lauantai 15. syyskuuta 2012

Case: Rescue Kitty

Täti-ihmisen elämän kohokohtia ovat olleet tottakai kaikki kissat mutta varsinkin nämä kodittomat jotka meille on muuttanut.

Se tunne, kun läpäiset haastattelun. Se hetki kun sovitaan aika, koska misun on aika muuttaa omaan kotiin. Kotiin saapuminen. Oma lauman muodostuminen kisuista joita kukaan ei alkujaan tahtonut, jotka joutuivat taistelemaan elostaan yksin luonnossa tai muuten vain huonoissa oloissa. Toki meidän rescue-kissat ovat kaikki olleet pentuja, joille saa helpommin kodin mutta täti-ihmisen piti ottaa myös esikoisemme Börje Böö huomioon ja sitä myöten kaverit on saman ikäisiä. Ehkäpä joskus on vielä kodittoman aikuisen vuoro.


Beacuse I'm worth it-Mimmi


Leikileikileikileikileikileikileikileikimun kaa NYT-Elli
Sanovat että olen liian erikoisen näköinen-Nilsson

 Täti-ihminen ei voi kuin suositella kaikille kissaa pohtiville yhtä tälläistä söpöläistä, joita ikävä kyllä on aivan liikaa tarjolla. Haastan kaikki ainakin käymään jonkun eläinsuojelutyötä tekevän yhdistyksen sivuilla katsomassa, josko se oma kattikulta löytyisikin juuri sieltä. Rekkujen linkki löytyy tosta listasta suoraan  mutta onhan noita muitakin ja vähän kauempaakin kannattaa lähteä hakemaan omaa kissa jos se sieltä löytyy. Tiedän tapauksia, jossa junalla on puksuteltu Seinäjoelle hakemaan höpökatteja kotiin ja takaisin.

Täti-ihminen on löytänyt niitä kolme jo. Eihän se kauhean paljon varmaan ole? Unohtamatta meidän Lempeää sielua Börje Böötä, rakkaista rakkainta vaan ei rescue-tapausta.

Ja nythän ei voi kirjoittaa  y h t ä ä n   t a r i n a a  ilman kuvia Herra Nilssonista.

Kuinka IHANA voi kisuvauva olla?

Possun <3


Joo. Tämäkin katti sitten rakastaa sitä itseensä. Sian sydäntä. Onneksi on viimeisin virhe korjattu, broiskun hjärttikset annettu eteenpäin vielä  kodittomille kateilla ja kaappi ostettu täyteen possun  pumppua.





14 kommenttia:

  1. Muistan sekunnilleen, kun menimme tapaamaan Peppiä, Kiepin hoitolaan tuotua ja sinne hylättyä pientä kaunotarta. Rakkaus syntyi sillä sekunnilla, kun tuo pikkuruinen höyhen valtaisan häntänsä kanssa tervehti meitä ja kiipesi talvitakkini huppuun ja haisi hirveälle kissankakalle. Takapäätä ei oltu saatu ihan puhtaaksi, joten Peppi lähti heti meille asetuttuaan tohtorille ja rauhoituksen ansiosta pylly ajeltiin kaljuksi ja elämä saattoi alkaa uudessa kodissa, uusien palvelijoiden huostassa. Matami on nyt viitisen kiloa painava arvokas leidi, joka tänään kävi hurmaamassa yleisöään ja jonka puolesta kolmisen tuntia kerroin Kiepistä ja siitä, kuinka sieltä löytyy tällaisia ihastuttavia kaunottaria.
    Herra Nilsson sai uuden kodin luotanne, ja luotan siihen jotta se Mimmin hellässä hallinnassa kasvaa komiaksi arvonsa tuntevaksi kolliherraksi.
    On se mainio pieni otus toppahousuineen, onnitteluni vielä tämän kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nämä tarinat lämmittävät sydäntä. Peppi <3
      Mimmi luonnollisesti on armollinen rääpäleelle ja hieman on painakin opettanut toiselle jo tässä aamusella eli koulutus on alkanut ;)

      Poista
  2. Ihania kissoja.. onko nämä kaikki tullu sulle eläinsuojelusta tms? Kissa vauvat ovat aina suloisia ja hellyyttäviä ja, isommakki kisut. :) sydämmen sulattajia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIitos ! 3 on Rekku Rescuen kautta, Börje on saatu yhdestä tuttavan pentueesta.

      Poista
  3. Eläinsuojeluyhdistyksiltä löytyy kyllä upeita kissoja. Minttu on myös hyvä esimerkki, että sieltä joskus löytyy oikeita aarteita, jos osaa oikein katsoa :)
    (Yhtään ei ole missään vaiheessa kaduttanut, että raahasin exän löytöeläintalolle Minttu katsomaan heti, kun sen kuvan näin nettisivuilla)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeinta on muuten olla katsomatta viikottain, kun tietää ettei joka viikko voi uudelle kisulle kotia antaa ;) Ihana Minttu <3

      Poista
  4. Helmi Hempukka Naukula on myös lastenkodin kasvatteja (=Porvoon eläisuojeluyhdistyksen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmikin <3 Onneksi löysitte toisenne, teidän yhteiseloa on ihana seurata:)

      Poista
  5. Paras paikka hankkia maatiaiskissa on hyvä eläinyhdistys! Juuri mistään muualta ei saa rokotettua ja leikattua maatiaista "valmiina pakettina". Kissoja on tietysti erilaisia, mutta kun haastattelut tehdään puolin jos toisin rehellisesti, varmistetaan että omistaja ja kissa sopivat toisilleen mahdollisimman hyvin. Ja kuten jo mainittu eläinsuojeluyhdistykset ovat täynnä ihania kisuja.

    Sakuhan on myös rekuilta, eikä ihanampaa otusta olekaan! Naru on taas on oma rescue ja kyllä täytyy sanoa, että kallista ja työlästä on hoitaa katukissa lemmikkikuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Börje tuli kotiin 10 viikon ikäisenä ja vaikka se ei katukissa ollut, oli nekin kulut kyllä aikamoiset. Paha korvapunkkitilanne, rokotukset, leikkaus, korvien putsaus ja punnkien aiheuttaman kortulehduksen hoito. Voinen vain arvata, miten sitten Narun hoitaminen on tullut maksamaan! Toisaalta, se on vain rahaa ja lopussa kiitos seisoo, eiksjeh?

      Poista
  6. Ihana kirjoitus! Meillähän on kumpikin suunniteltuja pentuja. Ehkä seuraavat ovat sitten rescueita, sitten aikanaan. Alunperin minunkin piti mennä eläinsuojeluyhdistykseen, mutta sitten tapasin ensimmäisen ocin. Ja jonkin aikaa sen jälkeen pikkuruisen Frieden. Ei ollut mitään tehtävissä ;)

    Ei muuten ihme, ettei voi olla yhtään tarinaa ilman Nilssonin kuvia. Sehän on kissanpentu ja kissanpentua söpömpää asiaa ei taida ollakaan!

    Niin, ja possun<3 maistuu täkäläisillekin kissoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Tärkeintä on, että ihmiset hankkivat lemmikkinsä vastuullisiltä kasvattajilta ja yhdistyksiltä oli ne sitten rotukissoja tai ei. Jos näin olisi niin eipä noita kodittomiakaan sitten olisi. Mutta se olisikin onnela se maailma <3 Ja enkä ihmettele että Friede ja Figo on vienyt sydämen, sellaisia ihanuuksia molemmat !

      Ocit ovat munkin silmiin muuten niin kauniita ja sellaisesta aina salaa vähän haaveilen ;)

      Poista
  7. Meidän kissat on Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykseltä ja saimme sieltä tosi ihanat, vähän iäkkäämmät kissat. Halusimme siis tarkoituksella jonkun aikuisen parivaljakon ja niitähän riittää, kuten myös pentuja joka vuosi.

    Muistaakseni tulivat sänkyyn jo ensimmäisenä aamunaan, pyysivät tietenkin aamupalaa ;), mutta olimme varautuneet vähän pidempään tutustumiseen kissojen taholta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat siis tiesivät tuleensa kotiin kun noin rennosti meni muutto :)

      Musta on niin ihana kuulla näitä rescuetarinoita, teidän varsinkin kun otitte aikuisia kissoja, joiden on niin kovin vaikeaa löytää se oma perhe <3

      Poista

Sana on vapaa, kiitämme kommentista :)