torstai 5. joulukuuta 2019

Vapaaehtoisten päivä

5.12 on kansainvälinen vapaaehtoisten päivä.

Ilman Rekku Rescue:lla vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä, meillä ei olisi Mimmiä, Elliä eikä herra Nilssonia.



Kaikki kolme saivat kasvaa sisätiloissa, kotihoidossa, ihmisen huolenpidon kohteina. 
Mimmillä oli lisäksi Paukku-emo hoitamassa ja sisarukset.
Ellillä oli ihmisen lisäksi sisarukset.
Herra Nilssonilla vaan ihminen.



Meidän kiitollisuus näille ihmisille on pohjaton. 
Ilman vapaaehtoisia, me emme olisi justiinsa tämä kissaperhe.




Kiitos kyllä kaikille muillekin vapaaehtoisille, ihan kaikilla aloilla.  Hienoa työtä teette ! 



maanantai 2. joulukuuta 2019

Triolan joulun salainen resepti

Täälläpä aloitetaan jo joulujutut, nih.


Tämä on muuten taas yhteispostaus #omavaisuus jengin kanssa, ideatonttuina ollut kaikki ja idean aiheeksi pukenut  Korkeala-blogin Heikki ja me saimme vinkin tästä Tsjaut-blogin Satulta. 


Täti-ihminen on ollut niitä intohimoisia joulutyyppejä lapsesta asti ja kerran teini-ikäsenä olen jopa kantanut pari metrisen joulukuusen Kallion Karhupuistosta Itä-Pasilaan k ä v e l l e n, kun se oli ainoa tapa saada joulukuusi kotiin hyvissä ajoin. Isä olisi hakenut kuusen vasta aattona, kuten aina. Ei sopinut enää teinille se suunnitelma.




Meillä siis joulun tärkein kapistus on selkeästi joulukuusi, koristeineen.
Ja niinhän se on  myös kissoille se tärkein joulun somiste. Tai ainakin inspiroivin. Ja hauskin.




Kun Triola oli  lukumäärällisesti  trio, meillä oli oikea kuusi. Sievästi käyttäytyvät Börje, Mimmi ja Elli saattoivat vähän tassulla läpsästä koristepalloa, maistella kuusen kasteluvettä ja ihan vähän rapsutella kuusen vartta.

Tästä syystä meillä oli myös oikea kuusi seuraavana vuonna, mutta meillepä olikin muuttanut sinä vuonna eräs herra Nilsson. 

Kuusi kaatui jouluaattona, se riisuttiin samaisena yönä  kimalteista ja vietiin pois. Kasteluvedet kuivattiin ainakin jollain 1000 :lla pyyhkeellä ja harmitus oli kova.
Vaikka naurattikin. Tosin vasta viime vuonna, ekan kerran ;) 



Seuraavana vuonna meille muuttikin sitten tekokuusi. Valkoinen, koska jos se on sitten muovia, se ei saa teeskennellä olevansa oikean_kuusen_kaltainen.  Tämäkin kelpasi kissoille ja joka aamu Täti-ihminen korjasi kissojen kuusibileiden aiheuttaman oksakadon lattialta ja asetteli ne takaisin paikoilleen. Kuusen valo on vaan aina ärsyttänyt, kun ne on niin kirkkaat ja kovat, toisin kuin normaalisti kuusessa käyttämäni lämpöisen väriset sähkökynttilät.




Siksi meillä on takana muutama vuosi, kun kuusta ei ole ollut. Joulumieli on sen takia ollut myös vähän kateissa.






Mutta tänä vuonna kaikki taas muuttuu. 

Aika on nyt kypsä ja Täti-ihminen on valmis  uuteen tekokuuseen, joka on vihreä.
Kuusi on tilattu maailmalta, siinä pitäisi olla mukana jo lämminsävyiset lamput. Olispa sinä myös sellainen mekanismi oksissa, ettei ne lentelisi noiden bileissä irti ja toivottavasti se tulee perille asti.




Lisäksi tänä vuonna meille tulee maailmalta erittäin toivottu jouluvieras, Nuoren Aikuisen komeampi puolisko, joka on saanut Täti-ihmisen jouluriemun räjähtämään uusiin sfääreihin.
Suomalaisen joulun esittely on kunnia asia ja enää en millään jaksaisi odotella jouluun asti.
Kuusen valojen loisteessa, kissoja kuusesta hätistellen. Mikä idylli! 








Ai niin muuten, ruokapuolella meidän joulun salainen resepti on tzatziki. Ja afrikkalainen tomaattikastike.
Että niin suomalainen joulu meillä ;)

Miten te muut, joko joulua on rintapielissä ja mikä on teidän joulussa "se" juttu, joka tekee joulun?


Muiden juttuihin pääsee suoraan alla olevien linkkien kautta, mars lukemaan siitä ! 

Jovela/omavarainen
Sarin puutarhat
Puutarhahetki
http://puutarhahetki.blogspot.com/2019/12/2-luukku-joulun-salaiset-reseptit.html 
Metsäläisten elämää
Helecleaner
Korkeala
Oma tupa ja tontti :
https://omatupajatontti.blogspot.com/2019/12/joulukuu-alkoi.html
(linkki lisätty tähän viereen, koska joistain syystä blogger ei suostu siirtymän sivuille )





torstai 28. marraskuuta 2019

Voi ei, anteeksi !

Täti-ihminen on aloittanut oman talvihorroksen eli nukatelemisen sohvalle vielä varmemmin kuin yleensä. 

Näin kävi taas ja tietysti tässä toissailtana ja heräsin 00.30.
Äkkiä valot pois olkkarista ja sänkyyn : aamulla kiireessä en ollut ehtinyt pedata edes sänkyä - mikä tsägä. Jos uni karkaa silmästä, edessä olisi pitkä ja uneton yö noiden torkkujen takia.
Paiskasin maate ja asettelin jalkoja hyvään asentoon. Osuin kissaan ja pidin pitkän monologin sösössönsössöä ja vuolaan anteeksipyynnön.

Aamulla heräsin ja venyttelin koipiani. Potkaisin taas kissaa.
Se oli samassa kohdassa, eikä reagoinut potkuun mitenkään.

APUA. Pahin kävi mielessä. Paniikki.

Äkkiä valot päälle.



Kuvan kissa ei kuulu asiaan, se kömpi siihen juuri ennen kuvan ottamista.

Täti-ihminen oli  runoillut  ja vuolaasti anteeksi pyydellyt meikkilaatikoltaan. 

maanantai 25. marraskuuta 2019

Kuin söpöä voi ollakaan!

Viime viikolla oli kansainvälinen lastenpäivä ja 22.11 oli sen kunniaksi ota lapsi töihin-päivä.

Nooh, Täti-ihminenhän oli sitä omaa lastaan siellä töissä nähnyt kymmenen vuoden sisällä aika paljon ja kai se taitaa olla jo aika yli-ikäinenkin jo tohon tempaukseen.

Muiden lapsia sielä kyllä oli ja ne oli vielä oikean ikäisiäkin.
Helmi, ekaluokkalainen sai multa tärkeän tehtävän: värittää mulle tilaustyönä joku kuva, Helmin sai päättää kuvan.





Liian liikkistä ! IHAN liian liikkistä!!

Kiitos Helmi ❤️