Tätä on koitettu aikaisemminkin. Ja
kerran ennen tätäkin kertaa. Vaan me emme lannistu ja ei kahta ilman kolmatta.
 |
| Meikä hei pitää tätä puuta pystyssä ja heitän laaserit päälle niin kukaan ei uskalla tulla häiritseen, jooko? |
 |
| No mut meikä sit vaikka vähän makoilisi ja katselis maisemii, jooko? |
|
|
 |
| Miten toi HURTTA ja TÄYSIN TUNTEMATON IHMINEN pääsi tonne 50 metrin päähän, voihan pershele! meikä on vähän paniiiiicissa kohta... |
 |
| Mihinköhän toi vanha muija kantaa mut seuraavaksi istumaan? |
Matkassa mukana tänään siis meidän poikapändin jäsenet. Börje oli 1000 % rohkeampi kuin koskaan aikaisemmin, mutta selkeästi ulkoilu ei ole sen juttu ja nyt me haudataan nyt tämä unelma.
Herra Nilsson. Ei juurikaan pelännyt muttei myöskään jaksanut innostua koko jutusta. Kiinnostavinta reissussa oli Börjen flexin naru. Luonnollisesti. Kuka niitä ötöjä ja lintuja nyt ulkona viitsisi metsästää. Ja niin että tiedätte, kynsien terotukseen on ihan omat laudat ja tuolit - kukaan trendikäs kissa enää mitään puita käytä siihen, se on noloo. ( Börje kyllä rapsutti , mutta vaan ihan yhden kerran vaan ).
 |
| Miten niin - punainen- kirsu? Itelläs on! |
Odotettavissa on toki ulko-oven edestä kuuluvaa käskytystä jossain vaiheessa kun Matzo muistaa kokemuksen ihan toisin ja pitäisi päästä ulos taas olemaan tosimieskissa ja pelottaa kaikki kylän koirat pois maasta.