Kop, kop - onko täällä ketään ?

Eka tää Täti-ihminen oli vielä elokuussa, että kyllä tästä lyylistä vielä juttuja lähtee vaikka kuinka. Kunhan tässä saadaan kesä catiolla vietettyä.

Ei siitä lähtenyt. 

Se onkin maannut soffalla, tuijotellut YouTube-videoita, kännykästä tiktokkeja ja telkkarista Australian Mastercheffiä (on muuten todella hyvä kausi, vaikka tuomarit vaihtui).  Yhtään blogia ei ole tullut luettua. 

Jossain vaiheessa alkoi päässä liikkumaan ajatus, että olisko tämä blogi nyt tässä ? 

Kissat vaan vanhenee, sairastaa ja täällä tää yksi rutisee edellä olevista ja lisukkeena kuvailee kissojen hoitoihin meneviä laskuja.  

Hupsujen ja Höpsöjen hassu Sandra onneksi sai pään kääntymään, kun snäpissä vähän juteltiin. 

Ai niin, on sitä snapchattiäkin siis tullut tuijoteltua. Lappu ei mene luukulle tässä kissablogissa. 

Sitten törmäsin edellisessä postauksessa nimettömän kommenttiin, joka on aivan ihana ja se osui suoraan sydämeen.  Kiitos sen kirjoittajalle, niin kovin paljon.

Me ollaan täällä blogistaniassa siksi, että hassutellaan, höpsötellään, sairastellaan ja valitetaan eläinlääkärikuluista. Jaetaan tietoa sairauksista, mitä me selkeästi harrastetaan jo vaikka kuinka monennetta vuotta ja sitten taas kuvataan laskuja ja tuhistaan äkäisinä. 

Tai no, Täti-ihminen tuhisee. Kissat tuhisee äkäisinä silloin, kun tää täti makaa sillä soffalla ja keskittyy niihin edellä lueteltuihin ajanviettohomminsa.

Ostetaan joku hemmetin kallis kissamööpeli ja silloin taas ollaan niiiiiin hiljaa kuluista.

Aivan eri juttu.

Ja ettei tämä juttu menisi vaan Täti-ihmisestä puhumiseksi niin kerrotaan pienet terkut jokaiselta katilta tähän loppuun:

Börje söi elämänsä ensimmäisen kokonaisen lääkemärkäruokapussin äsken illalla, struviittikivien sakkaa taas rakossa ja märkäruoka on sille toistaiseksi ollut niin kamalan äklöö. Kun raksut on vaan niin ihania.

Mimmistä on tullut varsinainen ulkoleijona. Turkki on ulkoilmassa tuuheutunut ja  ainakin toistaiseksi Täti-ihmisen paskat kampaamopalvelut on turhia.

Nilsson sisustaa, tuliko yllätyksenä ? 

Elli. Voi ihana Elli. Elli rakastaa, nukkuu, on ulkona ja syö. 

Me ollaan siis takaisin, vaihtelevasti mutta varmasti. Sairasteluistahan on niin paljon uutta kerrottavaa ja niin monia eläinlääkärin laskuja kuvattavana !

Nähdäänhän tällä seuraavalla kerralla ? 

Etätöissä

Nonniin.

Takana on nyt kaksi viikkoa etäilyä ja meillä saatiin päivärutiini haltuun yhden työpäivän jälkeen.

Mutta se ensimmäinen päivä. Huhuh.
Kuvat puhukoot puolestaa.

Ylläolevan kuvan postaisin omalle fb-sivulle ja lieko facebook ollut sitä mieltä, että kuvien sisältö huomioon ottaen, täti-ihminen on ehdottomasti jo Alkossa hakemassa apua lievään hermoromahdukseensa  ?

Asian vierestä: Ruokaa suoraan tuottajalta /Pieni Ruokakauppa / Eggspress

Vaikka me ollaan kissablogi niin välillä me jutellaan ihan jostain muustakin. 
Nyt me puhutaan ruuasta. Ja pienyrittäjistä. Kotimaisista ruuantuottajista. 

Triolan täti-ihminen on nimittäin jo aikoinaan aloittanut eettisen ruuan ostamisen kananmunista. 

Kuva: Vaahteramäen Eggspress

Kuva: Vaahteramäen Eggspress

Somerolainen Vaahteramien Eggspress aloitti aikoinaan ajelemalla Suomessa toimittamalla etukäteen netissä tilattuja omia Friida-muniaan. 
Munat ovat free range, ilman GMO- ja  kalarehuja syötettyjen kanarouvien munimia herkullisia munia. 
(Tuotteet eivät ole luomusertifikoituja, mutta itselleni merkkaa eläinten olot, eikä isolla rahalla ostettu ja ylläpidetty sertifikaatti. )

Friidan munima, Täti-ihmisen lautasella.

Vuosien varrella myyntiin on tullut myös mm. jauhoja, maitoa, marjoja, lihaa. Viime vuonna Eggspressin oheen perustettiin Pieni Ruokakauppa, joka toimittaa ruokaostokset kotiin asti. 

Siitä lähtien meillä on käytetty vain tätä vaihtoehtoa, koska maailman kätevin.

Triolan täti on ostanut kaupasta tehotuotettua lihaa kerran, kaksi muutaman vuoden aikana.

Myytävät lihat on todellakin eettisesti tuotettuja ja siten eläimiä kunnioittaen kasvatettu. 
Ne ovat myös maukkaampia, jos on vähän tämmöinen foodie, kuin tämä täti on. 
(Kissat tosin syö Rainbown filesuikaleita, koska rahat loppuisi kesken, jos eettistä syöttäisin niillekin.)

Liha, porkkanat ja perunat ostettu Eggspress/Pieni Ruokakauppa - kokkailu by Täti-ihminen.

Nyt, kiitos koronaviruksen, Suomen pienyrittäjät ovat helisemässä. 
Isot marketit on tyhjätty ruuista, kukaan ei käy ravintoloissa syömässä. 

Aamulla törmäsin tähän: 

"Nyt tarvitaan apua ja yhteishenkeä!

Nykyisestä maan tilanteesta ja epidemian odotuksesta johtuen ruoan pientuottajat ovat todella pulassa. Heikkilän Juustolan Pekka kertoi juuri, että torstain ja perjantain välisenä yönä tilauskannasta ja sitämyöten liikevaihdosta katosi 60%. Ihmiset eivät liiku eivätkä syö ravintoloissa tai kahviloissa. Niinpä ne kahvilat eivät myöskään tarvitse maitoa.

Tämä sama tilanne on päällä kovin monella muullakin tuottajalla, Heikkilän lukua sain luvan käyttää esimerkkinä. Kriisi sataa isojen ruokatalojen ja isojen markettien laariin, pienet kaatuvat. 

Tässä on ihan oikea vaara, että tässä maassa on tosi monta pientä ruokapajaa vähemmän ennen kuin maailma palaa mallilleen epidemian jälkeen. 

Eggspress ja varsinkin Pieni Ruokakauppa on valmistautunut lisäämään kapasiteettiaan. Me pystymme tarvittaessa laittamaan kaksi autoa liikkeelle joka ikinen päivä ja toimittamaan ruokaa suoraan koteihin.

Jos oikein huonoksi tilanne menee, mutta itse saamme pysyä terveenä (ja elossa), laitamme Eggspress-kierrokset hetkeksi kiinni ja teemme kotiinkuljetuksia silläkin ajalla ja kalustolla. Silloin pystymme ottamaan jakelualueeseen mukaan myös uusia kaupunkeja ja alueita.

Me vetoamme nyt teihin: alamme täyttää varastoja ja olemme valmiita palvelemaan. Laittakaa sana liikkeelle. Jokainen pientuottaja saa nyt halutessaan tuotteensa Pienen Ruokakaupan myyntiin. Vinkatkaa tuottajille, kertokaa kavereille ja ennen kaikkea OSTAKAA!

Pyydän syvimmin ja nöyrimmin, todella monella tuottajalla ja suoramyyjällä on nyt todellinen hätä. Muitakin kanavia on kehitteillä ja olemassa, me tarjoamme tätä omaamme nyt ihan kaikkien tuottajien ja kuluttajien käyttöön!

Mikko Välttilä ja muu Eggspressin väki. "

Tästä syystä tämä kirjoitus tuli nyt, koska parempaa ajankohtaa en oikein voisi keksiä.

Toivon, että tällä jutulla saisin meidän lukijoita innostumaan ja menemään ostoksille. Kyselemään Vaahteramäen Eggsressin puolelta, joko toimitus omalle alueelle on mahdollinen, jos sinne ei ole toimitusta.

Pienen Ruokakaupan ostokset viime vuoden puolelta.

Ja huomioithan, että kyseessä ei ole marketti ja siten saattaa ostettavaa olla välillä vähemmän, välillä enemmän eikä yhtä laajalla valikoimalla.
Eikä löydy sitä vessapaperiakaan ;) 

Mutta sitäkin parempaa ruokaa! 

Joskus Täti-ihminenkin sisustaa

****Tämä juttu on tehty yhteistyössä suomalaisen Preeco.fi - verkkokaupan kanssa. Tuotteet saatuja.***          

Tällä tädillä on jo jonkin aikaa olla suunnitelmissa vähän muutella kissojen huonekaluja ja paikkoja. 

Meidän vanha tynnyri on kyllä ihan käyttökuntoinen, mutta erittäin resuisessa kondiksessa.  Liimat irtoilee ja saumat nauraa. Olkkarissa se on aina silmien edessä ja siksi olen sille pohtinut paikkaa makuuhuoneeseen. 

Samalla saisin vihdoinkin makkarin ikkunan alta siirrettyä laudan olkkarin ikkunan alle. 
Kun kerran kämppä on jo ihan kissojen valtakunta niin olkoon sitten vielä vähän lisääkin sitä. Vaikka edelleen tuudittelen ajatuksella, että kunhan meillä ei ole sellaista tavallista plyyzhiztä kiipeilypuuta, kukaan ei tajua tämän olevan kissakoti.

Niinpä meille muutti olohuoneeseen uusi raapismistynnyri. Tässä uudessa pöntössä on vähän enemmän korkeutta ja ympärysmittaa kuin meidän vanhassa, mutta hyvin se mahtuu siihen mihin pitääkin. Tämä täti izverihäpinau. Se on siisti, kissat rapsuttelee sitä ja sisätiloissakin on ollut kuhinaa. Jackpot!

Uusi

Toisena uutuutena meille muutti kulahtaneen ja rikki menneen kissanpedin tilalle uusi lokerollinen penkki. Täti-ihmistä viehätti penkin ryhdikkyys eniten ehkä sen sisällä oleva seepratyyny ja mahdollisuus käyttää sitä lisäistuimena ihan ihmisvieraillekin. 
Penkin sisätiloissa on Mimmi ja Börje ainakin käyneet haistelemassa, mutta vielä en ole ketään saanut kiinni siellä hengailusta tai nukkumisesta. 

Istuinosalta olen pariin otteeseen kyllä löytänyt Nilssonin eli lupaavalta vaikuttaa tämänkin. 

Täti-ihminen on onnellinen, kun kotona on taas jotain uutta silmälle ja uutta kissoille. Mitä vanhemmiksi nämä katit tulee, sitä laiskemmiksi ne käy samalla. Siksi yritän tarjota niille vähän uutta ja jos ihan rehellisiä ollaan: pakopaikkoja Nilssonilta.   


Hinnoiltaan Preeco.fi näyttää olevan ihan kilpailukykyinen kilpailijoihinsa nähden. Kiipeilypuita näyttäisi löytyvän iso määrä. Tynnyreitäkin on paria mallia. Lokerollisen penkin löysin muut-kategorian alta, muuten.

Mimmi on tykännyt muutoksesta niin paljon, että HRH löytyy Makkarista vanhan tynnyrin päältä torkkumasta päivittäin. Se on myöskin innostanut Madamea hurjastelemaan, kattokaa hei nyt ! 

Trapetsitaitelijatar

Linkit  jutussa on laitettu helpottamaan tavaroiden löytämistä Preeco.fi:n sivuilta, enkä saa niistä komikkaa enkä muutakaan hyötyä. 

Tulossa on vielä yksi juttu tämän yhteistyön tiimoilta ja se tuleekin olemaan varsinainen yllätys ja todennäköisesti hulvaton tarina.  

Vanha.

Nähdään sit silloin täällä, näillä sivuilla ;) 

Voi ei, anteeksi !

Täti-ihminen on aloittanut oman talvihorroksen eli nukatelemisen sohvalle vielä varmemmin kuin yleensä. 

Näin kävi taas ja tietysti tässä toissailtana ja heräsin 00.30.
Äkkiä valot pois olkkarista ja sänkyyn : aamulla kiireessä en ollut ehtinyt pedata edes sänkyä - mikä tsägä. Jos uni karkaa silmästä, edessä olisi pitkä ja uneton yö noiden torkkujen takia.
Paiskasin maate ja asettelin jalkoja hyvään asentoon. Osuin kissaan ja pidin pitkän monologin sösössönsössöä ja vuolaan anteeksipyynnön.

Aamulla heräsin ja venyttelin koipiani. Potkaisin taas kissaa.
Se oli samassa kohdassa, eikä reagoinut potkuun mitenkään.

APUA. Pahin kävi mielessä. Paniikki.

Äkkiä valot päälle.

Kuvan kissa ei kuulu asiaan, se kömpi siihen juuri ennen kuvan ottamista.

Täti-ihminen oli  runoillut  ja vuolaasti anteeksi pyydellyt meikkilaatikoltaan. 

Kuin söpöä voi ollakaan!

Viime viikolla oli kansainvälinen lastenpäivä ja 22.11 oli sen kunniaksi ota lapsi töihin-päivä.

Nooh, Täti-ihminenhän oli sitä omaa lastaan siellä töissä nähnyt kymmenen vuoden sisällä aika paljon ja kai se taitaa olla jo aika yli-ikäinenkin jo tohon tempaukseen.

Muiden lapsia sielä kyllä oli ja ne oli vielä oikean ikäisiäkin.
Helmi, ekaluokkalainen sai multa tärkeän tehtävän: värittää mulle tilaustyönä joku kuva, Helmin sai päättää kuvan.

Liian liikkistä ! IHAN liian liikkistä!!

Kiitos Helmi ❤️

Whuhuuuuuuu

Niin että sitä vaan tällä huudellaan, että ollaan me vielä täällä ja kyllä me jossain vaiheessa taas kirjoitellaankin tänne. 

Täti-ihminen kävi matkimaan poikia ja on ollut tässä sairaana jo jokusen tovin. Sitten se kaatui ihan sänkyyn makuulleen viikoksi, mutta antibiooteilla saatiin se yläasentoon ja takaisin toimivaksi tyypiksi. 

Tulemme siis raportoimaan mm. Börjen rakosta, Ellin taidekriitikon urasta jne. 

Erikoiskiitos lähtee rakkaalle Anselmilleni, tuolle ihmeitä tekevälle robotti-imurille. 
Täällä se vaan päivittäin hoiteli kissanhiekat parempiin suihin, kun tämä yksi itsesäälissä soffalla valitteli oloaan. 

Uupumus

Facebook sivun ja Instagrammin seuraajat onkin jo tietoisia, että Börjen kanssa ollaan taas jouduttu pikana lähtemään lääkärin hoitoon. Nyt myös Nisun kanssa. Käytiin tänään Tammiston Evidensian eläinsairaalassa.

Hammashoidot olivat vajaa kuukausi sitten. 
Terveystarkistus kaikilla pari kuukautta sitten. 

Diskleimeri: Rakastan kissojani yli kaiken ja teen niiden eteen mitä vaan. 
 Kissoja ei siis vahingoiteta kotona ja jätetä hoitamatta, koska kissamamma on vähän uupunut.

Koska sitä mä olen, henkisesti uupunut. 

• Mä olen uupunut siihen, että mun kissat ovat olleet niin laajasti kipeitä ja sairastaneet vaikka mitä.
•  Että tiedän kaikki lääkkeet, mistä lääkäri puhuu ja löytyy jo kissojen lääkekaapista.
• Mä olen uupunut tähän huoleen, joka kalvaa sisuksissa kun näen kissan käytöksessä vähänkin jotain poikkeavaa.
• Mä olen uupunut siihen, että mä kuormitan työyhteisöni näillä eläinlääkärikäynneillä, olemalla poissa miehityksestä. Vaikka muo tsempataan ja tiedän, ettei kukaan niin ajattele, paitsi minä. 
• Mä olen niin uupunut jatkuvaan menetyksen pelkoon, kun joku näistä sairastuu.
• Mä olen niin uupunut tähän jatkuvaan rahanmenoon, kun summat on aina tähtitieteellisiä ja joudun hakemaan lisää velkaa parin vuoden välein kissojen hoitoihin.
• Mä olen uupunut tähän jatkuvaan stressitilaan, joka nousee eksponentiaalisesti kissojen terveydentilan mukaan.
• Mä olen niin uupunut siihen, jos Felinassa ei ole mahdollisuutta ottaa meitä vastaan, joudun menemään muualle ja kertomaan kissan sairasteluhistorian. Lääkkeineen. Enkä pääse kissatohtorille. 
• Mä olen niin uupunut, että viimeiset kaksi vuotta mun elämäni on aikataulutettu kissojen Nilssonin lääkkeiden mukaan eikä sen mukaan mitä tahtoisin tehdä. Olen joutunut jättämään monta kivaa menoa väliin.

Mun kissat on ihania. Mun kissat luottaa muhun ja niitä on helppo tutkia. Mun kissat ei kynsi tai pure, ketään. Ne on täynnä rakkautta, ne on nättejä ja ihania persoonia. Ne rakastaa ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. 

Mun kissat ansaitsee parasta maailmassa ja siksi mä lopulta jaksan venyä taas vähän lisää.

En velollisuudesta vaan rakkaudesta.  

Vaikka välillä onkin kovin raskasta.

Triola on nyt jäähyllä hetken

Nyt on sellainen juttu, että arjen pyörityksen keskellä ei yksinkertaisesti löydy aikaa bloggaamiselle. 

Niinpä me tehdään tietoinen valinta: stressiä on pakko loiventaa jotenkin ja ainoa missä se onnistuu on täällä, meillä Triolan blogissa. 

Me olemme siis jokusen ajan tauolla. 
Onko se pitkä tauko, ei tiijä. 
Onko se lyhyt tauko, no ei tiijä sitäkään.

Mitä ? Me paussilla ? Onneksi on tää Catflix mitä möllöttää sen aikaa ! 

Sen tiijän tosin, että takaisin tullaan. Todellakin.

Ps. Blogin fb-sivuilla tulee olemaan vaihtelevasti aktiviteettiä, kuten instassakin. 
Jos tulee ikävä, sinne sit meitä katselemaan. 

Kaikkien maailman kissojen kunniaksi !

Kesälomalla täti-ihminen sai idean. 
Sitten täti-ihminen alkoi tekemään taustatutkimusta.
Se oikea löytyi ja äkkiä tekemään varausta.
8.11.2018 löytyi ensimmäinen aika ja se oli tänään.

...kuvailin penkkiä pitääkseni mielen poissa kivusta ;) 

Día De Los Muertos, Day of the Dead, Kuolleiden Päivä. 

Valitsin tatuointiartistikseni Millan, La Muerte Ink'istä. Ihanan naiselliset, leikkisät ja kauniit työt ihastutti niin, että laitoin hänelle muutaman kuvan referaatiksi ja niiden hengessä Milla suunnitteli täti-ihmiselle kuvat. Lopulliseen työhön lisättiin vielä vähän blingiä ja elävyyttä kissojen ympärille.

Vain muo varten suunniteltu.

Aikaa meni kolmisen tuntia, joista tuskaisia minuutteja oli paljon. Siis tosi paljon. Ja mä kun luulin pohkeiden olevan helppo alue. Ei ole, kuulin muidenkin paikalla olijoiden sotatarinoita heidän omista tuskaisista kokemuksista. Yhdellä artistilla oli tuskat olleet alusta loppuun, kaikki 6 tuntia. 
Pääsin niiiiiiiin paljon vähemmällä ! 

Potkien värierot johtuu valoista, jolla tatuoitava kohde valaistiin. En ole siis lotrannut itsestäänruskettavaa vaan toiseen jalkaan.

Näillä kuvilla astuin viimeinkin ulos salakissatätikaapista. 
Kuvilla tahdon myös kunnioittaa kaikkia edesmenneitä kissoja, varsinkin niitä kodittomia. (Heistähän tuo idean sugar skull-kuvaan lähtikin.)
Ja tietenkin näillä kuvilla kunnioitetaan mun omaa laumaa, sitä mulle parasta ja rakkainta.

Ps. Jo vaan tuntuu, että jotain on tuolla pohkeissa puuhasteltu tänään eikä se ole suinkaan liikuntaa :D

© Tatuoinnin suunnittelu ja toteutus, Milla Sipola/ La Muerte Ink 

Kissat kuuluu kotiin, ei luontoon!

Tunnustan tässä ensin jotain. 
Tämä juttu oli alkujaan raivotekstiä täynnä. 

Facebook on tänä vuonna ollut niin täynnä mm. kissanraatojen kuvia, joissa yritetään löytää niiden omistajia. Karanneita, kadonneita ja ei kenenkään kaipaamia.

Kesällä vielä kykenin hillitsemään itseni ja kaiketi puin ajatuksiani rakentavasti.

Nyt en enää jaksa. 

Hienotunteisuus menee nyt hetkeksi kaappiin ja täältä tulee täydeltä laidalta, koska edelleen niitä raatoja on päivittäin nähtävillä. On loukkaantuneita kissoja ilman siruja. On selkeästi hyvinvoivia, leikkaamattomia kissoja maha täynnä pentuja,  kesäkissoja yrittämässä vieraiden ihmisten koteihin peloissaan, nälissään ja kylmissään. 

Ja koska tämä tarina mennä viikolla Facebookin Tampere-sivuilla:

" Yleensä mulla ei oo tapana puuttua muitten asioihin mut nyt on ihan pakko. Pyörilin äsken Kaukajärveltä Linnainmaalle ja puolessa välissä matkaa kuului metsiköstä ääniä, joista tuli mieleen et kettu on saanut kissan saaliikseen ja tappaa sitä. Olin jatkamassa matkaa eteenpäin kunnes pusikosta juoksi kaksi noin 10-13v poikaa jotka roikotti elävää kissaa hännästä ja heilutteli puolelta toiselle. Kissa huusi ku tapettava. Menin paniikkiin ja aloin huutaa näille pojille et laskekaa se nyt alas ja et mitä oikein teette. Pojat heitti kissan komeessa kaaressa puskaan ja sano mulle ”vitun läski haista oikeesti paska” ja jatko matkaa takas kaukajärvelle päin. Annoin poikien mennä ja lähin ettiin kissaa pusikosta, mutta en löytänyt. Jos just sun enkelis on sattunut näillä seuduilla liikkuun tähän aikaan päivästä ni voisit vähän jututtaa ja kysellä et mitä on tullu puuhailtua. Kotona kannattaa myös kerrata miten eläimiä kohdellaan ja mitä siitä seuraa kun niitä kohdellaan väärin. Sosiaalisia taitoja kannattaa myös opettaa ja laajentaa lapsen sanavarastoo aikuisempaan suuntaan. Kissa oli väritykseltään harmaa valkoinen ja sai varmasti vammoja hännän/selän nikamiin, jos oma kissa tulee kotiin vajaakuntoisena ni lähtekää käyttämään lääkärissä koska vammoista saattaa seurata hidas ja tuskallinen kuolema. Saa jakaa. " 

KISSA EI KUULU SUOMEN LUONTOON!

KISSA EI PÄRJÄÄ SUOMEN LUONNOSSA!

• Kissa on lemmikkieläin. PISTE.
• Se, että kissa on itsenäisempi kuin koira ei tee siitä erakkoa ja kissan kanssa voi puuhastella vaikka mitä.
• Suomen talvi on kodittomalle ihmisellekin paha paikka niin vielä pahempi se on kissalle.
• Kissa ei tunne liikennesääntöjä ja häviää AINA autolle.
• Kissa on myös saaliseläin ja sillä on luonnossa vihollisia.
• Vapaana liikkuvat kissat aiheuttavat ongelmia naapureillesi tekemällä tarpeensa heidän pihaan ja uhittelemalla naapurin kissoille. 
• Luonnossa kissa näkee nälkää, joutuu tappeluihin ja palelee. Yrittää pysyä hengissä, kiitos jonkun välinpitämättömän  ihmispaskan.

Pidä se kissasi siis sisällä. PISTE.

Vain laiskan omistajan kissoilla on tylsä elämä sisätiloissa.

Jos ei huvita tarjota kissalleen virikkeitä niin tottakai se keksii kepposia ajankuluksi. 

Niinkuin minä Nisun kanssa. En mä sitä silti ulos tyrkkää elämään sitä todellista ja parasta kissan elämää.

TODELLINEN JA PARAS KISSANELÄMÄ = ELOSSA OLEVAN, RAKASTETUN KISSAN ARKI!

Jos sitten tahtoo ottaa riskin ja antaa sen kissansa ulkoilla vapaana niin turha sitten on itkua tuhertaa, jos kissalle jotain käy. Olisit vaikka rakentanut aitauksen. Tai valjastellut.

Sitä saa mitä tilaa.

Ja kesäkissan ottajat pitäisi etsiä ja ottaa niiden kotiavaimet talveksi pois. Työntää metsään vuodeksi ja katsellaan sitten, kuinka aitoa se elämä siellä oli.

Enkä muuten pahoittele kenellekään näitä sanoja, pahoittelen niitä kuolleita, kärsiviä kissoja.

Disclaimer: Sori te kaverit, joiden kissat liikkuu vapaasti ulkona. Te kyllä tiedätte mun mielipiteen asiasta nyt kyllä muutenkin ja tiedostatte ne riskit mitä otatte. 
Tämä purkaus ei siis ole kohdistettu teille vaan niille muille.  

Instagrammausta ja sekalaista jutustelua Suomen yleisen terveydenhuollon tilanteesta

Nyt ollaan tilanteessa, että blogikirjoitusten varastot on käytetty eikä yhden yhtä draftia ole valmiina. 

Siksipä tässä nyt sitten coolisti sovellan ja teeskentelen, että tämäkin juttu on odotellut vuoroaan jo pitkään, pitkään.

Jos kuulutte työteveydenhuollon piiriin, onnea. Jos ette, olen pahoillani.
Olemme kissojen Grannyn eli mun äipän kanssa saaneet tuta, että apua et välttämättä saa vaikka pyydät.

Mutsilla on ollut mystisiä ja erittäin kovia tuskia keskivartalon alueella nyt kaksi viikkoa. Viime viikon perjantaina apua yritettiin saada Haartmannin päivystyksestä, josta äiti laitettiin ulos ilman verikokeita tai rötgeniä 4 tunnin odottelun jälkeen. Käteen lyötiin vain reseptit Panacodille ja Sirdaludille 2 mg. 

Maanantaina tuskat olivat taas jo asteen kovemmat. Nuori aikuinen yritti saada ambulanssia. Ei saatu. Hätäkeskushenkilö (mies) osasi vähätellä, uhitella ja kertoa, että tuolla on oikeasti sairaita ihmisiä, joita heidän pitää auttaa. 

Niinpä täti-ihminen soitteli pomolleen samaisena aamuna klo 07 ja pyysi lomapäivää. Lähdin hakemaan äitiä aamuruuhkassa ja kuskiksi Terveyskeskukseen Kalasatamaan. Sielä on uusi, ehta terveys- ja hyvinvointikeskus, jonne ei kauhean kätevästi pääse sieltä, missä äiti asuu. Sote-hommia, katsokaas. Sijoitetaan keskus jonnekin, lopetetaan monta terveyskeskusta ihmisten lähistöiltä ja pakotetaan ne matkaamaan sairaana pitkiä matkoja lääkärille.

Se mikä on ehkä koko keskuksessa huvittavinta: siellä ei ole röntgeniä. Se sijaitsee Helsingin keskustassa, Elielinaukiolla.  Maalaisjärki ei tähän taivu: jos rakennettaan helvatan kalliilla uusi terveysasema palvelemaan tuhansia ihmisiä  niin mikä aivopieru tämä on? Ei laiteta röntgenosastoa ? Eikö se olisi aika tähdellinen tutkimusmuoto terveydenhuollossa? 

Nyt sentään otettiin verikokeet. Sisäelimet näyttävät olevan arvojen perusteella kunnossa. Vieläkään tosin ei saatu lähetettä sairaalaan tai sinne Elielinaukiolle vaikka äiti oli selvästi todella tuskainen. Täti-ihmisen pyynnöstä tutkittiin, voidaanko äitille antaa lihasrelaksanttia ja kipulääkettä piikillä. Sai. Ne auttoivat vähän, mutta ei niin kuten odotettiin.

Tuon maanantain jälkeen äiti on joutunut uudemman kerran taas menemään Kalasatamaan. Sen kertainen lääkäri vihdoin laittoi lähetteen röntgeniin. 

Kuvauksen tulos saadaan viikon kuluttua.

Kahdessa viikossa ei ole vieläkään selvillä muuta kuin että sisäelimet näyttää olevan ok ja mutsi on perusterve ja todella notkea.