Täti-ihminenhän on ihan tolkuton Vänttisten valjas-fani niiden laadun, kotimaisen käsityön ja ulkonäön takia. Kevätkausi mielessä tilasin
Arja's Art:sta uudet valjaat jo talvella. Vähänkö on ollut vaikeata pitää niitä salassa kaikki pari kuukautta, aika on tuntunut
ainakin jotain sadalta vuodelta !
Mutta nyt on korkattu, mentiin Nisun kanssa tekemään vähän muotikuvauksia ulos.
 |
| Tukka vähän sotkussa, kun asfaltilla piti kieriä. |
Meillä ei ollut ihan kauhean kivaa, vaikka Nisurin hinku päästä valoittamaan maailmaa oli tosi kova.
 |
| Kunkku kadottanut häntänsä. |
 |
| Makoilu oli ihan jeeees. |
Ulkoilu päätyi episodiin, missä Nisukka sai sätkyn ohi kävelevän miehen takia. Tyyppi heitti elämänsä roolin rimpuilevana käärmekissana (Nilsson siis, ei se setä) ja lopulta sai nykäistyä flexin pois täti-ihmisen kädestä. Siinä me sitten sitten juostiin peräkkäin kotia kohti, toinen tosi kovaa, toinen ei. Paniikkissa molemmat.
Selvisipä samalla pari asiaa:
- Käärmekissa ei pääse pois Vänttisistä, vaikka parhaansa yritti. Ne on todella turvalliset.
- Flexistä pitää pitää kunnolla kiinni, eikä vaan roikotella coolisti sitä parissa sormessa. Kissa on todella vahva kun se joutuu paniikiin ja tuhottoman nopeankin. Yksi kova nykäisy ja kissalle saa sanoa baibai.
- Kissan kanssa jos lähtee juoksukisaan, tulee häviämään.
- Nisuri tietää missä me asutaan. Se lähti salaman oikeaan suuntaan, tsekkasi ensimmäisen rapun joka oli tutun näköinen vaan väärän hajuinen. Siitä se sitten laukkasi oman rapun oven eteen ja alkoi vaatimaan naukumalla sisäänpääsyä. HELPOTUS!
Koskaan aikaisemmin ei kaveri ole sisään tahtonut samalla vauhdilla, eikä myöskään määrännyt muo avaamaan ovet nopeammin. Oven takainen maailma on nyt tahraantunut ja sen tapahtumia tulee seurata ikkunasta käsin, turvallisesti sisätiloissa.
 |
| MITÄ ? Ulos? No ei TOD ! |
Kokemuksesta viisaantuneena tiedän nyt mitä tehdä ja mitä ei seuraavalla kerralla. Jos sellainen nyt tulee.
