Börje tarvitsi ehdottomasti kaverin ja ystäväni aloitti intensiivisen lobbaamisen rescue kissojen puolesta. Päivittäin sain ehdotuksia emailiin ja yksi päivä oli postissa odottelemassa Rekkujen Los Numeros pentueen esittely :
http://www.rekkurescue.com/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=9249. Siellä meidän karvapeikko (Dos), Neiti Sievänen möllötti kuvissa ja nämä oli ihan myytyjä. Sain vakuutettua kissakoordinaattorin Börjen kastraation aikasesta hoitamisesta ja muutenkin katsoivat meidät ookoo jengiksi ja kotiin sitten muutti ihana, ihana, ihana tylleröinen.
Mimmi on lauman hallitsijatar, Her Royal Highness . Mimmi ei ole mikään tyhjännauraja, räpätäti saatika päättömästi riehuva peruskissa vaan ääntään harkitsevasti käyttävä ( ilmoittaa sijaintinsa ruoka-aikana yhdellä naukaisulla ) laiskamato. Maailmassa ei ole varmaankaan kovin montaa lelua, millä Mimmiin saisi vauhtia ja neitokainen keskittyykin huitomaan leluja yleensä makuuasenossa. Mimmi on muuten täysin missiainesta ja onkin saanut lempinimikseen Minimissi ja Neiti Sievänen. No tietty, se painojuttu mutta musta hei hoikentaa. Eli no proooblem. Missi mikä missi!
Teiniaikojen alku oli Mimille vähän vaikeaa ja kissan persoona olisi ihmisenä ollut "emo ( iimou suom.huom.) rokkari" eli mustanpuhuva, emotionaalinen hormoonipakkaus jolla elämäntuska vaan oli niin kauhee-een kova ja kukaan ei tajunnut ollenkaan yhtään mitään kissanelämän vaikeudesta eikä kukaan edes osannut rapsuttaa oikein. Mimmi oli kyllä meidän seurassa mutta aina selkä meihin päin, epäonnistuneen rapsuttelun takia. Nyt onneksi teinikissan angstaus on muisto vain ja rapsut kelpaa nykyään ihan hyvin vaikka samalla tekniikalla vedelläänkin sormijumppaa toisen leuan alla. Painit on onneksi aina kelvanneet eli ei toisen lapsuus ja teinivuodet ihan niiiiiiin kauheita olleet :)
Sitten Mimmillä on sellainen vaiva, että se on kissaksi kömpelö. Jalka lipeää helposti, hypyt on vähän sinnepäin, sohvanreunalta saattaa horjahtaa helposti ja juttuihin vaan saattaa törmätä kun jarrujen käyttö on niin vaikeaa. Mut ei se mitään, meistä se on vaan niin viehättävä lisäpiirre tossa meidän kauniissa kisussa. Kun ei Mimmikään kauheasti välitä vaikka vauhti loppuu otsan osuessa seinään.
 |
| Mimmi says: relax! |
 |
| Mä oksalla ylimällä-äääää.... |
 |
| Mimmi says: relex some more ! |
 |
| Meillähän ei kissat keittiöntasoilla oleskele. Niin. |
 |
| Kyllä tytöilläkin saa olla pitkät viikset. |
Ihana tuo vimppa kuva ja teksti :D
VastaaPoista:) Viikset on muuten vähän liiankin kanssa pitkät, kun sydäntä kissoille leikatessa meinaa neitokaisen karvat jäädä saksen väliin. Vaikka siis meillähän ei kissat keittiän tasoilla ole.
VastaaPoistaHeh, kyllä meilläkin jää hypyt välillä lyhyeen, todisteena on kynsien jäljet pöydän kulmilla kun hyppy loppui kesken ja kissa yritti pelastaan tilanteen :D
VastaaPoistaMeillä yleensä Daami mätkähtää lattialle ties missä asennossa ja tuijottelee hetken ihan hönönä että mitä tapahtui. Sitten suoristetaan vaatteet ja homma jatkuu, yleensä tosin makuuasenossa meditoiden. Nyt jään odottelemaan noinkin onnistunutta hyppyä ja kynnenjälkiä pöydänkulmaan ;)
Poista