Pusupörho

Hännästä asiaa.

Ison Rotan piiska, lähes au naturel tilassa, leikki Mimmin kanssa hieman riehaannuttanut häntäosiotakin.

 Herra Nilssonille nimittäin  iskee aina pulloharja päälle, kun se on täynnä rakkautta ja kiintymystä.

Pusipusi MUN ihmiset, PUSIPUSI ♥

Yleensähän kissan pörhöllään oleva häntä luetaan pelotteeksi, mutta meillä ei tarvi säikähtää. Pitää vaan veryytellä sormet rapsutuskuntoon ja lämmitellä hauikset kannattelemaan onnesta ja kiintymyksestä kiemurtelevaa kissa sylissä (4.2 kg) . Mielellään ainakin 1/2 tuntia.

Kissa ihan fiiliksissä ♥ Kuvassa valmistaudutaan ihmisen vaihtoon.

Silloin kun kotona on niin täti-ihminen ja nuori aikuinen niin paras tapa pitkittää rapsuja on vuorotella sylejä  jolloin saavutetaan optiomaalinen hellyttelyhetki. Sillä aikaa kun toinen rapsuttelee, toinen kerää voimaa seuraavaan erään.

Bonuksena ihmiset saa ihailla tota  kovin ohuella turkilla päällystettyä häntää, sieltä ihokin paistaa läpi kun karvat on ihan täysii pystyssä ♥

Täh?

Tiesittekö, että Börje tykkää hummuksesta?  Alamme olemaan huolissamme Matzon alati laajenevasta kiinnostuksesta kasvisruokaan, suosikkilistallahan on mm. rusinat (yksi pari kertaa vuodessa , kun rusinat ei niin hyvin sovi kissoille), idut, herkkusienet ja paprika.

Siis miten niin hummus ei ole kissojen ruokaa???!??!?!?! TODISTA!

Onneksi kissaan uppoaa vielä sitä lihaakin raakana, joten leikkikööt ituhippiäistä sitten aina välillä. 

Pääsiäismisut

Muilla on pöydällä pääsiäiskukkia ja pääsiäismunia.  Mutta meilläpä on painivat pääsiäiskissa.

RÄYH.

Voin kertoa, että oli kyllä hyvä show!

Jumalaiset kissamme

Kerrankin sai maanantainen aamu hyvän alun, kun täti-ihmisen työpöydällä odotti ihana yllätyslahja .

Ellu on kiva ja best :)

Se on kaikille syvällisiä mielellään pohtiville ihmisille erittäin tärkeä teos: Jumalaiset kissamme.  Kannessa jo pieni suuri ajattelija katselee kaukaisuuteen ja pohtii tärkeitä.

Filosofi Kitty Von Kattistein, oletan.

Sitten meillä vasta riemu repesi ja täti-ihminen alkoi osoittelemaan sormella yhtä aukeamaa ja esittelemään sitä kaikille ketkä vaan oli lähistöllä . Nimittäin tää onkin JUST SE kirja, missä meidän blogifrendi Harmi on yhtenä tähtenä !!! ME tiedetään joku, joka on julkku ja pohtii syvällisiä. Asiallista.

Suuri ajattelija Harmi  

Pääsiäisen kunniaksi mietelmä kyseisestä kirjasta:

"Pyydän vain, että rakastat minua edes puoliksi sen verran kuin rakastan itseäni. "
                                                                                              - Molly Mohair, 2001 -


Triolassa on täysi miehitys koko pääsiäisen, joten me emme hiljene vieläkään ;)

Sota pöpöjä vastaan !

Alkoi tänään. Tai no, sota ja sota.
Aamulla herra Nilsson tuntui jo normaalilämpöiseltä, mutta ruoka ei maittanut. Muutenkin kissa oli pirteämpi verrattuna eiliseen. Ihan kun noin pieni paraneminen vaikuttaisi täti-ihmiseen rauhoittavasti niin kotimatka töistä alkoi Felinan kautta. Nutriplussaa ja samalla vitskuja kaikille.

herra Nilssonin emergency kit

Seuraava etappi oli apteekki josta kissat sai ikioman kuumemittarin. Nopeimman tuloksen mittaa pinkki  Pikku Myy. Antoi muuten tuloksen 38.5 astetta eli nyt ei kuumetta olisi. Myöhemmin vielä yksi kiekka mittarin kanssa, voin kertoa ettei meistä kumpikaan tule olemaan turhan onnellisia just silloin. Nälkään napattiin paketti harvinaista herkkua,  Shebaa. 100 g annos sujahti kissaan ennen kuin ehdin sanoa että ole hyvä. Nyt on sitten se ruokakin siis maittanut.

Meidän eläinlääkäri oli muuten juuri hengailemassa respassa kun menin Felinaan,  joten hoito-ohjeet ollaan saatu ammattilaiselta ja huomenna tarvittaessa päästään vastaanotolle ilman varausta. Ja uskokaa tai älkää niin puhelin soi vähän aikaa sitten ja tohtori soitti josko olin jo ehtinyt mittaamaan sen kuumeen ja onko Nilsson jo syönyt.

Ja eläinlääkäri myös muisti Nilssonin ilman että edes nimen mainitsin. Potilastiedot olivat auki alta aikayksikön kun lääkäri näki mut. Sanoisin, että välittämisen aste on jotain ihan ultraa. Kiitos Felina.

Earth Hour goes pikkujoulut !

Kissoilla oli eilen ilo olla seuranamme, kun vietin jokavuotista pikkujoulua lapsuuden aikaisten rakkaiden ystävieni kanssa eli  charlien enkeleiden kera. Me ollaan sitten  niitä alkuperäisiä enkeleitä  joilla aseena vesipyssy ja valtavan hyvä salapoliisitaito ! Word.

Pikkujouluihin kuuluu luonnollisesti  ainakin  joulupukitar.

Onkos täällä kilttejä enkeleitä...?

Bileissä pitää olla purtavaa, tässä retroateriamme alkuruoka. Ja dippikastikkeet. Kissat ei sitten suostunut ituhippeileen. Retroisen pääruuan ( pyttipannu eli spydäri) makkarat ne olisi kyllä halunnut syödä.

Ainaki lanttuuu ja  porkkanaa muttei uunin kautta.

Sitten jos kerran on joulupukitar niin kai sitten on lahjojakin?

Ihan varmasti mulle, mulle, mulle, mulle, mulle......

Sitten vietettiin tunnin maailmanpelastushetki kynttilöiden loisteessa glögiä juoden ja possun sydäntä jyrsien. Kissat. Ihmisihmiset sai retrokkaan banana split-jädeannoksen possun sijaan.

Tonttuilua pimeässä....

Täti-ihmisen yhdestä paketista löytyi muuten triolaan uusi katti !

Päivän sää.

Harmi ettei tuolla voi mitata kissan lämpötilaa, herran  Nilsson riehakas biletys on saanut kissan ihan uupuneeksi eikä ruokakaan maita. Ja katti tuntuu täti-ihmisestä aika kuumalta. Sitä seuraillen...

Eroahdistus

Olihan tämä tiedossa että täti-ihminen joutuu jossain vaiheessa jättämään kissat kotiin ja viettää aikaa muualla. Mutta että heti ekalla kerralla yön yli.  Työmatka edessä: lähtö aamulla n. 7.30 kohti lentokenttää  ja paluu vasta perjantaina iltapäivällä.

Kuulittekste, se siis todellakin aikoo jättää meidät melkeen KAHDEKSI kokonaiseksi päiväksi........Vedetään hei laaserit, jos se muuttaisi mielensä ?

Tältäkö tuntuu, kun hylätää-äääään-ääään? Mun olo on nyt niin orpo. Ei pysty edes vetään yhtä matzoa tässä.

Kissathan siis jäävät nuoren aikuisen hellään huomaan, eikä ne edes tule huomaamaan että täti-ihminen on poissa. Ongelmanahan on tämä täti, joka on potenut ikävää jo tänään vaikkei ole edes matkoilleen lähtenyt. Kuvatkin on valittu toiveajattelun pohjalta...

Kyllähän ne hei muo tulee kaipaamaan tosi paljon, tuleehan?

Exlibris

Ja täti-ihminen kun luuli, että kissat ei sentään kirjoja omi.

Omii ne. Lukemisen saa täti-ihminen sentään suorittaa ihan itse. Jos kirja ei ole Herran Nilssonin käytössä.

Maalismourut eli paasausta sterilisaatiosta

Se olisi nyt se aika taas kissoilla kun pitää esittää parastaan vastakkaiselle sukupuolelle. Vapailla markkinoilla leikkaamattomat kissat siis aloittavat holtittoman lisääntymisen ja lisää kodittomia kissoja alkaa kohtapuolin syntymään isoissa mittakaavoissa.  

Ikäväkseni huomasin Rekkujen sivuilta, että Madame Mimmin äiti Rva Paukku on siirtynyt kiireelliseksi kodinetsijäksi. Paukkuhan oli aivan superäiti: se hoiti omat ja adoptoidut pennut luovutusikäisiksi  kateiksi (yhteensä 8 kpl ) mutta itse ei ole löytänyt kotia. Vaikka Paukun ja Mimmin verisiteestä ei ole tieteellistä todistusta, sanoisin  kuvien perusteella geneettisen samankaltaisuuden olevan sen verran vaffa, että Mimmi on Paukusta syntynyt :)  Paukun tietojen  mukaan luonnekin matsaisi 100 prosenttisesti, muuten. Mitä mieltä olette?

Rva Paukku, kuva by  Rekku Rescue Ry ja Madame Mimmi kuva by Taru

En tee tätä kirjoitusta Rekkujen edustajana,sitä en ole. En kirjoita tätä sillä, että Paukku saisin tämän ansiosta kodin (vaikka en panisi pahakseni ollenkaan). Toivon vain että joku kissaa harkitseva ihminen saattaisi saada kimmokkeen antaa kodin kodittomalle. Että edes yksi leikkaamaton kissa leikataan. Että asiasta puhutaan, eikä tänä vuonna eläinsuojeluyhdistysten ovet ratkea saranoistaan uusien kodittomien eläinten takia. Ettei villejä pentuja tai aikuisia kissoja kuole luonnossa  nääntymällä, petojen ruokana, ihmisen pahoinpitelemänä vain siksi että leikkaamaton kissa on päässyt lisääntymään.

Toivottavaa olisi, että kaikki kissat joita ei aiota pennuttaa kontrolloiduissa olosuhteissa tulisi siis sterilisoida. Jopa ne kotikissat, jotka elävät sisätiloissa. Vapaana liikkuvat ehdottomasti. Sterilointi itsessään on jo eläinsuojeluteko.

Olen Madame Mimmi ja väitän olevana Rouva Paukun tytär ensimmäisessä polvessa.

Lämmittelyä

Ei ole helppoa kissan löytää sopivaa lämmintä piilopaikkaa missä vähän eldailla ja pohdiskella tärkeitä juttuja kuten jyrsijöitä, päikkäreitä, ruokaa ja peffan pesua. Sitten kun sellainen ehkä löytyy  on sinne pääseminen tehty NAURETTAVAN hankalaksi.

 Täti-ihminen tahtoo taas erikseen mainita, että pölyjä jouduttiin hakemaan naapureilta asti näihin omiin kuviin ja vieressä ei suinkaan ole meidän avuttoman tyhjä baarikaappi. Se on ihan muualla ja siellä vasta onkin alkoholia! Ainakin kaksi muuta pulloa. Että leveästi täällä edellään puhtaassa kodissa eikun paarditalossa . Mutta josko siihen kissaan:

No ni, tää aloittaisi nyt

Ekaksi pää ja etukädet täkkiin sisään tekemään vähän tilaa

Sitten takakädet messiin ja reunasta vähän vauhtia etukäsille ja päälle

Melkein valmis. Etu- ja takakädet sisätiloissa ja tosi kiva lämpö alkaa leviämään  täkin sisällä oleviin kissanosiin

Häntä kandee jättää mittariksi ulkotiloihin niin muistaa miksi on lämmittelemässä

Kissa kerällä. Homma valmis ja eldailu voi alkaa.

Installaatio hyllyssä

Ikean hyllyssä pitää kellii Ikeamaisesti niin, että tilaa ei mee yhtään likaa. Eikä muuten  mennyt.

Kyllä ne Ikeatalta voisi tarjoo meille tästä ilmaisesta tilaihme-installaatiosta ainakin sellaset hevosenlihapullat!

 Ja aurinkokin paistoi niin, että silmät on ihan viiruilla. Täti-ihminen on ihan lääpällään noihin silmiin.
Ai niin. Ja noihin kissoihin.

Ihana Her Royal Highness

Nyt on tässä blogissa noi muut kissat taas pelleillyt kameran edessä niin että Madame Mimmi ei ole saanut yhtään tarpeeksi palstatilaa. Vääryys korjataan hetinyt! Tänään ihailijakuvassa Her Royal Highness.

..jos toi kameran kanssa heiluva täti  antaisi mun olla rauhassa...

Kissanpeffa-saagan viimeinen osa: Herra Nilssonin rear end

Haaste on nyt saatu suoritettua loppuun. Herra Nilsson suostui vihdoinkin pyllistämään kameralle.

Ota jo se kuva, tätä mooningii  mä suostun tekemään vaan ihan hetken.

Kuten huomaatte on herralla  loistavat pakaralihakset ja kaksiväriset pöksyt. Herra Nilsson on myöskin kuvassa erittäin rentona vaikka katse antaisi ymmärtää, että olo on hintsusti tukala.

Osaako muuten kukaan kertoa, mikö olisi herra Nilssonin värimääritelmä? Savu?

Pölyhuiska

Meillä  on muuten yksi paikka, josta ei ole tarvinnut unohtaa pyyhkiä pölyjä useampaan kuukauteen.

Taas pölyjä, ei tässä auta kun aloittaa siivoaminen tänäkin iltana.RANKKAA! Kohta mä putsaan ton tyhjän kohdan, pitää muistaa siis vaihtaa asentoa....

Börjen baby butt, kissanpeffa osa III

A.P.U.A.

Arkisto paljasti kissanpeffan numeron 3. Nuorimieshän on siinä pelkkää korvaa ja rohkeutta !

Meikis on niin tuolla latvassa niinku ihan just, meikästä tulee isona kyllä ulkoilmassa viihtyvä matzo !

Jäljellä osa 4, mikä siis on Nilssonin takamus.

A.P.U.A.

Loma !

Nyt se sitten on aluillaan. Ihan ekaksi me vähän levätään. Viime viikko kun meni täti-ihmisellä saikulla häätäessä A-virusta niin me kaikki ollaan ihan että puuh, onpa väsy. Ja lääkärikin vielä torstaina sanoi puhelimessa, että otatte nyt iisisti viikonlopun.

Pojat varsinkin päätti totella tohtoria. Kattokaa nyt.

Pikkubroidi hei!  nuku siinä mun miehekkäässä kainalossa vaan, .mä pidän vahti...zzzzzzzzzzzzzZzzZzzz

En rumpa, kissanpeffa osa twå

Tämän haasteen kanssa toivoisi, että olisi vain yksi kissa jota kameran kanssa ahdistella. Vieläkään ei meillä ole uusi peffaloita kuvattuna joten piti kaivaa kuvaa menneisyydestä ja blogin alkuajoilta: Meitin Elli nimittäin istuu niin tuhdisti peränsä päällä ettei kissat yleensä.

Hummani Hei, hummani hei.....huputiti hummani hei.......

Pillipiipari

Meidän Pillipiipari on tosin paljon harmittomampi kuin Hamelnin pillipiipari vaikka voisin vannoa tämäkin piiparin herättävän rotissa ja hiirissä jonkinmoisia tunteita ;)

Meikäpoika se vaan pilliin puhaltaa.....

Kissanpeffa osa UNO

Myrskyn sijaismamma keksi oivan haasteen. Kissanpeffakuvaa pitäisi saada. Se ei muuten ole ollenkaan helppo homma ja varastoissakaan ei ole valikoimaa mistä nappaisi tähän 4 edustavaa takaosaa. Siksipä etenemme haasteen kanssa kissa kerrallaan, tässä Madame Mimmin esitys.
Avustajana kuvassa toimii jokapaikanhöylä Herra Nilsson.

Siveliäs pylly, kissalla päällä bikinit.

Kuva on napattu kesken tiukan makuupainiottelun ja vaikka Madamen pää ei kuvassa näy on se kiinni siinä kohtaa missä pitääkin mutta varmaankin tarkoituksella Herra Nilssonin luisen rinnan alla valmistautumassa yllättävään uuteen iskuun. Lisäksi pyydämme huomioimaan Madamen valkoiset bikiinit ja niiden alaosan sievät kikkurat.

Kattihaaste #22: Kassi

Kattihaastessa taas mukana, koska Herra Nilsson niin tänään päätti. Täti-ihmisen äiti tuli piipahtamaan ja hyvä että kassi ostoksineen oli lattialla kun....

..nää  ritilät pitäisi kyllä olla pakollisia kaikissa laukuissa....nälkäkin olisi...

Väliaikamusiikkia

Täti-ihmisen potiessa influenssa aata, beetä, ceetä tai öötä on bloggauskin jäänyt vähän taka-alalle kun kaiken ajan vie vaaka-asenossa makoilu . Tässä on siis mitä mainion hetki laittaa väliaikamusiikit päälle.
Kansalaiset, saanko esitellä  : Nora, pianokissan concerto osa II.

Ja ihan vaan tiedoksi, kyllä meilläkin on soittaja kuvioissa. Meillä tyylittely on enemmän Jerry Lee Lewis-tyylillä eli soittamista vaikka jaloilla, mutta mehän ollaankin silleesti vähän rock.

all that jazz...

Kuumehoureissani unohdin laittaa ton meidän kuvan, nyt varmaan viimeisin lausekin avautuu vähän toisella lailla :D