Nilssonin IBD hoidetaan muutamalla lääkkeellä. Mm. närästykseen käytetään Losec Mupsia. Se hajoaa ohutsuolessa ja on reseptilääke. Sitä ei tarvitse antaa ihan joka päivä ja kun Nisulla oli pahoinvointiin Cerenia käytössä, ei Losecia tarvittu ollenkaan.
Kuva otettu maaliskuussa 2018.
Yllä oleva kuva on otettu maaliskuun lopulla. Siellä ne on, pussissa ne Losec Mupsit. Ja sitten ne meni samaisessa pussissa roskiin, koska siivoilin kuvauksen jälkeen kissojen lääkekaappia tyhjistä paketeista ja niin. Perkele. Enkä siis tätä huomannut kuin vasta kuukauden, kahden päästä - koska Cerenia. Nuija! Kävin alkukuusta sitten nolona ostamassa Felinasta uuden purkin. Sitten päästään tosi nuija-hommiin. Nimittäin, kerran vahinko. Ok, niin voi käydä. Toisen kerran vahinko = tosi nuija!
Nyt juhannuksen aikaan tein taas isot satsit lääkeannoksia valmiiksi Nisulle ja Mimmille. Mimmin Seronilit loppui, muistan sen paketin heittäneeni roskiin. Mutta nyt on ne perhanan Losecit taas ottanut hatkat . Joko mun toimesta tai ..no, mun toimesta! Niitä ei löydy mistään eli nyt taas näyttää siltä, että täti-ihminen on ne taas kerrannakannut roskiin epähuomioissa ja raivokkaan konmaritusmoodin kourissa.
Tämä alkaa olemaan isosti noloa. Mä joudun taas soittamaan Felinaan ja pyytämään uutta pakettia Nisulle. Äh. Kohta ne luulee Felinassa, että mä pyöritän jotain losecmups-diilausta himasta käsin!
Kuukausi sitten alkoi Nils Nilssonssenin sappirakkotulehduksen hoito. Pilleriä jos toistakin on asennettu kissaan sen etuluukun kautta (sormien vaaravyöhyke) joka päivä ja ne ovat vaikuttaneet potilaan oloon positiivisesti.
Dösäpysäkillä.
Ultra näytti saman. Sappirakon seinämä on paremman näköinen kuin viimeksi, mutta edelleen se on jonkin verran paksuuntunut ja runsaskaikuinen. Ihanaa on myös se, että katti ei enää arista sappirakon aluetta.
Tajuisin muuten vihdoinkin kysyä mikä ennuste tällä tulehduksella on ja se on hyvä eli hoidettavissa. Sitkeä se kylläkin on, mutta lopulta meillä on kissa, joka on täysin terve. Olin jo valmistunut, että tämäkin joku krooninen vaiva. Ei onneksi oo.
Tohtorin pöydällä, tuttu mesta.
Tällä kertaa pääsin mukaan toimenpiteeseen, koska TADAA : se tehtiin nukuttamatta, opiaattiruiskeen voimin. Säästin anestesiakulut, jeeesh! Samalla sain pidellä Nilssonssenin koipia ja häntää kurissa tutkimuksen ajan. Saattaa olla, että mulla alkaa eläinlääketieteen tutkinto olemaan pikkuhiljaa valmis. Kröhömpsis.
Pieni, söpö huumehörhö.
Seuraavan kerran mennään ultraan taas kuukauden päästä. Tässä välissä heitellään seuraavia lääkkeitä siihen etuluukkuun:
- Adursal jatkuu, 1/2 tabua päivässä.
- Apoquell 1/2 tabua aamuin, illoin 2 viikkoa ja sen jälkeen kerran vuorokaudessa. Toistaiseksi. (Anti-inflammatorinen lääke kroonistuneen tulehdustilan rauhoittamiseen.)
- Samylin, ravintolisä 1 tabu päivässä. Kuukauden kuuri. (Maksan ja sappiteiden sairauden tukihoito, joka auttaa maksasoluja uusiutumaan ja suojaa soluja vapailta happiradikaaleilta.)
- Cerenia lopetettiin. Paitsi jos oksentelu palaa, niin sitten pitää hakea klinikalta uusi satsi.
Hyviä uutisia tuli siis ihan kunnolla, maksukin oli siedettävä 119 euroa. Tästä innostuneena kipitimme trippailevan Nisukan kanssa ruokakauppaan! Kyllä: Nisu pääsi Alepaan ostamaan illaksi piffit kissakansalaisille.
Nisu kävi ruokaosotoksilla !
Menomatkalla matka meni muuten molempien laulellessa. Ohessa tosi pimeä video Nisun esityksestä, täti-ihmisen laulut jäi äänittämättä. Jouduin oikeasti rapsuttelemaan ja laulamaan Nisulle bussimatkan, kun se rauhoitti sitä. Oltiin varmaan aika koomisia.v
(muokkaus: video ei olekaan enää pimeä vaan ihan valoisa. Aina jotain juttua noiden it-hommien kanssa. Pah.)
Ekoina kivuttomina päivinä mulle osoitettiin kiitollisuutta jatkuvasti päällä olevalla rakkauspörhöllä ja täti-ihmisen kampittamisella (koska piti pyöriä jaloissa).
Sohvatyynyistä on taas saanut rakennella esteitä yhdelle tyypille...
Sapppirakossa ei ole bakteeritulehdusta vaan kyseessä on ns. steriili tulehdus (inflammaatio). Sitä hoidetan Adursalilla - joka meillä onkin ollut käytössä jo ultrauksesta eteenpäin.
Verikokeista löytyi ainostaan lievästi alentunut foolihappo, joka viittaa krooniseen ohutsuolen sairauteen. Krooninen ohutsuolen sairaus on usein myös sappirakon tulehduksen taustalla.
Yhden tyypin päivän hommia....
Nyt on sitten apteekista haettu foolihappoa (Foliren 400 ug) ja sitä annettaan 6 viikkoa. Ardusalia ja Cereniaa jatketaan edelleen. Vatsaontelon kontrolliultra olisi tuossa viikon parin sisällä ja sitten selviää jatko.
Meillä kyllä pyöritetään aikamoista kissasairaalaa tällä hetkellä: Mimmi saa joka ilta Seroniliä ja 1/2 biotiinitabun. Nisu saa aamuisin Ardusalin + Cerenian. Illalla bongia ja foolihappoa.
Ps. Öykkäröintikin jatkuu. Se on siis luonnekysymys :D
