Nilsson sisustaa

Terkkuja Sepolle Kassinen ja Seppo-blogiin.
Seppo on nimittäin kovin samankaltainen kuin Nilsson.

Siellä odotellaan Seniori-Seppoa, jonka vauhti on laantunut ja elo on kovin rauhaisaa.

..seuraavaksi voiskin kiusata Elliä... 

Uskotaan, ihan varmasti uskotaan, että Seppo rauhoittuu !

Tai jos vähän pesaisi itseään, tässä oman tassun tekosten vieressä..

Jaahas, mitähän sitä sitten tiputtelisi ja rikkoisi ?

Meillä Nisu täyttää seuraavaksi 8v. Kamalasti se on rauhallinen jo ;)

Ps. Kehtasinkin köllöttää sohvalla ja katsoa Bohemian Rhapsodya. 

Joko taas ?!!

Niinpä.

Amatöörit, pah! 

Pitkä ja kostea kausi on ollut Madamen turkille varsin haastava. 

Madame itsessään on taas haastava, koska Hänen korkeutensa oikeus omaan kehoonsa on tuhottoman tärkeä ja kaikki toimenpiteet kynsien leikkaamisesta turkin harjaamiseen on Madamen mielestä kieltolistalla. 

Rapsuttelu, ok, muut hommat - ehdoton ei ! 

Kauneus on sisäistä, se ei ole tukasta kiinni.

HRH:n turkki on siis ollut todella huonossa kondiksessa. 

Takkuja, rasvaisuutta ja hilsettä.

Niinpä se ammattitaidon tyyppi täältä Triolasta kaivoi taas trimmerin esiin.

Kuva julkaistu ilman Madamen lupaa.

Varmaa on, että ammattitaito sillä tyypillä ei ole lisääntynyt sitten viime kerran.

Tekosyynä ammattitaidottomuudelle se käyttää tällä kertaa HRH:n kiemurtelua, murinaa, kurinaa ja kerran Mimmi sähähti oikein kunnolla. 

Ei silloin voi kiusata kissaa luomalla upeaa leikkausjälkeä vaan homma on hoidettava tavalla tai toisella.

Näin.

Valtaosa pahimmista takuista saatiin pois. Vielä niitä löytyy, ihan liikaa. Ja tosi hankalista paikoista.

Tällä kampauksella päästiin alkuun. Lisää pitää siis tukkaa muokkailla, mutta ainakin iho saa jonkin verran ilmaa ja me päästään eroon ainakin hilseestä.

Ps. Madamen olo parani heti ja armollisesti sain anteeksi tuhmat tekoni. 

Pps. Ei näytä kampaus kyllä leijonalta tälläkään kertaa.

Mä orrella ylimmällä

Vaikka siivoilu noin yleensä herättää närkästymistä ja pahoja silmäyksiä kissoilta, joskus sentään jokunen niistä saattaa vähän innostuakin.

Epähuomiossa avasin uuden reitin kissojen hyllylle ja siitä kiinnostui jopa HRH.

Tarkemmat tutkimukset reitistä teki tosin Elli.

En nyt sanoisi, että ehkä vähän jännitin kuinka käy. 

Toi tynnyri oli kumminkin vähän epätasapainossa olevalla alustalla ja kun Elli on tuollainen lihastyttö niin sen hyppyvoimat olisi hyvinkin voinut kaataa isolla ryminällä lattialle.

Mutta eipä vaan kaatanut ja reitti siis todettiin kelvolliseksi, Molempiin suuntiin.

Samalla sain piston omaantuntoon, sellaisen huonon piston. Kyseiseen kohtaan on vuosia ollut tarkoitus hoitaa kissoille hyllyt tms., joilla pääsisivät tuonne ylös. 

Saamaton muija täällä, sanon minä.

In memoriam: Anna

Naukulassa on luettavissa kissablogistaniaa kohdannut suru-uutinen, Ilona ja Zetor-blogin Ana on nukkunut pois.

Ana eli Anna oli mm. kissablokkauksen pioneeri, eläinsuojelutyön tulisieluinen tukija ja ihan 1000% CrazyCatLady. 

Niin paljon Anna kissaihminen oli, että Terhokotiin muuttaessaan sain selkeän koodin: "Tänne saa tuoda lemmikkejä kylään". 

Tämähän siis lausutaan niin, että "asut tässä vieressä, sovitaan koska tuut ainakin yhden kissan kanssa käymään."

Niinpä me Ellin kanssa käytiin ja vietettiin yhdessä aikaa Annan kanssa. 

Anna ja Elli.

Nyt käyn läpi Annan ja mun viestittelyjä ja muistelen menneitä, nauran ja itken samalla.

Kun Täti-ihmisen ottama kuva Ilonasta päätyi Rekkujen kalenteriin. 

Kun Anna oli tulossa meille kimppataksilla ja kuski ajeli pitkin pääkaupunkiseutua eikä osannut sanoa, koska saapuisivat Kannelmäkeen. Vai saapuisivatko ollenkaan (saapui ne).

Kun juhlittiin Annan blogin 10-vuotissynttäreitä hyvässä seurassa ja kuinka Ilona rakastaa kenkiä.
Kun Anna kutsui melko tuoreen kissabloggaajan lounaalle pelmenejä syömään ja siitä meidän kaveruus alkoi. Tammikuussa, vuonna 2014. 

Kukin uskoo mihin uskoo, mutta Täti-ihminen uskoo täysin siihen, että Annalla on nyt Peto, Musta ja Harmaa vierellään siellä jossain toisen puolen. 

Se ajatus lohduttaa tässä surussa.

Kiitos Anna kaikesta, nähdään sitten taas joskus.

VuhVuh

Tiukasti kissatätinä, vaikkakin yleisesti ihan eläinihmisenä, keskustelut koirien kanssa on ollut vähän haastavia. 

Täti-ihminen osaa vain kissaa ja koirat on monasti aivan kummissaan, mitä toi muikkeli nyt oikein rapsuttaa väärin, siristelee silmiään ja kutsuu kissaksi.

Paitsi Onni.

Onni keksi heti, ketä kannattaa vähän kouluttaa ja työnsi päänsä ensimmäisenä lattialla istuvan Täti-ihmisen kainaloon. Sain rapsutella ihan kissamaisesti, Onni ei ollut moksiskaan. 

Koko ilta meni Täti-ihmisellä Onnin kanssa leikkiessä, heiteltiin palloa ja halailtiin paljon.

Onni ei ihan kaikille kuulemma lämpiä eli kyllä tässä tädissä taitaa jonkinasteinen koiratätikin asua.

Tässä kuvassa ole koiraa ei kissaa, mutta ihana sininen hetki ja punaset kuohuvat lasissa ;) 

Tunnustan, ihastuin koiraan ! 

Täynnä

Nuori Aikuinen tulee meidän kissalaan aika usein viettämään viikonloppua. 
Me ihmiset tehdään hyvää ruokaa, pidetään leffailtaa tai lakkaillaan kynsiä. 
Ja leikellään kissojen kynsiä.

Ja sitten se paras, pojat menee ihan pähkinöiksi, kun kun Nuori Aikuinen saapuu.

Sori kissojen silmistä, jäi salama päälle kun kuvasin. Aina ei ehdi säätelemään, kun tilanne on päällä.

Tässä voi jo sanoa, että Nuorella Aikuisella oli syli täynnä kissoja tossa vikassa kuvassa.
Mussukat. 
Kaikki mun kolme.

Mitä hemmettiä täällä melutaan....

Viikonloppuna puuhastelin pikkaisen ja laitoin Anselmin (robotti-imurin) päälle.
Sohvan takaa löytyikin sitten kohtamiten seuraava näky.

Kehdataankin häiritä toisten unia!

Elli ei kauaa jaksanut olla häiriintynyt, vaan palasi makuuasentoon odottelemaan päikkäreiden jatkumista.

Mutta Nilsson ei. 
Se tuskin tulee kelleen yllärinä ? 

Rakkauselokuva

Koska kun me rakastetaan, me rakastetaan kunnolla.

Täti-ihminen kähisee ja kröhisee raakkuvalla äänellä. 
(Jota me sitten  muuten kutsutaan seksikkääksi kähinäksi eikä lähiöpubiruusun alkoholilla ja tupakalla poltetuksi kraakunnaksi). Kaksi viikkoa jo töissä ja ääni on vieläkin tämmöinen! 

Silti kannattaa kuunnella kovalla, koska Nisu kehrää kauneinta musiikkia taustalle.

On se elo tämän katin kanssa sellaista. 
Välillä pohditaan, minkä kokoiset turkisbikinit siitä saisi, mutta sitten sen tämä puoli tulee ja kaikki sisustuson unohdettu.