutta kauhean kevyttä viihdettä se ei ole. Se on viihdyttävä, mutta ei koukuta niin, että kirjan tahtoisi lukea yhdeltä istumalta. Tai tämän ollessa kyseessä, kertamakailulla. Suurin vaara kirjan kanssa on, että samalla saattaa hieman sivistyäkin!

Tämä on kevyttä viihdettä. Nilsson paikalla kuvauksissa.

Suosittelenko ? Suosittelen, jos olet hevisti kissaihminen. Muuten filosofiset pohdinnat kissoista voivat olla tylsiä. 

Ja koska kirjassa ei ole kuvia, niitä on tässä. 

Freddie Mercury: Instagram / froyo_mercury_

Haruki Murakami: https://www.thegreatcat.org/cats-20th-century-cats-literature-haruki-murakami/

Charles Bukowski: https://fi.pinterest.com/pin/202662051970307337/

Sidone-Gabrielle Colette: https://www.cathousefunart.com/blog/2019/02/22/there-is-no-ordinary-art/

Kissat on. Ne on aina ollut ja ne on edelleen. 
Nyt voin hyvillä mielin sanoa, että kissatäti-stigma ei ole ollenkaan niin paha kuin joku voisi luulla. Maailman historia on pullollaan kultivoituneita ja älykkäitä kissaihmisiä. 

Miten tässä näin kävi...lemmikkirattaat...?

****Tämä juttu on tehty yhteistyössä suomalaisen Preeco.fi - verkkokaupan kanssa. Tuote saatu.***  

Epäilen joskus täällä vannoneeni, että meidän perheen lemmikkiratastelu on ohi. 
Vanhat rattaat myytiin eteenpäin ja vain muistot jäi.

Mutta sitten kävikin niin, että meillä tuli mahdollisuus saada uudet rattaat kissoille. 
Koska muistoissa on myös se, kuinka ne voi olla välillä oikeasti kätevät niin tartuin tilaisuuteen.

Nämä rattaat miellyttävät täti-ihmisen silmää todella paljon mallin ja värin puiteissa. 
Kilomäärät on näissä tosin sen verran pieni, etten uskalla tuolla kuljettaa kuin yhtä meikäläisten kissaa kerralla.
Lisäksi en ihan ole tajunnut millä saisin kissan siellä nipsautettua valjaista kiinni, joten fleksi on ollut samaan aikaan käytössä.

Rattaat saapuivat parhaaseen mahdolliseen aikaan. Meillä oli nimittäin audienssi Ilonan ja Zetorin Anan kanssa Terhokodissa. Ellillä ja Täti-ihmisellä, siis. ( Linkistä pääsee Anan blogiin ja sieltä löytyy kommenteista Anan linkki kuviin, missä näkyy loistavasti käyttäytynyt Elli. )

Rattaat oli tällä reissulla ihan ehdottomat. 
Elli matkusti autossa kantokopassa, mutta perillä  vaihdettiin rattaisiin ja ne toimivat moitteettomasti. Puhumattakaan siitä, että ne suojasi Elliä sateelta. Rattaat oli kevyet  työntää ja antavat suojaa kissalle siis sääolosuhteista ja katseiltakin. Jarrut toimivat hyvin. 

Kotona rattaista on muuten löytynyt joku muukin kissa kuin Nilsson. 
Kyllä, se on Madame. Eikä kuvakaan ole kuulkaa lavastettu vaan HRH ihan itse kömpi vaunuihin viettämään omaa laatuaikaa.

Nyt me odottelemme täällä vähän parempia ulkoilusäitä. 
Kärryt menevät sen verran pieneen kasaan, että sain se säilöön vaatekaappiin. 
Ps. En ole jaksanut kaivella ruuvimeisseliä eli multa puuttuu tosta renkaiden päältä yksi osa. Ei vaikuta käyttöön sit yhtään.

Olen vähän ihmeissäni, että sanon tämän: Hyvä hankinta, kerrassaan!






           

Joskus Täti-ihminenkin sisustaa

****Tämä juttu on tehty yhteistyössä suomalaisen Preeco.fi - verkkokaupan kanssa. Tuotteet saatuja.***          

Tällä tädillä on jo jonkin aikaa olla suunnitelmissa vähän muutella kissojen huonekaluja ja paikkoja. 

Meidän vanha tynnyri on kyllä ihan käyttökuntoinen, mutta erittäin resuisessa kondiksessa.  Liimat irtoilee ja saumat nauraa. Olkkarissa se on aina silmien edessä ja siksi olen sille pohtinut paikkaa makuuhuoneeseen. 

Samalla saisin vihdoinkin makkarin ikkunan alta siirrettyä laudan olkkarin ikkunan alle. 
Kun kerran kämppä on jo ihan kissojen valtakunta niin olkoon sitten vielä vähän lisääkin sitä. Vaikka edelleen tuudittelen ajatuksella, että kunhan meillä ei ole sellaista tavallista plyyzhiztä kiipeilypuuta, kukaan ei tajua tämän olevan kissakoti.

Niinpä meille muutti olohuoneeseen uusi raapismistynnyri. Tässä uudessa pöntössä on vähän enemmän korkeutta ja ympärysmittaa kuin meidän vanhassa, mutta hyvin se mahtuu siihen mihin pitääkin. Tämä täti izverihäpinau. Se on siisti, kissat rapsuttelee sitä ja sisätiloissakin on ollut kuhinaa. Jackpot!

Uusi

Toisena uutuutena meille muutti kulahtaneen ja rikki menneen kissanpedin tilalle uusi lokerollinen penkki. Täti-ihmistä viehätti penkin ryhdikkyys eniten ehkä sen sisällä oleva seepratyyny ja mahdollisuus käyttää sitä lisäistuimena ihan ihmisvieraillekin. 
Penkin sisätiloissa on Mimmi ja Börje ainakin käyneet haistelemassa, mutta vielä en ole ketään saanut kiinni siellä hengailusta tai nukkumisesta. 

Istuinosalta olen pariin otteeseen kyllä löytänyt Nilssonin eli lupaavalta vaikuttaa tämänkin. 

Täti-ihminen on onnellinen, kun kotona on taas jotain uutta silmälle ja uutta kissoille. Mitä vanhemmiksi nämä katit tulee, sitä laiskemmiksi ne käy samalla. Siksi yritän tarjota niille vähän uutta ja jos ihan rehellisiä ollaan: pakopaikkoja Nilssonilta.   


Hinnoiltaan Preeco.fi näyttää olevan ihan kilpailukykyinen kilpailijoihinsa nähden. Kiipeilypuita näyttäisi löytyvän iso määrä. Tynnyreitäkin on paria mallia. Lokerollisen penkin löysin muut-kategorian alta, muuten.

Mimmi on tykännyt muutoksesta niin paljon, että HRH löytyy Makkarista vanhan tynnyrin päältä torkkumasta päivittäin. Se on myöskin innostanut Madamea hurjastelemaan, kattokaa hei nyt ! 

Trapetsitaitelijatar

Linkit  jutussa on laitettu helpottamaan tavaroiden löytämistä Preeco.fi:n sivuilta, enkä saa niistä komikkaa enkä muutakaan hyötyä. 

Tulossa on vielä yksi juttu tämän yhteistyön tiimoilta ja se tuleekin olemaan varsinainen yllätys ja todennäköisesti hulvaton tarina.  

Vanha.

Nähdään sit silloin täällä, näillä sivuilla ;) 

Schesir - Bio products for Cats

                                                                   *** SPONSSI ***

Saimme tässä keväällä maisteltavaksi uutta ruokaa. 
Ja koska ruoka on lähellä meidän sydäntä, olimme kovasti onnellisia. 
Ollaankohan me vieläkin? 

No ollaanhan me. Tavallaan. Ja tavallaan ei.

Schesir on siis tuonut markkinoille uuden luomusarjan, josta löytyy niin märkäruokaa kuin kuivaruokaakin. 

Märkäruuat näyttäisivät olevan ilman viljoja, mutta ruuasta löytyy 4 % vihannesta ja hedelmää. Ikuisuus kysymys, miksi? Lihaa tosin on noin 70 %, joten se on hyvä juttu se. 

Niiden maistuvuus meidän jengissä ei ollut mitenkään valtava, mutta närppivät nälkäänsä kumminkin pussillisen ( jaettuna neljälle). Sehän ei mitään uutta, koska kyseessä on kissat. Kukaan ei voi tietää, mikä niille maistuu ja mikä ei. 

Paitsi kun kuivaruuassa on mukana se taianomainen aine: vilja. Maissia. Hedelmää ja vihannesta. 
Pojat rakastaisi roskaruokaa, mutta tiukkistäti ei anna. Herkkuina saavat muutaman raksun silloin tällöin, mutta jos meillä ei tähänkään mennessä olla syöty (varsinkaan ) viljaa, ei me sitä aloiteta nytkään. 

Meillä sarja ei ikävä kyllä mene jatkoon. 
Märkä ei maistu, kuiva maistuisi. Siinä vaan on väärä sisällysluettelo. 
Lisäksi sarja on kallista, koska luomutuotanto näkyy aina kukkarossa hintavien sertifikaattien takia. 
Sinällään positiivista on se, että ruuat on valmistettu Italiassa, ympäristöystävällisesti ja tuotantoeläimiä kunnioittaen (tai ainakin näin sanovat). 

Suosittelisinko sarjaa? 
No suosittelisin niille kissaperheille, joissa nirsoillaan. Tässä olisi uutta maistettavaa.  Lisäksi raksut voisi olla hyvät sellaisessa perheessä, missä viljaraksuja syövää kissakansalaista yritetään totuttaa lihaisampiin vaihtoehtoihin. 


Jos kiinnostuit tuotteista, löysin ainakin PetenKoiratarvikkeesta näitä. Ja näyttävät olevan alessakin just nyt.






- Tuotteet saatuja -

Kirja-arvostelu: Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa

                                                                      *SPONSSI* 

Maami Snellman:
Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa
Kuvitus: Sanna Pelliccioni
68 sivua
Myllylahti

Kissa, perhe Sumuvuori ja perheen juuri alkava lomamatka. Siitä alkaa Jaakon seikkailu.

Jaakko Enkeli Lentokenttä on sisäkissa, joka tahtoo syödä lihahyytelönsä lautaselta, juoda vetensä omasta kupista ja käydä omassa sisävessassa. Siksi Jaakon idea karata kotoa ei ehkä ollut se paras juttu. Jaakon jännittävä tarina pitää otteessaan aivan kirjan loppuun asti. Kirja on suunnattu 5-9 vuotiaille, mutta kyllä keski-ikäinen tätikin täällä pidätteli henkeään. 

Kirja on kirjoitettu ihanan rikkaalla kielellä, juuri sellaisella joka ravistelee mielikuvituksen hereille. Luettavaa on paljon, joten se saattaa olla useamman illan iltasatu proggis. Itse jo lukevien lasten kanssa voi joutua käymään useampaan kertaan ovella kehottamassa  laittamaan sen kirja kiinni ja valot pois.

Kuvitus on veikeää ja elävöittää tarinaa kivasti. 

Triolan jengi siis suosittelee kirjaa. 

Triolan kissakansalaiset puolestaan lähettävät terkkuja, että kissojen ei kannata karata, koska saduissa asiat on aina niin paljon paremmin kuin oikeassa elämässä. 
Siksi ne on satuja.

Kirja-arvostelu: Tärkeitä asioita eläimistä

                                                           *SPONSSI*


Maja Säfström:
Tärkeitä asioita eläimistä
119 sivua
Otava


Kustannusyhtiö Otava lähetti täti-ihmiselle luettavaksi kirjan Tärkeitä asioita eläimistä. 
Otavan pressi sanoo kirjasta näin:
"Tärkeitä tietoja eläimistä on ruotsalaisen arkkitehdin ja someilmiöksi nousseen Maja Säfströmin (s. 1987) esikoisteos. Hurmaava mustavalkoinen kuvitus ja nokkelat tiedonmuruset ajavat lukijan hämmästelemään yhtä lailla takapihalla kuin kaukomailla elävien lajien kiehtovia piirteitä. Kirjan selattuaan huomaan oppineensa kuin vaivihkaa satoja tärkeitä tietoja eläimistä."

Kuva: Otava 

Sitä kirja on. Hurmaava. Kuvitukset ovat mielenkiintoisia ja niissä riittää katsottavaa useammaksi kertaa.  Puhumattakaan kirjan muusta sisällöstä.

Täti-ihminen hihkui parin faktan löytäessään, koska ne oli niiiiiiin tuttuja. Kaikkien loppujen kanssa se täti sitten olikin ihan, että mitä ihmettä... ? Kirja on täynnä oikeasti mielenkiintoisia tietoja vaikka hyttysistä. Yäk.

Yllätyksenä tuli tarantulalla ja kissalla oleva yhteneväisyys.

Kirja sopii lapsille, lapsenmielisille, kissatädeille ja sedille ja ihan aikuisillekin. Sen pariin on helppo palata ja laiskat lukijat selviävät siitä yhdeltä istumalta niin tahtoessaan. 

Kitty Cloaks©

Triolan postilaatikkoon tuli muutama viikko sitten yhteydenotto Floridasta, Kitty Cloaksista kyselivät, olisimme kiinnostuneita testaamaan ehdin tuotetaan? No tottakai oltiin, koska daa:  materialisti täällä, moi !

Mutta mikä ihmeen kissaviitta tämä nyt sitten onkaan? No tämänmoinen.

Mittausapulaisten innokkuudesta johtuen, en saanut ihan tarkkoja mittoja mutta kankaanpala on noin 183 x 183 cm. Se on jonkinlaista karkeaa nailonia ja siihen ei oikeasti tartu kissankarvat.

Eikä tämä viitta ole mikään ihan tyhmä juttu.

Siellä on varsikin kiva leikkiä silloin, kun ihminen vähän avittaa huiskan kanssa. On siellä solonakin
leikitty ja yllättäen Mimmin voi usein sieltä bongata nokosilta. Ja leikkimässä.

Nämä kuvat ei nyt kamalasti vakuuta, kuinka hauskaa kissoilla voi olla niin päätettiin tehdä elokuva tässä jonain päivänä.

Tilaamaan pääsee tästä, jos kiinnostuit tuotteesta. en nyt voi olla täysin varma, kattaako toi tarjous yli 20 usd ostosta ilmainen postitus mutta voisin kyllä uskoa että kattaa: meidänkin versio saapui postiluukusta ihan normaalina kuorena.

Palaamme siis vielä asiaan, nyt katselen kun Börje paiskasi viitan päälle ja aloitti kylpemään.

                     
                                                                         *Sponssi*

Kissojen maailmanhistoria

Maanantaina 17.10 pääsin Suomalaisen Kirjallisuus Seuran (SKS) järjestämiin julkkareihin Kissakahvila Helkattiin. Filosofian lisenssiaatti ja tietokirjailija Petri Pietiläisen uusin teos, Kissojen maailmanhistoria on tullut uunista ulos.

Ei olisi voinut paremmassa paikassa näitä julkkareita järjestää, vai kuinka ? Kissakahvila on muuten nykyään todella viihtyisä paikka, siitä lisää sitten erillisessä postauksessa.

Ja ettei tämä vaan nyt menisi pelkäksi tilaisuuden kehumiseksi niin tietenkin joukossa oli joku toope, joka ei ollut tajunnut laittaa puhelintaan kiinni. Arvatkaa vaan kuka se oli....

Jep. Sitä pirinää muisteltiin signeerauksen aikana. Omistuskirjoituksen luettuani ensin kuolin  ja sitten nauroin ääneen. Pitkään.

Kirja kiipeää lukulistalle ensimmäiseksi, tiedossa siis täti-ihmisen analyysia kirjasta vielä tässä  syksyn aikana.

                                                                         *Sponssi* 

Ps. Kissakkaan fb-sivuilta voi katsella tilaisuudesta kuvatun videon ja Petri Pietiläisen hulvattoman esittelyn omista kissoistaan.

Yhteistyön aloitus

Cisionin listauksen jälkeen meidän postilaatikkoon tipahti yhteistyökutsu, jonka hyväksyin. Tästä lähtien  Zooplussalle menot meidän linkin kautta  tässä blogissa kerää Triolalle rahaa. Tai toivottavasti kerää, koska en ehkä osaa laittaa linkkejä niin, että ne kerää yhtään mitään. En vaan tajua näistä hommista mitään. Linkki menee tohon oikealle seinälle ---->.

Itse emme rahoja pidä, vaan tulen tilittämään ne viimeistä senttiä myöten kodittomille - kohdetta vaihdellen. Täten siis suosittelen teitä klikkailemaan linkkiä oikein ahkerasti.

Tämön pöllitty netistä joskus aikoinaan.....Vähän kyllä tuhmaa. 

Ensimmäisenä kohteena voisi olla Kissat kertovat - blogin esille nostama kaukomaiden eläinten tosi kurjat oltavat. Sinne kerätään IPAN-kummien kautta apuja, joten yritetään auttaa edes jotenkin :)

Lähettekste hei megeen? Mulla on tiedossa lisää sponssia heti vielä tällä viikolla, kun yksi juuri tänään saapunut ostosjuttu pitää kirjata tänne plokin pualelle. Sitten kaikki rynnii kaupoille taas ton linkin kautta ;)

Kissatäti Turuus ja Ålandissa

Tämän tädin  tosi hyvä frendi, se ihanan lahjakas Erja  Andalusian auringossa-blogin takana, sai kutsun Visit Ålandilta tulla kylään. Koska täti-ihminen on Erjan kokenut henkilökohtainen blogiassistentti (omasta mielestään ja näin ihan itse päättänyt ), kattoi kutsu myös tämän tädin.

Tiesittekö, että Ahvenanmaa on saari ja muutaman toinenkin saari ?  *puujalkavitsi* Bomarsundin raunioilta näkymää.

Matka aloitettiin torstaina Turusta, jossa oltiin yksi yö ja siellä suoritettiin Food Walk . Siihen saimme kulumaan lähes kokonaisen työpäivän, 13.7 km kävelyä ja kaikkien 10 annoksen maistamiset. Se on kuulkaa tuskaisaa kävellä maha ihan täynnä kilometritolkulla vain joutuakseen syömään lisää ;)
Yksi Food Walk-kortti maksaa 44 euroa ja 10 ravintolasta saa valita 5.
Meidän suositukset: Grill It! Marina, Smör, Stefan's Steakhouse, Brahen Kellari ja Pinella. Hinta/laatusuhde kohdillaan.

©Andalusian auringossa/Erja 

Aamulla  hypättiin Viking Linen kyytiin ja lähdettiin kohti Ahvenanmaata.

Ensimmäisen yön majapaikka hotelli Arkipelag ja ihana terassi. Mutta huono terassi-ilma. Pöh.

Tässä vaatimaton majamme hotelli HavsVidden , Godassa (eikun Getassa) yhdeksi yöksi. Hyvä terassi-ilma, yksityisellä terassillamme. Hyödynsimme. Talo 11. Mökkeilyä parhaimmillaan. Kalliohuvila Rocks! 

Vaan kyllä kissatätit tietää mikä on matkoilla se ykkösjuttu. Kissabongaus, tietenkin!

Kylttikissat lasketaan bongauksessa. Mariahamina.

Juttelevat punanutut kanssa. Stickstugan kahvilan pihamailla. (Linkistä Stickstuganin blogiin).

Ehdoton ykkönen kissahommissa löytyi Gölbystä: Judy's Hantverk & Inredning.

Ihania lentäviä katteja ja kattilan alusia. 

Kissataulu.

Puutarhatontut. So last season. Puutatarhan kissapatsas. Kauden ehdoton ykkönen. Kaikkien kausien ehdoton ykkönen.

Kissasaldo ei siis ole valtavan suuri, mutta laadukas.
Ehkäpä muuten ihan hyvä juttu niin pääsi täti-ihminenkin keskittymään historiaan ja upeisiin maisemiin. Kuten karkkiin.

Silmäkarkkia. Kirjaimellisesti. Stickstugan kahvila. (Linkistä fb-sivuille)

Historiaa. Bomarsundin rauniot. Tai no, tykit.

Luksusta.  HavsVidden. Kun merivesi on vielä liian kylmää. Muista uikkarit mukaan, tosin. Muuten jää tsimmaus haaveeksi, kuten meillä. Tai jacuzzissa lököileminen.

Lisää historiaa ( Pommern ) ja auringonlasku.

Laadukkaita ja tolkuttoman hyviä oluita, jopa ei_olut_ihmisille: Stallhagenin rasberry stout ja blueberry ale. 

Åss paviljongen. Ihanaa ruokaa.

Kiitos Ranskan, Ålvadosta ei enää ole vaan sen on Åpelbrand. Tynnyrit löytää Smakbyn kellarista kypsymässä. 

Kastelholman linnan lähistöllä. Niin kumma kuva tältä tädiltä: ruohoa ja puujuttuja. Siis luontoa, kaupunkifanin kuvassa ?!?!! 

Viikonloppu oli aivan huima. Jos luulee kuten yksi täti-ihminen on luullut koko elämänsä, että Ahvenanmaa on pelkkää purjehduskenkää ja pelkkää veneistä puhumista niin väärässä on. Se nyt tässä julkisesti tunnustettakoon: Olin väärässä.

Se on niin paljon muutakin: hyvää lähiruokaa, maailman parhaan 100 % omenamehun tuottaja (henk.koht.mielipide), kauniita maisemia, rauhaa, bailausta, luksusta ja kevyet jotain 6700 saarta. Bailauksen hoiti muut, matkalaiset kaatuivat molempina iltoina vatsat täynnä kulinaristisia herkkuja petiin.


  *Ahvenanmaan matka tehty Visit Ålandin vieraana, Andalusian auringossa - blogin mukana *