Ei olisi voinut paremmassa paikassa näitä julkkareita järjestää, vai kuinka ? Kissakahvila on muuten nykyään todella viihtyisä paikka, siitä lisää sitten erillisessä postauksessa.
Ja ettei tämä vaan nyt menisi pelkäksi tilaisuuden kehumiseksi niin tietenkin joukossa oli joku toope, joka ei ollut tajunnut laittaa puhelintaan kiinni. Arvatkaa vaan kuka se oli....
Jep. Sitä pirinää muisteltiin signeerauksen aikana. Omistuskirjoituksen luettuani ensin kuolin ja sitten nauroin ääneen. Pitkään.
Kirja kiipeää lukulistalle ensimmäiseksi, tiedossa siis täti-ihmisen analyysia kirjasta vielä tässä syksyn aikana.
*Sponssi*
Ps. Kissakkaan fb-sivuilta voi katsella tilaisuudesta kuvatun videon ja Petri Pietiläisen hulvattoman esittelyn omista kissoistaan.
Purnauskis on edelleen täti-ihmisen yksi suosikki kaikista kahviloista . Siellä on aina kivaa, mutta silloin siellä vasta kivaa onkin, kun se on avattu varta vasten vain kissablogaajille, niinkuin se nyt sunnuntaina oli.
Meigä oli Tampesterissa!
Iso joukko kissabloggaajia alkoi valumaan kahvilan eteen jo hyvissä ajoin ennen tilaisuutta, tukkien jalkakäytävän muulta liikenteeltä. Sen jälkeen ne tukkivat kahvilan, mukana menossa oli nimittäin 26 kissaihmistä.
Ihania yksityskohtia !
Kissaihminen on siitä hyvä lajike, että se taipuu lattiallekin tarvittaessa. Kovaääninen se kyllä on, aina välillä. Mutta mukava. Ja kova sössöttämään.
Pieniä alkupaloja. Poppareita ja kuivattuja omppuja.
Alkudrinkit olikin kissoille, katkarapuja kissaihmisten tarjoamana. Tästä innostui niin kissat kuin ne ihmisetkin.
Taulu. Tykkään!
Micu. Katsokaa nyt noita tassuja. IIIK!
Epäilen vahvasti, että Pikin herkku on katkarapu...?
Meitä hemmoteltiin myös aivan ihanalla pavlovalla. Mätin sen naamariin ennen kuin tajusin, että kuva unohtui ottaa. Kaikista kissoistakaan en saanut kuvia, mutta sainpas sentään hyvän syyn käydä Purnauskiksessa taas uudelleen.
Aina ei vaan mene niin kuin on suunnitellut.
Viime sunnuntaina kävi justiinsa näin ja täti-ihminen missasi pitkään odotetun kissabloggaajamiitin. Siksipä tämä juttu ei käsittele itse miittiä, eikä kahvilaa vaikka sitten kumminkin käsittelee.
Yksi kissablogi lunasti viime vuonna kahvilasta tuolin, kun oli kerran mahdollista...
Kahvilan omistus vaihtui keväällä Purnauskiksen vetäjien hallintaan ja sitä myöten on kahvila saanut uutta puhtia. Listalle on vihdoinkin tulleet erikoiskahvit ja lisää leivonnaisia. (Toivottavasti muuten syksyllä jatkuu kevään lounastarjous: ilman kissanhoitomaksua salaatille pääsee normaalilla lounashinnalla - arvatkaa vaan kuka tulee menemään jos vaan jatkuu...)
Kuvia kahvilasta on tullut vaklattua oikein huolella ja näyttää siltä, että kahvilaan on saatu sinne kaivattu "sielua" pienillä muutoksilla. Kissojen koivu näyttää ihan kamalan kivalta ja näyttää olevan suosittu kahvilan kissakansalaisten keskuudessa. Oikein hyvä idea ja ihan varmasti vaikuttaa kissojen hyvinvointiin positiivisesti. Meillekin pitäisi saada sellainen! Kade. Olen. Minä.
Uusi, pehmeä peitto koeajossa.
Kahvila oli järjestänyt bloggaajille oman yhteistyökumppaninsa Royal Caninin kanssa ihan mahtavan goodiebagin. Mäkin sen sain, kun olin listoilla vaikken paikalla - kiitos Kaisulle lähetin tilaamisesta ja Naukulan Mammalle lähettipalveluista ;) Paketissa oli todella mieluisa peitto, Arabian muki, aCat& liCat nettikaupaan tarjous, leluhiiri (kateissa jo, mites muuten) ja PrimaCatilta ruokaa ja lahjakortti Royal Caninin ruokaan. Eikä sovi unohtaa Kissakahvilan kangaskassia - iso kiitos näistä !
Kiitos myös bloggaajakollegoille Triolan listasijoituksen huomioimisesta, Ehkä oli ihan hyvä etten ollut paikalla kun pillittämiseksi se varmaan olisi taas mennyt.
Alla raportteja miitistä: Tassulinnan Tuijalle iso kiitos miitin järkkämisestä ja seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella.
Allekirjoittanut aikoo pikimmiten visiteeraa ihan itse kahvilassa ja kameran kera, koska uteliaisuus.
Kiinostaisiko teitä lukea juttua tästä käynnistä ? Valokuvaisin vähän kahvilan muutoksia maistelisin herkkuja ja sössötäisin kissoille ?
Arvatkaapas miltä kuulostaa, kun yhdessä tilassa on kissoja ja noin 20 kappaletta kissatätejä ja yksi kissasetä ? Kyllä. Justiinsa siltä.
Purnauskis on vienyt tämän tädin sydämen täysin. Syötävät ja juotavat on todella herkullisia ja laadukkaita - saludoa ei kuppiin täältä saa vaan Tampereen paahtimon Purnauksille tekemää omaa sekoitusta. Ja Suklaafondantin sisus oli juuri niin valuvaa ja pehmeää kuin vaan voi olla ja arvatkaa tekikö mieli uida siinä? Tai se raikas juustokakku....IHANAA! Ja se kanttarellikeitto. Ah.
Leivät ja voin kanssa sormisuolaa, tykkään. Kanttarelli - ja kurpitsakeitot. Nättejä ja herkullisia. Cappucino kisulla, hondurilaisesta kahvista. Jälkkärit. NAMNAM.
Ai niin, me ollaan kissablogi! Kahvilan kissat. IHANIAAAAA - luonnollisesti. Vaan tämä täti tekikin sellaisen päätöksen, että tähän juttuun en lailtakaan niiden kuvia vaan keskityn muihin juttuihin kahvilassa. Eikä muuten ole eka kerta.
Purnauskis on kuin satumaailma. Ihana, värikylläinen paratiisi, jossa aika pysähtyy. Kissat on ihania ja paikka on täynnä yksityiskohtia, joita tutkiessa vierähtää helposti jokunen tovi.
Meillä oli sitten vielä tietty bonuksena iso kasa kissabloggareita, arvontoja ja goodie bag PrimaCatilta. Hälinää riitti, aika ei. Niin monen kanssa ei ehtinyt vaihtaa sanaakaan, toivottavasti sitten seuraavalla kerralla !
Kiitoksia myös ihanalle pöytäseurueelleni, oli niin kiva tavata ja kikatella :)
Saattaa olla, että ihan vahingossa suunniteltiin viime viikolla nuoremman Crazy Cat Ladyn kanssa (sen, joka ostaa kodin kissoille sopivan puutarhan mukaan), että ehkä mentäisiin Kissakahvilan lähistölle tällä viikolla.
Mä en vielä ollut sisällä, kun nuorempi Crazy Cat Lady jo silitteli yhtä kattia.
Saattaa olla, että kahvilassa oli justiinsa meille kahdelle tilaa. Pakkohan se sitten oli sinne mennä.
Saattaa olla, että menetin paikkani. Ei harmittanut.
Saattaa olla, että seurustelimme parin kissan kanssa ja sössötimme useammalle.
Päällimäinen pesi seuralaiseni nenän. Omaani ei. Harmitti. Mun nenä oli oikeasti tosi likainen.
Saattaa olla, että meillä oli tosi kivaa. Ja kissat ihania. Ei kun siis todella ihania. Ja vielä aika pieniäkin.
Tän kissan mä tunnistan, se on Pete. Katonrajassa pitkillä torkuilla.
Saattaa olla, että käymme vahingossa tuolla vielä uudemmankin kerran.
Kengistä päätellen liikkeellä oli julkisesti tunnustautuneita kissatyyppejä. Kiva sisäänheittäjä, muuten.
Mukana matkassa oli varsin kattava jengi meitä höpsähtäneitä ja vaikkei me saatu kahvilaa ihan täyteen niin sössötyksen ja lirkuttelun määrässä tehtiin varmaan ennätyksiä.
ZzzZZZZZzzzZZzZZZZzz
Tämä kaveri tippui lopulta maahan, onneksi ei käynyt mitään. Hurja lento se kyllä oli.
Kahvilan 5 pentua ovat nyt 15 viikkoisia, ainoan aikuisen, -Peten- arvellaan olevan 5-8 vuotta. Pennut on haettu pohjoisesta ja Pete on Ylivieskasta. Tällainen kodittomien kissojen puolestapuhuja on kovin, kovin tyytyväinen tähän. Kaikki ovat siis rescue-tapauksia ja koska muualla Suomessa on kotien löytyminen välillä kiven alla niin sitä hienompi homma !
Pete
Itselleni tärkein kriteeri näissä kissakahviloissa on kissojen olot. Ne
on täällä aikalailla kohdillaan. Elintiloja on jatkettu seinille ja katit elelevät
täysillä omaa elämäänsä asiakkaiden keskellä. Kiipeilypuu on vielä
tuloillaan, täytyykin käydä muutaman viikon päästä tarkistamassa onko jo
saapunut ;)
Kahvilan interiööri tuo allekirjoittaneelle mieleen Japanin. Sisustus on kovin askeettinen eli jos odottaa vähänkään Purnauskiksen ihanaa väriloistoa ja pehmeyttä niin tulee pettymään. Kahvilat ovat täysin erilaiset, molemmilla on oma linja minkä mukaan mennään.
Kannattaa myös muistaa se, että kahvila on vasta avautunut ja
varmaankin hakee omaa muotoaan vielä jonkin aikaa. Vastaanotto oli
meille ystävällinen muttei mitenkään erikoisen lämmin, mitä jäin
kaipamaan kun niin ne siellä Purnauksissessakin vastaanottaa asiakkaat niin ihanasti;)
Kyselin myös omistajalta onko jossain vaihessa tulossa lounastarjoilua, mutta ilmeisesti ei. No, säästyypä mulla viikottain 25 euroa sitten elinlääkärimaksua varten (sisään maksaa sen 5 euroa eläinhoitomaksua).
Listalla on tarjolla makeaa ja suolasta. Itse söin Villen katkiksen eli katkarapuleivän. Se oli ihan hyvä, muttei mitenkään ihmeellinen. Mutakakkua kehuttiin, juustokakkukin sai postiivisia mainintoja. Lohileipä kiinnosti Peteä sen verran paljon, että en tiedä ehtikö leivän tilannut ruokailija sitä edes maistamaan suojellessaan annostaan tuolta vaanivalta kissapedolta.
Tarun katkis, Ville hoitaa itselleen ihan omat katkiset, kiitos vaan ! (Voi olla jonkun toisenkin tassu kuin Villen. )
Naukulan Mamma oli hoitanut osallistujille vielä Primacatilta goodie bagit kotiinvietäviksi. Mukana oli märkä- ja kuivaruokaa, hammasraksujanameja sekä kissanminttulelu.
Yllättäen pussit saivat suuren suosion minikattien kanssa !
Miellä meni jo hammasraksut kokeiluun: hitti.
Kuivaruoka: hitti.
Eli vaikka minäkin olen vähän tällainen ruokadiktaattori noiden kaveriden eväiden kanssa niin kyllä sitä voisi välillä vähän höllätä ja ruokkia muillakin eväillä - ne oikeasti nautti uudesta ruuasta. Eikä toi Primacat ole pahimmasta päästä kumminkaan. Isoja päätöksiä siis tehtävä ;)
Suosittelisinko kahvilaa? Suosittelisin. Koska kissat.
