Päivän asu

Silloin, kun triola oli vielä duola niin meillä käytettiin pentuvaljaita.

Minimatzo esittelee tässä kissanpennun innolla klassisen mustaa mallia, leikkisyyttä komboon on valittu flexin nauhan väristä ;)

Matzo on siis oikeasti tykännyt ulkoilusta noin 4 kuukauden iässä. Tässä todistusaineistoa.

Eikä muuten ensimmäisen kuvan puu jäänyt vaan halauksen kohteeksi. 

Se valloitettiin !

Päivän asu

Täti-ihminenhän on ihan tolkuton Vänttisten valjas-fani niiden laadun, kotimaisen käsityön ja ulkonäön takia.  Kevätkausi mielessä tilasin Arja's Art:sta uudet valjaat jo talvella. Vähänkö on ollut vaikeata pitää niitä salassa kaikki pari kuukautta, aika on tuntunut ainakin jotain sadalta vuodelta !

Mutta nyt on korkattu, mentiin Nisun kanssa tekemään vähän muotikuvauksia  ulos.

Tukka vähän sotkussa, kun asfaltilla piti kieriä.

Meillä ei ollut ihan kauhean kivaa, vaikka Nisurin hinku päästä valoittamaan maailmaa oli tosi kova.

Kunkku kadottanut häntänsä.

Makoilu oli ihan jeeees.

Ulkoilu päätyi episodiin, missä Nisukka sai sätkyn ohi kävelevän miehen takia. Tyyppi heitti elämänsä roolin rimpuilevana käärmekissana (Nilsson siis, ei se setä) ja lopulta sai nykäistyä flexin pois täti-ihmisen kädestä. Siinä me sitten sitten juostiin peräkkäin kotia kohti, toinen tosi kovaa, toinen ei. Paniikkissa molemmat.

Selvisipä samalla pari asiaa:

• Käärmekissa ei pääse pois Vänttisistä, vaikka parhaansa yritti. Ne on todella turvalliset.

• Flexistä pitää pitää kunnolla kiinni, eikä vaan roikotella coolisti sitä parissa sormessa. Kissa on todella vahva kun se joutuu paniikiin ja tuhottoman nopeankin. Yksi kova nykäisy ja kissalle saa sanoa baibai.

• Kissan kanssa jos lähtee juoksukisaan, tulee häviämään.

• Nisuri tietää missä me asutaan. Se lähti salaman oikeaan suuntaan, tsekkasi ensimmäisen rapun joka oli  tutun näköinen vaan väärän hajuinen. Siitä se sitten laukkasi oman rapun oven eteen ja alkoi vaatimaan naukumalla sisäänpääsyä. HELPOTUS!

  Koskaan aikaisemmin ei kaveri ole sisään tahtonut samalla vauhdilla, eikä myöskään määrännyt muo avaamaan ovet nopeammin. Oven takainen maailma on nyt tahraantunut ja sen tapahtumia tulee seurata ikkunasta käsin, turvallisesti sisätiloissa.

MITÄ ? Ulos? No ei TOD !

Kokemuksesta viisaantuneena tiedän nyt mitä tehdä ja mitä ei seuraavalla kerralla. Jos sellainen nyt tulee.

Päivän asu

Messujen traagisen kohtalon takia (se toppapuku olikin koiralle nimetty), Tassulinnan ihanat kaverit syöksyi apuun ja meille saapui tänään postissa kirje.

Sisällä oli ensinnäkin Pepsin ja Maxin terkut. Kuten kuvasta näkyy, niiden lukemista ei jaksettu odottaa koko päivä vaan ne on luettu ihan omatoimesti ennen täti-ihmisen kotiutumista.

Ja nyt meillä on nyt sitten oikea bääädääs-rotsi Nisulle! 

Mustaa fleecee ja punaisia pääkalloja, rocroc!  Nyt Nisulla on lämmin ulkona ja se on meidän huudien viilein leijona!

Kotona pidetyissä kenraaliharjoituksissa askel oli välillä vielä vähän korkea ja kuten kuvasta näkee ei Böö ollut ehtinyt vielä  lukea terkkuja vielä ihan loppuun asti. Vaan nyt on kirje luettu loppuun, rotsi pesty ja huomenna me lähetään Nisun kanssa vähän dallaileen  mestoille.

Me tiedetään, Nisun tyylitaju on pettämätön.  Isot kiitokset siis Tassulinnaan, nyt ei kunkku palele :)

Viilee Heebo

Niin se vaan on, että viileet heebot vaihtelee kledjuja fiiliksen mukaan.

Kenellä on päällä, joitain punaista (krokopintaiset, hei!! ), jotain punaista....?

Punaisilla henkseleillä ollaan edetty jo yli tunnin lenkkeihin, joista lenkkeily vie 10 minuuttia ja loput ajasta seisoskellaan puskissa. Tänään on haisteltu yhtä ruohonkortta varmaan jotain 15 minuuttia ja hypätty kerran  puunoksalle.

Puiston paras seinä!

Mutta koska me ollaan cityjengiä niin ihan lempipaikka on yhden talon betoniseinä. Siinä on kissalle jätetty grafiittia haisteltavaksi ja ohimennen siihen voi vetäistä suupielellä ihan oman tagin.

Viilee Heebo huudeilla

 Sisustusintoon ulkoilu on vaikuttanut semisti positiivisesti ja tuntuu siltä, että kavereiden kiusaaminen on vähentynyt.
Toisaalta, uutena harrastuksena on nyt sitten tullut musiikki eli välioven edessä pitää laulella ja räpätä pitkiä pätkiä. Varsin kovaäänisesti.

Loppuun vielä pieni elokuva meidän meinigistä. Word.

Päivän asu

Tänään puettiin päälle ajan hengen mukaan eläinkuosiset releet. Nehän on edelleen kovaa huutoa maailmalla ja antaa kantajalleen reilusti katu-uskottavuutta.

Dress to impress!

Aloitimme nimittäin uuden harrastuksen tänään, ulkoilun. Nyt sitä voikin jo sanoa harrastukseksi, koska entinen ulkoelämää pelkäävä pikkuRotta on kasvanut rohkelikoksi ja ulkona viihdyttiin puolisen tuntia. Ensimmäisen kerran ja monen vuoden jälkeen ;)

Jännäpörhö

Jännää oli, juttua riitti, flexin naru kuoli ainakin kolme kertaa suuren metsästäjän toimesta ja yksi puukin koeajettiin pikaisesti.

Hoplaa!

Ja miksiköhän me sitten yritetetään tätä uutta harrastusta? No siksi, että saataisiin ton Kunkun energiatasot vähän alemmiksi täällä sisätiloissa. Sillä on nykyään sen verran raisut leikit, ettei kukaan tahdo sen kanssa riehua ja sitten alkaa se Ellin huudattaminen...