Löyhässä köydessä

NOOOOOOOOUUU! 

Noi on rapsuttanut siitä samaisesta kiipeilypuusta myös alemman köyden rikkipoikki. Jopa niin, että siitä lähti 5 cm pala köyttä irti.

Luonnollisesti ajattelin, että hoidan tilanteen taas Ikean kanssa kuten sen ylemmänkin köyden kanssa tein.

Miten teidän mielestä meni?

Toi väli oli liian lyhyt tolle Ikean jutulle. Ja sitten kun alla oleva köysi on katki, niin Ikean juttu valuu. Vähän on kyllä naurattanut.


Kohtahan mulle tulee ne pari köyttä Catmaxilta. 


Ja onhan niitä toisenlaisiakin mahdollisuuksia olemassa, täällä on pää suunnitelmia pullollaan. 

Kissan vakava sairastuminen traumatisoi

Yritin kovasti miettiä toisenlaista otsikkoa, koska kyllähän toi vähän menee överiksi.
Mutta toisaalta, sitähän se on. 
Nyt ei tietenkään puhuta sellaisesta traumasta, joka vaatisi sairauslomaa ja kongnitiivistä terapiaa vuosia. Trauma siitä silti jää, kun eutanasian uhka on todellinen ja se tulee täysin puskista täysin terveen kissan kanssa.

Börjen kanssa meillä moinen jäi. 

Ei meidän elämä ole missään tapauksessa voivottelua menneistä ja sen jatkuvaa märehtimistä mutta aika ajoin sitä miettii, että jos asiat olisi mennyt toisin, tuota kissa ei enää olisi. 

Esim. Böön Granny, Täti-ihmisen äiti aina aika-ajoin toteaa, kuinka hän muistaa miten kipeä Börje oli. Ja kiitos Grannyn ja hänen valppaiden silmiensä, Börje saatiin ajoissa hoitoon. Tämän huomion hän tekee yleensä silloin, kun Böö on vähän Matzona tai juttelee nenä rutussa tärkeitä asioita.

Täti-ihmiselle tapaus nousee mieleen useammin, jollei lähes päivittäin. Börjen kanssa yleensä pussaillessa ja halaillessa. Onneksi päällimmäisenä tunteena on kumminkin onnellisuus, että siinä se kissa on. Pussailemassa muo, kun voisi olla toisinkin. Kiitollisuus on valtava.

Opioidien oikeinkäyttäjä.

Toisaalta, lievä pelko on takaraivossa koko ajan. Sitä tarkkailee kissaa sillä silmällä. Mitä jos sillä on taas kiviä ? Onko se juonut? Onko käynyt pissalla ? Näiden vahtaaminenhan on varsin mahdotonta multikissataloudessa, jossa kaikki elää samassa tilassa.  Ja sitten tietty se, että itse en nähnyt enkä epäillyt Börjen olevan silloin jouluna niin pahassa jamassa. Huomaisinko itse edes, jos jotain olisi pielessä?

Helteet ei suinkaan ole antanut mielelle rauhaa. 

Täällä on oikeasti pissattu vähemmän kuin yleensä. Vaikka en tiedä tarvitseeko Böölle enää syöttää Urinary ruokaa, olen sitä loman alussa tilannut 3.5 kilon pussin ja sitä syötän aina iltasella jonkin verran. Sehän siis aktivoi janontunnetta ja Börje juo. Kolikon toinen puoli on taas se, että se voi terveelle muodostaa virtsakiviä. 
Muistan näin siis kuulleeni silloin aikoinaan. osaako joku vahvistaa tämän?

Helteiden uuvuttaman Matzomies.

Huolen ja trauman ero on, nähdäkseni siinä, että traumassa kokemuksen takia tiedät jo mitä voi olla edessä. Olet psyykkisen sokin kokenut tietyn asian suhteen ja se on jättänyt pelon ja arvet. 

Nyt kun istun tässä ja kirjoittelen tätä juttua, kyseinen psyykkisen sokin aiheuttaja tossa pyörii ja juttelee. Määräilee ja puskee nenä märkänä mun jalkaa. 
Olen kiitollinen, en pelokas. Kiitollisuus on taas päällimmäisenä tunteena. 

Onneksi. 

Vähän kyllä kesäraato, mutta kattokaa tota masun karvaa !Vielä näkyy sheivauksen jäänteitä, mutta kohta se on täysin kasvanut ! 

Ero Nilssoniin on se, että Nisu on monisairas ja vaikka tyypin takia on huolta, ei se silti järisytä maailmaa enää niin pahasti. Sitä jotenkin on psyykannut itsensä jo vuosia sitten, että Nilssonin matka ei tule olemaan täyspitkä ( tai sitten on ja sitä toivotaan). 
Olen siis selättänyt meidän alun traumat. 

Eiköhän sama käy vielä Börjenkin kanssa, uskon näin. 

Miten teillä, onko teillä samoja fiiliksia vai olenko ihan hakoteillä? 

Täti-ihmisen suulla: kesäloma 2018

Kai sitä joka vuosi pitää ainakin yksi juttu kirjoittaa, mikä ei ole suoranaisesti kissoista? 
Viime vuonna se oli Nigerian matka ja lisuke samaisesta matkasta. Tai tämä huikea keittokirjajuttu , kanssa vuodelta 2017.

Paitsi tänä vuonna mitään hyggeilty. Ensin nukuin viikon ja sitten olen raivopäisenä siivonnut  ( Nilssonin lääkkeet toistaiseksi tallessa ), maalannut, istunut tuulettimen edessä, katsonut Netflixiä. Nähnyt kavereita.

Loma alkoi heti parilla kotitoimituksella: kissolle Zooplussalta ruokaa ja talveksi mansikoita pakkaseen - lähetyksellä. Apulaisia oli, arvatkaa vaan kenen tassu ?
Sitten alkoi se viikon nukkuminen. 

Herättyäni yrittelin vähän kuvaillakin, ks. yllä.

Nuori Aikuinen valmistui - tosin oikeasti jo  ennen lomaa, mutta kuvailin todisteen vasta lomalla. Kauppatieteitä on opiskeltu in English, koska me ollaan silleen, että  maailmaa pitäisi päästä elämään. 

Ikean Malm lipasto sai itselleen vihdoinkin suhteellisen sievän kuosin. Olin sen DC-fixannut aikoja sitten, mutta kun täti-ihmisellä on syndrooma. 
Se luulee, että se on taitava remppaaja, mutta ei se todellakaan ole. Ei se maalauskaan kauhean hyvin suju, mutta nyt tajusin sentään valita tekniikan, missä virheet ei suuremmin näy. Sen verran ammattilainen olin, että tajusin vetää pohjalle tartuntamaalin. Valumista en nyt sen enempää mainitse...

Vielä odottelen ebaystä vetimiä tohon, mutta ne tulee somisteiksi, liimattuna. Poraa ei mulle kannatta antaa käsiin ollenkaan.  Nyt on jo 3 laatikkoa täytetty harkiten, ylpein olen kynsilakkalaatikosta. 

Ehkä vihdoinkin saan elvytettyä vanhan harrastuksen, ei ainakaan materiaaleista jää kiinni. Näköjään.

Toinen suuri saavutus oli maustekaappi. 

Nyt olisi inspis kokkailla, mutta kuumuus. Keittiössä on lähinnä uuni ollut päällä ja Täti-ihminen toisaalla odottamassa ruuan valmistumista. Klo 23 pintaan.

Ylimääräiset tekstiilit on toimitettu joko kierrätykseen, Punaiselle Ristille tai Hesylle.

Ikeassa  kävin tziljoonabiljoona kertaa, koska mm. projekti vaatekaapit.

Nyt on valmiina hyllykaapit. Vielä on työstettävänä muutama muu kaappi. 
Kyl tää tästä. Kai.

Ei sovi unohtaa tärkeintä ja ikäsopivaa tuunausta, joka valmistui sopivasti loman lopussa.

Tassut Macin kanteen!

Lisäksi tietty on olen saanut oman, luontaisen rytmin päälle. Se ei todellakaan vastaa sitä rytmiä, mitä työelämä käyttää. 

Parasta on kyllä ollut se, että olen saanut viettää kissojen kanssa niin paljon aikaa. 

Kyllä mä tyttöjenkin kanssa olen viettänyt paljon aikaa, mutta kun nää kundit. Ne on läheisriippuvaisia ja siksi aina kuvissa.

Loman hauskin sattumus taisi tosin olla se, kun liikenne pysähtyi Trumpin takia Munkassa (Munkkiniemi). Pollarin hanska heilahti merkiksi ja olin ensimmäinen pysäytetty. 
Siinä sitten odoteltiin Truppia ja sen entouragea aika pitkään. Lopulta se letka ajoi n. 20-30 metrin päästä, välissä vain tyhjä katu. Ehkä trumppi näki täti-ihmisen (seisoin kadulla auton vieressä, koska kuuma!) ja sen Citroenin ! 

Se olisi kyllä aika hulvatonta.

Synkassa

Kissat on kyllä huimia tyyppejä.
Ne on omanlaisiaan ja täysin omia persooniaan.


ja sitten ne voi olla lähes identtisiä. Ei ehkä ulkonäöltä, mutta muuten.

Ei voi olla mahdollista !

Mutta onhan se.

Kissat. Ihan parhaita!