Kissabloggaajat Purnauskiksessa

Purnauskis on edelleen täti-ihmisen yksi suosikki kaikista kahviloista . Siellä on aina kivaa, mutta  silloin siellä vasta kivaa onkin, kun se on avattu varta vasten vain kissablogaajille, niinkuin se nyt sunnuntaina oli.

Meigä oli Tampesterissa! 

Iso joukko kissabloggaajia alkoi valumaan kahvilan eteen jo hyvissä ajoin ennen tilaisuutta, tukkien jalkakäytävän muulta liikenteeltä.  Sen jälkeen ne tukkivat kahvilan, mukana menossa oli nimittäin 26 kissaihmistä.

Ihania yksityskohtia !

Kissaihminen on siitä hyvä lajike, että se taipuu lattiallekin tarvittaessa. Kovaääninen se kyllä on, aina välillä. Mutta mukava. Ja kova sössöttämään.

Pieniä alkupaloja. Poppareita ja kuivattuja omppuja.

Alkudrinkit olikin kissoille, katkarapuja kissaihmisten tarjoamana. Tästä innostui niin kissat kuin ne ihmisetkin.

Taulu. Tykkään!

Micu. Katsokaa nyt noita tassuja. IIIK!

Epäilen vahvasti, että Pikin herkku on katkarapu...?

Lumi.

BatCat! 

Ihana sienikeitto ja yksisilmäinen kissa.

Piki.

Helsingin kahvilaankin pitäisi mennä,  Helkatti. 

Evo ja varpaat.

Meitä hemmoteltiin myös aivan ihanalla pavlovalla. Mätin sen naamariin ennen kuin tajusin, että kuva unohtui ottaa. Kaikista kissoistakaan en saanut kuvia, mutta sainpas sentään hyvän syyn käydä  Purnauskiksessa taas uudelleen.

Kiitti kaikille tosi paljon kivasta iltapäivästä, varsinkin järjestäjille  Tassulinnaan ja Elämää ja elämyksiä blogeihin.

Kiitoksia myös PrimaCatille Deluxe goodiebagistä, täällä on laumallinen onnellisia kissoja taas herkutellut napansa täyteen !

Oiskohan ennätys ?

Nyt on pakko paukutella henkseleitä, koska täti-ihmisen töös eli toimisto on todellakin kunnostautunut kodittomien kissojen adoptoinneissa. Varsinkin Rekku Rescuen kattien adoptoinnessa.

Terkkuja Hennalle ;)

Allekirjoittanut taisi olla ensimmäinen, joka täällä aloitti Mimmin adoptiolla, seuraavaksi Ellin ja sitten Nisukan.

Pari vuotta sitten meidän osaston pomo (mies !) vienosti ilmoitti, että hävisi taistelun kotona ja heille muutti kaksi kissaa: Moritz ja Millie.  Se yrittää vähän olla muka silleen, että ei ne nyt kivoja ole mutta kummasti kelpaa pötkötellä soffalla kissan rinnan päällä.

Pertsa

Elokuussa kodinvaihtaja ja seniorikissa Pertsa löysi oman kodin täti-ihmisen kollegan perheestä. Pertsa on aloittanut ihmistensä koulutuksen ja ne vaikuttaa olevan oikein helppoja opetettavia.

Pertsa ja korvat

Kodin saaneita Rekkuja on siis 6 kappaletta ja meitä on hei meidän vientiosastolla sentään vaan 9 tyyppiä. Yay.

Täti-ihminen tutkii: Ökö plus vs. Greenwood

Vastahan se oli helmikuussa, kun Täti Etsivä lupasi suorittaa syvääluotaavan tutkimuksen näiden kahden samanmoisen ekologisen kissanhiekan välillä.

Ja ekologisuuden nimissä, me kierrätetään Ökö Plussan kuva.

Tutkimus on ollut äärettömän helppo. Hiekkaa ostaessa pitää katsoa vain se, että kumpi on tarjouksessa. Hiekat on lähes identtiset. Jos oikein kuvittelee niin toinen ehkä pysyy kasassa vähän paremmin kuin toinen. En muista kumpi. Tai toinen ehkä pitää hajut paremmin kuin toinen. Tästäkään en muista kumpi.

Molemmat merkit ovat siis tosi hyviä ja suosittelemme niitä. Disclaimerinä tosin edelleen se, että kissat päättää.

Ja jos nämä ekologiset hiekat kiinnostaa, niin tuolta meidän Zooplussan linkistä voi niitä mennä ostamaan ------------->

Tämäkin on kierrätyskuva, kakkikukat vaan tuunattu tästä pois.

Tämä oli kyllä helpoin salapoliisijournalistityö ikinä :D

Sensaatio! Täti-ihmisen uusi SalaRakas !

Kissatädille voi käydä hassusti, kun kohtaa maailman lempeimmän ja uljaimman 42 kiloa painavan tyypin. Se rakastuu, tulenpalavasti.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun hengailen Neron kanssa ja voin vannoa, ettei tule olemaan myöskään viimeinen. Vaan tällä kerralla myös herraskoiran tunteet heräsi ja rakastuminen oli molemminpuolista.

Ikävä kyllä, Nero oli ainoa herrashenkilö bileissä. Sehän tarkoitaa vaan sitä, että naisten jutut voi vaan kiinnostaa niin ja niin paljon.

Kissätäti sai kumminkin suukkoja, suukkoja ja suukkoja Nerolta koko illan. Me ollaan tosi ihastuneita toisiimme, niin kuin vaan kissatäti ja amerikanbuldoggi voi toisiinsa ihastua.

Pidimme paljon tassua kädessä ja ihailin tuota isoa tassua, joka jaksaa juosta metsässä vaikka kuinka pitkään mutta joka on myös niin hellä ihmisen kädessä.

Kiitos aivan loistavasta illasta Nero, Liinukka ja Liinukan Tytär (sillä on hoiteissa se  Kettu ja hevonen).