Suunnitelmia on nimittäin ollut niin kauan kun on ollut kissoja.
Kolmen kissan perheenä yritin ulkoilua niin, että terassilla oli pingotettu vaijeri ja kissat oli siinä flexeissä kiinni. Hitonmoinen jumppa, kun mun rentouttava hetki olikin terassikalusteiden nostelua ja flexien selvittelyä.
Pohdintaa ja ideoita on väännelty, ilman tarhan tynkääkään. Olin jo tavallaan hyväksynyt tilanteen, ettei meille tarhaa tule.
Kunnes törmäsin Zooplussalla verkon pitimiin, jotka kääntyvät ylhäältä vähän sisäänpäin.
Ei ruuveja, puristimella kaikki kiinni ja loput sitten vaikka nippusiteillä. Päätin, että terassin ovea pihalle ei enää käytetä.
Yritin olla maltillinen ja juttelin Nuorelle aikuisellekin, että tilaan sitten vasta ehkä elokuussa.
No en tilannut. Kun tilasinkin jo.
Viikko sitten tuli paketti ja Täti-ihminen ahersi klo 15 eteenpäin muutaman tunnin ja kissat oli terassilla samana iltana jo. Terassi on vielä vaiheessa ja turva-asioita on vielä reilusti tehtävänä, mutta sen verran turvallinen toi on jo, että tänäänkin ovat siellä olleet yhdessä ja erikseen, tunteja.
Paras ostokseni ikinä.
Onnellisia kissoja, onnellinen Täti-ihminen.
Kunhan saan projektin sen verran valmiiksi, että puutuvat rimat ja muut kiinnitystilpehöörit on paikoillaan, teen oman jutun siitä, miten rakensin tuon pystyyn ja muuten: yksin.
Kröhöm.
