sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Elmailut sun muut 2015

Ihan heti ei uskoisi, että tämä urbaanin ympäristön puolesta liputtava täti on ihan hulluna Elma maaseutumessuihin. Siis minä, joka olen ystäväpiirissäni jatkuvan naljailun kohde samaisesta syystä. Mutta Elma rocks. Big Time.

Hauskaa oli tömätä vipellystä (?) harrastavaan sammakkoon.

Hepalla diskokaviot ja selässä samakko. Kuva perjantailta.

Seurata 3 päivää kestäneita Suomen mestaruuskisoja.
Voisi luulla, että riittää kunhan laittaa kengät jalkaan ja sitoo kengännarut kunnolla.
Ei helpoin homma toi  kenkien tekeminen.

Aikamoista nakuttelua tulikuuman metallin kanssa. On ne aikamoisia seppiä ja kiittettävä määrä naisia mukana! 

Alpakat on aina kivoja. Meistä kun on nyt tullut peffablogi niin päätinpä kuvata alpakan peffan sen naaman sijasta.

Alpakasta kind of belfie, 
Kaiki ihanat hevoset, lehmät, vasikat ja ne possut. Ne possut. Tänäkin vuonna sain pinkiltä possulta pienen pureman sormeen,  tästä alkaa tulemaan traditio ja hyvien messujen merkki. Hyvä merkki oli myös se, että minipossu nuuskutti sen ihanalla kärsällä muo.

Maailman huonoin kännykkäkuva ja maailman söpöin minipossu ! 
Onneksi olin hoitanut manikyyrit ennen noita nuuskutteluhommia. Rekuilla oli kylläkin tänä vuonna tosi pieni tila kotikissoille, mä vähän petyin. Koska täti-ihminen ♥ kotikissoja kun ne kaikki on entisiä  kodittomia ja siten niinkuin meille silleen sukua. Voihan sentään, toivottavasti ensi vuonna tilat olisi isommat  edustuskissoille. Ja tähän väliin  terkut edustuskissa Viljolle, kaikki kuvat meni ihan plörinäksi :)

Miracle's Nails tekee Rekku Rescuen tiliin lakkauksia. Pahoitteluni agressiivisesti kouristuneista sormistani, luulin niiden poseeraavan vähän rennommin. 

Vaan tästä somejulkkisesta kuva onnistui.

Lilla-Hedda  
Seuraaville otuksille  en kyllä lämmennyt ihan kamalasti, enkä tarjonnut mitään osaa itsestäni haisteltavaksi.

Stadin tarhurit. Tarhaavat mehiläisiä.
Elmassahan on muuten jos jonkinmoista ohjelmaakin vaikka kuinka ja niitä katoessa on mulle selvinnyt kuinka omapäisiä lehmät on ! Hassuja, mutta omapäisiä. Ja ihania. Ensi vuonna on mentävä taas. Ihan pakko!


Siinä, missä maaaseutu ei oikein nappaa niin joulu kyllä nappaa sitten senkin edestä. Tänä vuonna oli joulu tuotu messuille ihka ensimmäistä kertaa. Toivottavasti ei ollut vika kerta, koska unohdin käydä syömässä joulupuuron.

Joulupukki! Onko täällä kilttejä kissatätejä ? 

Ja sitten taas haisunäätiin. Sunnuntaina viimisen tunnin aikana näätien luo tuli sen verran tilaa, että täti-ihminen pääsi taas juttelemaan.
Seuraava somejulkkis: Mihail. Pahoittelunni huonosta kuvasta. Mustavalkoinen malli olisi vaatinut paremman kuvaajan.
Eikä se pelkäksi jutteluksi jäänyt. Tässä kirjoittaa nyt täti, joka on saanut pitää Miikkistä sylissä. Jep. Sylissä. 5 kiloa haisunäätää, mun sylissä torkkumassa. Kiitos Jussi ja Susanna kärsivällisyydestä, jumiuduin ja jumiuduin,  mutkun poiskaan ei malttanut lähteä.

Tässä uudet asiat mitä opin: Hajurauhasia ei poisteta. On erittäin epätodennäköistä, että kotioloissa asuva haisunäätä ruiskisi. Se on vihoviimeinen puolustuskeino mitä näätä käyttää. Miikkis nukkuu henkilökuntansa kanssa. Näädät on seurallisia ja tekevät vähemmän tuhoja kuin fretit. Näädillä on oma ominaistuoksunsa ja niiden kynsiä leikataan. PikkuKarhu, jota eilen silittelin, oli silleen pehmeäkarvaisempi Miikkiksen karva taas oli karkea . Nukkuva näätä on tuhottoman söpö ! Eikä sovi unohtaa tärkeintä: Näätäihmiset on eläimelleen omistautuneita ihmisiä, joille eläimen hyvinvointi on se juttu.


Takana on siis erittäin onnistunut messuviikonloppu. Messarissa tehdään laadaukkaita messuja ja tänä vuonna oli kiva, kun mukaan oltiin saatu uusia juttuja. Ainoa harmittava asia oli se  Rekkujen tila  kissoille, mutta siinäpä se. Muuten homma toimi ja kivaa oli !

Mihaililla on muuten oma blogi Päärynäeläin, arvatkaa kuka liittyi justiinsa lukijaksi ?









31 kommenttia:

  1. Hevosten selässä vikelletään. :D On se kiva, kun joku oikeasti nauttii messuista! Itse olen ollut metsäpuolella töissä jo kahdeksana vuonna, niin enää ei oikein jaksa kierrellä samalla tavalla kuin ekoina vuosina. Ainoastaan lemmikkimessut käy tarkemmin läpi, kun siellä on kuitenkin hyviä tarjouksia ja voi törmätä tuttuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vikelletään, vipelletään - melkein samahan se ( ja mä kun olin ihan liekeissä, kun mä yht'äkkiä tajusin, että toi on sitä viPellystä ) :D

      Enpä usko että mäkään messuista niin kamalasti nauttisin, jos siellä olisi töissä.Näin siviilinä, kun ei tarvi katsella kelloa, saa mennä minne tahtoo ja istahtaa vähän lepäilemään kahvin kanssa tekee messuista ihan toisenlaisen kokemuksen :)

      Poista
  2. Oi kauheeta, ihmismassoja ja joulukin vielä! Huh huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukka paha, jep. Mutta se Fazerin kioskin joulupuuro+rusinasoppa oli HYVÄÄÄÄÄÄ!

      Poista
    2. Ai niin, Sailan suuret suosikit :D
      Mutta Ana, että sä hokasit syödä puuron - kade !!

      Poista
  3. Oi miten kivoja kuvia oletkaan saanut, mua vähän harmittaa kun mun kööri oli niin kyllästynyt jo messuihin etten nähnyt elmoilta oikein muita maatilaeläimiä kuin kanat ja lehmät mutta ehkä ens kerralla sitten kierrän elmatkin kunnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Elmassahan on sitten vielä Rekku Recuellä niitä kotikissoja rapsuteltavina ;)

      Tuolla on niin kamalasti nähtävää, että se käy urheilusta nähdä tosi paljon - mäkin pyörin pari päivää + pikaisesti perjantaina jo ja räpsin kuvia vaikka mistä. Kävi kyllä työstä toi viikonloppu...

      Poista
  4. Monenmoista eläintä! Maaseutumessut on ihan mahtava ja hauska tapa tutustua kaupunkilaisille vähän tuntemattomampaan eläimeen ja elämäntyyliin ja ihan tuttuihinkin eläimiin, joista tietämys jäänyt pinnalliseksi. :D Semmoinen arkipäiväinen eläin kuin lehmä. Kuinka moni on semmoisen päässyt näkemään livenä, varsinkaan läheltä? Varmasti varsin harva nykynuorista.

    Ihanaa kun pääsit tutustumaan taas syvemmin haisunäätiin! Kuulostaa kyllä varteenotettavalta lemmikiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen justiinsa niitä kaupunkilaisia, että pikkuisena niijasin lehmälle sellaisen nähdessäni ;) Siksi mä taidan ollakin ihan inoissani tuolla lääppimässä kaikkia mulle niin erikoisia eläimiä, otan kaikki vuodet takaisin. Enää en tosin niijaile lehmille, sösöttelen vaan :D

      Haisunäädät vei mun sydämen, taisin vähän olla niille allerginen tosin eli jatkossa ihailen niitä muiden hoiteissa ;)

      Poista
  5. Eipä kestä :-) Sitähän varten sielä messuilla oltiin, että ihmiset pääsevät kyselemään ja tutustumaan lajiin. Ja mielellään sitä noista kertoo enemmänkin kuin ne perus että on se ihan oikea haisunäätä ja että sitä saa silittää, vaikka se välillä olikin vähän vaikeaa, kun porukkaa riitti kumpanakin päivänä lähes koko ajan tungokseksi asti. Mutta olihan se kyllä mukavaakin, kun kiinnostuneita riitti :-) Näistäkin kun on paljon vääriä uskomuksia liikkeellä, kun monella ainoa kosketus lajiin ovat animaatiot ja mahdolliset kokemukset Yhdysvalloissa auton alle jääneistä villiskunkeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Teidän haisunäädät oli kyllä messujen suurin hitti ja saitte varmaan useammakin fanin mun lisäksi ;)

      Poista
  6. ViKellystä! Vaikka voihan se viPellystäkin varmaan joskus olla :-D

    Standardi-messupossunpurema ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiku vipellystäpä ;D Ja mäkun luulin hokanneeni lajin ihan tosta noin vaan...

      Noi pinkit possut muuten muuttuvat messujen jälkeen Tuulispään eläinsuojelukeskukseen asumaan ja niiden nimet on Siiri ja Saara. Tässä kopsattu Tuulispään fb sivuilta:
      Moi, me ollaan Siiri ja Saara!
      Muutettiin Tuulispäähän eilen. Tätä paikkaa ennen asuttiin isossa sikalassa, josta meidät vietiin viikonlopuksi Elma-messuille ihmisten ihasteltavaksi. Ja ihania me ollaankin! Meillä on ikää kolmisen kuukautta ja painoa pian kolmisenkymmentä kiloa. Meistä tulee kuulemma vielä aika paljon isompia.
      Sanovat että ollaan aika villejä, etenkin silloin kun saadaan ruuan jälkeen hepuli. Ollaan aika uteliaita ja kokeillaan välillä asioita vähän hampaillammekin, koska kaikki on meille ihan uutta ja jännää. Saara on meistä se rohkeampi, Siiri ainakin toistaiseksi hieman varautuneempi. Paikka jossa asutaan meidän kahden viikon karanteenin ajan on tosi hieno. Meillä on täällä puruja, olkia, maja, pesä, lämpölamppuja, kiviä, keppejä ja kaksi palloa. Niin ja vesikuppi, joka on harmi kyllä niin painava ettei voida heittää sitä kärsällä ympäri, kuten teemme kaikelle muulle.
      Tänään ollaan opittu minkä näköisestä astiasta ruoka tarjoillaan sekä sen, miten kivalta tuntuu kun joku rapsuttaa mahan alta. Kuultiin myös kun oven takana röhki joku vieras possu.

      Poista
  7. Muakin hihitytti tuo vipellys! ♥ Sitä olisi kiva päästä kokeilemaan sammakkoasussa. Mä olin heppa- ja maaseutufanina enimmäkseen siellä Elman puolella. Seurasin 1-vuotiaiden suomenhevosorien näyttelyä ja alpakka-agilitya (eivät tainneet olla raasut tosin kovin innoissaan ihmispaljoudesta). Possut eivät onneksi puraisseet, vaan tutustuminen jäi siihen hellyttävään kärsätöppäisyyn. :) Ihana tuo näätyli! ♥ Voin kuvitella, miten mahtavaa oli saada se sylkkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen saanut kuulla vipellyksestä siviilipuolellakin aika lailla ;D

      Elmat on niin ihanat, ja possu puree kevyesti. IHan vaan jos joskus haluat koittaa miltä tuntuu ;)

      Poista
  8. Mä en oo näköjään kattonut mitään juttuja kunnolla :-(((
    Mut jos hankin sen bloggaripassin seuraavaks kerraksi, niin sitten on varmaankin niinq moraalinen velvollisuus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta onneksi blogeissa on luettavissa vaikka mitä ja ensi vuonna sitten luetaan sun blogista ne ;)

      Poista
  9. Näyttää tosiaan kivalle! Ja on hienot kynnetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos ! Eläinsuojeluhommaa parhaimmillaan: istua ja antaa toisen tehdä lakkaus ;)

      Poista
  10. Possun purema! :D Tota ei moni uskoisi ilman evidenssiä! Oli kiva nähdä ja vähän messuilla kanssanne! Ensivuonna uudestaan!?! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia seurasta! Ensi vuonna ehdottomasti uusiksi, voin sitten taas olla ihan hoojamoilanen kissanäyttelyhommissa ;)

      Possut ja niiden puremat ( tai siis näykkäys) on messujen kohokohta. Aina :)

      Poista
  11. Haisunäätä näyttää ihmisestä hauskalta. Tosin meille kuulemma riittää yksi Haisuhemmo l. minä. Oikein mukava lukea raportteja kun ei itse päästy paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, sä olet haisuhemmo. Ehkäpä sitten teillä on haisulikiintiä jo täynnä ;)

      Poista
  12. Söpö alpakkabelfie! Ihan uutisena tuli nyt, että haisunäätiä on lemmikkinäkin. Aika huisia päästä pitämään sylissä jopa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pylleröiset on ihania ja alpakoiden tamaus varsinkin vaatii belfietä ;)

      Oli kyllä aikamoisen jännää saada Miikkis syliin, enpä olisi uskonut sitäkään kokevani koskaan.

      Poista
  13. Täti-ihmisen kannattais varmaan muuttaa maalle. Maalla on mukavaa;)

    VastaaPoista
  14. Onpahan ollut " omituisten otusten kerhoa" kerrakseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ! Ja sitämyöten tosi mielenkiintoinenkin vielä :)

      Poista

Sana on vapaa, kiitämme kommentista :)