Olipa kerran vuosi 2016

2016  jää Triolan ja Nisun historiaan vuotena, jolloin kirjoituksia tehtailtiin vain 127 kappaletta.

Se on aika vähän, koska täti-ihminen tahtoisi kirjoittaa 3-4 juttua per viikko. 

Mutta minkäs teet, kiirettä on pidellyt. Jälkitautina kiireestä on tullut vielä sellainen vaiva, että täti-ihmisellä on krooninen ikävä kissojaan.

Töissä. Ikävä kyllä näitä töitä on ehkä hyvänä vuonna kerran :)

Kissojen terveyshommien kanssa päästiin aika helpolla, mutta tuhottoman kalliilla. Nyt on sitten jokaiselle hammasharjat hankittu ja kaapissa on 3 hammastahnaa innostamassa harjaushommia, mutta arvatkaa vaan kuinka se etenee. Ei etene. On vastustelevia kissoja ja liian kiireinen täti-ihminen. Kaipa se on tukkarahaston kanssa perustettava hammasrahastokin.

Psykiatri Nilsbert Von Riiviöstein

Nisun astmaa hoidellaan säännöllisen epäsäännöllisesti ja se mikä tuli selväksi on, että hyvänä kautenakin bongia tulee käyttää muutaman kerran viikossa ettei keuhkojen tulehdustila pääse kehittymään. Se on ton astman kanssa se ennaltaehkäisy ja oireiden minimointi aika isossa osassa.

Kissavaunuhommat on myöskin jäissä, koska se vaan ei ole mun juttu. Mutta siitä huolimatta on pakko sanoa, että kätevät ne vaan on. Tyttöjen vieminen bussilla tohtorille olisi ollut tuskainen matka kopissa, mutta vaunujen kanssa se ei olisi voinut helpompaa olla.  Tarvittaessa siis nielen ylpeyteni ja teen reissuja kissat vaunussa.

Rolce Royce

Nuoren aikuisen muutto on lähetänyt Börjeä ja täti-ihmistä. Tai sitten täti-ihminen kelpaa Börjelle paremman puutteessa. Niin tai näin: tämä tätsy on tilanteessa voittaja: rakkautta tursuava Börje ilahduttaa jopa öisin klo 3.30 vaikka silloin ei kyllä voida kauhean pitkään rapsutella ja sössötellä.

Pussaillaanko? 

Kaiken kaikkiaan vuosi oli ihan hyvä, mutta 2017 saa kyllä olla parempi. Ja paremmaksihan sen tekee enempi aikaa kissojen kanssa.

Se olkoon täti-ihmisen uudenvuodenlupaus.

Enempi aikaa kissojen kanssa.

Hyvää Uutta Vuotta! Happy New Year! Gott Nytt År! Godt Nytår! Head Uut Aastat! с Но́вым !го́дом! Gutes neues Jahr! felice anno nuovo!

Meillä on takana ihan hurjan kiireinen vuosi.
Siihen olisi tarkoitus palata ihan omalla jutullaan, mutta tämä vuosi päätetään  tässä blogissa lyhyesti ja ytimekkäästi.

      Me toivotetaan  kaikille ihan älyttömän ihanaa uutta vuotta ja kiitämme teitä viime vuodesta! 

Vuosikatsaus 2014

Vuosi sitten täällä hortoili yksi kissa opiaattipäissään yhtä hammasta köyhempänä.

Tiedä sitten, määrittikö tämä käynti vuoden teeman mutta riskiä ei enää otettu tänä uutena vuotena. Onneksi ei tarvinnutkaan, koska 2014 jää kyllä historiankirjoihimme siksi vuodeksi kun täällä tehtailtiin diagnooseja. Meillä asuu sitten 1 x kaliki, 2 x  astma, 1 x forl ja 3 x pullukka ;)

Pillit  pitivät pintansa asiallisena leluna. Ja Elli Nilssonin vinkuleluna.

Ihminenkin olisi saanut leikkiä imurin kanssa enemmän, kuvasta päätellen....

Meillä ollaan myös vastattu haasteisiin jokusen kerran ja itsekin kehiteltiin yksi haaste johon saatiin kivasti mukaan osallistujia. Sisustettu on niin ihmisten toimesta (aika vähän) kuin meidän ammattilaisen toimesta (aika paljon) .

Meillä vaihdettiin savipohjainen hiekka ekologiseen vaihtoehtoon  ja siitä pidettiin.  Kissojen palveluskunta kävi  kahteen otteeseen Berliinissä ja kissat saivat parasta mahdollista hoitoa kotona Grannyn toimesta.

Valta vaihtui, mutta kerran kuningatar, aina kuningatar. Ruokahommat on täällä edelleen lähellä sydäntä ja jos ne on kaukana siitä leikki kaukana !







Vuonna 2014 meillä alkoi ulkoilu sujumaan. Harrastus, jota tulemme jatkamaan.

Blogille vuosi oli todella hyvä. Vaikka postauksia tuli vähemmän kun edellisvuonna, lukijamäärämme kumminkin  kasvoi. Kiitos siis vanhoille ja uusille lukijoille:)

Kesäkussa tuli ilmoitus, että Triolat olisi vähän kuin 10 parhaan lemmikkiblogin listoilla *klik*. Ollaan kyllä tosi lesoina tosta. Toinen huippuhomma oli, kun saatiin bloggajapassi Meidän viikonloppu-messuille. Tupla-leso.

Tähän siis päättyy vuoden 2014 postaukset, seuraavaksi aloitetaan vuosi 2015.

Oikein hyvää Uutta Vuotta ja kiitos viime vuodesta !

Jäikö teille jotain mieleen meidän vuodesta, mitä en itse tuossa maininnut ?

Olipa kerran vuosi 2012

Yhteenveto on tehtävä, Triolassakin.  Tästä lähtee:

Tammikuu: Daamit aloittivat  uuden vuoden käyttämällä vaatetuksenaan pikkumustaa, koska molemmat lauleskeli peffa pystyssä kuusen alla jouluna. Ellillä oli silloin jo toinen kiima, eka oli 4 kuukauden ikäisenä. Leikkaus päivä oli 4.1.2012 ja Elli sai erikoiskiitoksen heräämällä TOSI  virkuksi leikkauksen jälkeen: "Toi on ollut herättyään ihan mahdoton" .

LDB ( little black dress) päällä, vaikka talvisäällä!

 Helmikuu: Koska melkein aikuinen vietti abina tätä kuukautta, traditionaalinen Lontoon matka hiihtolomalla jäi tekemättä ja sukulaiset näkemättä. Tosin, olisko palveluskunta osannut lähteä maailmalle pariksi viikoksi  kun kodissa oli ensimmäistä kertaa siihen aikaan kissoja ja yksi tosi hurahtanut kissa-täti ja sen wannabe kokelas ( se melkein aikuinen)? 
Oltiin sitten ihan relasti.

..koska melkein aikuinen ja Börje vaan niinRRRRakastaa toisiaan <3

Maaliskuu:  Ihania kevään merkkejä ja yksi tosi ihana juttu rempan aiheuttaman jatkuvan sekasotkun keskellä. Aurinko.

Tunnetsä Elli, tunnetsä? Tulee melkeen hiki - niin paistaa kovaa tohon mun  turkikseen!

Huhtikuu: Oli merkityksellinen kuukausi ikinä: HAC Elite matkasi ensimmäistä kertaa Floridaan kilpa cheerleadingin Suomen maajoukkueena. Remppa oli edennyt seinien maalauksesta uuden lattian asentamiseen ja pakkaaminen Floridaan oli haastavaa. Lattia oltiin saatu valmiiksi paria päivää ennen ja kaikki kamat oli yhdessä huoneessa.

Kukaan ei huomaa, jos sä oot siellä puolella ja mä tällä. Ollaan niit jäniksii, jooko? Lähetään FLORIDAAN, maaan!

Toukokuu: Aurinko. MM-kisoista saatu pronssi Suomelle ja tulevan kesän odotus oli korkeimmillaan. Remppakin oli jo aikalailla päässyt eteenpäin vaan vieläkin ihan kesken.

Aurinko ja Elli.

Kesäkuu: Elli pääsi ulos valjaissa ihan solona ensimmäistä kertaa.Ei innostunut,  Elli, tuo riehakas neito oli tylsistynyt ja tunnesyöppö. Ihmiset olivat aivan ihmeissään, koska Elli oli ollut joukkion eläväsin riehuja mutta jotain oli tapahtunut. Pulskanpuoleinen söpöliinimme ei ollut ihan OK. Idea kissa numero 4:stä alkoi muodostua.

Kyllä mä himassakin voin ihan istuksii, täällä on aika tylsää. Eiku siis  TOSI tylsää. 

Heinäkuu:Täti-ihminen aloittaa tämän blogin pitämisen. Facebook oli täynnä kissapäivityksiä ja se piti saada kuriin. Nyt siellä on jopa ihan täti-ihmisen muitakin juttuja kun kissat löysivät tämän mestan. Ja iloisista iloisimpia ollaan, koska meillä on myös lukijoita ! Kissa numero 4 alkoi olemaan jo aikalailla varma juttu, Rekkujen sivuilla käytiin lähes pävittäin melkein aikuisen kanssa. Rakastuttiin yhteen Harveyhin. Ja ollaan vieläkin ihan in lööv siihen, mutta Harveyn terveyden vuoksi me ei oltaisi oltu se oikea koti sille. Toivottavasti koti löytyy ja pian. Harvey <3

Hei, tää olisi tässä tälleen leikisti riehumajumissa ja sä sit niinkun kuvaisit tätä tässä, jåå?

Elokuu: Mentiin vielä kolmen kissa kanssa, mutta koko kuun kohokohta on Nilssonin löytyminen. Noi toiset höpökatit tiennyt ollenkaan, että me rakastuttiin yhteen pentuun joka olisi hyvässä tapauksessa Ellin depiksen lääke. Ensimmäinen rescue-kissa, joka rakastutti meidät sen erilaisella ulkonäöllä ( Olihan Mimmi ja Elli sellaisia kaunottaria että ottajia olisi ollut vaikka kuinka).kesä veteli viimeisiään. Ja kaapista löytyi välillä kaikki 3 kissa kerrossänkyilemässä.

Syyskuu: Herra Nilsson muutti kotiin. Meidän elämä muuttui täysin. Meille tuli sylikissa. Meille tuli sairas kissa. Meille tuli Herra Nilsson. Kissa, joka vie kaikkien sydämen heti. Piristysruiske meidän laumaan, kaikki riehuu ja hoitaa Herra Nilssonia. Ihmisiä myöten. Herra Nilsson. 14.9.2012. Erittäin tärkeä päivä meille.

Rottatuille eiku siis  Kissatuille? PikkuRottaa kiinnostaa ihan kaikki!

Lokakuu: Oli taas herra Nilssonin: oli kastraatiota, astmaa, rahankulua ja kauhea määrä diagnoseja ja lääkkeitä. Sen lisäksi oli paljon rakastavaa kissaa rinnuksilla, kyljellä ja sylissä <3 sekä  riehaantunutta kissajengiä  rallittelemassa . Ja ai niin: kissat löysi reitin_telkkarin_takaa.

evribadi was kuuuunfun faitin, daadaadaaddaaaa, - taas kerran.

Marraskuu:  Kaikki kissat on jo kavereita, myös Elli ja Nilsson. Ellin elämänlaatu on parantunut,paino pudonnut kuten myös Mimmiltä. Nilsson oli meidän lauman puuttuva palanen. Yo-juhlien järkkäämistä, kämpän siivoamista bilekuntoon. Kissat veivät stressin tästäkin kauhukuukaudesta  <3

..Elli, sä oot kyllä tosi kiva .....

Joulukuu:  Kiireet ja jutut löytyy blogista, mutta suurin juttu ikinä on jäänyt jakamatta, HRH eli meidän Kuningatar Mimmi on vihdoinkin lähentynyt allekirjoittaneen kanssa niin, että välillä se  paiskaa maaten täti-ihmisen kyljelle torkkumaan! Meidän angstinen kuninkaallinen kaunokainen - tahtoo olla ihmisen lähellä <3

Meidän kissojen määrä on nyt täynnä ( tai no, never say never). Koti alkaa olemaan kunnossa. Lauma toimii hyvin. Täti-ihminen on tunnustautunut täysin sekavaksi kissatädiksi, joka osaa puhua muustakin niinä harvoina sekavina hetkinään vain palatakseen puhumaan niistä kissoistaan uudestaan.