Zoologischer Garten Berlin

Läntisen Berliinin keskustassa Zoon rautatieaseman vieressä on eläintarha, kokoa 54 hehtaaria.

Leijonasisäänkäynti syksyllä 2010, Zoon aseman kupeessa.

Ensimmäisellä visiitilläni siellä vuonna 2010 näin Bao Bao-pandan, joka kuoli elokuussa 2012 34-vuotiaana. Samaisella reissulla näin myös jääkarhu Knutin,  joka taas kuoli kovin nuorena äkillisesti seuraavana vuonna. Knutista ei ole kuvaa, kun eihän nämä tienneet kuka kukin oli niistä karhusta.

Bao Bao vuonna syksyllä 2010

Eläintarhat ei välttämättä ole täti-ihmisen jokaisella to do-listoilla, koska suhtaudun niihin ristiriitaisin tuntein, kuten varmaan jokainen eläinrakas ihminen tekee. Länsimaissa tosin tilanne on eläinten olojen suhteen sen verran hyvä kuin monessa muussa maailman tarhassa ja eläintarhojen suojelutyö on korvaamatonta näinä päivinä.
Ja onhan se oikeasti jännää nähdä lajeja, mitä muuten ei todennäköisesti koskaan tulisi näkemään.

Virtahepo treenaa vesijuoksua

Berliinissä saa kyllä tuijotella vaikka mitä hassuja kavereita. Apinat on allekirjoittaneen ensimmäinen suuri rakkaus jo ihan pikkuisesta tytöstä lähtien (kiitos Peppi Pitkätossun ja Herra Tossavaisen eli Herr Nilssonin på svenska....), eikä se rakkaus ole kuollut vuosien varrella. Apinat vaan on jotain niin mageeta ettei ole tottakaan.

Orangit lounaalla

Vaan nyt suu tukkoon ja kuvakavalkadia muista eläimistä. nih.

Kirahvit

Elefantit

Piikkisika

Majava

Ja sitten muutama tosi huono kuva Trioloiden kaukaisista serkuista.

Aavikkokissa värisyttelemässä häntäänsä ;)

Leijonat hetkellisesti sisällä, kun niiden hiekkalaatikoita putsattiin ja piffejä piiloteltiin. Suut auki kuumuuden takia, ihan niin kuin täti-ihmiselläkin.

Leopardin turkki on aivan jumalainen !!

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, näppäilen kuvia iphonella aina matkoilla kun en viitsi järkkäriä ottaa  mukaan. Vaan kyllä noista varmaan sen verran saa selvää, että mitä siellä on ainakin yritetty saada kuvattua ;)

Kuvaamatta jäi mm. uhanalainen intiansarvikuono, kun tuskastuma 29 asteen kuumuuteen alkoi olla jo 100% ja tarve oli päästä jonnekin ILMASTOITUUN paikkaan ja pian. Intiansarvikuono on todella uskomaton eläin ja antaa pienen idean minkälaisia dinosaurukset olisi voinut olla. Pitää varmaan muutaman vuoden sisällä käydä tuolla taas että saa kuvattua myös tämän ihmeellisen olennon...

Mitä mieltä te olette eläintarhoista? 

Tschüß !

Trioloiden henkilökohtainen palveluskunta on palannut reissultaan.

Meistä oli tosi kivasti järkätty Saksan futismaajoukkueelta saapua Tegelille samana aamuna kuin me - nyt mä vaan en sitten tiedä ketkä oli niiden faneja ja ketkä meidän blogin :)

Jengiä oli oikeasti todella paljon joukkuetta vastassa, mutta niin oli sitten myös Brandenburgin kaarellakin juhlimassa kuulemma puoli miljoona kansalaista. Onneksi ei ehditty sinne, katseltiin hotellilla tilaisuutta. Alla pieni video siitä, mitä me kentällä katselimme:

Säät suosi matkalaisia, lämmöt 26-29 astetta joka päivä. Kaupunkilomalla tuollaiset asteet on vähän jo tukalat, mutta ilman valituksia kärsittiin ja muisteltiin Suomen kesäkuuta.

Keisari Vilhelmin muistokirkko, TV-torni, Potsdamer Platzin vartiotorni

Tämä reissu oli pyhitetty kansainväliseen eurojen vaihtoon eli siis me vaihdoimme euroja tavaroihin ;) Ostosten ohessa sitten vaan katseltiin ihmisiä ja elämää.

Alexanderplatz

Pieni mielenosoitus Alexanderplatzilla Palestiinan puolesta

Shopailun lisäksi kävimme Berliinin eläintarhassa, siitä sitten ihan oma juttu tuloillaan.

Kissat kävi mielessä päivittäin, mutta osasin nauttia vapaudesta kumminkin! Toisaalta siitä on helppo nauttia, kun tietää kattien olevan parhaassa mahdollisessa hoidossa - Kiitos meidän Grannylle taas kerran ♥.

Grüße aus Berlin

Triolan henkilökunta palasi kotiin yöllä 16.4 klo 01.15.
Kotijoukoilla on ollut loistavat oltavat, kiitos kissojen  personal assistenteille ja luottohoitajallemme Grannylle (ja Hellulle). Börje vaan vähän temppuili ruuan kanssa - herran tapa reagoida muutoksiin on syömättömyys. Kaveri on närppinyt ruokaa vaan ihan pikaisen, mutta nyt jo huudetaan raksujen perään normaalilla intensiteetillä. Matzo on vähän primadonna ;)

Vaan matkasta tässä piti lätistä, tehdään se pääosin kuvin, Kännykkäkuvin.

Berliinissä suurin haaste on se koko. Kaupunki on 10 x Pariisin kokoinen joten välillä suunnistaminen voi olla haastavaa ihmiselle, jota ei ole siunattu  avaruudellisella ja visuaalisella älykkyydellä ... vaan ainahan sitä on lomalla aikaa ja sen kartankin voi kääntää vastaamaan katunäkymää tai sitten  ottaa mukaansa seuralaisen, jolle delogoi hommat. Meillä se oli nuori aikuinen.

Zoon rautatieasema  ja Christiane F. – We Children from Bahnhof Zoo

Anhalter bahnhofin rauniot, hotellimme kupeessa

Potsdamer Platz

The holocaust memorial

Kaksi Berliiniä silloin joskus

Checkpoint Charlie

1. Mövenpick hotellin aamiainen käy myös vegaanille 2. Punainen ja vihreä berliner 3. Illallinen: Nasi goreng ja iso olut + tofua vihanniksilla ja sodavesi = n. 16 € . 4. KaDeWen suklaabarin Moët & Chandonin Nectar Impérial lasilliset ♥

World Clock - Alexanderplatz

Brandenburgin portti

Nähtävyyksiä siis koluttiin hartaudella,  mutta shoppailuakin tuli tehtyä ihan kiitettävästi. Sillä välin kun nuori aikuinen ravasi kaupoissa, istui täti-ihminen tavaratalojen kahviloissa. Ja miksi ei istuisi, kun hinnat on tätä luokkaa:

Iso kookos-macchiato, pullollinen sihinävettä ja jälkiruokaherkku

Sää oli ihanan keväinen ja villatakin kanssa pärjäsi oikein hyvin. Jopa sadesäällä, vaikka silloin kaipasi kyllä jotain vähän läpöisempää päälleen hetkeksi.
Aika loppui ihan kesken, kyllä meille molemmille olisi vielä muutama päivä kelvannut. Pitää siis alkaa suunnittelemaan seuraavaa matkaa.   Silloin voisi ehkä osallistua trabant-safarille:

Trabi-safarin peränpitäjä, kameran kaivamiseen meni liian pitkä aika...

Tai käydä Berliinin kissakahvilassa ?

Entäpä sitten Triolan tuliaiset? No ne on tavallaan tänään Saksasta saapunut ruokalähetys, mutta yllätten suuren riemun herätti niin meissä kuin Börjessäkin keksilaatikko. Pahoittelen kuvien huonoa laatua:

Laatikkopää onnellisena 

Suurimman vaikutuksen täti-ihmiseen teki muuten se, että kaupunki on niin pyörätuolimyönteinen. Erilaisuutta ei kavahdeta ja perheet liikkuvat yhdessä, käyvät syömässä ja nauttivat elämästä vaikka yksi perheen jäsenistä  olisi  monivammainen.  Busseja käytetään  ja kuskit auttavat auliisti pyörätuolilla kulkevaa asiakasta ensimmäisenä. Never in Finland...

Ja selvisi muuten sekin, että herra Nilsson sisustaa innolla seurassa kuin seurassa.