Me olemme täällä elelleet rauhallista keski-ikäisten elämää viimeiset vuodet. Börjellä on aikoinaan villiityneiden virtsakivien takia ollut erikoisruokavalio koko ajan, kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkkeet kuten silloin tällöin esiin marssineeseen idiopaattiseen kystittiinkin. Terassilla vietettiin kesät ja vähän talviakin. Börje rakasti tutkailla naapurustoa ja haistella ilmaa.
vajaa vuosi sitten Börje sai yöllä epileptisen kohtauksen. Niitä alkoi tulemaan useampiakin. Vaihtoehto olisi ollut lähete magneettikuviin, koska vanhemmalla kissalla syynä kohtauksiin on (käsittääkseni) aina aivokasvain. Koska Börje ei tykännyt matkustamisesta ja jos kasvain olisi löytynytkin, leikkausta ei olisi voinut tehdä. Emmekä sellaista olisi enää näillä kilometreillä tahtoneetkaan Börjelle. Sanoimme tälle vaihtoehdolle siis ei kiitos.
Joulun alla kohtauksia tuli jo paljon enemmän ja ne olivat niin rankkoja Börjen aivoille, että tyyppi oli aivan pihalla useamman päivän. Tässä vaiheessa tilasimme jo eutanasian uuden vuoden alle, mutta jotenkin Böö siitä virkistyi joulun aikana ja peruutimme ajan.
Noin 2 kuukautta meni ilman kohtauksia. Sitten niitä alkoi tulemaan pahimmillaan kolme kertaa päivässä. Kunnes ne loppuivat viikoiksi. Ja alkoivat taas. Tässä vaiheessa vein taas Böön eläinlääkäriin, Börje oli muuten ihan ok mutta verenpaine oli hieman korkea mutta ei vielä vaatinut toimenpiteitä.
Viimeisen kuukauden sisällä huomasin, että Börjen kuulo on lähes mennyt. Turkki muuttunut hompsuisemmaksi vaikka pesuhommat on toiminut loppuun asti. Meno ei ollut enää kovin vaudikasta. Pari viikko sitten Börje sai todella agressivisen, vaikkain aika lyhyen, kohtauksen ilalla sängyssä ja ensimmäistä kertaa hänellä petti rakon kontrolli. Siinä samalla, kun silittelin Börjeä kohtauksen kourissa, laitoin Böön omalle ihmiselle viestin maailmalle, että nyt on aika. Nuori aikuinen, joka on nykyään jo ihan aikuinenaikuinen ja asuu maailman toisella puolella, alkoi järjestelemään vapaata töistä ja lentoja Suomeen.
Eutanasia varattiin päiväykselle 18.5 ja se tapahtui täällä meillä kotona. Börjeä on rakastettu 1500 % enemmän kuin normaalisti, joka sekin oli reilusti yli 100 %. Raksutarjoilu on toiminut pyydettäessä. Börjen viimeinen päivä sisälsi myös useamman kalkkunaleikkeen, kylmäsavulohta ja miljoona suukkoa ja halia.
Börje lähti oman ihmisen, aikuisenaikuisen sylissä. Börjen ei tarvinnut pelätä missään kohtaa, Börje sai olla omassa kotona omien hajujen, oman lauman ja ihmisten kanssa. Börje kehräsi pitkään rauhoittavan lääkkeen kanssa, kunnes rauhoitus syveni ja oli aika antaa unilääke. Kun sydän pysähtyi, jatkoimme Börjen suukottelua. Sen jälkeen otin Börjen ja vein hänet yksitellen jokaisen kissan luo. Mimmi pesi koko Börjen naaman. Elli ja Nilsson nuuskuttelivat ja myöskin nuolivat Börjeä vähän. Sitten Börje lähti kotoa eläinlääkärin mukana, joka toimitti Böön tuhkaukseen.
Börjen lähtö oli täydellinen, jos niin voi sanoa. Itselleni on kunnia-asia pystyä päästämään irti rakkaista kissoitani siinä vaiheessa, kun selvästi elämänlaatu alkaa huononemaan eikä mitään järkevää ole tehtävissä. Järkevällä tarkoitan, että pysyäkseen mahdollisesti hengissä, kissoja ei leikata, hoideta rankoilla lääkityksillä joita joudutaan antamaan muualla kun kotona, eikä välttämättä kotonakaan. Elämän pituus ei ikinä mene elämänlaadun edelle.
Börje oli meidän ensimmäinen kissa, jolla oli maailman kaunein ja kiltein luonne. Meidän ihmisten sydämet on murtuneet. Suru pusertaa rintatakehää ja välillä on vaikea hengittää. Nilsson on alakuloinen. Elli ei tahdo, että häneen kosketaan. Mimmi tuntuu pitävän kuningattarena laumaa kasassa tässä surussa. Meillä on nyt suruaika.
Kiitos rakaista rakkain Börje, että rakastit meitä pyyteettömästi että saimme rakastaa sinua ja kiitos jokaisesta yhteisestä päivästä, joita saimme onneksi niin monia. Kaipuu ja ikävä on pohjaton.
Matzo has left the building.
Börje 30.4.2011 - 18.5.2026
 |
| Börje ja Börjen oma ihminen vuonna 2016 |
