Onhan ne syntyneet populaatioon ja ovat täynnä korvapunkkeja ja väiveitä.
Onhan niiden silmät tulehtuneita ja vatsat täynnä matoja.
Onhan niillä myös isoprora felis.
Onhan ne jo jokusen viikon vanhoja ja olleet henkihieverissä syntymästään lähtien.
Näillä kavereilla oli onni matkassa. Rekku Rescue loukutti ne ja ne päätyivät Nuoremman Crazyn Catladyn kotihoitoon.
Siellä osaa ruokittiin tunnin välein, osaa kolmen tunnin.
parin pennun elämä oli aika liipaimisella, aika pitkään.
Kaikkia lääkittiin ja lääkitään monta kertaa päivässä ja silti 6 viikon hoitojakson jälkeen hoitohuone haisee edelleen ja koko ajan kakalta. Ripuli ei vaan laannu.
Pentujen yleiskunnon vuoksi madotus on viivästynyt.
Ulkoloiset onneksi saatiin häädettyä ja isopsora on hoidettu antibiootilla.
Mutta onhan ne niin hurjan söpöjä.
Elämän vaan soisi olevan kaikille kodittomina/populaation syntyville pennuille helppo.
Ei sen elämän kuulu alkaa kivuliaana taisteluna hengissäpysymisen loisten, matojen ja kissaflunssan kourissa.
Eikä muuten aikuisten kissojenkaan elämän kuulu olla sitä.
Kissakriisi on paha. Edelleen.
Ei muutosta aikaisempiin vuosiin, paitsi ehkä huonompaan suuntaan -koska covid.
