torstai 17. elokuuta 2017

Black cat appreciation day ja pikkumustat

Tänään vietetään black cat appreciation-päivää, osasi fb tälle tädille kertoa. Sattuipa siis sopivasti, että täällä Triolassa asuu yksi sellainen (vaikkei nyt kokomusta olekaan)!

Mun oma black cat kylpee.
Vaan vielä paremmin sattui se, että nuorempi crazy cat lady on taas back to business ja heidän perheen työhuone on avautunut kodittomille. Kisu Ry. oli viime viikon perjantaina loukuttanut mm. 3 pentua Tampereen kupeesta. Jotka matkasivat pääkaupunkiin.


Vannon, eihän mulla mitään taka-ajatuksia ollut ! Ihan vaan täysin pyytteettömästi tarjosin palvelujani autokuskina pennuille, kun apua tarvittiin! Täysin pyytteettömästi, uskokaa pois ! 



Ludvig, Leopold ja Marie ovat noin 3 kk vanhat sisarukset. Syntyneet kodittomina, onneksi joutuivat loukkuun ja Kisun haltuun. Eilen oli sitten rokotuspäivä ja muutto hoitokotiin.


Ja mitä kakaroita ne onkaan ! Tämä täti on täysin myyty ja järjissään pysymiseen tuhraantuu valtava määrä energiaa.  Pikkumustat on söpöjä, luonteikkaita, rohkeita ja täysin kesyjä. Ludvig on vähän raisuli ja murisee syödessään. Nimi tulikin toiselta vähän ahneelta raisulilta: Ranskan aurinkokuninkaalta.

Ludvig, takana Leopold ja takanurkassa Marie. 
Leopold  on arempi pohdiskelija, ja Marie on varsinainen sylikissa. Ette voi uskoa, kuinka teki pahaa pitää tyttöä sylissä ja suukotella sitä ihan kreisinä useita minuutteja. Hyh, kyllä oli kamala kokemus ;)

Pikkumusta Marie
Sitten kun ne oli vielä kuulkaa niin hyviä kyyditettäviä, ei ohjeen ohjetta huudeltu takapenkiltä. Oma jengi auton kyydissä: kaikki  karjuu, yksi kakkaa, toinen oksentaa ja joko kakkaaja tai oksentaja pissaa.
Toinen pojista, se jonka nimi alkaa L:llä...

                        

                            "Jos kaikki kissat steriloidaan niin kohta ei ole maatiaisia olemassa" 


Paskanmarjat sanon minä. Miksi tuota hokevat ihmiset ei ole huolissaan niistä kissoista, jotka kuolevat kodittomina kivuliaasti tauteihin. Nälkään. Kylmään. Joiden elämä on pelkkää taistelua olemassaolosta ?


Toinen pojista, se jonka nimi alkaa L:llä... vol2.
Mutta nämä pikkumustat onneksi saavat mahdollisuuden viettää todellista kissanelämää, turvassa ja rakastettuina. Trio hoidetaan nyt luovutuskuntoon ja sitten ne ilmaantuvat Kisun sivuille etsimään kotejaan.

Tätä tätiä puistattaa sekin, että kolmikkoa on vielä kertaalleen pakko mennä katsomaan. Ihan siis vaan siksi, että saadaan paremmat kuvat niistä. Blogiin.
Tiedättehän, että se on kyllä aikamoinen uhraus ?







tiistai 15. elokuuta 2017

Jelly beans

Hennalle terkkuja :)


Täällä on taas kuvattu varpusia.
Nyt ne oli katonrajassa eikä ämpärissä. Sama malli, kyllä.

Näissä kuvaksissa malli herätettiin vahingossa.



Kehtasinkin!

tiistai 8. elokuuta 2017

Kansaivälisen kissojen päivän kunniaksi : Tolkkisten kissatalo

Jos oma kissa karkaisi, sitä toivoisi sormet ja varpaat ristissä, että joku olisi sen toimittanut lähimpään eläinsujelukeskukseen. Huoli olisi infernaalinen. Laittaisin ilmoituksen karkureihin, Facebookin erinäisiin kissaryhmiin ja soittelisin löytötaloihin. En nukkuisi ennen kuin kissa on kotona.


Porvoon ja Sipoon alueella tämä paikka olisi Tolkkisten kissatalo.

Karri

Porvoonseudun eläinsuojeluyhdistys (PSEY) ry. on perustettu helmikuussa 1993. Vuodesta 1994 se on toiminut nykyisessä paikassaan, Massatie 1:sessä. Kissatalo on viihtyisä, persoonallinen, puhdas ja tuhottoman viihtyisä. Joissain paikoissa on vaan jotenkin tosi hyvä henki, tiijätkste? Täällä on.

Viiru

Homma pyörii vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. Nostan kuvan pipoa heille kaikille, työ on raskasta. Henkisesti ja ihan varmasti myös fyysisestikin.

..koska omat on pitänyt pipoa makuualustanaan...
Talossa on kerran viikossa käyvälle eläinlääkärille oma tutkimushuone ja kodittomilla kissoilla on omat kämpät (16 karanteenihuonetta)  missä saavat asua ja vahvistua koitoksistaan. Ja tällä hetkellä 57 kissaa.



Tolkkisten ehkä kuuluisin entinen asukki on Naukulan edesmennyt Helmi Orvokki, täältä meidän kissablogistaniasta.

Vaan olisko tässä sitten seuraava kissatalon kuuluisuus?

Sasu, josta tuli Miki
Sasu löytyi Porvoon kupeesta ja toimitettiin Tolkkisiin. Ihana, rauhallinen musta pantteri. Ja tässä päästääkin takaisin tuohon tämän jutun alustukseen. Kai sitä ihminen yrittää löytää oman kadonneen kissansa? Ei kaikki yritä. Kukaan ei kysellyt Sasun perään, vaikka kissan tiedot oli kissatalon sivuilla ja facebookissa. Kukaan ei Sasua kaivannut.

Paitsi yksi. Minäkö keski-ikäinen?-blogin Tiia oli ihastunut Sasuun jo aiemmin ja vietti Sasun kanssa yhteistä aikaa sillä välin, kun me muut kissatädit pyörittiin katselemassa muita kissoja. Tiia perheineen teki Sasusta alustavan varauksen ja sitten alkoi jännittäminen siitä kyseleekö kukaan kissan perään, lainmukainen 15 päivän aika oli käymässä loppuun.

Miki, omassa kodissa.

Viime sunnuntaina Sasusta tuli Miki. Hän muutti uuteen, omaan kotiin  pappakissan Oskun ja koiran, Samun seuraksi. Erittäin toivottuna perheenjäsenenä.



Ja juurikin nämä adoptiotarinat kannustavat vapaaehtoisia työntekijöitä jaksamaan kaiken sen epätoivon keskellä. Koska sitähän se on.



Kissoja löytyy kuoleman kielissä, laihoina ja verisinä. Kissoja jotka selkeästi ovat tottuneet ihmisen kanssa olemaan, mutta ei enää kelpaakaan ihmiselle. Syystä tai toisesta. Kissa on tavara, jonka henki ei paljoa maksa. Uusia saa ilmaiseksi vanhan tilalle.



Se vaan ei ole oikein.  Ei vaan ole.

Menovinkki! (Jos omistat aikakoneen...)

Kissa on todellakin päivänsä ansainnut, vaikka mehän se kyllä tiedetäänkin. Vielä kun saataisiin ne muut tajuamaan, että kissan elämä on arvokas siinä missä  vaikka koirankin.

Uupunut seuramies
Auttakaa ihmiset kissataloja ja muita eläinsuojeluyhdistyksiä. Kissojen takia.


lauantai 5. elokuuta 2017

Menovinkki 5-6.8 Kaari, Kannelmäki, Helsinki

En sano tähän muuta, kun että KISSANPENTUJEN ERIKOISNÄYTTELY !!!!




Lisäys tähän: Aada on Jackomon's kissalan kasvatti.

Se on Aada, 4 kk.

Mä olen niin onnellinen tästä kissablogista, koska sen avulla mulle on auennut mahdollisuus rakastua spinxeihin! Kiitos Kaisu <3

Tämä ihana ihana kakara on   FI*Errun Catteryn  Jessica Rabbit .  Ikää kanssa noin 4 kk.

Kansalliskissarotua tämä neiti!

Jessicasta  nappasin kanssa useamman kuvan, mutta neiti oli sen verran liikkuvainen että vain tämä onnistui.

Jessica ei enää huomenna ole paikalla, mutta muita ihania kakaroita on kyllä : menkää siis lässyttämään ja sössötämään, minäkin menen !


Kuvakaappaus Kaaren sivuilta

perjantai 4. elokuuta 2017

Elli Lellikki Karamellikki!

Täti-ihmisen ihana, sininen sulotar EllikkiLellikki täyttää tänään 6 vuotta!


Synttäreitä on vietetty ihan vaan  oman perheen kesken.

Synttärityttö on  juhlan kunniaksi nakerrellut läppärin virtajohdon lähes entiseksi. PRKLE.
Herkkuruokaa on nautittu ja tiedossa on vielä iltapalaksi karkkeja.


                                                               Mama <3 Elli !




keskiviikko 2. elokuuta 2017

Porvoon kissamuseo

Suomi on vihdoinkin saanut ensimmäisen kissamuseonsa.

Pitkän linjan poliitikko ja  Hesyn puheenjohtaja Hannele "Hanu" Laakkonen tarjosi ideaa museosta Helsingille jo vuonna 2000 mutta virkamiehet torppasi idean. Vähän kyllä höntsähomma, koska onhan niitä kissamuseoita maailma pullollaan ja ne vielä menestyykin! 
Koska Stadi sanoi ei niin Porvooseen sen sitten tuli, tosin jokusen vuoden jälkeen. Avajaisia vietettiin 30.6.2017

Kokoelman ensimmäiset kissat. Hanun omat ja lapsuudesta asti mukana kulkeneet. 
Ketkäpä olisi museolle otollisempaa yleisöä kuin kissabloggarit? Tassulinnassa laitettiin kutsu Naukulan Mamman kera aalloille  ja saaliiksi jäi 14 kappaletta kissatätiä ja 2 kissasetää.

Ihan vaan tässä vähän lesoilen...
Itse olin vähän epäileväinen, miten 30 neliön luhtiaitta voi olla museo. No ihan hyvin vaikka kaikki esineet ei kerralla mahdu esille vaan kokoelma vaihtuu välillä. Ja mikä valikoima siellä onkaan! Jotain tziljoona kissaa vaikka minkämoisena!

Museo

Katsokaa vaikka:

Muutama kisu

Aaaa!  Onhan mä sittenkin ollut kissasälän kerääjä  jo 2000-luvun alussa...Täytenä ja sitten ne onkin ollut tyhjiä.
Voisin ottaa naukun tosta pullosta! 
Samalla kun jalassa on bilesukat.
Neljän suora! 
Vessapaperia.
Mulla on ollut tollainen pieni kissalelu ! 
Oikean kissan kokoinen kissapatsas. Kastroimaton.
Ennen vanhaan kissatkin poltteli piippua...
Museo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kokoelma on viehättävä, nostalginen ja kuten jo sanottu: uskomattoman laaja. Niin laaja, että vaikka kuinka kiersin sen muutamaan kertaan niin paljon jäi näkemättä. Siksipä käykää seuraavissa blogeissa/sivuilla katsomassa, mitä niissä on bongattu :



Museoon ei kannata pölähtää tosta_noin_vaan, vaan museo avataan ryhmille sovittuna ajankohtana. Yhteystiedot museon kotisivuilta.

         Kiitos kaikille mukana olleille ja varsinkin isäntäväelle ihanasta kokemuksesta !