Siinä kysymys, jonka sain kaverilta facebookissa edelliseen blogin juttuun henkilökohtaisella sivuillani. "Onko kissojeni elämä enää kivaa, kun joutuvat huonovointisina ja kivuliaina elämään elämäänsä?"
Ensin tuohduin verisesti, mutta kysymyshän on oikeasti tosi hyvä. Ihan varmasti moni muukin on pohtinut samaa. Tuntematta täti-ihmistä voi näistä kirjoituksista hyvinkin herätä justiinsa tuo kysymys. Miksi ei eutanasiaa?
Jos tilanne olisi oikeasti alussa kuvatun mukainen, ei se tietenkään olisi reilua kissoille. Me elämme kissojen ehdoilla ja kissojen elämänlaatu on meillä tärkeintä, eikä elämän pituus ole itseisarvo.
Mutta eläimet sairastuvat siinä missä ihmisetkin.
- Kumpikaan ei sairasta sellaista tautia, mikä auttamattomasti johtaisi kuolemaan.
- Sairaudet, joita nämä ovat poteneet tai potevat, ovat lääkkeillä hoidettavissa.
Börjen FORL etenee ja se on toisen kivuliain ja krooninen sairaus. Hoidettavissa.
Kun meille selvisi, että Börjen munuaiset eivät olleet vahingoittuneet pysyvästi niin lopetimme vasta siinä vaiheessa aktiivisesti pohtimasta eutanasiaa. Sen jälkeenkin se kävi mielessä, koska elimme päivä kerrallaan Börjen tilan mukaan.
Börjellä oli myös elvytyskielto.
Viikissä ei myöskään olisi suostuttu hoitamaan Börjeä, jos mahdollisuuksia ei olisi ollut.
Nyt munuaiset ovat täysin kunnossa.
Börje poti ja parhaillaankin taitaa potea yhtä kissojen yleisintä vaivaa. Pissahommia. Ensin oli kivet ja nyt epäilty bakteeritulehdus. Käsi ylös, kenen kissa on ainakin kerran sairastanut jonkun pissavaivan ?
Nilssonilla ei ole ollut astmakohtausta kuukausiin.
Calici ei ole puhjennut vuosiin.
Nilssonille on kaiketi hissukseen kehittynyt se hemmetin IBD, joka lienee syynä sitten muihin aikaisempiin sisäelinvaivoihin. Eutanasia oli meillä aina vaihtoehtona, jos kissa voi liian huonosti, liian pitkään. Leikkaus oli ainoa varma keino vahvistaa diagnoosi ja siksi siihen ryhdyin, vaikka se tiesi kissalle hetkellisesti kipuja ja tosi tukalaa oloa. Sitten sille tuli se ummetus päälle, puvusta ja opiaateista. Kakkilääkeet ja puku pois - > ongelma hoidettu.
Nyt on selvinnyt että, sisäelimet ovat takaisin alkuperäisessä, normaalissa kuosissaan. Maksakin, huolimatta tämä hetkisestä alat arvosta.
Hoito oli pitkä, mutta toimi.
Sitten tämä Nisun tämän hetkinen maksaepisodi.
Kissa vietiin hoitoon kahden päivän sairastelun jälkeen. Jos se on toksoplasma, on melko varmaa mistä se tuli. Olen sanonut Nisulle, että mun takia ei tarvitse sinnitellä elossa vaan mamma on valmis päästämään toisen pois. Eutanasia oli taaskin yksi vaihtoehto.
Selvästi parantuneet maksa-arvot poisti sen vaihtoehdon pöydältä, koska muut maksan arvot ovat
täysin normaalit kuten olivat kaikki muutkin tutkitut veriarvot.
Meidän eläinlääkäri hoitaa potilaansa kipua hyvällä intesiteetillä.
Minä hoidan kissojeni kipua paremmin ja herkemmin, kun omia kipujani.
Kumpikin leikkauspotilas parani todella nopeasti, nopeammin kuin oli arvioitu.
Kurja olo on molemmilla kyllä tietty ollut, koska sairaana on kurja olo. Olit ihminen tai eläin.
Tänne blogiin ja facebookiin tulee oksennettua omat pahimmat pelot ja huolet syvimmän kautta. Ne ovat omien painajaisten värittämiä tarinoita.
Enkä muuten kiellä sitäkään, etteikö näihin juttuihin olisi draamaakin sullottu mukaan, koska täti-ihminen nyt vaan on taipuvainen dramaattisuuteen.
Siksi tilanne saattaa paistaa sinne ruudun toiselle puolen epätoivoisempana kuin se oikeasti onkaan.
En nyt myöskään vähättele tätä tilannetta, koska minulta kysyttiin "se" kysymys.
Kyselen
aina Teijan ammatillisia arvioita ja sen mukaan teen päätöksiäni. Etsin tietoa netistä ja blogeista. Kykenen myös järki_päätökseen vaikka tunteet muuten johdattaa. Enkä usko, että Teija suostuisi hoitamaan ketään potilasta, jos parantuminen ei ole mahdollista. Hän on hyvin eettinen ihminen.
Eläinlääketiede on mennyt reilusti eteenpäin ja ennen muinoin joku sairaus oli kuolemantuomio, mutta saattaa nykyään olla suhteellisen helposti hoidettava. Mutta ne hoidot maksaa.
Moni olisi joutunut valitsemaan eutanasian meidän tilanteessa taloudellisista syistä.
Itselläni on se verran onnekas tilanne, että mulla on vakituinen työ, meillä on kissoille vakuutukset ja minun oli mahdollista saada lainaa.
Meillä on nyt vaan ollut tosi huono onni näiden sairauksien kanssa. Ne on jatkunut syksystä asti, kahden kissan voimin ja siksi tilanne vaikuttaa niin rankalta. Ja sitä myös onkin. Taloudellisesti ja henkisesti, kuten olenkin jo kirjoittanut.
Kissat peittelee kipujaan. Sen tiedon kanssa me kaikki kissatädit ja -sedät joudumme elämään.
Tiedostan myös sen pahimman pelkoni tällä hetkellä, että Nilssonin elimistö on alkanut pettämään.
Eutanasia on täti-ihmiselle kunnia-asia. Jokainen kissani tulee saamaan arvokkaan lähdön tarvittaessa. Se on viimeinen ja suurin rakkaudenosoitus näille mun ihanille höntsäilijöille ja olen sen ratkaisun valmis tekemään.
Onneksi tilanne ei ole vielä siinä vaiheessa, kummallakaan.
