maanantai 30. heinäkuuta 2018

Kissan vakava sairastuminen traumatisoi

Yritin kovasti miettiä toisenlaista otsikkoa, koska kyllähän toi vähän menee överiksi.
Mutta toisaalta, sitähän se on. 
Nyt ei tietenkään puhuta sellaisesta traumasta, joka vaatisi sairauslomaa ja kongnitiivistä terapiaa vuosia. Trauma siitä silti jää, kun eutanasian uhka on todellinen ja se tulee täysin puskista täysin terveen kissan kanssa.

Börjen kanssa meillä moinen jäi. 

Ei meidän elämä ole missään tapauksessa voivottelua menneistä ja sen jatkuvaa märehtimistä mutta aika ajoin sitä miettii, että jos asiat olisi mennyt toisin, tuota kissa ei enää olisi. 






Esim. Böön Granny, Täti-ihmisen äiti aina aika-ajoin toteaa, kuinka hän muistaa miten kipeä Börje oli. Ja kiitos Grannyn ja hänen valppaiden silmiensä, Börje saatiin ajoissa hoitoon. Tämän huomion hän tekee yleensä silloin, kun Böö on vähän Matzona tai juttelee nenä rutussa tärkeitä asioita.

Täti-ihmiselle tapaus nousee mieleen useammin, jollei lähes päivittäin. Börjen kanssa yleensä pussaillessa ja halaillessa. Onneksi päällimmäisenä tunteena on kumminkin onnellisuus, että siinä se kissa on. Pussailemassa muo, kun voisi olla toisinkin. Kiitollisuus on valtava.


Opioidien oikeinkäyttäjä.

Toisaalta, lievä pelko on takaraivossa koko ajan. Sitä tarkkailee kissaa sillä silmällä. Mitä jos sillä on taas kiviä ? Onko se juonut? Onko käynyt pissalla ? Näiden vahtaaminenhan on varsin mahdotonta multikissataloudessa, jossa kaikki elää samassa tilassa.  Ja sitten tietty se, että itse en nähnyt enkä epäillyt Börjen olevan silloin jouluna niin pahassa jamassa. Huomaisinko itse edes, jos jotain olisi pielessä?

Helteet ei suinkaan ole antanut mielelle rauhaa. 

Täällä on oikeasti pissattu vähemmän kuin yleensä. Vaikka en tiedä tarvitseeko Böölle enää syöttää Urinary ruokaa, olen sitä loman alussa tilannut 3.5 kilon pussin ja sitä syötän aina iltasella jonkin verran. Sehän siis aktivoi janontunnetta ja Börje juo. Kolikon toinen puoli on taas se, että se voi terveelle muodostaa virtsakiviä. 
Muistan näin siis kuulleeni silloin aikoinaan. osaako joku vahvistaa tämän?


Helteiden uuvuttaman Matzomies.

Huolen ja trauman ero on, nähdäkseni siinä, että traumassa kokemuksen takia tiedät jo mitä voi olla edessä. Olet psyykkisen sokin kokenut tietyn asian suhteen ja se on jättänyt pelon ja arvet. 

Nyt kun istun tässä ja kirjoittelen tätä juttua, kyseinen psyykkisen sokin aiheuttaja tossa pyörii ja juttelee. Määräilee ja puskee nenä märkänä mun jalkaa. 
Olen kiitollinen, en pelokas. Kiitollisuus on taas päällimmäisenä tunteena. 

Onneksi. 




Vähän kyllä kesäraato, mutta kattokaa tota masun karvaa !Vielä näkyy sheivauksen jäänteitä, mutta kohta se on täysin kasvanut ! 

Ero Nilssoniin on se, että Nisu on monisairas ja vaikka tyypin takia on huolta, ei se silti järisytä maailmaa enää niin pahasti. Sitä jotenkin on psyykannut itsensä jo vuosia sitten, että Nilssonin matka ei tule olemaan täyspitkä ( tai sitten on ja sitä toivotaan). 
Olen siis selättänyt meidän alun traumat

Eiköhän sama käy vielä Börjenkin kanssa, uskon näin. 

Miten teillä, onko teillä samoja fiiliksia vai olenko ihan hakoteillä? 










perjantai 27. heinäkuuta 2018

Täti-ihmisen suulla: kesäloma 2018

Kai sitä joka vuosi pitää ainakin yksi juttu kirjoittaa, mikä ei ole suoranaisesti kissoista? 
Viime vuonna se oli Nigerian matka ja lisuke samaisesta matkasta. Tai tämä huikea keittokirjajuttu , kanssa vuodelta 2017.

Paitsi tänä vuonna mitään hyggeilty. Ensin nukuin viikon ja sitten olen raivopäisenä siivonnut  ( Nilssonin lääkkeet toistaiseksi tallessa ), maalannut, istunut tuulettimen edessä, katsonut Netflixiä. Nähnyt kavereita.




Loma alkoi heti parilla kotitoimituksella: kissolle Zooplussalta ruokaa ja talveksi mansikoita pakkaseen - lähetyksellä. Apulaisia oli, arvatkaa vaan kenen tassu ?
Sitten alkoi se viikon nukkuminen. 




Herättyäni yrittelin vähän kuvaillakin, ks. yllä.

Nuori Aikuinen valmistui - tosin oikeasti jo  ennen lomaa, mutta kuvailin todisteen vasta lomalla. Kauppatieteitä on opiskeltu in English, koska me ollaan silleen, että  maailmaa pitäisi päästä elämään. 



Ikean Malm lipasto sai itselleen vihdoinkin suhteellisen sievän kuosin. Olin sen DC-fixannut aikoja sitten, mutta kun täti-ihmisellä on syndrooma. 
Se luulee, että se on taitava remppaaja, mutta ei se todellakaan ole. Ei se maalauskaan kauhean hyvin suju, mutta nyt tajusin sentään valita tekniikan, missä virheet ei suuremmin näy. Sen verran ammattilainen olin, että tajusin vetää pohjalle tartuntamaalin. Valumista en nyt sen enempää mainitse...



Vielä odottelen ebaystä vetimiä tohon, mutta ne tulee somisteiksi, liimattuna. Poraa ei mulle kannatta antaa käsiin ollenkaan.  Nyt on jo 3 laatikkoa täytetty harkiten, ylpein olen kynsilakkalaatikosta. 

Ehkä vihdoinkin saan elvytettyä vanhan harrastuksen, ei ainakaan materiaaleista jää kiinni. Näköjään.




Toinen suuri saavutus oli maustekaappi. 



Nyt olisi inspis kokkailla, mutta kuumuus. Keittiössä on lähinnä uuni ollut päällä ja Täti-ihminen toisaalla odottamassa ruuan valmistumista. Klo 23 pintaan.

Ylimääräiset tekstiilit on toimitettu joko kierrätykseen, Punaiselle Ristille tai Hesylle.




Ikeassa  kävin tziljoonabiljoona kertaa, koska mm. projekti vaatekaapit.







Nyt on valmiina hyllykaapit. Vielä on työstettävänä muutama muu kaappi. 
Kyl tää tästä. Kai.

Ei sovi unohtaa tärkeintä ja ikäsopivaa tuunausta, joka valmistui sopivasti loman lopussa.



Tassut Macin kanteen!

Lisäksi tietty on olen saanut oman, luontaisen rytmin päälle. Se ei todellakaan vastaa sitä rytmiä, mitä työelämä käyttää. 

Parasta on kyllä ollut se, että olen saanut viettää kissojen kanssa niin paljon aikaa. 




Kyllä mä tyttöjenkin kanssa olen viettänyt paljon aikaa, mutta kun nää kundit. Ne on läheisriippuvaisia ja siksi aina kuvissa.




Loman hauskin sattumus taisi tosin olla se, kun liikenne pysähtyi Trumpin takia Munkassa (Munkkiniemi). Pollarin hanska heilahti merkiksi ja olin ensimmäinen pysäytetty. 
Siinä sitten odoteltiin Truppia ja sen entouragea aika pitkään. Lopulta se letka ajoi n. 20-30 metrin päästä, välissä vain tyhjä katu. Ehkä trumppi näki täti-ihmisen (seisoin kadulla auton vieressä, koska kuuma!) ja sen Citroenin ! 

Se olisi kyllä aika hulvatonta.







keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Synkassa

Kissat on kyllä huimia tyyppejä.
Ne on omanlaisiaan ja täysin omia persooniaan.


ja sitten ne voi olla lähes identtisiä. Ei ehkä ulkonäöltä, mutta muuten.




Ei voi olla mahdollista !




Mutta onhan se.

Kissat. Ihan parhaita!

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Nilsson love Täti-ihminen

                                   *Teknisten ongelmien takia tämä juttu uudella yrityksellä*


Me Nisun kanssa filmattiin rakkauselokuva.







Mä luulin olevani ohjaaja, mutta en todellakaan ollut. 
Kaikki krediitit siitä Nilssonille, kuvaus ja kommenttiraita Täti-ihminen.

Vähän oli välillä rakkaus kyllä sen verran rajua, että puhelin pyöri kädessä. Kuten huomasitte.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Oikeasti hei !

Nämä kaksi. 


Iltaruuan jälkeen pitää vielä mennä aurinkoläiskään vähän köllöttelemään, vaikka sisällä asteita on varmaan jotain 35. Läiskässä varmaan 45.


perjantai 20. heinäkuuta 2018

Me ollaan 6-vuotiaita !

Tänään napsahti tasan 6 vuotta siitä, kun ensimmäinen kirjoitus ilmaantui eetteriin.

Paljon on mahtunut näihin vuosiin. 
Iloa, surua, rahanmenoa, uusia ihmisiä ja ihania tavaroita kissoille. 
Muistan hihkuneeni aikoinaan aivan innoissani, kun visiitti 3000 tuli täyteen. Nyt niitä on 
yli  405 000. 

WHAAAAAT?! 


Siivousapulaiset.


Alkutaipale oli aikamoista hakemista. 
Halu saada blogista kivan näköinen on edelleen aikamoinen haaste. Koodaustaidot olisivat olisivat tulleet tarpeeseen, mutta onneksi tässä on jotain sentään oppinut ja näillä bloggerin tarjoamilla vaihtoehdoilla olen saanut jotain aikaiseksi.

Alkuaikojen kuvat ja osa jutuista nostaa lievän häpeän punan poskille. Kuvankäsittelytaidottomuus oli kyllä pääosassa pitkään. Onneksi täti-ihmisellä on ollut matkassa mukana rakas ystäväni, ruokabloggaaja ja -kirjalilija Ariela, keneltä olen oppinut tosi paljon kuvauksesta ja bloggerin mahdollisuuksista. Kuvissa on vielä paljon tehtävää, mutta enää ei hävetä. 
Kiitos Ihana !




Blogin historiassa on koitettu olla myös parin portaalin alla. 
Ensimmäinen, Lemmikkiblogit, lopetettiin. 
Toinen Morrr, se myytiin ja ja samalla katosi kaikki kirjoitukset PRKLE
Katsellaan, tuleeko vielä kolmatta kertaa. Vielä olisi intoa nähdä, kuinka hyvin vedetty portaali toimisi lemmikkien puolella. 

Cisionin listauksille pääseminen jokusen kerran on poikinut yhteistyökuvion, jonka kautta saamani tulot ohjaan suoraan eläinsuojelutyöhön. Tämä taitaa olla mun paras idea ikinä.  Muistakaa mennä ostoksille mun linkkien kautta, siis ;)

Meillä tällä kissojen arki keski-ikäistyy kovaa vahtia, mutta Nilssonia ei vanheneminen taida hidastaa. Olen tavallaan huomannut. Materiaalia lienee siis tulossa edelleen  ja  nyt me lähdetään esikouluikäisenä jahtaamaan seuraavia vuosia. 



Voisi luulla, että Börjellä ei ole kamalan hyvä asento tossa. Oli se, siinä viihdyttiin itkään.

Ilman lukijoita tätä en jaksaisi tai edes viitsisi tehdä. Kommentit on aina päivän piristys ja niihin on kiva vastailla (vaikkakin viiveellä).  



Kuningatar on ruokaillut.


Ja kaikista eniten kiitän teitä teidän tuesta ja myötäelämisestä viime vuonna alkaneiden terveyshommien kanssa.  
Se tuki, mitä teiltä sain on täysin korvaamatonta ja vieläkin liikutun tuen määrästä, kun vähänkin sitä muistelen.

Kiitos. Olette ihania ❤️







keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Apulaiset

Meidän loma on sisältänyt paljon kotona olemista. Kissat on touhunnut omiaan (nukkunut) ja täti-ihminen yrittänyt edetä projektiensa kanssa.

Ongelmaksi on noussut vaan apulaiset.




Aina, kun aloitan jonkun uuden muovilaatikon tai korin  sorttauksen tai täytön niin sinne vilahtaa joku kissoista.





Kuvat on eiliseltä ja voin kertoa, että noi muovikorit ovat edelleen samoissa paikoissa. Homma kun keskeytyy niin täti-ihminen siirtyy seuraavaan hommaan katselemaan Netflixiä puhaltimen eteen.





Sen jälkeen nämä ämpärikissat siirtyvät valtaamaan sängyn. 
Koita nyt mahtua siihen mukaan.


tiistai 17. heinäkuuta 2018

Juttu numero 1000

Kiitos näille ihanille blogin sisällöntuottajille: 











1000 tekstiä on jo aika iso määrä, etten sanoisi.  Osa pidempiä, osa lyhyempiä. 
Aikamoista ! 



maanantai 16. heinäkuuta 2018

Kerro, kerro kuvastin...

...ken on maailman mahtavin




Tyhmä arvoitus. Kaikki tiesi kumminkin ratkaisun :D


Kuka muu muka? 

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Jos meidän kissat ottaisi hatkat...

Nyt kun on lämmintä, kotona on ikkunat auki ja terassilla tulee rampattua tuon tuostakin. Mielessä on koko ajan kauhuskenaario siitä, että kissakansalaiset käyttävät tilanteen hyväkseen ja ottavat hatkat. 

Siitäpä se idea lähti, listata ennaltaehkäisyä ja ja pahin tapahtuu: miten sitten edetään. Lähtökohtaisesti käsitellään meidän juttuja, mutta yleispäteviähän ne on kaikille. 

Sirutus.

Rekisteröi kissa kissaliittoon, mutta myös sellaiseen palveluun missä sirun numero voidaan tarkistaa 24/7 , vuoden jokaisena päivänä . Kissaliitton rekisteriin pääsee käsiksi vain arkena ja virka-aikaan.  Meillä kissat on Turvasiru.fi palvelussa.  
Ja nyt uuden GDBR-lain takia itse kannattaa olla aktiivinen ja soitella esim. Viikkiin, laittaa fb:ssä eläinsuojeluyhdistyksille tietoa kadonneen kissan sirun numerosta. 

(HUOM! Muistakaa päivittää kissan tiedot muuton yhteydessä ! )

Ikkunat.

Jos kissan pää mahtuu raosta, mahtuu sen kroppakin. 
Tämän todisti täti-ihmisen äiti, Mimmin ollessa siellä hoidossa  pentuna. Kissa löytyi yhdessä vaiheessa makkarin ikkunan välistä, puoliksi ulkona. Kissan peräosasta kiinni ja kissan nosto sisään. Ikkuna oli äitini mielestä niin pienellä, ettei siitä kissa ulos mene.
Suosittelen siis tarkistamaan huolella, että kissan pää ei raosta mahdu. Silmällä se voi olla vaikea hahmottaa, mutta hellempikin keino varmasti löytyy kuin survoa kissan päätä ikkunan väliin ;) 



Hyttysverkko ei muuten kissaa pidättele. Se on kiva puuhakirja kissalle ja kissa menee siitä läpi niin tahtoessaan. Jos siis haluat verkottaa ikkunan, se tulee tehdä kissan kestävällä materaalilla.


Parveke/piha.

Verkotus, kissatarha tai valvottuna verkottomalla parvekkeella. 
Meillä on ihanan iso terassi, mutta sitä on todella vaikea verkottaa. 
Siksipä meillä ei hirveästi terassilla olla, koska 4 kissaa flexeineen sikin sokin ei ole rentouttavaa hengailua vaan hermoja repivää solmujen selvittelyä. Ja naapureiden naamoja aidalla, koska kyllä: 4 kissaa on ilmeisesti aikamoinen nähtävyys.



Musta olisi muuten ihanaa lukea, että Suomessa olisi suuntana verkottaa isotkin pihat kissojen turvallista ulkoilua varten. Jokainen kissa olisi sen arvoinen.  

Kaikki kissat voi muuten tippua parvekkeen kaiteelta, vaikka kuinka itse on 100 % varma, ettei oma tipu. Ja kaikki kissat ei sitten tipu jaloilleen. 

Ulko-ovet.

Me asutaan maan tasalla ja meillä on rapun ovi useasti auki. Joku jättää sen aina levälleen ja täti-ihminen sulkee sen, lähes päivittäin. Miksi? No tämän takia.





Kissa voi siis karata rapustakin käsin, mutta se lienee useimmilla harvinaista.Meillä ei, kun asutaan tosissaan maan-tasalla. 

Ulkoilu valjaissa.

Meillä ei ulkoilu kelpaa, mutta jos kelpaisi niin se olisi Nisukka. Joka on karannut multa flexistä pari kertaa. Onneksi molemmilla kerroilla kaveri on rynninyt rapun ovelle (koska olin sulkenut sen), mutta vakavia voisi tapahtua jos se laukkaisi karkuun ja jäisi flexistä kiinni esim. puuhun. 

Meillä kissat käyttävät Vänttisiä. Niissä ne ei ainakaan voi tukehtua, jos jää johonkin kiinni.

Jos nyt sitten niin kävisi, että näistä joku karkaisi. 
Ensin kirkuisin ja itkisin tovin hysteerisenä. Soittelisin varmaan lähimmät kaverit läpi.

Sitten aloittaisin hommat. 

Etsiminen karkin ja lelun kanssa.

Ihan ensimmäisenä lähtisin Cosman kuivakanat purkissa ja sulkalelu kädessä huhuilemaan lähistölle. Aika epätodennäköistä kyllä olisi, että ne kiinnittäisi kissan huomioin, koska ulkona on niin paljon muita stimulantteja. Ja pelottavaa. 

Onneksi muuten asutaan maan tasalla: kissat voi haistaa omat hajut terassilla ja luikahtaa sinne. 

Etsijäkoirat.

Etsijäkoirat, etsijäkoirat, etsijäkoirat. Meillä on siivouskaapissa karvanäyteet per kissakansalainen. Voiskin laittaa niihin uutta karvaa joukon jatkeeksi, materiaalista ei ainakaan olisi pulaa miten niin hukun karvihin?





Ilmoitukset FB ryhmiin ja karkurit-sivustolle.

Somen hyödyntäminen  on ihan ehdotonta. Ihmiset välittävät ilmoitusta eteenpäin ja näkyvyys kasvaa. Monisteet alueelle kannattaa kanssa toki laittaa.



 Loukun lainaus.

Ks. etsijäkoirat. Ja sitten loukkuja lainaa myös eläinsuojeluyhdistykset.


#trumpyourcat. Tämän kuvan takia Elli todellakin pohtii karkaamista, pelkään pahoin ;) 


So far, so good. 
Kukaan ei ole karannut vielä kertaakaan niin, että koko tuota listaa olisi tarvinnut käydä läpi.
Kerran olen karkkipurkki kädessä aamuyöstä kävellyt ympäriinsä ja kuiskien huudellut Nilssonia. Kissa ei löytynyt.

Itkua tihruttaen menin käymään sisällä. 
Tajusin kurkata partsille ikkunasta ja siellähän se. 
Odotteli sohvannojalla makoillen, että koska pääsisi sisään.
























perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kirsikka

Börje on kautta aikain ollut kovasti kiinnostunut vegeilystä. 
Paprika, herkkusieni, idut. Kaikki niin herkkua.

Niinpä Böö päätti testata myös kirsikan.













Tässä vaiheessa peli puhallettiin poikki. 
Omatoiminen tutkiminen parin kirsikan kanssa olisi päättynyt kumminkin isoon sotkuun, kun niillä olisi pelattu tassupalloa.

Börjen arvostelu: Mielenkiintoisen hajuinen pallero, ei ehkä syötävä. Mikään ei voita noita tikkuja marjoissa.



maanantai 9. heinäkuuta 2018

Losec Mups

Voi olla, että nyt on jo jotain ennätyksiä tehty. 




Yksikään lääke ei ole kadonnut mystisesti.




Kaksi purkkia on lääkekaapissa ja yksi pilkottu valmiiksi annoskokoihinsa ja laitettu turvaan leipäkaappiin. Sieltä sitten joka aamu täti-ihminen kaivaa yhden puolikkaan lääkkeen ja tuupaa sen sormella Nisun kurkkuun.



Börje oli virallisena valvojana tilanteessa ja hassutellen lavasti 80-lukulaisen "lääkkeen_oton_nenän_kautta".

Ps. Börjeä ei huumattu  kuvanottohetkellä. Tilanne oli puhtaasti fiktiivisesti näytösluontoinen.
Ps2. Vielä en uskalla olla ihan varma, etteikö ainakin yksi purkki ehdi katoamaan.




sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kukkapuska

Aina välillä joku rohkea tuo meille tuliaisiksi kukkia.




Ruusut on ok tuomisia, ne ei ole kissalle myrkyllisiä. Mikä on tosi hyvä, koska niistä on haettu maistiaisia.



IBD-potilas sai itsensä tosin oksentelukuntoon kukkien myrkyttömyydestä huolimatta, mutta onneksi oli kaapissa troppia.

Muille sen sijaan ei tullut vaivoja. 


perjantai 6. heinäkuuta 2018

Meidän kissakodin miinukset TOP 10

Tasapuolisuuden nimissä, on meillä kyllä ihan negatiivisiakin juttuja. 
Tässä tulee meidän kissakodin negat TOP 10. Paikkaluku annettu sen mukaan, mikä tuli ensimmäisenä  mieleen ja sijaluvut vaihtelee päivittäin paitsi numero 1, se on ja pysyy.

1. Vastuullinen kissanpito ei ole välttämättä halpaa
  • Vuosittaiset terveystarkistukset.
  • Sairastumiset.
  • Hammasvaivat.
  • Vakuutusmaksut.

2. Koti on jatkuvasti siivouksen tarpeessa
  • Täti-ihmisestä on tullut neuroottinen siivooja.
  • Siivouksesta huolimatta, hiekkaa ja karvaa löytyy kaikkialta.

3. Valtava huoli kissojen terveydestä
  • Jokainen yskähdys. Jokainen oksu. Aina pitää tarkkailla, onko kissa muuten kunnossa.


4. Hoitajan hankkiminen aina kun lähdet lomalle
  • Koskaan ei voi lähteä vaan koska voi, koska ei voi. 
5. Kissojen vessat
  • Kakat.
  • Pissat. 
  • Joka päivä, äh.
6. Kaikki vaan ei ole kissaihmisiä
  • Osa ystävistäni on allergisia kissoille. Emme näe meillä.
  • Osa ystävistäni ei vaan tykkää kissoista. Emme näe meillä.
  • Kaikki ei vaan jaksa kuunnella täti-ihmisen juttuja kissoista. Kummallista.
7. Kissoja ei voi ottaa mukaan niin kuin koiria
  • Monasti olisi kiva lähteä vaikka jonnekin kyläilemään kissojen kanssa. Ei onnistu.
8. Kodin sisustuksessa pitää aina ottaa kissat huomioon
  • Materiaalit.
  • Kissakalusteet.
  • Hyllyt kissoille.
  • Hyllyt, jonne kissat ei pääse.
  • Seinäkellot.
  • Lamput. Jne.
  • Voi kissat Nilsson, älkää rikkoko ihan kaikkia tavaroita.

9. Öisin heräileminen
  • Joku astuu naamalle. 
  • joku astuu otsalle.
  • Joku makaa kyljenpäällä.
  • Joku pussaillee.
  • Joku pussailee taas.
10. Kissojen elinikä

  • Luopuminen rakkaista on kovin todennäköistä kaikille.


Niin. Löytyihän näitäkin se 10.  
Jouduin kyllä näkemään ihan toisella lailla vaivaa, kun TOP 10 hyvää listaa laatiessa.


Eikä nämä syyt oikeasti paina juuri mitään verrattuna positiivisiin syihin.