sunnuntai 21. lokakuuta 2018

#MIAUtoo - ilmaisen Börjen tarina

Börje on vapaana liikkuneen, leikkaamattoman äitinsä ties mones pentu. 
Ennen Börjeä pentueita oli kuulemma noin kerran vuodessa, mutta Börjen jälkeen niitä tulikin jo pari vuodessa. Börjen pentueessa oli 3 pentua.

Kesällä 2011, kun selvisi että tämän tädin kissa-allergia oli kadonnut, aloin kyselemään ystäviltä kissanpennun perään.  Börjen pentueen kaksi muuta pentua oli jo saaneet kodin, Börjelle ei ollut ottajia. Pentue oli ystäväni työpaikalla Helsingissä, ison taimitarhan tiloissa eli luonnon keskellä, mutta silti ihan kaupungissa.

Meillä oli sovittuna aika, koska menisin katsomaan pentua. Se jouduttiin kertaalleen perumaan, koska pentueen äiti oli lähtenyt omille teilleen, pennut perässä. Lopulta tapaaminen onnistui ja rakkauttahan se oli ensi silmäyksellä. Sovittiin, että Börje muuttaa meille.





Börje oli vain 10 viikkoinen muuttaessaan kotiin. Miksi? 
Kaikki muut pennut haettiin samanikäisinä ja Börje olisi jäänyt äitinsä kanssa kaksin kuljeskelemaan vapaasti, hoitajan käydessä kerran päivässä kurkkaamassa kissojen ruokatilanteen. Börjen ihmisperhe nimittäin lähti pitkälle lomalle heti hakua seuraavana päivänä. Siksi.

Börjen ihmisperhe kyllä selvästi rakasti kissojaan ja Börjeä hakiessa saimme mm. katsella videon, kun Böö söi hiiren. Kissanpito oli vaan samanmoista, kun se on aina ollut. eikä Börje maksanut meille senttiäkään. 



Sanomattakin siis selvää, että Börje ei ollut saanut vaadittavia rokotuksia.  Böön korvat olivat  täynnä korvapunkkeja. Ensimmäiseksi siis hoidin Böölle rokotukset ja loishäädön. 
Korvat olivat niin pahana, että häätöjä tehtiin muistaakseni kolme kertaa, mutta sitä töhnää ei saatu toisen korvista pois kotikonstein. Ne huuhdeltiin lopulta steriloinnin yhteydessä.

Punkkivaiva oli aiheuttanut korviin pahan korvatulehduksen.

Ei ollut ilmainen kissan silloin, eikä nyt. 


Miten nyt sitten Börjen tarina liittyy #MIAUtoo -kamppikseen?
No siten tietty, että Börje on esimerkkitapaus pennusta, joka on osa kissaongelmaa. 
Oletan nimittäin, että jos Börje ei olisi meille tullut, olisi tyyppi jäänyt synnyinkotiinsa vaeltelemaan ja siittämään lukemattomia pentueita, pahimmassa tapauksessa vielä äitinsä kanssa. 

Lopulta Böö olisi kuollut jäädessään auton alle.  




Tämä oli tilanne vajaa 8 vuotta sitten. Tilanne ei ole Suomessa muuttunut siitä mihinkään.
Akuuttiin tilanteeseen auttaa vain raha, jolla eläinsuojeluyhdistykset yrittää parantaa tilannetta valistuksen ohessa. Valistusta on tehtävä väsymättä ja vaikka maineensa uhalla (tällä se on jo menetetty, kauan sitten).


                  Rakkaus kissoihin ei ole sama asia, kuin kissojen arvostus.






















18 kommenttia:

  1. Olipa kiva kun kerroit Börjen tarinan. Hienoa että sai elää äitinsä ja sisarustensa kanssa kuitenkin 10-viikkoiseksi. Ja kehittyä tuollaiseksi söpöläiseksi ja komeaksi ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntui siltä, että nyt justiinsa on aika jakaa Böön tarina - koska tämä paha kissaongelma.
      10 viikkoinen Börje oli kyllä niin söpö, että vieläkin heikottaa polvista ❤
      Sama heikotus jatkuu , vaikka herra onkin jo aikamies ❤

      Poista
  2. Voi mikä tarina! Minä olin aina luullut, että Börje syntyi sijaiskodissa tms. jonne sen emo oli pentuja odottaessaan päätynyt! Vaikkei Börjen tarina pahimmasta päästä ehkä olekaan, niin riittävän ikävä silti. Tiedetäänkö mitä sen emolle on sittemmin käynyt, paitsi että pentueita on tullut lisää?

    Ja voi hirveä mikä skenaario Börjestä kulkemassa irtaallaan ja jäämässä auton alle. Ihan tavallinen tarina siis, mutta kauhea silti. Ottaa enemmän sieluun, kun sitä ajattelee tutun kohdalle. Onneksi Böö on nyt teillä Matzoilemassa, hyvin hoidettuna ja rakastettuna. Pusuja hälle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Börje on sellainen tavallinen kissa, tavallisella tarinalla.
      Ja onneksi Börjen tie päätyi meille, koska me ei kyllä osattaisi ajatellakaan elämää ilman tota Matzoa ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤

      Poista
    2. Ps. Pussailtu, laitoin bokukseksi omatkin pusut päälle ;)

      Poista
  3. Vielä pahempi skenaario olisi ollut, että Börje olisi noin vuoden iässä lähtenyt omille teilleen etsimään uutta, omaa reviiriä. Sen jälkeen ei ehkä Börjestä olisi kuultu mitään ja kukaan ei tietäisi miten hänelle lopulta kävi. Niin käy käsittääkseni usein nuorille kolleille. Ehkä villiintyi ja paleltui kivuliaasti kuoliaaksi (siihen verrattuna auton allekin jääminen olisi ollut armelias vaihtoehto). Yksi tällainen nuori kolli tuli viime keväänä hengailemaan meille maalle. Se terrorisoi meidän talon kahta (leikattua) navettakissaa. Lopulta oli pakko hakea loukku ja loukuttaa vieraileva komistus. Sitä ennen levitettiin ilmoituksia lähikauppojen ilmoitustauluille kissasta, onko joltakin kadonnut. Ensin ei meinattu saada kissalle mitään paikkaa, koska esim. Korvenkehto, jonne Koski Tl:n löytöeläimet viedään, ei ottanut villiintynyttä kissaa. Kunnaneläinlääkärille olisi voinut viedä suoraan piikitettäväksi. Lopulta Perniön eläinsuojeluyhdistys, josta loukkukin saatiin lainaksi, armahti ja otti kissan muutamaksi päiväksi tarkkailtavaksi, vaikka periaatteessa eivät hekään voi ottaa aikuisia kissoja. Kissalle annettiin ainakin pieni mahdollisuus. Sanoivat, että jos kissa osoittautuu olevansa liian villiintynyt, se täytyy lopettaa. Parempi sekin, kuin ettemme olisi tehneet mitään. Kissa sai nimen Kalle ja nyt on väliaikaisessa hoitopaikassa. Eläinsuojeluyhdistyksessä kesyyntyi jo sen verran, että kuulemma puski hoitajan päätä häkin verkon läpi, kun tämä tuli antamaan ruokaa. Nyt Kalle odottaa väliaikaisessa hoitokodissa omaa vakituista kotia. Kalle on kaunis ja hauskan näköinen hopeatiikeri-valkoinen, nuori ja hyvässä kunnossa ja hampaat vitivalkoiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistin tuon edellisen kommentin kirjoitusvirheiden vuoksi.

      Poista
    2. Voi Kalle <3 Kiitos teidän, Kalle sai mahdollisuuden, mutta aikamoisen duunin saitte tehdä kyllä Kallen mahdollisuuden eteen. Liekö sitten toi piikin tarjoaminen ensimmäisenä vaihtoehtona syy ja seuraus alueen kissaongelmasta vai kissojen arvostuksen puutteesta? Surullista kuultavaa se on, oli syy mikä tahansa.

      Poista
  4. Börje olet ihana. terkuin Emäntä.

    Börje, minut löydettiin nälkäkuoleman partaalta Kirkkonummen metsästä, emo ja sisarukset olin kadottanut. Onneksi isäntä ja emäntä rakastuivat minuun kertaheitolla ja olen saanut elää pulleaa oloa jo 15,5.vuotta. Minulla muuten aina on nälkä, kun en siellä metsässä saanut ruokaa, niin jäi vähän trauma siitä ruokahommelista, mutta ymmärtäähän sen. Nyt olen vielä niin vanha, etten aina muista olenko syönyt vai en, mutta turkista pidän erittäin hyvää huolta.

    Ihanaa sunnuntaita teille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Osku, onneksi sun elämään astuivat just se sun oma perhe ja sä sait just oikeanlaiset palvelijat pitämään susta huolta <3 <3
      Ja joskus kaksi päivällistä on vaan sopiva annos ;)

      Paljon rapsuja vanhaherra Oskulle ja vähän jotain herkkua kanssa <3 Mikille ja Samulle tietty kanssa ja teille muille kivaa sunnuntaita :) Teillekin ehkä vähän jotain herkkuja, joo? ;)

      Poista
  5. Hyvän kodin sai suloinen pikku-Börje ... josta sittemmin tuli komea iso-Börje!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos.
      Ihanaa oli taas herätä (oikeasti kyllä ei, koska kauhea väsy) klo 05 salskean sinivalkoisen Matzon pusuihin ja puskuihin :D

      Poista
  6. Voi komea Börje <3 Onneksi pääsit Triolaan elämään herroiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Meistä tuntuu, että kohtalo oli Börjen meille kohdistanutkin jo suunnitelmissaan.
      Börjen luonne on kauneinta maailmassa, sitä lempeyden määrää ei osaa edes kuvata :)

      Paitti Matzo-iskun aikaa. Se on maskuliinen kissaherra ja aikamoinen peto ;)

      Poista
  7. Börjellä kävi lopulta kyllä hyvä tuuri, kun pääsi niin hyvään kotiin. :) Oon samaa mieltä tuosta, että rakkaus (mihin tahansa eläimeen) ei ole yhtä kuin arvostus eikä se ole tae hyvästä kodista. Pelkkä rakkaus ei ruoki, lämmitä eikä hoida eläimen vaivoja. Sen vuoksi en anna itse asiassa kovinkaan suurta arvoa sille, jos eläinten omistajat vakuuttaa, että "voi kun me rakastetaan tätä niin kovin". Itse asiassa silloin sitä vakuuttelua vasta kuuleekin, kun joku on luopumassa omastaan "pitovaikeuksien takia", jättää ilmiselvän vaivan hoitamatta, "unohtaa" koko eläimen toisten kontolle tai ei suostu lopettamaan selkeästi toivotonta tapausta. Eläimille teot ratkaisee enemmän kuin rakkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meistä tuntuu siltä, että me ollaan ne onnekkain osapuoli tässä jutussa, kun Börje saatiin meille asumaan <3

      Pitovaikeudet on tosi hyvä huomio justiinsa sen rakkauden syvyyden kanssa. Kuulemma tosi syvää rakkautta, mutta...


      Poista
  8. Näitä saa yhä lukea, valitettavasti. Ei voi kuin toivoa, että emo leikattiin jossain vaiheessa ja asenne olisi muuttunut näiden vuosien varrella. Aina ei pääty pentujen tarinat näin hyvin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valistus, valistus ja valistus. Sitä täällä blogissa justiinsa yritän, koska jos edes joku, jossain, saisi ahaa-elämyksen ja muuttaisi edes yhden kissan kohtalon parempaan.

      Poista

Sana on vapaa, kiitämme kommentista :)