Näytetään tekstit, joissa on tunniste rescue. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rescue. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. elokuuta 2017

Pikkumustat vol 2

IIIIK. ÄÄÄÄÄK. APUA!




Kyllä on mustien kissojen kuvaaminen hankalaa. Onhan mulla Mimmi, joten tiesin mutta silti.  Mutta asiaan!

Poikkeuksellisesti nämä kolme ovat saaneet omat kodit jo nyt, mutta tämä on varsin harvinaista. Mustien kissojen kirouksena on edelleen 1400-luvulla alkaneet noitavainot ja sitä myöten siinnyt taikausko. Mutta vastahan tässä ollaan vuodessa 2017.  Tai siis noin itse asian mietin, tiedä sitten olenko oikeassa tottakai olen, en ole koskaan väärässä. Oli niin tai näin, mustat kissat ovat viattomia uhreja typerien ihmiset päähänpinttymien takia. Prkle.




Nämä kolme on ihania. Niin kamalan ihania. Ja niin ihanaa, että niille on löytyneet uudet omat kodit. Muutot on edessä ensi viikonloppuna. Ikävä kyllä noita tulee, ihan kamala ikävä.

Katsokaa nyt:



Sydänsydänsydän!

Terkkuja muuten näiltäkin kavereilta!

Leevi

Kasper

Hessu

tiistai 8. elokuuta 2017

Kansaivälisen kissojen päivän kunniaksi : Tolkkisten kissatalo

Jos oma kissa karkaisi, sitä toivoisi sormet ja varpaat ristissä, että joku olisi sen toimittanut lähimpään eläinsujelukeskukseen. Huoli olisi infernaalinen. Laittaisin ilmoituksen karkureihin, Facebookin erinäisiin kissaryhmiin ja soittelisin löytötaloihin. En nukkuisi ennen kuin kissa on kotona.


Porvoon ja Sipoon alueella tämä paikka olisi Tolkkisten kissatalo.

Karri

Porvoonseudun eläinsuojeluyhdistys (PSEY) ry. on perustettu helmikuussa 1993. Vuodesta 1994 se on toiminut nykyisessä paikassaan, Massatie 1:sessä. Kissatalo on viihtyisä, persoonallinen, puhdas ja tuhottoman viihtyisä. Joissain paikoissa on vaan jotenkin tosi hyvä henki, tiijätkste? Täällä on.

Viiru

Homma pyörii vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. Nostan kuvan pipoa heille kaikille, työ on raskasta. Henkisesti ja ihan varmasti myös fyysisestikin.

..koska omat on pitänyt pipoa makuualustanaan...
Talossa on kerran viikossa käyvälle eläinlääkärille oma tutkimushuone ja kodittomilla kissoilla on omat kämpät (16 karanteenihuonetta)  missä saavat asua ja vahvistua koitoksistaan. Ja tällä hetkellä 57 kissaa.



Tolkkisten ehkä kuuluisin entinen asukki on Naukulan edesmennyt Helmi Orvokki, täältä meidän kissablogistaniasta.

Vaan olisko tässä sitten seuraava kissatalon kuuluisuus?

Sasu, josta tuli Miki
Sasu löytyi Porvoon kupeesta ja toimitettiin Tolkkisiin. Ihana, rauhallinen musta pantteri. Ja tässä päästääkin takaisin tuohon tämän jutun alustukseen. Kai sitä ihminen yrittää löytää oman kadonneen kissansa? Ei kaikki yritä. Kukaan ei kysellyt Sasun perään, vaikka kissan tiedot oli kissatalon sivuilla ja facebookissa. Kukaan ei Sasua kaivannut.

Paitsi yksi. Minäkö keski-ikäinen?-blogin Tiia oli ihastunut Sasuun jo aiemmin ja vietti Sasun kanssa yhteistä aikaa sillä välin, kun me muut kissatädit pyörittiin katselemassa muita kissoja. Tiia perheineen teki Sasusta alustavan varauksen ja sitten alkoi jännittäminen siitä kyseleekö kukaan kissan perään, lainmukainen 15 päivän aika oli käymässä loppuun.

Miki, omassa kodissa.

Viime sunnuntaina Sasusta tuli Miki. Hän muutti uuteen, omaan kotiin  pappakissan Oskun ja koiran, Samun seuraksi. Erittäin toivottuna perheenjäsenenä.



Ja juurikin nämä adoptiotarinat kannustavat vapaaehtoisia työntekijöitä jaksamaan kaiken sen epätoivon keskellä. Koska sitähän se on.



Kissoja löytyy kuoleman kielissä, laihoina ja verisinä. Kissoja jotka selkeästi ovat tottuneet ihmisen kanssa olemaan, mutta ei enää kelpaakaan ihmiselle. Syystä tai toisesta. Kissa on tavara, jonka henki ei paljoa maksa. Uusia saa ilmaiseksi vanhan tilalle.



Se vaan ei ole oikein.  Ei vaan ole.

Menovinkki! (Jos omistat aikakoneen...)

Kissa on todellakin päivänsä ansainnut, vaikka mehän se kyllä tiedetäänkin. Vielä kun saataisiin ne muut tajuamaan, että kissan elämä on arvokas siinä missä  vaikka koirankin.

Uupunut seuramies
Auttakaa ihmiset kissataloja ja muita eläinsuojeluyhdistyksiä. Kissojen takia.


tiistai 25. lokakuuta 2016

Sinne män !

Yhdessä saimme kerättyä  Zooplussan linkin kautta shoppailemalla ensimmäisen summan, joka tupsahti tililleni äskettäin.

Sinne läx!
Me siis saatiin summa kokoon, kiitos kaikille teille tuota mun  Zooplussan-linkkiä käyttäneille. --->

Homma jatkuu, seuraavaa 50 € odotellessa. Muistakaa siis käyttää tota mun linkkiä ostoksien tekoon niin summa kasvaa ja se taas lähtee jollekin eläinsuojeluyhdistykselle !

Ilmoitelkaa mulle eri yhdistyksiä, voitaisiin tehdä äänestys kenelle seuraava raha menee!

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Pirkanmaan Pesu etsii sijaiskoteja kissoille - pystytkö auttamaan ?

Se on taas se aika vuodesta, kun kodittomia kissoja sataa ovista ja ikkunoista!


Annetaan Pirkanmaan Pesun itse kertoa  (kopioitu suoraan pesun sivuilta facebookista) :

Jo joutui armas aika... ja kissa jos toinenkin. 

Maalaiskissalaumat työllistävät väkeä ympäri Suomen eniten juurikin kesällä ja syksyllä. Tänäkin vuonna avuntarvitsijoita Pirkanmaalla on kymmenittäin useammassa laumassa. Yhdessä laumassa on usein vähintään 20 kissaa, usein kuitenkin 30–50. Jos kissalaumaa ei uudelleensijoiteta ja jäljellejääviä leikkauteta, lauma tuplaa kokonsa seuraavaan vuoteen mennessä. Kissa kun lisääntyy jopa kolmesta neljään kertaan vuodessa olosuhteiden ollessa otolliset.



PESU ry pyrkii auttamaan mahdollisimman monta näistä epäonnekkaista, ettei niistä tulisi syksyllä kesäkissoja. Tänä vuonna kissoja on tullut jo lähes sata, ja tahti kiihtyy mitä pidemmälle vuotta mennään. Meillä kuitenkin on rajalliset resurssit: emme voi auttaa kuin niitä, joille meillä on tilapäiskotipaikka. Kaikki PESU:n kodittomat eläimet majoittuvat vapaaehtoisten luona yhdistysten tilapäiskodeissa. Tilapäiskotipaikoista on siis jatkuva pula.


Ilmoittaudu sähköpostitse osoitteeseen tilapaiskodit@pesu.org. Jokainen tilapäiskodiksi haluava haastatellaan ja perehdytetään toimintaan mukaan.


PS. Maalaiskissojen auttaminen syö myös rahaa! Sitä kuluu eläinlääkärikustannuksiin, ruokaan, hiekkoihin ja loukutuspaikoille ajettuihin kilometreihin. Lue lisää kampanjasta ja lahjoita maalaiskissoille: http://pesu.org/index.php/ajankohtaista9/maalaiskissojen-auttaminen


Kuva Pesun sivuilta.


Laitetaan yhdessä sana kiertämään, jooko?

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pentu !

Meillä kävi tänään vieraita ja nyt varoitan tulevasta sisällöstä. Jatkakaa omalla vastuulla!
Hetkonen.....?! 
Kuka yllättyi, että Nisu oli taas ensimmäisenä ihmettelemässä?

Nämä kaksi salapoliisia ei hokannut  mitään hämärää koska täti-ihmisen kummitytön tossuja piti fiilistellä.
Saanko esitellä: Bruce.
Bruce on toimitettu turvaan huonoista olosta, Raipen ja Pöpön uudeksi kaveriksi.  Ikää pennulla on jokusia viikkoja ja se on niin söpö ettei tottakaan !  Eläinlääkäri on tiistaina jolloin selvinnee tyypin ikä ja ehkäpä se sukupuolikin. Täti-ihminen teki alustavan tutkimuksen ja epäilee, että tyttö se on.

Kivipiira käsittelyssä.
Kahvipöytään laitetiin kivipiiraa. Hyvää. Ja sitten possun ♥:tä. Ihan ehdoton ykkönen. Ihmiset jäivät ilman, en tosin usko että olivat pahoillaan.
Lopulta täällä nuuskuteltu kaikkien kanssa, tosi meni tovi ennen kuin meidän hönöt edes tajusi mitään. Börjen toki piti vähän matzoilla kirsu tulipunaisena, pentu oli niin jännä.

Bruce. The Boss. 
PiikuBruce oli tarkan valvonnan alla koko ajan (98% täti-ihmisen sylissä) ja liian tungetteluyritykset estettiin. Ei sillä, etteikö pikkujellona olisi osannut itseään puolustaa. Kuten kuvasta näkyy.  Ja kuului. Minikissa murisi siihen malliin, että meidän jengi oli ihan ihmeissään.

Iltapäiväkahvin jälkeen tutkittiin vähän veskiä. Mutta vain tutkittiin.
Nyt sitten minikissa aloittelee uutta elämää kahden isomman ammattikissan kanssa. Olisi se saanut jäädä tänne meillekin, 4 ammattikissan opetukseen. Mutta ehkä ihan hyvä, että veivät mukanaan ;)

IIIIIIIIIIKKKKKKKKK ! 




tiistai 13. lokakuuta 2015

Kissablogimme tarina

Saimme tämän haasteen Pepsiltä ja Maxilta ja Naukulan Perheeltä, kiitos !


Vuonna 2012 mullistui täti-ihmisen elämä. Lapsuudessa puhjennut kissa-allergia oli ottanut hatkat ja kotiin alkoi ilmestymään kissa toisensa jälkeen. Samalla vapautui vuosikymmenien tukahdutettu rakkaus kissoja kohtaan ja facebook alkoi täyttymään kissojen kuvista ja tekemisistä.

FB:stä kopsattuja kuvia. Kissat sitä ja kissat tätä. Kissakissakissa.Kissa.
8.7.2011 kirjauduin kissamaailman forumille nimellä Fisun kisut. Olin aiemminkin ahminut sivuilta tietoja kissahommista, omat tiedothan oli siis jämähtänyt jonnekin 1900-luvulle. Tarkoituksena oli vain kysellä jeesiä ongelmien kanssa, mutta jotenkin mieltä alkoi kutkuttaa meidän lauman esitteleminen ja ensimmäinen kirjoituksen sinne kirjoitin 22.7. Tämä päätös rauhoitti jokin_verran facebookin sivua, mutta vain vähän.

Kissamaailman forumilla viihdyin kokonaisuudessaan noin 1 1/2 vuotta, mutta kuvien lataaminen sinne oli  hankalaa. Sukulaiset ja kaverit piti edelleen informoida kissauutisten tiimoilta fb:n kautta, kun eihän ne kissamaailmaa lukeneet. Pikkuhiljaa blogi alkoi tuntumaan oikeammalta vaihtoehdolta. Aika lailla tasan vuosi meni kissamaailman ensimmäisestä esittelystämme, kun blogin ensimmäinen kirjoitus näki päivänvalon. Päätös myöskin muutti elämäni kulun. Se oli hyppy pimeään, yhtään kissablogia en ollut lukenut ennen tätä ensimmäistä omaa postaustasta, enkä osannut odottaa siltä oikein mitään .

Se on saanut suuremman suosion kuin koskaan osasin odottaa. Tekstiviestien tappama kirjoitustaito on palaamassa hissukseen eloon, kameran kanssa osaan jo vähän katsella miten kannattaa mitäkin kuvata ja helpot kuvanmuokkausohjelmat on käytössä eli vanhoja taitoja on saatu elvytettyä ja uusia opittua. Blogista tuli "vakavasti" otettava harrastus ja sen tiimoilta on saanut uusia tuttuja  ja monia uusia kokemuksia. Blogi on kuin kissa numero 5 : vaativa, rakas ja antaa elämääni tosi paljon  sisältöä. Onneksi tästä katista ei tule gaggeleita siivottavaksi !
Lisä fb:tä. Päläpäläkissakissapäläpäläkissa.Kissapäläpäläkisakissakissa.
Päätös oli oikea. Omat sivut fb:ssä vapautuivat omille jutuille ja ajan myötä sinne ilmaantui omat sivut Triolalle. Blogi on kissojen valtakunta ja täti-ihminen saa vapaasti höpöttää niistä sydämensä kyllyydestä. Ja kyllä se höpöttääkin ! 


Meiltä haaste lähtee Amerikanbuldoggi Nerolle,  Lukukoira Sylville  ja Kissakolmioon.

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen). 
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. 
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen. 
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. 
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.













sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Triolan täti tutkii * lahjoituksia Rekku Rescuelle*

Kun tämän vuoden Triolan synttärilahjan voittaja Arja toivoi, että paketti lähtisi kodittomille kisuille, aloitin tutkivan journalistin urani.  Päätin selvittää, kuinka tavara- ja ruokalahjoituksia saa toimittettua eteenpäin Rekku Rescuelle. Homma vähän venähti, mutta sainpa samaan kyytiin  Naukulan perheen lahjoittamat PrimaCatin ruuat.

Herra Triolat tarkistushommissa.  
Mutta nyt asiaan.  Kaikista helpoiten pääsee pääkaupunkiseudulla,  kun toimittaa lahjoituksensa johonkin seuraavista paikoista:

Megaeläin Itäkeskus
Itäkatu 7
00930 Helsinki
Musti ja Mirri Helsinki Puotinharju
Kastelholmantie 2
00900 HELSINKI
Musti ja Mirri Espoo Suomenoja
Portti 1-5
02270 Espoo
Eläintarvikeliike Kuonomäki
Kuonomäentie 1
01800 Klaukkala
Minieläin Kannelmäki
Klaneettitie 13
00420 Helsinki

Meidän lähin toimipiste: Minieläin. Eläintarvikekauppa, joka ansaitsee oman juttunsa.
Isompien erien kanssa voi ottaa yhteyttä Rekkujen tuote- ja tavaralahjoitusvastaaviin ja heihin ottaa muutenkin yhteyttä apua saadaakseen:

Pääkaupunkiseutu: sofia(at)rekkurescue.com

Pori : heidi(at)rekkurescue.com

Sastamala, Kankaanpää, Lavia, Pomarkku: mirkku(at)rekkurescue.com

Turkun ja Salon seutu: annevahalahti(at)hotmail.com

Täältä löytyy yhteishenkilöiden puhelinnumerotkin ja tilinumeroita lahjoituskohteisiin, jos vaikka kukkarossa painaa kamalan paljon kahisevaa ;) Löytyy sieltä kaikki muutkin tiedot mitä tähän laitoin,
tämän tutkivan journalistin aikataulutus tämän jutun kanssa meni vähän huti...


Siellä se. Kun tilaa näytti jäävän noin runsaasti, piti ostaa siihen täytteeksi vielä hyllystä pennuille ruokatölkkejä täyttämään tuota tyhjä tilaa.
Lisäksi kannattaa seurailla Rekkujen sivuja mm. mahdollisten keräystempausten vuoksi. Jos hyvin sattuu, voi heittää kauppareisulla vaikka pussillisen kissanhiekkaa tai muutaman ruokatölkin keräykseen.

Ne pienet purot ja silleen. Kukin voi auttaa omien rahkeiden mukaan, eikä pientäkään apua ylenkatsota.

Ja sitten kannattaa katsella täältä, jos on miettimässä uutta kissakaveria kotiin.
Täti-ihmisellä on sinne nykyään oma-asettama porttikielto. Suhteellisen selkeistä syistä.


lauantai 3. lokakuuta 2015

Syvähaastattelussa Elli Karamelli

Blogin synttäriarvonnassa arvottiin tavarapalkinnon lisäksi Triolasta kissa, jolta lupasimme aineistoa mitä täällä ei koskaan vielä ole nähty. Voittajaksi tuli Elli ja vaikka meillä on haastatteluja ollutkin niin koskaan se ei ole ollut syvähaastattelu.
Pidemmittä puheitta, saanko esitellä : Elli Karamelli!
   

Esittele itsesi: Olen Elli, noin 4 ja 1/2 vuotias sininen kissanainen Helsingistä. Perheeseeni kuuluu lisäkseni 3 kissajäsentä, pari ihmistä ja meidän Granny, joka on meidän paras hoitaja ikinä. Mä olen tosi rakastava ja pusken tosi paljon. Oma aika on mulle tosi tärkeätä, tykkään olla itsekseni tosi paljon.

Mistä tulet: Niin, siitähän ei ole 100 % varmuutta, olen nimittäin löytökissa. Huhu kertoo, että biologiset sisarukseni ja mut löydettiin Vihdistä.

Kerro lapsuudestasi: Mulla on tosissaan kaksi biologista sisarusta. Alkujaan mun nimi oli Moa, mutta se vaihtui samalla kun muutin mun loppuelämäni kotiin. Olen siis adoptoitu. Me asuttiin ensimmäiset viikot aina tonne 12 viikkoiseksi asti kotihoidossa. Äitiä meillä ei ollut ja isästäkään ei tiedetä mitään. Onneksi meillä oli tosi hyvä kotihoitaja, se sai meistä kasvatettua ammattikissat ja meidät kaikki kolme adoptoitiin hyviin koteihin.

Perhe, mitä se merkitsee sinulle: Varmaan ihan samaa kuin muillekin eli turvaa, yhdessäoloa, riitaa ja rakkautta. Me kuulutaan toisillemme.

Kenen kanssa olet läheisin:  Uskokaan tai älkää, mutta se on toi mun broidini Nilsson. Se on siis todella ärsyttävä aina välillä  kun sillä taitaa olla joku ylivilkkaustauti, mutta sitten kun se on iisisti niin me nukutaan tosi paljon yhdessä ja pestään toisiamme.  Ihmisten kanssa ollaan myös ihan hyvää pataa, nyt kun mulle on tullut ikää niin olen oppinut tykkäämään vähän rapsutuksistakin.



Oletko aina tahtonut julkkikseksi: En. Silloin kotihoidossa se oli ihan selvää, että adoptioon vaaditaan julkisuutta ja silleen se koti löytyikin. Mä luulin, että se oli siinä mutta sitten tämä meidän täti-ihminen aloittikin pitämään kissablogia ja tässä sitä nyt ollaan.

Miltä tuntuu olla julkkis: On hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Meidän perheessä noi pojat on sellaisia riehujia ja höpöilijöitä niin me tytöt saadaan olla yleensä aika rauhassa. Ihan hyvä, mä nimittäin en tykkää kamerasta ollenkaan ja mieluummin hyppisin sulan perässä nekin hetket.

Elämäsi ilonhetkiä: Ruokailut, mutta ihan samalle viivalle tulee vieraat. Mä rakastan, kun ovikello soi ja meille tulee vieraita! Vieraat on ihania, mä pääsen puskemaan ja muo rapsutetaan. Elämän herkkuketkiä, molemmat ;)

Huonoja tapoja: Äidittä kasvaminen on jättänyt mulle ison tarpeen lutkuttaa ja välillä noin ihmiset kieltää sen. Onneksi ei aina. Muuten olen kyllä ihan peruspositiivinen kissanainen.

Tulevaisuuden suunitelmia: Lähinnä toivoisin tulevaisuuteen vähemmän kameraa, mutta se toive tuskin tulee tapahtumaan. Urheilua tahtoisin lisätä, lempilajini on sulan perässä hyppiminen ja siinä tahdon kehittyä vielä paljon.



Elämäsi onnenpotku: No sen on oltava kyllä meidän sisarusten löytyminen ja pääseminen hoitoon. Olen miettinyt miten mun elämä olisi muuten mennyt, jos nyt olisin  hengissä edes pysynyt. Mä tulin sukukypsäksi tosi nuorena, 4 kk vanhana ja mulla olisi varmaan heti tullut  jo pentuja vaikka itsekin olin lapsi. Niitä olisi sitten varmaan kertynyt vuosittain lisää ja lisää. Olisin varmaan kuollut aika nuorena.

Lopuksi paljasta itsestäsi yksi salaisuus lukijoillemme:  Mä juttelen omille ihmisille pienin kujerruksin aina välillä. Se on täti-ihmisen mielestä tosi söpöä ja se alkaa kimittämään mulle ihanuuksia ihastuksissaan.













sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Zetor ja Ilona

RAKASTUIN !





Zetor on ihan pökerryttävän söpö, niin pikkuruinen kissamies ettei tottakaan.  Ja kovin aktiivinen.  Ja niin pieni. Pienin n. 13 viikkoinen kissamies ketä olen ikinä nähnyt. Sanoinko jo, että ihana ? Varmastiko? ettei jäänyt epäselväksi, että se on IHANA ?

Ilonakin suostui vähän ulkoilemaan sängyn alta, kenkätarkistus tehtiin ja lepäily ihmisten ilmoilla ilahdutti tämän tädin.


Noi kaksi on jo yhtä perhettä, mutta Ilonan koulutusvelvollisuus pientä kohtaan vaatii välillä vähän suhinaa, kun se mini vaan ei meinaa millään tajuu !

Ilonan ja Zetorin oma blogi on tässä *klik* .

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Zoolove-Zooplus-LoveLove : Zooplus löytöeläinten asialla

Me vaan tultiin kertomaan, että jos olet tilaamassa Zooplussalta kissoille juttui niin kuin mässyi ja ruokaa ja leluja ja sellaisia niin ostapa mukaan ainakin yksi paketti näitä:

Monelta ruoka?
Ostamalla näitä ruokia, Zooplus antaa 10 prossaa eläinsuojeluun ja tällä hetkellä se on Rekku Rescue. Tässä Rekkujen blogissa summista vähän päivitystä.

Söisin ! Heti ! Paljon!
Sit kandee muistaa, että Zooplussaan klikkautuu sisään jokun eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla olevan  linkin kautta, jolloin taas rapsahtaa rahhoo niiden tilille kodittomille:

Rekku Rescue
Kisu Ry.

Onko muuten muilla eläinsuojeluyhdistyksillä diili Zooplussan kanssa? Jos on tietoa niin mulle saa ilmoittaa ja lisään sen linkin tohon :)

Ostoksille siitä, hus !


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Confessions Of A Male Cat Owner

Täti-ihminen tunnustautuu olevansa crazy cat lady, olkoon sen stigma miten huono tahansa ;)
Tai siis onhan se nyt aika selvää, muutenkin.

4 kissaa, kissablogin pitäminen, kissoista jauhaminen aina kun vaan on mahdollista, valtaosa nettiostoksista on nykyään kissoille ja koti on suunniteltu kissojen ehdoilla.

 Vaan on noita hurahtaneita kissasetiäkin olemassa, maailmalta voi mainita nyt mm. edesmenneen Ernest Heminwayn ja kuusivarpaiset kissat. Hemingwayn museossa on oma sivu siellä asuville kissoille. Mau!  Tai Howard Stern - mies on vaimonsa ansioista aikamoinen rescue-dude. Ansaitsee sekin tosi ison Maun !

Ja nyt täti-ihminen törmäsi tähän hauskaan esseeseen:  Confessions OF A Male Cat Owner .

Kissatädit ja kissasedät on samanmoisia. Todellakin! MAU!

Ja tätinä oli pakko saada tähän vielä kuva. Sitähän me kissatädit tehdään ;)

Kissatädit tietää, kuinka hassua on kun kissat tykkää olla pienissä paikoissa. Joissa niiden ei kuuluisi olla.



.


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Löytöeläinpäivä 2015

Valtakunnallinen löytöeläinpäivä oli eilen 7.3 .
No miten sattuikaan, että täällä just asuu 3 kappaletta löytöeläimiä tai siis nykyään kodillisia ja vielä johtotehtävissä!

JUHLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAT !


Lahjaksi katit saivat mustan lampaantaljan.

Hyväksytty.
Juhlissa kuuluu syödä tosi hyvin.

Puurokulhot ja lihalautanen.

Pitää tosi hauskaa.

Nenä rutussa on kissan käkätettävä tolle puujengille !
Suuria tunteita unohtamatta.

Nisu lovee häntä pulloharjana sen ihmisiä ♥
Meistä oli tosi kiva juhlistaa päivää oikein kunnolla. Ei jää viimeiseksi kerraksi, todellakaan.

Sitten kun me vielä tahdotaan olla silleen älyllisiä ja moniulotteisia niin koska meille tämä löytöeläinasia on mustavalkoinen juttu niin kuvatkin on sillä teemalla, get it ? Tosi syvällistä, vaikka ihan ite sanotaankin ;)

Paitsi Börje, jolle selvisi eilen yksi juttu.

MITÄ? Mäkö sitten en ole löytöeläin , vai?????
Huoli pois! Vaikka Matzoa ei nyt kuvissa näkynytkään tämän enempää niin meillä on kaikki tasa-arvoisia alkuperää katsomatta ja kaikille kuuluu oikeus bileisiin.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Fine dining

Sitä voisi luulla että kodittomille kissoille ruuat tarjoillaan pari kertaa päivässä ohi mennen, omiin  huoneisiinsa.

Mutta eihän se niin ole. Ainakaan nuoremman Crazyn Cat Ladyn luona. Taloudessa nimittäin asuu myös ruuan ammattilainen ja fine dining on siellä hoitohenkilökunnalle tuttua hommaa.


Tämän aterian tarjoili omille ja hoidokeille nuoremman cat Ladyn puoliso.

Seurassa ruokailu on vaan niin paljon parempaa !

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Olisko teillä Kisu Ry:n ensikoti ?


Vilma, varattu jo omaan kotiin.


Huomio kaikki kynnelle kykenevät!

Kodittomia, loukutettuja kissoja sataa edelleen ovista ja ikkunoista. Mm. pääkaupunkiseudulla on huutava pula ensikodeista. Onko teillä tai jollain teidän tutulla mahdollisuus auttaa?

Tästä *klik*  pääsee suoraan tutkimaan hommaa, jos kiinnostus heräsi.

Helmi, varattu jo omaan kotiin.
Kuvien tylleröt ovat onnekkaita ja muuttavat pian omiin koteihinsa. Se nuorempi crazy cat Lady on ne kesyttänyt ja hoivannut omassa kodissaan ne luovutuskuntoon. Katsokaa nyt mitä höntsikkäitä daameja ne on :)


Sen samaisen Ladyn kanssa me juonittiin tämä suunnitelma kokoon laittaa söpöjä kisun kuvia ja video tähän juttuun, jos joku vaikka innostuisi kotihoitajaksi!

perjantai 7. marraskuuta 2014

Kissatonta messuilua

Haettiin Meidän viikonloppu-messuille bloggaajapassia ja se saatiin.

Töistä otettiin lomaa kaksi päivää (no maanantai tietty kanssa, koska pitäähän sitä tädillä olla yksi lepopäivä) ja tänään sitten marssittiin nuoreen aikuisen kanssa messuille lesoillen. Minä lesoillen, nuori aikuinen taas ei ollut ollenkaan otettu, kun sai hengailla tälläisen VIPin kanssa vaan hymähteli säälin sekaisesti, kun fiksalin korttiani parhaaseen mahdolliseen ja näkyvään kohtaan.

Tällä kortilla pääsee pressitiloihin eli olen mielestäni kovin lahjakas ja haluttu journalisti. Joka salaa kuvasi naistenvessassa tämän passin kännykällä ;)

Lemmikkimessut alkaa vasta huomenna, joten tänään keskityimme Elmailemaan ja tekemään ostoksia Outlet-messujen puolella.

Arvatkaa käytiinkö morostamassa ahkeria Rekkulaisia? No tiätty käytiin!
Sitten rakastuin possuihin, taas kerran. Toinen noista töpselinokista meinasi purra mun sormea kahdesti sormen haistelun lomassa  ja täti-ihminen oli ihan lääpällään.

Irtokäsi tuntematon.
Rekkujen lisäksi Animalialla on standi, kuten SEY:lläkin.

Punapaitainen täti Animalian tiskillä, SEY onkin helppo paikallistaa tästä kuvasta.
Elman ruokapuolen messuille kannattaa ehkä  mennä juuri syöneenä, koska siellä on niin paljon herkkuja että taju lähtee. Tai sitten nälkäisenä, koska maistiasia piisaa ja messutarjoukset hyviä.

Suklaahedelmätiski, tässä vaan omppuosio...
Oliivi poikineen
Tekiskö mieli sukeltaa joukkoon mukaan ? No tekisi.

Elman eläimistä tulemme raportoimaan lisää seuraavissa jaksoissa. Huomenna lemmikkimessuillaan  ja haaveissa olisi saada ostettua jotain kivaa kissoille, siis siksi vaan kun ne pyysi. Vänttisen valjaatkin näytti olevan näytteillepanijoiden listalla...


Tutkiva journalisti Täti-ihminen kuittaa ;)  Päivä yksi pulkassa ja kaksi vielä edessä.
Tässä vielä linkki meidän viime vuoden Elmailuun: *klik*