Ihan ensimmäiseksi tahdon sanoa, että olen pohjattoman kiitollinen YES:n tehohoidon lääkäreille ja hoitajille.
Se, että lopetin hoidot siellä ja vein Felinaan, saattaa vaikuttaa siltä etten olisi tyytyväinen heidän hoitoonsa. Se ei pidä paikkaansa. Olen enemmän kuin tyytyväinen, Börjeä ei enää olisi ilman heitä.
Siinä vaiheessa, kun tilanne alkoi taas hieman huononemaan ja virtsaputki meni uudelleen umpeen niin täti-ihmisen oli pakko tehdä jotain. Se jotain oli luonnollisesti meidän oma, kissoihin erikoistunut eläinlääkäri. Päätös oli oikea.
Yliopistollinen pieneläinsairaala
Börjestä ei vielä aattoaamuna huomannut mitään. Yöllä se oli vähän älähtänyt syliin nostamista, mutta ei muuta. Iltapäivällä löysin se murisemasta olohuoneen valkoisen sohvan takaa, kurkkasin että kenelle se uhittelee - siellä ei ollut ketään. Se oli ainoa kerta, kun Börje oli piilossa. Muuten se oli makoillut ihan näkyvillä. Päätin, että seuraan sitä vähän tarkemmin illan aikana ja menin jatkamaan joulupöydän valmistelua.
Nuori Aikuinen kävi hakemassa äitini ja tätini, he saapuivat meille n. klo 15.30. Suoritimme sinä alkuhössötykset, halailut sun muut ja sitten alkoi kissojen silittelyt. Äitini huomasi, että Börje on vaisu ja että sillä ei ole asiat nyt kunnossa.
Nolottaa tunnustaa, mutta itse en siinä hössöttäessä sitä huomannut. Minä, joka elän sen kanssa samassa kodissa. Börje makoili sopivasti siinä selällään ja kevyesti painoin sen alavatsaa. Kissa älähti kivusta.
Olimme Viikin sairaalan vastaanottohuoneessa klo 16.33.
Samassa huonessa missä olin Nisun kanssa.
Viikin papruista selvisi nyt, että Börjen rakko oli suuren appelsiinin kokoinen ja kova. Sydän oli arytminen, mutta sivuääniä ei kuulunut. Koska kissa oli kliinisesti pirteä ja tarkkaavainen, kukaan ei osannut arvatakaan kuinka sairaana toinen oli. Verikokeet oli otettu ja niiden tuloksia odoteltiin. Päätös oli, että rakko tyhjätään ja täti-ihminen tulee hakemaan kissan klo 21-22 kotiin.
En päässyt edes kotiin asti, kun lääkäri soitti.
Munuaisarvot huiteli taivaissa ja elvytysasioita kyseltiin. Börje ei tulisi kotiin vaan joutuu teho-osastolle.
Faktaa oli, etä munuaiset olivat vaurioituneet. Se, oliko se akuutti- vai krooninen, ei tiedetty. Toimenpiteet: nukutus, virtsaputken avaus (se oli vaikea avaus, tukkeena oli 2 kiveä) ja huuhtelu. Katetrin laitto ja rankka nesteytys, että munuaisarvot laskisivat. Rakosta löytyi yhtälailla 2 isohkoa kiveä, joille suositeltiin leikkausta, jos Börje tästä selviää.
Joulupäivänä Börjelle piti laittaa kestokatetri. Börjen pissaaminen oli ollut vähäistä. Pieniä pisuja oli kyllä tullut ja sitä valui itsekseenkin, mutta rakko oli edelleen iso. Päätös tehtiin uuden ja tarkemman ultrauksen jälkeen.
Munuaisarvot olivat tulleet alas todella vähän. Katetria laittaessa tuntui pieni ja kova tukos, joka tosin aukesi hyvin. Tukihoitoja jatkettiin. Kävimme piristämässä Böötä ja itkemässä monta litraa kyyneliä.
Eutanasia oli pöydällä niin aamunpuhelun kuin iltapuhelunkin aikana.
Tiistaina 26.12 Börjen munuaisarvot olivat laskeneet todella hyvin, vaikkei vielä viiterajoissa olleetkaan .
Uutuutena oli tullut kuume ja ripuli. Antibiootti vaihdettiin laajakirjoisempaan ja tukihoitoja päätettiin jatkaa. Eutanasia laitettiin laatikkoon piiloon, kiitos parantuneiden arvojen.
Suuniteltiin, että kivet leikataan keskiviikkona, jos kuume ja ripuli saadaan loppumaan. Taas käytiin moikkaamassa Matzoa, enää ei itkettänyt.
Näin myös kävi. Arvot olivat normalisoituneet ja röntgen näytti kaksi iso kiveä. Ne poistettiin ja leikkaus meni muutenkin hyvin. Vaan kreatiini alkoi taas nousemaan leikkauksen jälkeen. Illalla päivystävä lääkäri soitti ja kertoi että arvo hivuttautuu edelleen ylöspäin. Niinpä annoin luvan lisätä nesteytystä ja laittaa kestokaterin. Nyt piti varoa, ettei rakko kasva liian isoksi ja ompeleet ratkea. Ja se virtsaputken spasmi taisi siellä olla edelleen.
Tässä kohtaa tuli iso romahdus ja epätoivo. Viikissä ei enää ollut tietotaitoa vaihtaa lääkkeitä spasmin hoitoon. Siellä meidän mahdollisuudet oli edelleen 50/50. Sitten tajusin, että nyt on pakko ottaa yhteyttä Felinan Teijaan. Laitoin vähän ennen klo ilta kahdeksaa. Teija vastasi 4 minuutin päästä.
Börje siirtyisi Teijan hoitoon seuraavana päivänä.
Evidensia Felina
Ihan ensimäiseksi selvisi, että Börjellä oli ollut "vain" akuutti munuaisvaurio. Ihan loistava uutinen, koska munuaiset siis tulevat palautumaan normaaliin kuntoon toisin, kun kroonisessa vaihtoehdossa.
Börjeen jätetty kestokatetri poistettiin samantien, että klinikalla nähtäisiin saako poika pissattua ilman
sitä.
Poika sai.
Börjeä seurattiin klinikalla kaksi päivää. Näinä päivinä Börjeä hoidettiin suonensisäsesti antamalla ylläpitonesteytystä. Lisäksi annettiin virtsaputken kahta eri lihastyyppiä (luurankolihas ja sileälihas) relaksoivaa lääkettä, opioidikipulääkettäja sisäelinkipulääkettä. Sairaalassa aloitetut antibiootti, happosalpaaja ja pahoinvoinninestolääkitys jatkui.
Perjantaina selvisi, että Börje on kohtalaisen aneeminen ja siihen annettiin pistos rautaa ja erytropoietiiniä. Sitä saan ihan itse piikittää maanantaina yhden annoksen.
- Virtsaputkea hoidetaan kotona antamalla virtsaputkea relaksoivia lääkkeitä: Dipenzyran ja Xanor.
- Kipua hoidetaan opioidilaastarilla, se poistetaan maanantaina.
- Lisäksi sisäelinkipuun annetaan Cereniaa.
- Antibiootit jatkuu.
- Tukihoitona Cystaid plussaa.
- Ruokavalioksi Royal Canin Urinary tai Hill's c/d.
Edessä on vielä jokunen hetki, ennen kuin pystyn uskomaan, että tuo kissa on tuossa eikä sateenkaaren tuolla puolen. Huoli on edelleen kova ja pelkään pahinta.
Pohdin, miksi tämä tapahtui ja syytän itseäni, koska epäilen syyksi ruokavaliota. Börje on raksuhirmu. Lisäksi pohdin, että se vetelee sitä possun
♥. Ongelma siinä on se, että sitä se syö niin paljon ja usein, että magnesiumin ja fosforin tasapaino on varmaan epätasapainossa = munuaiset kovilla. Toisaalta, munuaiset ei ollut tässä se syy vaan virtsakivet. Eli raksut. Ne lähtee ruokavaliosta, sitten kun päästää palaamaan normaaliin ruokavalioon.
Viikki maksoi 3291,12 €. Vakuutus korvasi 1700 €.
Felinan 2 päivää maksoi 441, 10 €. Kissaliiton jäsenyysalennus 32, 20 €.
Omia rahoja ei enää Nilssonin hoitojen jälkeen ollut, jouduin ottamaan lainaa. Onneksi sen sain isältäni, niin eipä tarvi korkoja maksella.
Kertokaa ihmeessä omista kokemuksistanne pissaongelmien kanssa. Miten arki sujuu? Miten ruokailut ? Miten olette saaneet nirson kissan syömään lääkeruokaa?
