Suomi on vihdoinkin saanut ensimmäisen kissamuseonsa.
Pitkän linjan poliitikko ja Hesyn puheenjohtaja Hannele "Hanu" Laakkonen tarjosi ideaa museosta Helsingille jo vuonna 2000 mutta virkamiehet torppasi idean. Vähän kyllä höntsähomma, koska onhan niitä kissamuseoita maailma pullollaan ja ne vielä menestyykin!
Koska Stadi sanoi ei niin Porvooseen sen sitten tuli, tosin jokusen vuoden jälkeen. Avajaisia vietettiin 30.6.2017
Kokoelman ensimmäiset kissat. Hanun omat ja lapsuudesta asti mukana kulkeneet.
Ketkäpä olisi museolle otollisempaa yleisöä kuin kissabloggarit? Tassulinnassa laitettiin kutsu Naukulan Mamman kera aalloille ja saaliiksi jäi 14 kappaletta kissatätiä ja 2 kissasetää.
Ihan vaan tässä vähän lesoilen...
Itse olin vähän epäileväinen, miten 30 neliön luhtiaitta voi olla museo. No ihan hyvin vaikka kaikki esineet ei kerralla mahdu esille vaan kokoelma vaihtuu välillä. Ja mikä valikoima siellä onkaan! Jotain tziljoona kissaa vaikka minkämoisena!
Museo
Katsokaa vaikka:
Muutama kisu
Aaaa! Onhan mä sittenkin ollut kissasälän kerääjä jo 2000-luvun alussa...Täytenä ja sitten ne onkin ollut tyhjiä.
Voisin ottaa naukun tosta pullosta!
Samalla kun jalassa on bilesukat.
Neljän suora!
Vessapaperia.
Mulla on ollut tollainen pieni kissalelu !
Oikean kissan kokoinen kissapatsas. Kastroimaton.
Ennen vanhaan kissatkin poltteli piippua...
Museo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kokoelma on viehättävä, nostalginen ja kuten jo sanottu: uskomattoman laaja. Niin laaja, että vaikka kuinka kiersin sen muutamaan kertaan niin paljon jäi näkemättä. Siksipä käykää seuraavissa blogeissa/sivuilla katsomassa, mitä niissä on bongattu :
Kengistä päätellen liikkeellä oli julkisesti tunnustautuneita kissatyyppejä. Kiva sisäänheittäjä, muuten.
Mukana matkassa oli varsin kattava jengi meitä höpsähtäneitä ja vaikkei me saatu kahvilaa ihan täyteen niin sössötyksen ja lirkuttelun määrässä tehtiin varmaan ennätyksiä.
ZzzZZZZZzzzZZzZZZZzz
Tämä kaveri tippui lopulta maahan, onneksi ei käynyt mitään. Hurja lento se kyllä oli.
Kahvilan 5 pentua ovat nyt 15 viikkoisia, ainoan aikuisen, -Peten- arvellaan olevan 5-8 vuotta. Pennut on haettu pohjoisesta ja Pete on Ylivieskasta. Tällainen kodittomien kissojen puolestapuhuja on kovin, kovin tyytyväinen tähän. Kaikki ovat siis rescue-tapauksia ja koska muualla Suomessa on kotien löytyminen välillä kiven alla niin sitä hienompi homma !
Pete
Itselleni tärkein kriteeri näissä kissakahviloissa on kissojen olot. Ne
on täällä aikalailla kohdillaan. Elintiloja on jatkettu seinille ja katit elelevät
täysillä omaa elämäänsä asiakkaiden keskellä. Kiipeilypuu on vielä
tuloillaan, täytyykin käydä muutaman viikon päästä tarkistamassa onko jo
saapunut ;)
Kahvilan interiööri tuo allekirjoittaneelle mieleen Japanin. Sisustus on kovin askeettinen eli jos odottaa vähänkään Purnauskiksen ihanaa väriloistoa ja pehmeyttä niin tulee pettymään. Kahvilat ovat täysin erilaiset, molemmilla on oma linja minkä mukaan mennään.
Kannattaa myös muistaa se, että kahvila on vasta avautunut ja
varmaankin hakee omaa muotoaan vielä jonkin aikaa. Vastaanotto oli
meille ystävällinen muttei mitenkään erikoisen lämmin, mitä jäin
kaipamaan kun niin ne siellä Purnauksissessakin vastaanottaa asiakkaat niin ihanasti;)
Kyselin myös omistajalta onko jossain vaihessa tulossa lounastarjoilua, mutta ilmeisesti ei. No, säästyypä mulla viikottain 25 euroa sitten elinlääkärimaksua varten (sisään maksaa sen 5 euroa eläinhoitomaksua).
Listalla on tarjolla makeaa ja suolasta. Itse söin Villen katkiksen eli katkarapuleivän. Se oli ihan hyvä, muttei mitenkään ihmeellinen. Mutakakkua kehuttiin, juustokakkukin sai postiivisia mainintoja. Lohileipä kiinnosti Peteä sen verran paljon, että en tiedä ehtikö leivän tilannut ruokailija sitä edes maistamaan suojellessaan annostaan tuolta vaanivalta kissapedolta.
Tarun katkis, Ville hoitaa itselleen ihan omat katkiset, kiitos vaan ! (Voi olla jonkun toisenkin tassu kuin Villen. )
Naukulan Mamma oli hoitanut osallistujille vielä Primacatilta goodie bagit kotiinvietäviksi. Mukana oli märkä- ja kuivaruokaa, hammasraksujanameja sekä kissanminttulelu.
Yllättäen pussit saivat suuren suosion minikattien kanssa !
Miellä meni jo hammasraksut kokeiluun: hitti.
Kuivaruoka: hitti.
Eli vaikka minäkin olen vähän tällainen ruokadiktaattori noiden kaveriden eväiden kanssa niin kyllä sitä voisi välillä vähän höllätä ja ruokkia muillakin eväillä - ne oikeasti nautti uudesta ruuasta. Eikä toi Primacat ole pahimmasta päästä kumminkaan. Isoja päätöksiä siis tehtävä ;)
Suosittelisinko kahvilaa? Suosittelisin. Koska kissat.
