Mikä kissakriisi?

Onhan ne niin hurjan söpöjä.

Onhan ne syntyneet populaatioon ja ovat täynnä korvapunkkeja ja väiveitä.

Onhan niiden silmät tulehtuneita ja vatsat täynnä matoja.

Onhan niillä myös isoprora felis.

Onhan ne jo jokusen viikon vanhoja ja olleet henkihieverissä syntymästään lähtien.

Näillä kavereilla oli onni matkassa. Rekku Rescue loukutti ne ja ne päätyivät Nuoremman Crazyn Catladyn kotihoitoon.

Siellä osaa ruokittiin tunnin välein, osaa kolmen tunnin. 

parin pennun elämä oli aika liipaimisella, aika pitkään. 

Kaikkia lääkittiin ja lääkitään monta kertaa päivässä ja silti 6 viikon hoitojakson jälkeen hoitohuone haisee edelleen ja koko ajan kakalta. Ripuli ei vaan laannu.

Pentujen yleiskunnon vuoksi  madotus on viivästynyt.

Ulkoloiset onneksi saatiin häädettyä ja isopsora on hoidettu antibiootilla. 

Mutta onhan ne niin hurjan söpöjä.

Elämän vaan soisi olevan kaikille kodittomina/populaation syntyville pennuille helppo. 

Ei sen elämän kuulu alkaa kivuliaana taisteluna hengissäpysymisen loisten, matojen ja kissaflunssan kourissa. 

Eikä muuten aikuisten kissojenkaan elämän kuulu olla sitä.

Kissakriisi on paha. Edelleen. 

Ei muutosta aikaisempiin vuosiin, paitsi ehkä huonompaan suuntaan  -koska covid.

Vapaaehtoisten päivä

5.12 on kansainvälinen vapaaehtoisten päivä.

Ilman Rekku Rescue:lla vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä, meillä ei olisi Mimmiä, Elliä eikä herra Nilssonia.

Kaikki kolme saivat kasvaa sisätiloissa, kotihoidossa, ihmisen huolenpidon kohteina. 
Mimmillä oli lisäksi Paukku-emo hoitamassa ja sisarukset.
Ellillä oli ihmisen lisäksi sisarukset.
Herra Nilssonilla vaan ihminen.

Meidän kiitollisuus näille ihmisille on pohjaton. 
Ilman vapaaehtoisia, me emme olisi justiinsa tämä kissaperhe.

Kiitos kyllä kaikille muillekin vapaaehtoisille, ihan kaikilla aloilla.  Hienoa työtä teette ! 

Meidän kissakodin parhaat TOP 10

Tutkimukset osaavat kertoa, että kissan kehräys poistaa mm. stressiä. 

Allekirjoitan tämän täysin. 

Tästäpä lähti sitten tämä idea, listata meidän kissakodin TOP 10 ihan parasta juttua, mitä kissojen kanssa saa kokea. 

Listaus ei ole missän tapauksessa paremmuusjärjestyksessä ja se vaihtelee päivittäin. 

Vaan jokainen kohta on 100 % totta.

1. Pyytteettömän rakkauden määrä on rajaton.

•     Herra Nilsson. Tarjoaa pohjatonta rakkauttaan monta kertaa päivässä. 
•     Börje. Pussailija extraordinaire. Yleensä kyllä yöaikaan, mutta kissa päättää.
•     Madame: Täti-ihmisen ja Mimmin nenutteluhetket ovat jotain ihan muuta.
•     Elli: Kehäävä puskija, nenuttelee mielellään.
•     Täti-Ihminen: Pakahduttavaa rakkautta voi tuntea myös eläimiin. 

2. Huonommankin päivän parantaa kissa tai neljä.

•     Herään väärällä jalalla tai joskus jopa ilman jalkoja.Saavut töistä huonolla tuulella:
•      Aamun pelastaa nälkäiset, silmiin tuijottelevat, kehräävät kissakansalaiset.  
•      Illan pelastaa ovella odottavat samaiset tyypit.

3. Joka päivä saa nauraa kissojen tempauksille.

• Kakkaralli.
• Kakatonralli.
• Leikit.
• Ihan vaan peruskissana toimiminen. Priceless.

4. En ole koskaan yksinäinen.

• Vessakäynnit, ei koskaan yksin.
• Kokkaaminen, ei koskaan yksin.
• Liikkuminen, ei koskaan ilman Nilssonia.
• Makoilu, aina seuraa.

5. Harvakseltaan joudun nukkumaan yksin.

• Nilsson. Aloittaa yön aina kainalossa.
• Börje. Nukkuu tyynyn vieressä, että pääsee helposti pussailemaan.
• Elli. Löytänyt oman nurkkansa sängystä, muttei ihan lähikosketuksessa täti-ihmiseen.
• (HRH ei tosin välitä kimppapedistä ollenkaan.)

    

6. Joku odottaa sinua kotona, joka päivä.

•     Lähes aina, kaikki neljä ovat odottamassa eteisessä. 
•     Kotiin tulessa saan pussailla kaikki läpi, ketkä sitä tahtoo.           

    

7. Yhteys kissan kanssa on taianomainen. Se kertaa 4.

• Kaikkien kanssa meillä on omat jutut, omat rutiinit.
• Nilssonin kanssa olla paita ja peppu. Lähes aina yhdessä.
• Börjen kanssa jutellaan paljon pitkin päivää ja sit se pussailu.
• Mimmin kanssa ollaan nenäkkäin, rapsutellaan maratoonirapsuja ja kampaillaan takkuja.
• Ellin kanssa pusketaan otsat yhteen ja tuijotellaan paljon toistemme silmiin.

8. Opin kissoilta yllättäviä asioita.

• Itsekeskeisyyteni on vähentynyt.
• Kuten on myös kadonnut suunnaton tarve kontrolloida kaikkea.
• Kärsivällisyys.
• Elämä on tässä ja nyt. Nauti siitä.

9. Kissojen kautta olen alkanut kiinnostumaan muidenkin eläinten oikeuksista ihan erilailla.

• Kaikki eläimet maailmassa ansaitsevat rakkautta ja turvaa. 
• Eläinperäisten elintarvikkeiden eettisyys  on noussut määrääväksi tekijäksi.
• Tahto tukea eläinsuojelutyötä on kova ja kovasti pyrinkin auttamaan, tavalla tai toisella.

10. Ei ole olemassa vain kissaa. On olemassa kissoja, jotka kaikki ovat erilaisia ja omia persooniaan.

Nisu. Niin no.
Madame. Hienostunut, naisellinen. Hyppii hassusti ja on karatemesteri.
Elli. Rakastaa kaikkia ihmisiä, rakastaa leikkimistä ihmisten kanssa. Rakastaa ! 
Börje. Vähän Matzo ja vähän rauhanturvamöllöttäjä. Muuten aika söpö nössö.

Tämä koti ei olisi koti ilman kissoja. Toki se oli koti ennen kissojakin, mutta ei olisi sitä enää. Kissojen kautta olen saanut elämään uutta sisältöä, tarkoitusta ja uusia ihmisiä. 

Ja tämän blogin. Aikamoista.

Miten teillä muilla? Onko teillä sama lista vai löytyykö teidän listalta jotain muuta lisättävää?  

Valtakunnallinen löytöeläinpäivä !

"Suomessa hylätään vuodessa, vielä tänäkin päivänä n. 20 000 kissaa ulos. Meillä on edelleen 'kesäkissailmiö' sekä mm. kaneihin kyllästytään ja pistetään pihalle. "

- Hesy Ry fb:ssä tänään 3.3.18 -



Täti-ihminen iloitsee ja on kovin kiitollinen omista löytöeläimistään ja Börjestä, tietty. 

Ilman tätä laumaa olisi elämä paljon tylsempää.

Puhumattakaan kuinka paljon varakkaampi olisin...  terkkuja kaikille poikia hoitaneille eläinlääkäreille vaan :D

Löytökissa on älykäs (ks. yläkuva ) ja hauska kämppis. 

Hetki tuosta hetkestä, Mimmillä oli savukone hännässä.  Pyrstökarvat nappasi tulta tuikuista , mutta vain karva ja vain vähän. Kissa ei vahingoittunut. Nyt on palaneen karvan hajukin saatu pois.

Se oli kaikkien näiden 6.5 vuoden kissaperheenä elämisen aikana vasta toinen kynttilävahinko. 

Oiskohan ennätys ?

Nyt on pakko paukutella henkseleitä, koska täti-ihmisen töös eli toimisto on todellakin kunnostautunut kodittomien kissojen adoptoinneissa. Varsinkin Rekku Rescuen kattien adoptoinnessa.

Terkkuja Hennalle ;)

Allekirjoittanut taisi olla ensimmäinen, joka täällä aloitti Mimmin adoptiolla, seuraavaksi Ellin ja sitten Nisukan.

Pari vuotta sitten meidän osaston pomo (mies !) vienosti ilmoitti, että hävisi taistelun kotona ja heille muutti kaksi kissaa: Moritz ja Millie.  Se yrittää vähän olla muka silleen, että ei ne nyt kivoja ole mutta kummasti kelpaa pötkötellä soffalla kissan rinnan päällä.

Pertsa

Elokuussa kodinvaihtaja ja seniorikissa Pertsa löysi oman kodin täti-ihmisen kollegan perheestä. Pertsa on aloittanut ihmistensä koulutuksen ja ne vaikuttaa olevan oikein helppoja opetettavia.

Pertsa ja korvat

Kodin saaneita Rekkuja on siis 6 kappaletta ja meitä on hei meidän vientiosastolla sentään vaan 9 tyyppiä. Yay.

Elli viis vuotta !

Sanotaanko niin, että 4 kissan synttäreitä on välillä niin hankala muistaa.
Nytkin tuli kuukauden huti. Ne oli 4.8.

Ensin olin ihan, että ollaan vaan hissukseen enkä mainitse asiasta mitään, mutta koska Elli on muutenkin niin aliedustettuna täällä blogissa niin ei käy. Elli ansaitsee päivityksensä, vaikka sitten myöhässä!

Tuli kiire soittamaan Mialle, kun tämän kuvan näin! Tässä muuten Ellin kotihoitajan oma blogi, siellä on omia kissoja ja pikkuruisia hoitolaisiakin parhaillaan ;) 

Ellin tarina kerrottuna vuonna 2012.  Ylenpalttinen riehuminen on jäänyt, mutta puskeminen ei.
Kitinä painiessa jatkuu edelleen ja rakkaus ruokaan.

Kah, mun kameralla saa tälläsiäkin kuvia! 

Ihmisen kanssa on kiva leikkiä, karvakansalaisten kanssa taas ei niinkään - paitsi jos on voitolla. Kynsin leikkaaminen on edelleen haasteellista, mutta nykyään me tiedetä daamin kommervenkit ja joku ei vaan pääse pakoon.

Tämäkin filtteri oli ihan kamerassa itsessään mukana. Katoha.

Yksi juttu mitä ei ole muuttunut ollenkaan: Ellin kauneus. Elli ihastuttaa kaikki uudet ihmiset kauneudellaan, Sheba-kissa mainitaan lähes aina.

Ihana Elli ! 

Aikuisen Ellin elämään on astunut rapsuttelu. Ennen niin tarkka katti on tajunnut koko kehon rapsuttelun ihanuuden ja nykyään neitoa saa rapsutella masusta ja leuan altakin. Jos oikein osuu sormet oikeaan kohtaan niin Elliltä lähtee jalat alta ja katti kumoutuu kyljykselleen. Sitten jatketaan rapsuttelua.

Pelkkiä silhuettikuvia tarjolla, huomaan...

Ikävä kyllä Ellin inho kameraa kohtaan on säilynyt muuttumattomana. Jutun ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta, kuvat on otettu lauantaina 3.9. Tarjolla profiilia, koska naamakuvat ei vaan Ellille sovi. Ei, ei ei.

Huolimatta siitä, että Elliä ei blogissa niin usein näy niin on se ihan yhtä rakas kuin muutkin. Kotiin tulessani annan ensimmäisenä Ellille suukon kirsulle rapsutusten kera ja sitten vasta muille. Aamulla suukotan Ellin ensimmäisenä ennen kissojen ruokaa.  Ellin kanssa me leikitään nouda-leikkejä.

Elli on ihana, kaunis ja ihmisiä rakastava puskurikatti ja me ollaan todella onnellisia, että Elli on meidän perhettä ♥

Meidän syndet !

Onnea meille, me täytetään tänään 4 vuotta!

Mikä ihananpaa, kuin ihailla ...epäselvää kuvaa?

"Yhden illan juttu" poikikin sitten ihan oikean harrastuksen, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu:

• 730 stooria takana, tässä numero 731.
• Kyläilyt lähentelee 208 000 visiittiä, joka on muuten hitokseen paljon!
• Bloggerin kautta julkisia lukijoita 123 kappaletta, muita kautta jokunen muu.
• Facebookissa tasan 600 seuraajaa.
• Twitterissäkin joku seuraa.
• Instagrammissa ollaan melkein 600 seuraajan kanssa. (eiku 300). 

Lisäksi olemme päässeet tekemään kaikkea kivaa:

• Blogin kautta me olemme päässeet koittamaan hamppupellettejä. 
• Messuille ollaan menty niin vippinä blogaajapassilla jo monta kertaa ja sieltä on löytynyt täti-ihmiselle salarakas. Isosti lovee Empulle ♥ ! 
• Sitten me yoogattiin yhteistyön merkeissä. 
• Me kuuluttiin Lemmikkiblogi-portaaliin, kunnes se lopetettiin.
• Täti-ihminen pääsi Kissakkaan edustajana kissaseminaariin, silloin oli jo paineita kirjoittaa oikeasti silleen journalistisesti kunnolla. Huh.  Kiitos avusta, Minna :)
• Nykyään  kirjoitetaan myös Morrr-portaalin alla uudella blogilla "Me ollaan kissablogi! -nimellä.
• Cisionin lemmikkiblogi-listauksissa ollaan oltu ensin numerolla 8 ja nyt sijalla 2.
• Tutustuttu ihan kamalan ihaniin lemmikkieläinbloggaajiin, linkkejä löytyy tuolta ---> !

Imuri ja lattiaa, ihanaa! Vai onko tulla kissa?

Meillähän on tähän asti aina ollut synttäriarvonta, mutta tänä vuonna päätimme tehdä jotain muuta. 

Synttärien kunniaksi aloittamme kummitoiminnan ainakin vuodeksi Ipanin kautta. Lisäksi laitan kerta-avustuksen 20 € matkaan. Siinä on mukana tämän hetkinen yhteistyösaldo 5.33 €. 

Kummieläin muuten arvottiin erittäin tieteellisin toimin. Eläimiä on 14, Nuori aikuinen sanoi numeron 8 ja siten tyttö nimeltä Pete on nyt osa Triolan perhettä. Aika sopivaa, poika joka on tyttö ja vielä koirakin, ihanan anarkistista meidän makuun !

Lisäksi laitamme Rekuille kassillisen ruokaa ja arpajaisiin tavaroita.

Jaa. Nisu taas päättömänä.

Synttäreitä juhlitaan tänään perheen parissa: Kuohuvaa juodaan Miiun perheen kanssa ja ihaillaan sukulaislikkaa. Sössötellään ja leikitään. Näin on hyvä aloittaa seuraava vuosi Triolassa, auttamalla ja juhlimalla toisen kodin saaneen kissakansalaisen kera.

Ja kaikista ison kiitos kuuluu teille meidän lukijoille! Blogaaminen ilman lukijoita on ainostaan päiväkirja ja vaikka siinäkään mitään vikaa ole niin kyllähän te teette tästä hommasta mielekästä ja inspiroivaa ♥ !

Gotham city? Elli on sittenkin Batcat?

Ps. Selvisi toi meidän yhteistyökin: meidän Zooplus-linkki kerää rahaa ainostaan ostoista, eikä klikkauksista. Arvoistaisimme kovasti, jos sitä kautta matkaisitte ostoksille, kun sellainen aika on. Ja muistatte. Ne rahat kun menee eläinsuojeluun :)

HRH Madame Mimmin Viides Jubilee

Siniverinen kaunokaisemme, Madame Mimmi (Tai Mimí, kuten Granny Hänen Korkeuttaan kutsuu) viettää tänään 15.05.2016 viidensiä syntymäpäiviään.

Juhlan kunniaksi tilaamme ruokaa (muistakaa mennä Zooplussaan ostoksille joko Rekku Rescuen tai Kisu Ry:n sivujen kautta niin lähtee eläinsuojeluun muutama roponen). Syömme ruokaa ja unelmoimme ruuasta. Välillä torkumme.

Pikku Madame lepäilee. Taustalla Pikku Matzo.

Hyvästä menosta puhumattakaan.

Maitohammaspeto.

Tai söpöilystä.

Pikku varpuset ja sydän. Sydän.

4 vuotta sitten meno oli Triolalla (miinus Nilsson) näin hurjaa.

Kolmikko kävi leffassa katsomassa teoksen Linnut. Ehkei sentään Hitchcockin, vaikka ilmeistä niin voisi epäilläkin.

Hesyllä

Ikuisuusproggis "nuori aikuinen muuttaa" on aiheuttanut sen, että täällä täti-ihminenkin joutuu kaivelemaan kaappejaan ja samalla on tullut rakenneltua kolme isoa pinoa turhia tekstiilejä: hyväntekeväisyyteen ihmisille, lumpuiksi kierrätykseen ja koditomille alustoiksi.

Tällä kertaa autoin Hesyä,  koska se oli helpoin hoitaa. Autolla paikalle ja pussien ojennus vapaaehtoiselle Hesyläiselle.  Lisäksi huolenani on ollut, että viimeaikaiset huonot uutiset Hesystä on vaikuttanut ihmisten auttamisintoon, joka suoraan vaikuttaa eläinten oloihin. Ötökät ei  saa kärsiä ihmisten riidoista ja tyhmyyksistä. Nih.

Seurasin tassusten jälkiä.

Oliko muuten pakko mennä katsoon kissoja? Ja kaneja ? Oliko?

Kahden kissan kasa.

Oli. Samalla sain haastetella eläintehoitajaa, koska jos kerran teen tämän jutun voin yrittää auttaa ja kertoa mitä mitä Hesyssä on pulaa tällä hetkellä ja mikä tilanne eläinten suhteen noin yleensäkin.

Neljän kissan kasa.

Ja tässä tulee tulokset: Kissoja on toistaiseksi "vähän", mutta ongelmia on pupujen kanssa. Niitä on 8 aikuista ja 5 pentua odottamassa omaa kotia.

Pupulapsia

Pupuille ei vaan meinaa löytyä ottajia, mikä on ihan kamalan surullista. Laittakaa siis sana kiertämään pupujen puolesta : Adoptoikaa pupujaaaaaa!

Lisäksi tarvitaan siivoustuotteita: Tolua, isoja jätepusseja, roskapusseja jne.
Ja ne matolääkkeet. Niitä tarvitaan, aina.

Tällä hetkellä tekstiiitilanne on hyvä eli akuuttia tarvetta niille ei ole.

Kissapuolella oli oikeasti väljää. Paitsi tossa 4 kissakeräkämpässä ;) Oli vapaita huoneistoja ja  monen kissan kämpän ovessa ihania uutisia:

Vielä ihanampaa olisi olut, jos tuollainen lappu olisi ollut jokaisessa kämpässä. Haastattelin yhtä Mossea (kuvassa, luulisin)  ja se sanoi, että olisi kiva päästä omaan koko elämän kotiin, vaikka kyllä tuollakin siitä hyvää huolta pidetään.

Täti-ihmiseen teki vaikutuksen tilojen siisteys. Tämä oli eka visiitti tuolla ja odotukset oli korkealla, mutta oletus ei niinkään. Kerrankin oli tosi kiva olla täysin väärässä !
Kivaa oli myös se, että kissat olivat lasitetuissa kopeissa, jotka olivat varmaan noin neliön kokoisia. Jotenkin tuntui siltä, että elo sellaisessa on inhimillisempää kuin häkissä.

Tästä pääsee vakoilemaan kodittomia, jos vaikka siellä itsellä olisi kissan menevä kolo kotona.
Tai vaikka pupun !

Hesy Ry. *klik*

Rekku Rescue *klik*

Kisu Ry. *klik*

Pesu Ry. *klik*

Muita SEYn jäsenyhdistyksiä *klik*

Lemmikkimessut 2015

Tänään ne sitten vihdoinkin aukesi, Lemmikkimessut.

Vakavasti_otettavan journalistin työkalut. Mustavalkoisena. Tehostamaan  blogistin turhan_tärkeyttä.

Tosin, ihan ekaksi oli käytävä Elman  puolella, koska törmäsin PrimaCatin tiskillä Ellin kotihoitajaan Miaan, joka oli tuonut mukanaan rapsutuskissaksi oman, pienen, ihanan, suloisen Vilman, 5 kk. Pikkuneidillä oli takana jo perjantainen edustus, mutta tyyppi oli niin lungi että pystyi vetämään toisen päivän parrasvaloissa tosta noin vaan.

Vilma! Niin pusipusityyppi !

Ja sitten siirryin sinne lemmikkipuolelle.

Kimppu kissaleluja. Kelpaisi myös täti-ihmiselle kukiksi.

Noi on niitä meidän ykköshuiskuja. Huisku, joka syrjäytti  Birdien ykköstilalta kerta heilautuksella.

Ostin huiskuun vaihtopään. Huomaa ihan itse  keksitty sommittelu ! Kellään tarvetta stylistille ? 

Robi, lapsirakas samojedi. Ja tuhottoman komea  valkoinen karvapallo. Ihastuin.

PrimaCatia kateille

Messuvinkkinä muuten toi PrimaCatin piste, hyviä tarjouksia. Ostin täydennystä kaappiin.

Meinasin ostaa hevosen. Kepillä. 

Ja olihan siellä kissanäytelmiäkin. Bongasin Kuin kissakermakupilla  ja Nethel-Estelin näyttelykämpät, mutta olin taas liikkeellä väärään aikaan. Lepohetki, nimittäin.

Mutta näin mä sentään Teyen ja teyen emännän ! Oli tosi kiva tavata :)

Teyeen mä kyllä mieletäni tarkensin, mutta en sitten kai kumminkaan. Mutta komiat nauhat tossa! 

Meinasin jämähtää kissapuolelle, mutta onneksi en. Muuten en olisi törmännyt näätiin. Haisunätiin.

Tämä herra on nimeltään Iso-Karhu, haisunäätä. Ihastuin. Tosi paljon ! *KORJAUS: PIkkuKarhu. Sen siitä saa, kun amatööri leikkii oikeaa journalistia ;) *

Kuvan komistuksella oli ihanan pehmeä karva, muttei lällypehmeä. Nenä oli ihanan märkä ja mun sormia nuuskuteltiin pariin otteeseen - no koska mä ne siihen nenän eteen tyrkkäsin. Iso-Karhu tulee toimeen perheen kissojen ja koirien kanssa. Eikä ruiski hajuja. On erittäin seurallinen, eikä tee samalla lailla tuhojaan kuin fretit. Elinikä noin. 10 vuotta. Niin ihana, kiinnostava ja söpö !

Tälläkään kertaa en ehtinyt istahta lemmikkilavan eteen kuutelemaan luentoja. Katsotaan, josko huomenna...

Messut jatkuu siis tälläkin tädillä huomenna. Elmassa on vielä käytävä katsomassa vuotuiset pakolliset possut ja bonuksenä tänä vuonna on minipossujakin IIIIK, niin söpöjä! Ja sitten pitää yrittää bongailla vielä näytelmissä olevia blogikissoja. Ehkä vielä ostella jotain. Ihastella näätiä. Nyt ainakin.

Kesyrottien agilityrata, aika hieno !

Tässä oli täti-ihmisen reportaashi nuumero  uno lemmikkimessuilta. Meidän viikonloppu  saa tässä blogissa vielä "Elma ja muut" extran sekä kokonaisarvoistelun. Eikä siinä vielä kaikki : tämä täti suoritti sitä tutkivaa journalismia tänään eli juttutrilogian päättää ensi viikolla jossain vaiheessa täti-ihminen tutkii-osio.

Tiedossa siis tiukkaa analyysia ja lahjomattomia mielipiteitä !

Ja perään vielä parit häshtägit:
#meidänviikonloppu #lemmikkimessu #messukeskus










ten