Pissapoika

Siinä, missä Nilssonin arvokkain osa on ( rahallisesti ) sen sisuskalut, on Börjellä se sitten rakko.

Meillä on tapahtunut jotain, mistä en oikeasti tiedä mitään.

Siitä johtuen, meillä on lähes kroonisena podettu Börjen kanssa idiopaattista kystiittiä. Kroonistunut sairaus ei onneksi ole, sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kun yksi lääkekuuri loppuu, alkaa Börje taas ravaamaan turhaan vessassa. 

Epäilen,  että tähän mystiseen tapahtumaan ja siitä alkaneeseen kierteeseen liittyy Nilsson. Mitenpä muuten, siis toi Nilssonin osallisuus. 
Tämän olen päätellyt Börjen käytöksestä Nisun lähistöllä, joka on nykyään ollut tavallaan pelokas ja vähintäänkin välttelevä.


Kotona on nyt siis pidettävä lääkevarastossa kipulääkettä ja lihaksia relaksoivia lääkkeitä. Sinällään ei muutosta entiseen, tuollahan niitä on ollut jo jonkin aikaa. Nyt myös tiedän, että saan aloittaa ihan itse lääkityksen heti, kun huomaan Böön sairastuneen. Cystaid on nyt otettu taas pitkäaikaiseen käyttöön, lääkkeiden oheen.

Lisäksi aloitettiin Börjellekin sitten Seronil eli mielialalääke. Mimmihän sitä jo on pitkään syönyt, samaisesta syystä eli Nilssonin takia. Toiveena on, että Börjekin lopettaa sen ylenpalttisen stressaamisen ja pisumestat rauhoittuu samalla.

Ai niin, olihan meillä sitten tässä välissä myös yksi idiopaattinen kystiitti epäilys, joka olikin sakkainen pissa, vaikka Böö syö lääkeruokaa siihen. 
Syö edelleen. 

Näin tämä Triolan kissojen sairalaalasarja täällä vaan jatkuu ja jatkuu.

Ensin me vähän säikähdettiin, mutta ei ollutkaan hätää

Ensinnäkin, Mimmin suu on varsinainen hammaspeikon pesä.
Se peikko tehtailee sitä hammaskiveä illmeisesti ylitöinä Madamen suussa ja samalla se aiheuttaa syventyneitä ienpusseja toisen ikeniin.

Ei kyllä tykätä. Edellisestä hammashoidosta oli 7 kuukautta ja HRH:n suu oli niin kamalassa kondiksessa, ettei tottakaan.

Mutta itse säikähdyksen aihe ei löytynyt suusta vaan sydämestä.

Mimmillä tuli anestesian aikana lieviä rytmihäiriöitä tai kuten me tohtorit tavataan sanoa: sydän oli arytminen. Täti-ihmiselle heitti samantien isot paniikit, kun tohtori tuosta mainitsi.
Sentään en alkanut pillittämään, mutta lähellä se oli.

Mimosahan syö Seroniliä, kestääkseen Nisua paremmin. Lääkkeen yksi vaikutus voi olla justiinsa tämä. Toinen mahdollisuus olisi sitten tietty sydänvaiva ja sitä varten otatin PrOBNP testin, missä siis tutkitaan sydänmarkkeriarvo. Läkärin ehdotuksesta, mä mitään olisi tiennyt tollaisesta kokeesta.

Se tuli takaisin normaalina.

Näin siis epäilemme Seronil olleen syynä noihin häiriöihin ja huokaisemme helpotuksesta.
Hammaspeikon suhteen ollaan alotettu sota, mikä tosin ei ole hammasharja vaan entsyymihammastahna.

Olalá Madame!

HRH aloitti oman lääkityksensä samaan aikaan kun Nisu omansa.
Toisella alkoi lääkkeet puremaan saman tien, toisella ei juurikaan muutosta tilaan ole näkynyt.

Paitsi nyt. Nyt on HRH palautumassa entiseksi rohkeaksi itsekseen!

Jos tässä vaikka vähän tuulettaisi napaa...

Tästä viikosta alkaen meillä onkin asunut Madame, joka ei kavahda jokaista herra Nilsson katsetta. Kissa, joka ei säiky ihan jokaista herra Nilssonin tassun liikettä. Kissa, joka ei kyräile piilossa kaikkea valveillaoloaikaansa.

Meillä asuu kuningatar, joka on alkanut haastamaan Börjeä leikkiin. Kissa, joka leikkii välillä itsekseen ja kipittää täti-ihmistä karkuun, kun tämä lähestyy pilleri kädessä. Kissa, joka kulkee välillä häntä terhakkaasti pystyssä eikä aina lattiaa myöten.

Kuninkaallinen kieli.

Oikeasti mietin pitkään, onko mitään  järkeä syöttää kissalle lääkettä itsetunnon takia. Lääke on kumminkin aina lääkettä.  Nyt voin sanoa, että ratkaisu oli oikea. HRH on saamassa elämänsä takaisin ja täti-ihminen on päässyt samalla sellaiseen onnellisuuden kuplaan, mitä sillä joskus aikaisemmin oli.

Toisaalta, saatanhan tässä  tuuletella liian aikaisin. Vastahan tuota reipastumista on ollut muutamia päiviä. Silti me nyt ollaan tosi positiivareina tämän jutun kanssa ja ollaan täysin sitä mieltä, että tämä on jatkuvaa.

#throwbackthursday

Torstai ! Aika ottaa aikakone alle. Tällä kertaa piipahdamme vuodessa 2012 !




9.12.2012

Selvästi HRH oli reilumpi vallanpitäjä, kuin tämä nykyinen - joka tässä samassa kuvassa köllöttelee.
Olinkin unohtanut, miten hyvin ne tuli keskenään toimeen. Silloin joskus.

Nisuhan siis syöksi Madamen vallankahvasta vuonna 2014 ja tämä kaksikko ei enää sen jälkeen ole näin rentona ollut vierekkäin. Siltikin, edelleen nuuskuttelevat ja Seronil on tehnyt taikojaan Mimmille, joka ei enää ihan niin arka ole Nisun seurassa.

Ehkäpä me vielä pääsemme todistamaan kavereiden lähentymisen jossain vaiheessa?

Sitä odotellessa...

Nisuleissönin tilan päivitys

Lääkkeet puree, kissa on kivuton.

Ekoina kivuttomina päivinä mulle osoitettiin kiitollisuutta jatkuvasti päällä olevalla rakkauspörhöllä ja täti-ihmisen kampittamisella (koska piti pyöriä jaloissa).

Sohvatyynyistä on taas saanut rakennella esteitä yhdelle tyypille...

Sapppirakossa ei ole bakteeritulehdusta vaan kyseessä on ns. steriili tulehdus (inflammaatio). Sitä hoidetan Adursalilla - joka meillä onkin ollut käytössä jo ultrauksesta eteenpäin.

Verikokeista löytyi ainostaan lievästi alentunut foolihappo, joka viittaa krooniseen ohutsuolen sairauteen. Krooninen ohutsuolen sairaus on usein myös sappirakon tulehduksen taustalla.

Yhden tyypin päivän hommia....

Nyt on sitten apteekista haettu foolihappoa (Foliren 400 ug) ja sitä annettaan 6 viikkoa. Ardusalia ja Cereniaa jatketaan edelleen. Vatsaontelon kontrolliultra olisi tuossa viikon parin sisällä ja sitten selviää jatko.

Meillä kyllä pyöritetään aikamoista kissasairaalaa tällä hetkellä: Mimmi saa joka ilta Seroniliä ja 1/2 biotiinitabun.  Nisu saa aamuisin Ardusalin + Cerenian. Illalla bongia ja foolihappoa.


Ps. Öykkäröintikin jatkuu. Se on siis luonnekysymys :D

Narcos Suomi

Mitä sitä tekisi ?

No vaikka pussittaisi lääkkeitä annoksiksi. 

Pahamaineinen Drugloordi Börje seuraa erän valmistumista lähikosketuksissa.

Aikamoinen sotku näissä narcos-hommissa tulee.