Feline IBD, astma ja kissa = Nisukan kondis tällä hetkellä

Meillä alkoi kesäloma ja täti-ihminen istuu tässä lattialla ja katselee sohvalla nukkuvaa Nilssonia. 

Sen turkki näyttää taas vähän klähmäiseltä ja rasvaiselta, joka taas tarkoittaa, että terveys ei ole ihan parhaalla mallilla.  

Päätön klähmäturkki.

Takana on onneksi tosi pitkä ja hyvä kausi, niin IBD:n kuin astmankin kanssa. 

Nyt viikossa astma on taas alkanut vaivaamaan aika pahasti, joten käyttöön on jouduttu ottamaan Ventoline Flixotiden rinnalle. Ventolinellä siis röörit auki ja sitten noin 10 minuutin päästä kortisonit rööreihin. 
Epäilenkin turkin kertovan justiinsa pahentuneesta astmasta.

Narkos Triolassa :) 

Lattioilta on löytynyt viime aikoina tosi paljon karvaoksuja. 
Nakkeina ja nakkisoppana ( enemmän nestettä, vähemmän karvaa). 
Uskoisin suurimman osan olevan Nisun tuotoksia, koska niitä löytyy tyypin hengailupisteiden lähettyviltä. Ruokaoksukin on löytynyt pari kertaa, mutta sen epäilen olevan Mimmin tekosia.

Onneksi meillä on se tohtori tässä viikon päästä. 
IBD:n kanssa on niin tärkeää päästä näkemään sisuskalujen tilanne, että tiedetään missä mennään. Sitten voidaan tarvittaessa säätää lääkitystä, vaikkakin uskon että nykyinen kombo on toimiva.

34 päivän annokset valmiina menossa gelatiinipabletteihin.

Luulette varmaan, että vähän huonokuntoisena Nilsson on rauhallinen ja kovin uupunut. Lepää kuumemittari suupielessä peiton alla?

Elli tahtoi köllöttää yksin, Nisu ei. Arvatkaa kumpi voitti ?

JOOEI.

Äijä räyhää, rällästää, määräilee ja  sisustaa normaaliin tapaansa.
Meh.

Sappirakon kontrolliultrassa

Kuukausi sitten alkoi Nils Nilssonssenin sappirakkotulehduksen hoito. Pilleriä jos toistakin on asennettu kissaan sen etuluukun kautta (sormien vaaravyöhyke) joka päivä ja ne ovat vaikuttaneet potilaan oloon positiivisesti.

Dösäpysäkillä.

Ultra näytti saman. Sappirakon seinämä on paremman näköinen kuin viimeksi, mutta edelleen se on jonkin verran paksuuntunut ja runsaskaikuinen. Ihanaa on myös se, että katti ei enää arista sappirakon aluetta.
Tajuisin muuten vihdoinkin kysyä mikä ennuste tällä tulehduksella on ja se on hyvä eli hoidettavissa. Sitkeä se kylläkin on, mutta lopulta meillä on kissa, joka on täysin terve. Olin jo valmistunut, että tämäkin joku krooninen vaiva. Ei onneksi oo.

Tohtorin pöydällä, tuttu mesta.

Tällä kertaa pääsin mukaan toimenpiteeseen, koska TADAA : se tehtiin nukuttamatta, opiaattiruiskeen voimin. Säästin anestesiakulut, jeeesh! Samalla sain pidellä Nilssonssenin koipia ja häntää kurissa tutkimuksen ajan. Saattaa olla, että mulla alkaa eläinlääketieteen tutkinto olemaan pikkuhiljaa valmis. Kröhömpsis.

Pieni, söpö huumehörhö.

Seuraavan kerran mennään ultraan taas kuukauden päästä. Tässä välissä heitellään seuraavia lääkkeitä siihen etuluukkuun:

 - Adursal jatkuu, 1/2 tabua päivässä.

 - Apoquell 1/2 tabua aamuin, illoin 2 viikkoa ja sen jälkeen kerran vuorokaudessa. Toistaiseksi.
(Anti-inflammatorinen lääke kroonistuneen tulehdustilan rauhoittamiseen.)

 - Samylin, ravintolisä 1 tabu päivässä. Kuukauden kuuri.
(Maksan ja sappiteiden sairauden tukihoito, joka auttaa maksasoluja uusiutumaan ja suojaa soluja vapailta happiradikaaleilta.)

 - Cerenia lopetettiin. Paitsi jos oksentelu palaa, niin sitten pitää hakea klinikalta uusi satsi.

Hyviä uutisia tuli siis ihan kunnolla, maksukin oli siedettävä 119 euroa.  Tästä innostuneena kipitimme trippailevan Nisukan kanssa ruokakauppaan!  Kyllä: Nisu pääsi Alepaan ostamaan illaksi piffit kissakansalaisille.

Nisu kävi ruokaosotoksilla ! 

Menomatkalla matka meni muuten molempien laulellessa. Ohessa tosi pimeä video Nisun esityksestä, täti-ihmisen laulut jäi äänittämättä.  Jouduin oikeasti rapsuttelemaan ja laulamaan Nisulle bussimatkan, kun se rauhoitti sitä. Oltiin varmaan aika koomisia.v

(muokkaus: video ei olekaan enää pimeä vaan ihan valoisa. Aina jotain juttua noiden  it-hommien kanssa. Pah.)

Seuraava kontrolli on kuukauden päästä.