N niinkuin Naukulan kerho ja P niinkuin P-pentue

Naukulan Noomin pikkuiset on nyt 3 viikkoa vanhat.
Tyypit alkaa olemaan sen verran uteliaita, että pentulaatikosta pitää yrittää kurkkia ulos. Äipäin maitobaarissa tulee tappeluita. Painiminen on hauskaa ja hampaatkin on pienissä suukkusissa puhjenneet.

Sössönsööösöösösööössööön. Tiedättehän te kuinka tää jatkuu. Aivot ei toimi, koska liian söpöä.
 Ekaksi leffa. Eka oikein huolella editoitu sellainen, äänet poistettu ja musat lisätty. Ihan ite.
Ja parhaat mallit ikinä!

Ja sitten vielä yksi kuva, joka tosin instassa onkin jo olemassa. Mutta kun se vaan on niin ihana!

Lisääkin kuvia on, mutta ei kauhean onnistuneita.  Yritän kovasti niitä tässä jossain vaiheessa muokata, mutta saan nähdä kuin onnistuu.

Sit mun pitää mennä vaan uudestaan Naukulaan ottamaan lisää kuvia. Nih.

Kissanristiäiset vol. 2

Nyt sitten sitä itseään, kissanristiäisiä!
Jos en ole tunnistanut pentua, on se nimetty söpöksi.

Söpö.

Suosittelemme matalalla istumista ja ettei käsissä ole mitään terävää.
Nämä rokkibabyt nimittäin saattaa aiheuttaa hetkellistä heikotusta ja tajuttomuuskohtauksia.

Kuvat on valittu sen mukaan, mitkä on joten kuten onnistuneita eikä sisällön mukaan. Sisältöhän on parasta mahdollista. Kuvanmuokkaus on taattua tarua eli yksikään ei taida omata samaa värimaailmaa.

Söpö.

Monta söpöä.

Söpöt ja Naukulan Mamma hommissa.

Söpö. Kyllä mä tiedän, että se on kuohu. Ks. sottainen nenä.

Harmi ! 

Junnu 

Mago

Miklu

Kuohu

Juno

Rokkimimmit oli ihania ja hassuja. Rokkibabyt oli ihania ja hassuja. Kissatädit oli ihania ja hassuja.
Ei pöllömpi lauantai-iltapäivä ollenkaan.

Kiitos siis Kiskattien koko jengi!



Bileissä mukana:

Itse Kiskattien koko jengi

Naukulan Mamma
Miukumaan Mamma
Tassulinnan Mamma
Ivanin ja Anyan Mamma

Lauantaina vaikka mitä kissanristiäisiä vol. 1

6.1.2018 oli sinä merkityksellinen päivä, että täti-ihmisellä oli edessä valtiovierailu kissanristiäisiin.
Ei siis "mikä vaan tapahtuma"  vaan ihka oikeat kissanristiäiset !

Juhla-atria, seitä. Niin hyvää, että minikisojen piti oikein murista.

Kisakattien Eddien kakrut saivat viralliset nimensä ja tätä juhlallista tapahtumaa varten oli juhliin kutsuttu jokunen kissablogaaja.

Tassuja !!!! 

Ristiäisistä tulee ihan oma juttunsa, koska kissakuvia on taas joku 200 kappaletta käytävänä läpi.

Kissoja !!!! 

Ja miksihän siis eilen ei täti-ihminen niitä kuvia sitten hoitanut kuntoon ? Tai tänään?
No tämän takia.

Vintagea lattialla.

Börjen lääkkeet oli kateissa. Suunnitelmassa siis oli, että täti-ihminen laittaa lauantaina aamusella ennen lähtöä Böön dosetin viikoksi kuntoon. Sen sijaan täti-ihminen etsi Börjen lääkkeitä yli tunnin, ihan kaikkialta.  Samalla tuli siis tehtyä tahatonta konmaria: siinä lattialla köllöttää 25 vuoden edestä paperipusseja.

Loota 1.

Ja missä ne lääkkeet olivat ? No tossa purkissa. En vieläkään tiedä, miksi ne sinne keksin laittaa. Nilssonin lääkkeet on fiksusti lääkekaapissa, Börjen ei. No, ehdin ajoissa matkaan. Jotakuinkin.

Meidän sissin aká Böön  uusi napuloota. Loota 2.

Käytiin muuten Naukulan Mamman kanssa piipahtamassa ristiäismatkalla Kasvihuoneilmiössä.  Siellä kannustettiin toisiamme ostoksiin ja tälle tädille tarttui mukaan mm. tuo uusi loota Börjen omille, uusille pissaruuille. Taustalla ei ole mitään poliittista agendaa kapinaa marxisimin puolesta vaan ihan puhdas hassuttelu.  Koska viva las croquettes !

Nyt täti-ihminen lähtee siis konmarittamaan tota keittiön lattiaa ja samalla taitaa mennä se kaappi, mistä ne ovat lähtöisin.

Ristäisten raportti on siis tulossa ensi viikolla - kannattaa odottaa, koska kuvia tulee niin että kaikki kissatädit ja -sedät tulee pökrää. Monta kertaa !

Pinkkitassun O:ooooooooh

Kävin kylässä. Kissakodissa, tottakai.

Saanko esitellä Silkkiturkin Menevän Machon eli tuttavallisemmin Mikin.

Ja tämän ihanaisen, Silkkiturkin Kaunottaren, Sissin.

Ja nyt sitten eteenpäin varoituksen sanan kera, koska...KISSAVAUVOJA!!

Pääsin pari viikko sitten nimittäin katsomaan  Pinkkitassujen O-pentuetta. Tuolloin kakrut oli 6 viikkoa vanhoja ja 1000% liian ihania. Heidän äippä on Pippi, jolle olen kanssa käynyt sössöttelemässä silloin, kun Pippi oli pikkuruinen ihan itse.

Mikään siis ei mikään ole vaikeampaa kuvata kun 5 kissanpennun lauma. Se liike, se taito kadota sekunnissa, se liike, se jatkuva liike.

Lisäksi sitä itse unohtuu tuijottelemaan ja nauramaan onnesta, kun niitä liikkeellä olevia karvakakruja katselee. Kamera unohtuu, kun sössötys alkaa.

Attn. Henna :)

Pentueessa on Octavia, Ofelia, Olga, Orvokki ja Oscar eli Boubou. Tunnistan ainoastaan Bouboun, koska hän on tuo hurjan pelottava punainen peto. En siis nimennyt ketään kuvissa, koska ne olisi mennyt ihan pieleen.

Pippikin kuvassa, muita onnistuneita en saanut. Eikä tämäkään nyt hyvä ole. Kaunis kylki, kyllä.

Pakko oli laittaa suurennos, koska kermaviiliparta.

Jos muuten kotona olisi vielä Suomen kansalliskissan menevä paikka niin huomasin että Olga ja Orvokki etsivät vielä kotia. *vinkvink*

Miljoonasti kiitoksia Pippin sijoituskodille, kun sain tulla kyläilemään. 

Pikkumustat vol 2

IIIIK. ÄÄÄÄÄK. APUA!

Kyllä on mustien kissojen kuvaaminen hankalaa. Onhan mulla Mimmi, joten tiesin mutta silti.  Mutta asiaan!

Poikkeuksellisesti nämä kolme ovat saaneet omat kodit jo nyt, mutta tämä on varsin harvinaista. Mustien kissojen kirouksena on edelleen 1400-luvulla alkaneet noitavainot ja sitä myöten siinnyt taikausko. Mutta vastahan tässä ollaan vuodessa 2017.  Tai siis noin itse asian mietin, tiedä sitten olenko oikeassa tottakai olen, en ole koskaan väärässä. Oli niin tai näin, mustat kissat ovat viattomia uhreja typerien ihmiset päähänpinttymien takia. Prkle.

Nämä kolme on ihania. Niin kamalan ihania. Ja niin ihanaa, että niille on löytyneet uudet omat kodit. Muutot on edessä ensi viikonloppuna. Ikävä kyllä noita tulee, ihan kamala ikävä.

Katsokaa nyt:

Sydänsydänsydän!

Terkkuja muuten näiltäkin kavereilta!

Leevi

Kasper

Hessu

Black cat appreciation day ja pikkumustat

Tänään vietetään black cat appreciation-päivää, osasi fb tälle tädille kertoa. Sattuipa siis sopivasti, että täällä Triolassa asuu yksi sellainen (vaikkei nyt kokomusta olekaan)!

Mun oma black cat kylpee.

Vaan vielä paremmin sattui se, että nuorempi crazy cat lady on taas back to business ja heidän perheen työhuone on avautunut kodittomille. Kisu Ry. oli viime viikon perjantaina loukuttanut mm. 3 pentua Tampereen kupeesta. Jotka matkasivat pääkaupunkiin.

Vannon, eihän mulla mitään taka-ajatuksia ollut ! Ihan vaan täysin pyytteettömästi tarjosin palvelujani autokuskina pennuille, kun apua tarvittiin! Täysin pyytteettömästi, uskokaa pois ! 

Ludvig, Leopold ja Marie ovat noin 3 kk vanhat sisarukset. Syntyneet kodittomina, onneksi joutuivat loukkuun ja Kisun haltuun. Eilen oli sitten rokotuspäivä ja muutto hoitokotiin.

Ja mitä kakaroita ne onkaan ! Tämä täti on täysin myyty ja järjissään pysymiseen tuhraantuu valtava määrä energiaa.  Pikkumustat on söpöjä, luonteikkaita, rohkeita ja täysin kesyjä. Ludvig on vähän raisuli ja murisee syödessään. Nimi tulikin toiselta vähän ahneelta raisulilta: Ranskan aurinkokuninkaalta.

Ludvig, takana Leopold ja takanurkassa Marie. 

Leopold  on arempi pohdiskelija, ja Marie on varsinainen sylikissa. Ette voi uskoa, kuinka teki pahaa pitää tyttöä sylissä ja suukotella sitä ihan kreisinä useita minuutteja. Hyh, kyllä oli kamala kokemus ;)

Pikkumusta Marie

Sitten kun ne oli vielä kuulkaa niin hyviä kyyditettäviä, ei ohjeen ohjetta huudeltu takapenkiltä. Oma jengi auton kyydissä: kaikki  karjuu, yksi kakkaa, toinen oksentaa ja joko kakkaaja tai oksentaja pissaa.

Toinen pojista, se jonka nimi alkaa L:llä...

                        

                            "Jos kaikki kissat steriloidaan niin kohta ei ole maatiaisia olemassa" 


Paskanmarjat sanon minä. Miksi tuota hokevat ihmiset ei ole huolissaan niistä kissoista, jotka kuolevat kodittomina kivuliaasti tauteihin. Nälkään. Kylmään. Joiden elämä on pelkkää taistelua olemassaolosta ?

Toinen pojista, se jonka nimi alkaa L:llä... vol2.

Mutta nämä pikkumustat onneksi saavat mahdollisuuden viettää todellista kissanelämää, turvassa ja rakastettuina. Trio hoidetaan nyt luovutuskuntoon ja sitten ne ilmaantuvat Kisun sivuille etsimään kotejaan.

Tätä tätiä puistattaa sekin, että kolmikkoa on vielä kertaalleen pakko mennä katsomaan. Ihan siis vaan siksi, että saadaan paremmat kuvat niistä. Blogiin.
Tiedättehän, että se on kyllä aikamoinen uhraus ?