Kerran vuonna 2013

Google+ mainosti tässä eräänä päivänä, että voisin kokea kuvien kautta erään päivän menneisyydestä. No tietenkin.  Päivä oli 2.6.2013.

Haaaa! Me ollaan oltu silloin siis valjailemassa ! Kylläpä Börje nautti ulkoilusta. not.

Kaverilla ei muistaakseni häntä noussut kertaakaan, toinen vaan luikki kovaa vauhtia piiloon ja piilompaan.

Jos ei tykkää niin ei oo kyllä pakko.

Ulkoilun paras hetki oli siinä. Kotioven edessä. Melkein turvassa.

Jännää muuten miten ne omat hajut kantaa kovinkin pitkälle: Börje löytää ihan itse kotirapun ja kotioven. Eikä se voi niitä muistaa, kun ei me ulkoilla. Vai voiko?

Shoppailua

Niin ne nettikaupat kaatoivat taas yhden kivijalkakaupan. Minieläin meidän huudeilla laittaa ovensa kiinni tässä kuussa. Omatunto vähän soimaa täti-ihmistä, olisin mä siellä voinut käydä useamminkin ostoksilla, mutta kun toi Zooplussa on niin helppo arjessa ... ( ostoksille siitä ! Tuolla -> on siihen linkki !)

Lomaviikolla päätin käydä tarkistamassa, mitä kaupassa on vielä jäljellä.

Tarkastaja Nisulainen paikalla.

Olihan siellä. Säästöä tuli reilusti.

Säästetyt eurot.

Ruuat oli - 20 %  ja kaikki muu - 60 % alessa.

Hassut ruotsalaiset haistattelee kielillä. Piss off vaan kaikille.

Ostoskoriin päätyi 2 kg pussi Orijenin kuivaruokaa pojille ja pari kiloa hevosen raakaa jauhelihaa. Feliwayn hankin rauhoittamaan alkavan kevään takia pullistelevaa Nisua. Ja lisäravinteita.

Hymy ja tukka kuntoon ! 

Leluja!

Hiiret on jo leikitty piiloihinsa, linnunsulkalelu ei voisi kiinnostaa vähempää mutta muut on hittejä.

Yksi asia, missä en vielä ole näemmä luovuttanut.

Kato, koirien jälkiliina ! 

Marraskuun Murusilla on käytössä koirien jälkiliina. Se on jäänyt pyörimään mieleen ja nyt kun kerran sellaisen sai halvalla, ostin sen. Ottaen huomioon ettei meillä ulkoile kukaan ja että toi jälkiliina on varmaan tarkoitettu joillekin tanskandogelle tai komealle amerikanbuldoggi Nerolle  koonsa puolesta.

Jälkiliinan kanssa käytettäväksi hankin myös uudet Vänttiset, kokoa L.

Elli valitsemassa valjaita, joita ei aio käyttää.

Kaapistahan meillä löytyy jo jokuset koosta M, mutta selvästi ne sopii parhaiten Nisulle ja kolme muuta shetlanninponia tarvitsevat isommat valjaat. Varsinkin Matzo.  Nyt niitä sitten olisi.

Enää ei tarvitse kun vaan asetella uudet valjaat kaappiin makoilemaan käyttämättöminä.

Tyytyväisin olen tuosta piss off:sta. Meillä käy todella vähän vahinkoja ja edellisen vastaavan tuotteen ostin silloin, kun Börje muutti kotiin. Sitä on vielä jäljellä. Voisin epäillä, että tämä uusi pullo riittää kanssa vuosia joten säästö sen kuin kasvaa vuosien varrella!

Päivän asu

Täti-ihminenhän on ihan tolkuton Vänttisten valjas-fani niiden laadun, kotimaisen käsityön ja ulkonäön takia.  Kevätkausi mielessä tilasin Arja's Art:sta uudet valjaat jo talvella. Vähänkö on ollut vaikeata pitää niitä salassa kaikki pari kuukautta, aika on tuntunut ainakin jotain sadalta vuodelta !

Mutta nyt on korkattu, mentiin Nisun kanssa tekemään vähän muotikuvauksia  ulos.

Tukka vähän sotkussa, kun asfaltilla piti kieriä.

Meillä ei ollut ihan kauhean kivaa, vaikka Nisurin hinku päästä valoittamaan maailmaa oli tosi kova.

Kunkku kadottanut häntänsä.

Makoilu oli ihan jeeees.

Ulkoilu päätyi episodiin, missä Nisukka sai sätkyn ohi kävelevän miehen takia. Tyyppi heitti elämänsä roolin rimpuilevana käärmekissana (Nilsson siis, ei se setä) ja lopulta sai nykäistyä flexin pois täti-ihmisen kädestä. Siinä me sitten sitten juostiin peräkkäin kotia kohti, toinen tosi kovaa, toinen ei. Paniikkissa molemmat.

Selvisipä samalla pari asiaa:

• Käärmekissa ei pääse pois Vänttisistä, vaikka parhaansa yritti. Ne on todella turvalliset.

• Flexistä pitää pitää kunnolla kiinni, eikä vaan roikotella coolisti sitä parissa sormessa. Kissa on todella vahva kun se joutuu paniikiin ja tuhottoman nopeankin. Yksi kova nykäisy ja kissalle saa sanoa baibai.

• Kissan kanssa jos lähtee juoksukisaan, tulee häviämään.

• Nisuri tietää missä me asutaan. Se lähti salaman oikeaan suuntaan, tsekkasi ensimmäisen rapun joka oli  tutun näköinen vaan väärän hajuinen. Siitä se sitten laukkasi oman rapun oven eteen ja alkoi vaatimaan naukumalla sisäänpääsyä. HELPOTUS!

  Koskaan aikaisemmin ei kaveri ole sisään tahtonut samalla vauhdilla, eikä myöskään määrännyt muo avaamaan ovet nopeammin. Oven takainen maailma on nyt tahraantunut ja sen tapahtumia tulee seurata ikkunasta käsin, turvallisesti sisätiloissa.

MITÄ ? Ulos? No ei TOD !

Kokemuksesta viisaantuneena tiedän nyt mitä tehdä ja mitä ei seuraavalla kerralla. Jos sellainen nyt tulee.

Olipa kerran aurinko

Muistatteko syksyllä sellaisen aurinkoisen ja kirpeän lauantain?

En minäkään, mutta meillä on sellaisesta kuvia.  Kuvat on ottanut ystäväni Noora, kiitos näistä!
Samalla tulee oikea kunnon pläjäys Nisurin fanikuvia ;)

Niin jännää, että tukka meni irokeesille !

Jonkin sortin valoilmiö olisi nyt paikallaan, jatkuva pimeys riipii mieltä ja kroppa on ihan sekaisin kellonajoista.  Jos saisi valoa niin mekin päästäisiin taas ulos kyhöttelemään puskiin tai johonkin aurinkoläikkään.

Kissatonta messuilua

Haettiin Meidän viikonloppu-messuille bloggaajapassia ja se saatiin.

Töistä otettiin lomaa kaksi päivää (no maanantai tietty kanssa, koska pitäähän sitä tädillä olla yksi lepopäivä) ja tänään sitten marssittiin nuoreen aikuisen kanssa messuille lesoillen. Minä lesoillen, nuori aikuinen taas ei ollut ollenkaan otettu, kun sai hengailla tälläisen VIPin kanssa vaan hymähteli säälin sekaisesti, kun fiksalin korttiani parhaaseen mahdolliseen ja näkyvään kohtaan.

Tällä kortilla pääsee pressitiloihin eli olen mielestäni kovin lahjakas ja haluttu journalisti. Joka salaa kuvasi naistenvessassa tämän passin kännykällä ;)

Lemmikkimessut alkaa vasta huomenna, joten tänään keskityimme Elmailemaan ja tekemään ostoksia Outlet-messujen puolella.

Arvatkaa käytiinkö morostamassa ahkeria Rekkulaisia? No tiätty käytiin!

Sitten rakastuin possuihin, taas kerran. Toinen noista töpselinokista meinasi purra mun sormea kahdesti sormen haistelun lomassa  ja täti-ihminen oli ihan lääpällään.

Irtokäsi tuntematon.

Rekkujen lisäksi Animalialla on standi, kuten SEY:lläkin.

Punapaitainen täti Animalian tiskillä, SEY onkin helppo paikallistaa tästä kuvasta.

Elman ruokapuolen messuille kannattaa ehkä  mennä juuri syöneenä, koska siellä on niin paljon herkkuja että taju lähtee. Tai sitten nälkäisenä, koska maistiasia piisaa ja messutarjoukset hyviä.

Suklaahedelmätiski, tässä vaan omppuosio...

Oliivi poikineen

Tekiskö mieli sukeltaa joukkoon mukaan ? No tekisi.

Elman eläimistä tulemme raportoimaan lisää seuraavissa jaksoissa. Huomenna lemmikkimessuillaan  ja haaveissa olisi saada ostettua jotain kivaa kissoille, siis siksi vaan kun ne pyysi. Vänttisen valjaatkin näytti olevan näytteillepanijoiden listalla...


Tutkiva journalisti Täti-ihminen kuittaa ;)  Päivä yksi pulkassa ja kaksi vielä edessä.
Tässä vielä linkki meidän viime vuoden Elmailuun: *klik*

Viilee Heebo

Niin se vaan on, että viileet heebot vaihtelee kledjuja fiiliksen mukaan.

Kenellä on päällä, joitain punaista (krokopintaiset, hei!! ), jotain punaista....?

Punaisilla henkseleillä ollaan edetty jo yli tunnin lenkkeihin, joista lenkkeily vie 10 minuuttia ja loput ajasta seisoskellaan puskissa. Tänään on haisteltu yhtä ruohonkortta varmaan jotain 15 minuuttia ja hypätty kerran  puunoksalle.

Puiston paras seinä!

Mutta koska me ollaan cityjengiä niin ihan lempipaikka on yhden talon betoniseinä. Siinä on kissalle jätetty grafiittia haisteltavaksi ja ohimennen siihen voi vetäistä suupielellä ihan oman tagin.

Viilee Heebo huudeilla

 Sisustusintoon ulkoilu on vaikuttanut semisti positiivisesti ja tuntuu siltä, että kavereiden kiusaaminen on vähentynyt.
Toisaalta, uutena harrastuksena on nyt sitten tullut musiikki eli välioven edessä pitää laulella ja räpätä pitkiä pätkiä. Varsin kovaäänisesti.

Loppuun vielä pieni elokuva meidän meinigistä. Word.

Päivän asu

Tänään puettiin päälle ajan hengen mukaan eläinkuosiset releet. Nehän on edelleen kovaa huutoa maailmalla ja antaa kantajalleen reilusti katu-uskottavuutta.

Dress to impress!

Aloitimme nimittäin uuden harrastuksen tänään, ulkoilun. Nyt sitä voikin jo sanoa harrastukseksi, koska entinen ulkoelämää pelkäävä pikkuRotta on kasvanut rohkelikoksi ja ulkona viihdyttiin puolisen tuntia. Ensimmäisen kerran ja monen vuoden jälkeen ;)

Jännäpörhö

Jännää oli, juttua riitti, flexin naru kuoli ainakin kolme kertaa suuren metsästäjän toimesta ja yksi puukin koeajettiin pikaisesti.

Hoplaa!

Ja miksiköhän me sitten yritetetään tätä uutta harrastusta? No siksi, että saataisiin ton Kunkun energiatasot vähän alemmiksi täällä sisätiloissa. Sillä on nykyään sen verran raisut leikit, ettei kukaan tahdo sen kanssa riehua ja sitten alkaa se Ellin huudattaminen...